Herkuttelulla tasapainoa elämään!

 

Vaikka terveellisesti ja säntillisesti syöminen ei ole pakkopullaa eikä ruokien punnitseminen ja eväiden pakkaaminen päivittäinen kärsimysnäytelmä, tykkään välillä hölläillä. Ja mitäpä elämä olisikaan ilman nautintoja – ja tasapainoa.

IMG_3627[1]

Minulle proteiinileivonnaiset eivät ole se maailman suurin nautinto. Ei myöskään raakasuklaa, avokadosta tehdyt mousset tai proteiiniletut, joista viimeksi mainittuja popsin päivittäin väli- tai iltapalan muodossa. Tokihan kaikki edellämainitut maistuvat, mutta edelleen herkkurintamalla pitävät pintansa ah-niin-kammottavat valkoiset sokerit, valkoinen höttövehnä ja rasva. Minun aivoni eivät ole mitenkään poikkeukselliset. Kyllä nekin saa villiintymään helposta energiasta vallan mainiosti! Joten sitten kun herkutellaan, herkutellaan kunnolla. Haluan, että olo on sellainen, ettei ainakaan jää sokerihammasta yhtään kolottamaan. Pitää olla ähky ja vähän ällötys. Sitten on taas ihanaa elää kevyttä arkea porkkanaa purren.

IMG_1658[1]

Mutta ehkäpä yksi motivaattori syödä terveellisesti ja tarkasti on se, että tällainen ruokavaliossa pysyminen mahdollistaa myös herkkuöverit silloin tällöin. Voin kiskoa kitusiini uskomattoman määrän ei-niin-terveellistä ruokaa  yhtenä päivänä viikossa tai kahdessa, eikä se näy missään. Ja se on huomattavasti tyydyttävämpää, kuin popsia päivittäin jotain ”pientä hyvää” ja haaveilla jatkuvasti herkuista ja keksiä kevyempiä vaihtoehtoja, jotta voisi syödä jotain hyvää. Tämä tapa sopii hyvin minulle, eikä herkuttelu jää koskaan päälle.

Oli kuulemma parasta ikinä!

Vappu lähestyy ja se on yleensä ollut sellainen melko rauhallinen, kaveri- tai perhepainotteinen kekkeröintijuhla. Säiden salliessa olemme juoneet kuohuviiniä piknikillä sekä vappuaattona että vappupäivänä. Äidin tekemät munkit ovat must ja simaa on pakko saada myös! Brunssi on myös olennainen juttu. Oikein kiireetön ja runsas sellainen. Naamiaisasussa kaupungilla vilistäminen ja kosteat opiskelijabileet eivät kiinnosta.

Viime vappuna olin kisadieetillä, joten munkkeja ja simaa ei maisteltu. Saati sitten sitä kuohujuomaa. Taisin silloin käydä salilla, poseeraamassa, natustella parsakaalia ja katsella Kumman Kaa-sarjaa villasukissa kera vaniljateen. Hyvää oli toki vaniljateekin ja mikäs siinä oli vappuillessa, kun mieli oli viritetty kohti tulevaa syksyä. Mutta tänä vuonna kyllä herkutellaan. Vaikka sen viime vapunkin edestä! Vappupäivälle sopii hyvin jalkatreeni, kun brunssilla vetää navan täyteen ruokaa. Burps. Tulevakin vappu menee siis rauhallisissa merkeissä. Ruokaa, treeniä ja lepoa.

Vappu 2014

Mutta vappujuomat! Monelle kuohuviini on varmasti ihan must. Vaikka tietenkin terveysintoilijat nauttivat mieluummin jotain kurkkuvettä tai vichyä. Minulle viinit ovat suurta herkkua ja vaikka nykyään alkoholia vähänlaisesti kuluukin, kuohuviini kyllä kelpaa aina!  Oskar Wilde oli oikeassa sanoessaan: ”Ihminen potee mielikuvituksen puutetta jos ei keksi hyvää syytä samppanjan juomiseen.

Itselleni maistuvat erityisesti erittäin kuivat kuohuviinit. Uusi-Seelanti ja Australia ovat Ranskan ohella omia suosikkimaita, mitä tulee kuplajuomiin. Ostan itse kuohuviiniä hintahaarukalla 10-17e ja omat suosikit ovat siinä 12e ylöspäin. Rosét ja sauvignon blancista tehdyt karviaispommit ovat herkkua! Ja laadusta maksaa mielellään! Samppanjat luonnollisesti kelpaavat paremmin kuin hyvin, mutta hintansa vuoksi ne ovat kyllä ihan spesiaalipäivien lipittelyihin. Toki löytyyhän hieman huokeampiakin kuin Dom Perignonit, mutta helposti sitä sitten kuitenkin valitsee laadukkaamman kuohuviinin kuin edullisen samppanjan.

Mutta kuohuviiniä enemmän päässäni pyörivät tällä hetkellä vappuaamun brunssiherkut! Ää! Mitäköhän sitä perjantaille keksisi. Ideoita? Rahkapurkinkannattelija esitti toiveen jonkin sortin suolaisesta piirakasta ja villimmälle vappujuhlijalle lienee pakko hankkia pekonia. Mutta mitäköhän sitä sitten tekisi jälkiruoaksi! Hmm, hmm, hmmmmm! Ehkä vain ostan kärryllisen kaikkea.

Vappuna meillä tosiaan syödään navat täyteen herkkuja ja sitten paluu ruokavalioihin. Aloitamme molemmat pienimuotoisen hääkiristelyprojektin. Itselläni ei kyllä kiloja tarvitse juurikaan lähteä, mutta haluan hieman rapeamman hää/kesäkunnon. Mutta se kyllä on saavutettavissa, kun treenaa säännöllisesti ja karsii ylimääräisyydet ruokavaliosta. Tällä hetkellä olemme syöneet kyllä arkena ruokavalion mukaan, mutta liki joka viikonloppu vapaasyöntiä tuppaa olemaan ainakin kahtena päivänä, ellei jopa pe-su. Pieni kurinpalautus siis riittänee. Ja on aina mukavaa, kun on tavoite johon pyrkiä! Pääfokus kuitenkin laadukkaissa treeneissä!

Mutta hei – mitä ihaninta vappua hörpit sitten vichyä tai simaa tai kuohuvaa ja söitpä nyt herkkuja tai et! Ota rennosti.

 

Missä luuraat häästressi?

Äääää.

Missä se häästressi oikein luuraa?

IMG_8440[1]

Kaikki kyselevät häästressistä tai kommentoivat sivulauseessa, että niin kun sulla on vielä se hirveä häästressi kaiken muun ohella. No, tietysti ihan positiivista, että näin ei todellisuudessa ole. Mutta kohta varmaan alan stressaamaan sitä, että häästressiä ei ole tullut vieläkään. Häihin alkaa olla kutakuinkin 2 kuukautta aikaa ja tässä sitä edelleen sluibaillaan ihan muina munamankeleina.

Alkaa pikkuhiljaa tulla sellainen olo, että olenkohan nyt unohtanut jotain todella olennaista tai enkö ole vain tajunnut huomioida joitain asioita, kun sitä stressiä ei ole vielä päässyt syntymään. Bestmanitkin tuossa jo kyselivät, että joko tässä pitäisi alkaa yhdessä suunnittelemaan. Ai suunnittelemaan… Niin kuin mitä?

Mitä se voisi olla, mitä ei ole tullut huomioineeksi? Mistä kaikki stressaa? Mitä kaikki kuukausia häitä järjestelevät ihmiset oikein tekevät ja järjestelevät? Koristeita tilailen ja näpertelen koko ajan hipihiljaa. On vihkisormus, on hääpaikka. Pitopalvelu, vihkijä, musiikkilaitteistot, valokuvaaja. Miehelle asu. Kutsut on lähetetty. Häätili perustettu. On karkkia, purkkia, kylttiä…. Kohta on juhlajuomatkin.

kutsu

Että ei kai tässä sitten ole kuin kaikenlaisia käytännön järjestelyitä, joita tulee hoitaa. Mutta nehän ovat sitten lähempänä juhlia. Niin ja varmaan jonkinlainen plaseeraus yms. Eikä koristuksiakaan voi kaiketi liikaa olla. Mutta eipä stressiä niistäkään. Jos tuntuu, että itse tekemällä tulee liian hidasta suhrua, niin aina voi tilata. Löytyy paljon kaikkea mukavaa valmiiksi. Ja kun ei halua sellaista koristusta, joka on joka pöydässä identtinen, nin on kohtuullisen helppo somistuksia räveltää ja hakea pellolta jotain rehuja kuppeihin.

IMG_9042[1]

No joo, jos nyt jostain voisi hepulia kiskoa, niin puku. Hääpukuni saapui Suomeen ja vaatii vielä muokkaamista. Katsotaan, saako sille tehtyä ja mitä. Haluaisin kuitenkin, että puku olisi sellainen, josta minulla itselläni on todella VAU-olo. Nyt istuvuus ei ole sitä luokkaa, kuin pitäisi. Tuntuu, että omalle kropalle sopivia vaatteita onkin liki mahdoton löytää, ellei halua pukeutua pelkkään trikooseen. Nyt morsiuspukuni pussittaa vatsan kohdalta. Ilmeisesti jätetty tilaa sille, että morsio ahmii kaksin käsin suklaamunkkeja pahimpaan stressiinsä. Mutta kun itse aion vielä hieman kiristää kuntoa ennen häitä, ei tuo mekko tule ainakaan tuollaisenaan istumaan. Phuh. Perän kohdalta kyllä puristaa. Mutta pidetään peukkuja, että jotain tuolle voi tehdä ja kuroa sitä oikeista kohdista. Potentiaalinen kolttu on kuitenkin. Riskinotto sikäli kannatti. Vastaavanlainen puku maksaisi Suomessa uutena liki 1500e. Ja minulle se on yhden päivän mekosta liikaa. Vaikka nyt olisikin once in a lifetime-juttu. Mutta jos muu ei auta, kukkaronnyörejä täytyy vain raottaa. Koska kyllä se puku nyt sen verran tärkeä on. En halua missään kalastusverkolta näyttävässä koltussa astella yhtään mihinkään. 😀

Niin joo. Kengät ja se pirun hääohjelma!

Kun vain löytäisi edes yhden ohjelmanumeron, joka ei olisi ärsyttävä/nolo/vaivaannuttava/tylsä.