Ero ennen häitä.

Joskus elämässä on tehtävä raskaista päätöksiä. Silloin on punnittava nykytilanteen hyvät ja huonot asiat, laitettava ylös mitä elämältään toivoo, mitä siltä saa ja mitä siltä ei saa.

Häihin on vain reilut 3 kuukautta aikaa. Hommaa piisaa koulun ja töiden merkeissä. Mieli ja kroppa ovat koko ajan väsyneitä, jotenkin tukkoisen tuntuisia. On vaikea löytää pakotietä kaiken stressin ja kiireen keskellä. Oma aika puuttuu ja tuntuu että energiaa on vaikea ammentaa mistään.

IMG_5006[1]
Energiaa ei saa ainakaan vertailemalla omaa hauista isompien poikien hauiksiin.

Paitsi tietenkin suuresta elämäni rakkaudesta, Pepsi Maxista.

Pepsi-Max dieetti voisi olla mun juttuni. Hyhhyh mikä pahe, mutta tällä viikolla sille heitetään hyvästit.

Tuo ihana musta aspartaamilitku on pitänyt minut valveilla yötä vasten, että olen saanut hommat hoidettua. Tuo kaunis, sulavalinjainen pullo on odottanut minua työpaikan pukuhuoneessa, missä olen sitä voinut iltavuorossa särpiä. Tuo juoma on ollut mukana niin ilossa kuin surussa. Jouluina, kesälomilla ja herkkuhetkinä.

Alkoholistin tai lohtusyöjän tapaan, voin aina löytää syyn limpparin lipittelylle. Äh, tänään on kurja päivä. Oih, tänään on huippu päivä! Tänään haluan palkita itseni. Tänään tarvitsen piristystä! Aurinko paistaa, vettä sataa. Mä vaan tarviin sitä. HEI MÄ TEEN OPINNÄYTETYÖÄ! HEI MÄ OON FITNESS-DIEETILLÄ! Siis tarvitsen.

 

Himputti, glögi loppui!

Sellaista se on se addiktin elämä. Omaa tarvetta ja käyttäytymistään pyritään aina perustelemaan. Kuten myös vääriä valintoja. Kun laiskottaa, pyritään löytämään tekosyy sille miksi ei liikuta tai miksi ei tehdä kotona ruokaa, vaan napataan kaupasta valmiseinestä. Selittelyllä ostetaan itselleen vain parempi mieli. Ja selityksiä olen kyllä keksinyt itsekin melkoisen läjän…

Suoraan sanottuna, kevytcola on minun heikkouteni. Pienessä mielessäni olen aina ajatellut, että elän niin terveellistä elämää muuten, että eihän nyt jokaista pahetta kannata itseltään evätä… Eihän? Niin. Eihän sitä nyt kannatakaan pyrkiä mahdollisimman terveelliseen elämään, vaan vedellä ilomielin napaansa syöpää aiheuttavia lisäaineita. Kun kerran kuuluu jo syöpäsukuun, niin onko tuolla nyt edes niin paljon väliä. Ja kun muuten syön niin puhdasta ruokaa.

Niin. Vähän sama kuin hakisi pihamaalta huolella vaalittua ja kasvateltua salaattia ja heittäisi ennen ruokailua siihen päälle vähän kasvimyrkkyä. Ja ei kun ääntä kohti, namm!

<3
<3

Olen pari kertaa luopunut limpparin latkimisesta kokonaan, mutta sitten taas eksynyt pahoille teille. Motivaatio tuon litkun jättämiseen on kiireen vuoksi todella matala. En juo kahvia, en juo energiajuomia. Joudun tekemään pitkiä päiviä ja tuntuu, että energiavarat hiipuvat ennen pitkää. Ja silloin tuo mustanruskea taikajuoma on rientänyt avuksi. Onhan se kuitenkin kaloriton.

Pepsi Max on parasta mitä tiedän. Ai että mitä herkkua onkaan jääkylmä, poreileva limu. Ja hapot. Mmmmm. Mutta sitten kun siitä on päässyt eroon, se maistuukin kammottavalta, keinotekoiselta ja ylimakealta. No kappas. Eihän se muuta olekaan. Olenkin yrittänyt nyt ajatella mielessäni, että tuo litku on pahasta, tekee minulle huonon olon, aiheuttaa päänsärkyä, turvottaa… Oikeasti minulla ei ole mitään oireita. Kenties elimistöni on jo niin mustaksi marinoitunut. Vai onko oireita sittenkin? Jos tutkii oirelistaa, joka aspartaamin nautiskelusta voi ilmetä, tunnistaa sieltä paljonkin tuttuja juttuja. Kukapa tietää, ennen kuin kokeilee täysin raitista elämää.

Nyt on siis tullut aika sanoa hei hei Pepsi-Maxin jatkuvalle lipittelylle. Varmasti sitä tulee vielä tulevaisuudessakin silloin tällöin juotua, esimerkiksi ravintolassa. Mutta tällaista pullorallia ei enää kotona nähdä. Jos minua ei hetkeen näe tai tavatessa sekoilen, se johtuu luultavasti vieroitusoireista…

Että on se oikeasti piru, jos ihminen laihduttaa normaalipainon sisällä 19kg, kieltäytyy kuukausien ajan herkuista ja puputtaa parsakaalia ja kanaa, mutta ei kykene yhdestä täysin turhanpäiväisestä lisäainelitkusta luopumaan.

Kiitti, mutta nyt riitti. Olen strong independent woman, en tarvitse sinua PM. Me jatkamme nyt erillään. Toivottavasti Hartwall ei mene konkurssiin!

Pepsi Max saa mennä, rahkapurkinkannattaja saa jäädä ja häästressi tulla! Ei kun ei. Ei tuota viimeistä!! Mutta se tuli jo. Kohta olen sellainen bridezilla, että….

IMG_2998[1]

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

2 vastausta artikkeliin “Ero ennen häitä.”

  1. Hahhah! 🙂
    Täällä ilmoittautuu toinen pepsi maxin orja. Mä oon juonu sitä jo usean vuoden ajan päivittäin, ja kuten kirjoitit, on se ollu oiva apu lähes tilanteeseen ku tilanteeseen… Mäkään en juo kahvia tai muutenkaan oikeestaan ikinä mtn, ni oon ajatellu, et on parempi juoda ees limsaa päivittäin ku olla juomatta kokonaan. Pepsi max ei kylläkään mulla täytä sitä yhden paheen kohtaa ruokavaliossani, koska se on retuperällä muutenkin..;) On aina ollu ja tulee varmaan olemaan. Oon kuitenkin miettiny tota limsanjuonnin lopettamista, kun eihän siinä nyt oikeesti oo mitään järkee. Hampaatkin tippuu varmaan suusta kohta.

    • On se kyllä ihmeellistä tavaraa! Mutta hei, kyllä ilmankin voi elää, usko tai älä! Itse olen tehnyt säännöt, että viikoilla ilman ja viikonloppuna saa saunajuoman sihauttaa jos maistuu. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta