Näillä vinkeillä peppu kasvuun!

Kaikki haluavat lukea vinkkejä siitä, miten saada perästään mahdollisimman muheva, mehevä ja iso. Myönnä! Sinäkin klikkasit tämän auki. Enää ei haluta mitään lituskoita mallipyllyjä, jotka mahtuvat 0 koon farkkuihin. Halutaan sellainen perä, että sen saa survottua ainoastaan joustavaan trikooseen. Ja trikoo on siitä hyvä, että se paljastaa perseen. Kumman Kaa-ohjelma onneksi opasti jo vuosia sitten, että puku taas on siitä huono, kun se peittää perseen. Miksi enää edes viitsin opiskella kun tiedän jo kaiken olennaisen elämästä?

IMG_8878[1]
Ota belfie, ota ota belfie. Ghettosali.

Näin on närhen munat. PS. Inhoan sanaa peppu.

Itsehän olen tutustunut tähän pyllyn kasvatteluun ihan toisesta näkövinkkelistä tässä viime aikoina. Ahteriaan kun voi kasvattaa, yllätys yllätys, muullakin kuin salilla pontevasti ylös alas veivaamalla. Olen tällä viikolla viettänyt salilla oman treenini parissa kunnioitettavat 45min. Kokeneemmat IFBB bikini fitness athletet kertovat, että tällaisen epäonnistuneen treeniviikon voi kääntää blogissaan kuulostamaan täysin optimoidulta ja suunnitelmalliselta kevyeltä viikolta. Lienee sanomattakin selvää, että käytin nuo arvokkaat minuutit pakaraosaston jumppaamiseen.  Mutta muuten olen tosiaan keskittynyt urakalla pyllyn leventämiseen muilla tavoin.

Minä olen istunut. Kuuliaisesti. Lonkankoukistajat rusinoiksi supistuneina, kuten kunnon istumatyöläinen konsanaan. Melko vierasta on touhu edelleen, arki kun on pääsääntöisesti hyvin liikkumis- ja seisomispainotteista, mutta äitini sanat: ”Lääketieteen opiskelussa tarvitaan ennen kaikkea hyviä pakaralihaksia” mielessäni, olen painanut pyllyäni tiukemmin penkkiin. Että kyllä tässä on niitä kankkuja treenattu,  kun olen istunut tenttikirjan, näyttökoemateriaalien sekä opinnäytetyön äärellä.

lataus (8)

Tuntuu, että takapuoli oikein valuu tähän penkille, niin velttona se istuessa on. Ellei niitä kankkuja sitten koko ajan jännitä ja purista pää sinisenä yhteen. Kokeilepa! Mielellään niin, että joku on vieressä ihmettelemässä, mitä oikein teet. Mutta oikeasti, se on ihan tiukkaa työtä!! Harmikseni olen kuitenkin huomannut, että kyllä tämä itsellekin tyypillinen istuma-asento taitaa olla melko epäaktiivinen lössö, jossa selkä pyöristyy ja takapuoli leviää pullataikinamaisiksi ulokkeiksi vartalon molemmin puolin.

Istuminen ei todellakaan tee hyvää. Ei perälle, eikä millekään muullekaan kehonosalle. Jumittaa lihakset, aineenvaihdunta toimii huonommin… Lisätäänkö vielä hieman stressiä? No lisätään. Jos ei stressiä löydy, niin on se kumma. Minä voin luovuttaa omastani kaikille elon pehmeissä mainingeissa tyystin zen-fiiliksissä lipuville downshiftaajille.

En näytä vakuuttavalta stressaajalta
En näytä vakuuttavalta stressaajalta

Mutta kuitenkin. Stressaaminen aiheuttaa himoja. Ei tosin varmaankaan niinkään makuukammarin puolelle, vaan enemmänkin tuonne keittiön suuntaan. Toiset laihtuvat stressitilanteissa tikuiksi, mutta lienee yleisempää, että stressi lisää ruokahalua ja kerryttää liikakiloja siihen taipuvaisilla.  Sokeri ja rasva olisivat stressiaivojen mielestä parasta nannaa ja tuikitarpeellisia saada. Keho kun mielestään käy aivan ylikierroksilla.

IMG_7025[1]

Ja toki käykin. Mutta se mikä käy eniten ylikierroksilla, on kortisolin tuotanto, ei niinkään kalorikulutus. Siellä se lisämunuaisen kortisolitehdas tuota stressihormonia ruksuttaa oikein urakalla. Oli se stressi sitten psyykkistä tai fyysistä. Normaalisti kortisolitasot laskevat, kun stressi vähenee, mutta kun stressi jatkuu pitkään, eivät tasot laskeudukaan alas, vaan jäävät sinne yläindeksiin väpätttämään.

Mitä sitten aiheutuu kombinaatiosta  stressi + väsymys + passiivisuus + runsaat kalorit?

Tuntuu luontevalta, että kun pitkät päivät väsyttävät ja kroppa hinkuu pepperonipizzaa, mutakakkua ja telkkarin hömppätarjontaa, niin sitä keholle tarjotaan. Tuntuu perustellulta pitää vapaasyöntipäivä tai palkita itseään herkuilla. Koska kehoa pitää kuunnella! Tilataan pizzaa! Leivotaan pullaa! Ei syödäkään tänään sitä kotoa napattua lounasta, vaan mennään kiinalaiseen buffettiin ja haukataan välipalaksi Picnicin juustopatonki ja rapeat 700kcal. Slurps.

IMG_8838[1]
Voi myös mennä hotelliaamiaiselle ja syödä 8 lautasellista leipää. Kyllä voi.

Itse kannustan kuuntelemaan kroppaansa ja pyrin siihen itsekin parhaani mukaan (mikä tosin toisinaan on tasoa ”välttävä”). Tunnen, jos en ole saanut tarpeeksi hiilihydraattia tai rasvaa tai milloin mitäkin. Ja silloin sitä lisätään. Jos väsyttää, lepään. Mutta silloin,  kuin rasvanhimoinen stressimieli huutelee ja tekee päätöksiä, pitäisi osata painaa jarrua ja kovaa. Miettiä hetki tilannetta ja sitä, mitä keho ja mieli oikeasti tarvitsevat.

Joskus tää on hyvä valinta.
Joskus tää on hyvä valinta.

Jos koko päivä on napotettu koneen äärellä, on parasta lähteä lenkille, eikä lösähtää sohvannurkkaan. Jos stressaa, on parasta pitää ateriarytmi kohdallaan ja huolehtia, että elimistö saa paljon HYVÄLAATUISTA ruokaa. Silloin elimistö jaksaa kohdata stressin, eikä nappaa jokaista pikkuflunssaa, vatsa vedä ummelle tai naama kuki kuin 15-kesäisenä.

Stressi edesauttaa, että kampaviinerit jumiutuvat kivasti erityisesti tuohon vatsanseudulle, mutta kyllä siinä alkaa ennen pitkää peräkin levenemään horisontaalisesti. Just wait for it….

Herkuttelu on erityisen jee ja lepäily on erityisen jee! Mutta parasta lepoa keholle ja mielelle voi olla juuri päinvastainen toiminta, kuin mitä se kroppa juuri sillä nimenomaisella hetkellä tuntuu vaativan.

Että ei kun vaan porkkanaa naamaan stressieemeli!

IMG_8897[1]

Mä syön ensin vähän mutakakkua ja mietin niitä porkkanoita sitten myöhemmin….

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

4 vastausta artikkeliin “Näillä vinkeillä peppu kasvuun!”

  1. Itse en ole juuri koskaan istunut päivän aikana kunnes tuli syksy aloitin oikiksen. Nyt 7kk myöhemmin olen saanut istumisesta välilevyn paskaksi koska en edes tajunnut miten tärkeää olisi istua ergonomisesti (mikä toki hankalaa kun tekee muistiinpanoja ja muutenkin lojuu lukusalissa 8h vuorokaudesta). Tällä hetkellä en saa istua ollenkaan ja luen seisten, minkä takuu varmasti aion ottaa pysyväksi tavaksi myös sitten kun pystyn taas istumaan. Olen hyvin monella tavalla alkanut inhota istumista ja etenkin nyt kun en pääse edes salille vaan tuettuna luen makuulta tai seisten kaikki päivät saamatta edes itse kenkiä jalkaan.

    • Samansuuntainen tarina täällä. Aloitin täyspäiväiset työt 24-vuotiaana, ja väänsin siinä vielä gradua loppuun iltaisin. Välilevynpullistuma siitä seurasi, ja nyt 8 vuotta myöhemmin voin todeta että istumatöitä jatkaneena paljon muutakin seuraamuksia. Nykyään kieltäydyn työmatkoista aina kun voin, ja seison omassa työpisteessäni 100 %. Kotona ja illanvietoissa viihdyn pötkötysasennossa 😉

    • Auts!! Istuminen on tosiaan pahasta… Mutta näinhän se on, että omilla valinnoilla voi vaikuttaa! Pitää vaan pomppia pystyyn mahdollisimman usein. Ja pötkötellä 😀

    • Aijaij… Se ergonomia kyllä unohtuu opiskeluiden lomassa. Huomaa könöttävänsä milloin missäkin asennossa. Ikävää kuulla, että tilanne on noin paha. Tsemppiä selkävaivojen selättämiseen!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta