Kisata vai eikö kisata, siinä vasta pulma!

Mun ihanassa parsankatkuisessa wannabe-bikinibeiben elämässä ei tapahdu mitään erikoisia. Olen tismalleen saman painoinen ja saman näköinen kuin olen tässä pari kuukautta jo ollut. Takareidessä voi valistunut silmä erottaa suurennuslasilla katsoessa jonkinlaisen pienen muhkuran, ikäänkuin  lihaksenomaisen. Mutta en tiedä. Ehkä se on vain jokin kehittyvä paise. Kiva mielikuva. Nauttikaa!

sm

En ole kauheasti ehtinyt mietiskellä kisa-asioita tai tavoitteita. Välillä sitä sitten havahtuu että aijoo, ensi kuuhun kai pitäisi sopia treffit sen uuden valmentajan kanssa. Ja treenit laittaa kunnolla rullaamaan, jos mielii lavalle viedä ensi vuonna edes sitä Rainbow:n leikkelelaatua, jos nyt ei edelleenkään mistään laatukarjan pihvilihasta voida puhua, vaikka aikamoinen nauta olenkin.

lataus (7)

Hääasioita sitten olen miettinyt senkin edestä. Kisabikineitä enemmän olen keskittynyt hääkrumeluurien suunnitteluun. Hullunkiilto silmissä olen selannut koristeita ja toki jo paljon haalinutkin kotiin. Häihinkään ei ole enää kuin 4kk. Ja se on vähän se. Oikeasti. Se menee aivan hujauksessa.

Mittavaa häädieettiäni en ole aloittanut. Paino pyörii aika tarkalleen 62,5-63kg paikkeilla, eikä se siitä nouse, vaikka mutustelen välillä varsin tarmokkaasti paketillisen jäätelöä ja pellillisen sämpylöitä maaruuni. Ajattelin, että voisi vaikka häihin nipistää kilon tai pari. Mutta sitäkin hienompaa olisi saada rimpparaajoihini hieman  muotoa. Oi näitä elon suuria ongelmia. Olisi pitänyt hakea Jutan morsiusdieettiohjelmaan!!

diet-until-weddings-over-wedding-ecard-someecards

Välillä tulee mietittyä, että kannattaakohan sitä edes tähdätä kilpailuihin. Elämässä on niin kiireistä muutenkin. Että onko sitä tarvittavaa intohimoa ja mielenkiintoa sitten kuitenkaan tarpeeksi, että jaksaisi lähteä dieetille ja harjoitella poseerauksia ja pingottaa. Ja puskevatko ne samaiset ongelmat, joista olen rimpuillut melko hyvin eroon, takaisin seuraavan dieetin jälkeen. Harrastaa kun voi ilman kilpailemistakin. Ja voihan sitä harrastaa vaikka sokerileipomista.

pul

Mutta sitten seuraavana päivänä nuo ajatukset ovat taas tiessään ja tilalla on hirmuinen into treenata ja huuma viedä lavalle sellainen paketti, johon voisi olla tyytyväinen ja ylpeänä esitellä kuvia, että hei katsokaa kaikki, mää oon tuossa. Eihän sitä viime kertaista vain VOI jättää elämänsä viimeiseksi kerraksi!

NAAMAA

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta