Silikooonitits ja fitnekses

Kun mies istahti sohvalle vahtaamaan jääkiekkoa, möngin minä hänen OnePiece-haalariinsa ja valtasin taloutemme pöytäkoneen. Ajattelin, että viihdytän pitkästä aikaa itseäni lukemalla blogeja. Ihan liian vähän kun on aikaa tälle rakkaalle ajanvietteelle jäänyt. Hyvä kun ehtii omiakaan lätinöitä lukea ja päivittää.

IMG_9335[1]
Poseerausopissa T-rexillä.

No jaa, en tiedä, olisinko menettänyt mitään jos olisi jättänyt blogikierroksen tekemättä. Luin aika monta juttua  lajista nimeltä fitneks sekä pari juttua naaraspuolisten eliöiden maitorauhasista. Niistä surkeista ketunpoikasen nenää muistuttavista luomuversioista sekä sitten niistä silikooonilla pumpatuista-muovisista-ei aidoista naiseutta halventavista järkyttävistä feikeistä  kumipallukoista, jotka kertovat kantajansa äo:n. (Älä vain huomaa sarkasmia)

Tämä  fitneks-asia on mietityttänyt aika kauan. Hetken jo luulin, että minä olen mennyt nyt ihan metsään. Kauhistuin, että eikö tämä oma lajini ollutkaan se trendikkäin pyllstelymuoto, mitä 2000-luvulla on tarjota? Fitnessin harrastajat kun olivat selkeästi altavastaajia, kun taas fitneksen harrastajia kyllä tuntui pursuavan sieltä ja täältä. Mutta olipa hyvä, että tieni vei googleen ja kotimaisen kielen keskuksen sivuille. Olenkin koko ajan harrastanut täysin samaa lajia: http://www.kotus.fi/kotus-blogi/laura_niemi/miten_taivuttaisit_fitnesta.14334.blog Nyt voi siis hyvällä mielin taas porskuttaa, oli sitten fitnesin, fitnessin tai fitneksen harrastaja.

Koska haluan olla trendikäs ja tuottaa ajantasalla olevaa blogia, haluan tietenkin tunkea kuumimpien aiheiden apajille. No jaa, oikeastaan en. En vain tiedä, mitä minä enää sanoisin tähän vellovaan fitness-keskusteluun, mikä pyörii taas sosiaalisessa mediassa.  Mutta silti haluaisin jotain sanoa. Luulin, että tämä olisi jo so last season? Mistä tämä polemiikki nyt uudelleen sai pontta? Mutta eipä tässä midist, pääsen kyllä mukaan läyhäämään. Homma kun tuntuu myös vuonna 2015  toimivan samalla logiikalla kuin  1,5 vuotta sitten, jolloin muistan itsekin lätisseeni aiheesta useamma aanelosen verran. Toiset räyhäävät puolesta ja toiset räyhäävät vastaan. Toiset räyhäävät joka suuntaan. Ja jokaisessa tekstissä kerrotaan, että ”MINULLE on ihan sama mitä muut ajattelevat… MINULLE on ihan sama, mitä muut tekevät” mutta silti kirjoituksista voisi tehdä elokuvan ”101 perustelua fitnexestä” tai Nuija ja Tosinuija vs. rest of the Suomi.

NO HÖ!!!!!

En ymmärrä näiden keskustelujen pointtia. Edelleen tuntuu, että kukaan ei halua ymmärtää ketään. Kaikki vain haluavat  työntää omaa mielipidettään esiin ja tuputtaa muille sitä ainoaa oikea totuutta. Ihan kuin jotain uskontosotaa. On ihan normaalia, että asioista ollaan eri mieltä. Niistä kuuluukin olla. Muutenhan kaikki tekisivät ihan samoja juttuja ja olisivat samaa mieltä ja jee, elämä olisi tasapaksua ja ihanaa. Mitä jos alettaisiin kaikki vaikka pukeutuakin samoihin vaatteisiin. Leikataan kaikille sellaiset ihanat kasari-ysäri-taitteen pottatukat. Ois muuten hienoo.

Joten mikä se ongelma nyt todella on? Fitness on ärsyttävää? Ok. Fitness on vaarallista. Ok. Fitness on narsistista. Ok. Fitness ei ole ärsyttävää. Selevä. Fitness ei ole vaarallista. Hyvä on. Fitness ei ole narsistista. Jepss. Ei näistä nyt ole tarkoitus mitään totuutta leipoa. Sovitaan vaan, että se on tuota kaikkea. Jokaisella on asiaan oma kokemus ja näkemys.

Mistä päästäänkin luontevaa fitness-siltaa pitkin tissikeskusteluun. Oumaigaad. Toivottavasti fitness-jutuista ei jakseta jauhaa ihan niin kauan kuin tisseistä. Mutta en toisaalta usko. Fitness-into varmasti hiipuu nopeammin, kuin tissien universaali fanittaminen. Mutta eikö niistä maitorauhasistakin ole jo keskusteltu tarpeeksi, vieläkö tarvitsee ihan oikeasti perustella muille sitä että on ottanut silikonit tai että on luomu? Ja vieläkö ihan oikeasti joku tekee silikonien perusteella johtopäätöksiä muiden ihmisten älykkyydestä? Ehkä kannattaa silloin vain testata se oma IQ.

Pyhät fledanit. Who cares? Ihan totta. Harmittomat palleroiset.

Itse en ainakaan ihan hirveästi jaksa päätäni vaivata tisseillä. Siinähän ne killuvat mukana. Välillä ne ovat ihan eri paria. Välillä ne roikkuvat 10cm alempana ja välillä ovat terhakkaina menossa mukana. No, hyvässä lykyssä ainakin se toinen. Kun on tällaiset itikanpiston kokoiset, suurennuslasin avulla havaittavissa olevat mahtilollot, ei ainakaan tarvitse tuhlata rahoja rintaliiveihin. Ja juostessa voi naaman eteen pompsahtelevat korkeintaan hupparinnarut. Jos haluaisin kurveja, voisin marssia kauppaan ja hankkia kunnon push upit. Problem solved. Tai jos nyt oikein intoutuisin, voisin laittaa rahaa pöytään ja ostaa kaksi kivaa silikonipompulaa ja laitattaa ne rintakehääni kohottamaan. En kiellä, etteikö olisi ihan kivaa, kun olisi maltillisesti kokoa povessa, mutta en minä ole epätoivoon vaipunut, vaikka olen litteä kuin huonosti kohonnut pannukakku. Ainakaan kovin pahaan epätoivoon. 😉

I so no have boobs
I so no have boobs

Minulle ei ole mikään ongelma se, ottaako joku itselleen silikonit vaiko ei. Ihan voi vaikka olla täysin rinnaton. Ne tissit eivät tee kenestään sen enempää tai vähempää naista. IMO. Aika sääli, jos ne ovat itsetunnon mittari. Tai että niitä tarvitsee perustella.

Silikoneissa ei ole mitään vikaa. Luomutisseissä ei ole mitään vikaa. Ainoa asia, mikä näin tissittömänä ihmisenä masentaa on se, että fitness-lajeissa täytyy kilpailla isorintaisten naisten kanssa samassa sarjassa. Kyllä niillä tisseillä kummasti saa figuuria. Mikä vääryys, eihän niitä tissejä ole itse rakennettu. Eikö samaan syssyyn voisi sitten hankkia implanttia pohkeisiin, perään ja muille alueille, joiden kehitys laahaa? Mulla ei tosin olisi enää varaa harrastaa ollenkaan, kun pitäisi injektoida joka paikka.

Vaadin oikeutta. Amatööri-fitness-kisoja meille tissittömille, tatuoiduille tunareille! Ei sitten tarvitse todellisten IFBB-fitness atleettien rähjätä siitä, että me harrastelijaluuserit tullaan kekkuloimaan sinne vakavastiotettaville fitness-lavoille ja havittelemaan proteiinijauhesäkkejä liian korkeissa rasvoissa ja ihan vain huvikseen.

IMG_9351[1]

Ehkä mä lähden lanseeraamaan sellaisia kisoja. Ja kokouimapuku-fitness-kisoja keski-ikäisille rouville, kuten eräs asiakkaani toivoi.

 

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

15 vastausta artikkeliin “Silikooonitits ja fitnekses”

  1. wau. ekaksi mainitset että silarit kertovat jotain kantajansa äo:stä ja myöhemmin käännät kelkkas ja sanot et se kuka toisia haukkuu tms toisen tissien perusteella tulisi arkistaa oma IQ…?? en jaksanu sen enempää lukea tuuliviirimäistä kirjotusta. jos siis ens kerral katot ittees sit vaan peilistä selfie kuvien ottamisen sijaan.
    Eiköhän jätetä toisten tissit rauhaan, mitä se muille kuuluu kunhan ite on tyytyväinen.

    • Taidat olla uusi lukija, jolle sarkasmini lienee hieman vierasta? 😀 Myönnetään, onhan huumorini melko surkeaa. Pus pus ja ihanaa loppuviikkoa myös sinulle! PS. Tuleehan siinä selfieitä ottaessakin katsottua peiliin, jos ottaa peilikuvia.

    • ”Niistä surkeista ketunpoikasen nenää muistuttavista luomuversioista sekä sitten niistä silikooonilla pumpatuista-muovisista-ei aidoista naiseutta halventavista järkyttävistä feikeistä kumipallukoista, jotka kertovat kantajansa äo:n.”

      Jos meinaat, että tällä tekstinpätkällä kirjoittaja ilmaisee kielteisen mielipiteensä silikonitisseistä, kehotan lukemaan tekstin uudelleen ja miettimään, onko tässä lainatussa pätkässä kirjoittajan oma ääni vai onko tällä tarkoitus viitata kaikkiin puolesta/vastaan-kommentteihin, mitä täällä internetin ihmeellisessä maailmassa velloo. Jos laittaa ajatusta lukemiseen, voi huomata, että kirjoittajan oikea kanta aiheeseen tulee tekstissä hieman myöhemmin. Ei tuuliviiriä tässä tekstissä, ainakaan tämän lukijan silmissä 🙂

    • Ah, kiitos tästä täsmennyksestä, jota en itse saanut yhtä nasevasti kirjoitettua. Presiis. 🙂

  2. Olisi kannattanut norppa lukea koko teksti. Sillon olisit voinut saada himppasen vihjeen tekstin sisältämästä ironiasta. Tai ehkä et olisi kuitenkaan sitä ymmärtänyt… Surullisen huonoa on sisälukutaito nykyään vaikka tekstitaitoa äidinkielen opetuksessa koko ajan lisätäänkin.

    • Toiset haluavat myös tahallaan ymmärtää väärin. Toiset sitten ovat vain lukutaidottomia. Kaikenlaisia! Kiitos tästä kommentista. 🙂

  3. Haha, parhautta kun ei lueta tekstiä eikä olla huumorilla siunattuja. Joskus jo toinen näistä riittää.

    Ihan loistava idea kisoille, kannatan. Nauroin. Ja luin tekstin.

    • Jee, kiva että nauratti ja luit. Tuutko mun kisoihin sitten tuomaroimaan?

  4. Et voi ottaa silareita, mitä muut tytöt sitten tekis? Liian hyvä figuuri tulee! ;D

    • No uuuuuuuuuuuuu! Havaitsenko kehun!! Nyt kyllä kiusaat! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta