Kannattaako ruokia punnita?

Tiedätkö sinä päivittäisten ruokailujesi makroarvot? Tiedätkö kuinka monta grammaa syöt tyydyttymätöntä rasvaa? Oletko laskenut paljonko saat seleeniä, natriumia, jodia, ravintokuitua, ACEDEGDISISSPOP-vitamiinia?

IMG_0735[1]
Viime vuoden Fitness Classic-eväät

Onko mottosi: ”Kaikki mitä syön, kulkee puntarin kautta”?

Jos pudistelet päätäsi kauhuissasi, että herranpieksut no enhän minä mitään sellaisista tiedä, niin ei hätää. Ei tiedä moni muukaan, eikä välttämättä tarvitsekaan tietää.

Laihdutusohjelmien ja fitness-hypen myötä valveutuneisuus ravinnosta on merkittävästi lisääntynyt. No, ellei valveutuneisuus, niin ainakin saatavilla olevan tiedon määrä. Nykyään myös yhä useampi kääntyy  ammattilaisen puoleen saadakseen itselleen räätälöidyn ruokavalion. Ja entistä useampi liittyy mukaan nettivalmennukseen, jossa kaikille lyödään perustoimiva tavoitetta tukeva ruokaohje kouraan, jota sitten noudatetaan grammantarkasti.

IMG_0992[1]

Asiakastyössä vastaan tulee harvoin henkilöä, jolla ei olisi minkäänlaista tietoa ravitsemuksesta. Nykyään tiedon puutetta yleisempää on hämmennys kaikesta käsillä olevasta tiedosta. Miten lopulta täytyisi syödä? Ihmiset selaavat kuumeisesti nettiä ja lukevat eri asiantuntijoiden kommentteja siitä, millainen ruokavalio toimii. Kuinka paljon pitäisi nyt sitten olla niitä rasvoja ja kuinka paljon hiilihydraatteja. Lycka till, kun siinä yrittää suodattaa olennaista tietoa kaiken seasta. Ravitsemussuositukset sanovat näin, toinen asiantuntija teilaa ne. Seuraava asiantuntija teilaa sekä ravitsemussuositukset, että niitä kritisoineen asiantuntijan. Älä syö gluteenia! Vältä maitotuotteita! Maitotuotteet aiheuttavat tulehdusta, tässä tutkimus! Maitotuotteet hillitsevät tulehdusta, tässä systemaattinen kirjallisuuskatsaus! Syö näin ja näin monta grammaa kasviksia! VÄLTÄ KASVIKSIA, RAVINTOKUITU ON OIKEASTI VAARALLISTA JA TUKKII SUOLEN! PÖKÄLE JUUTTUU SUOLEEN!

Huh. Ei ihmekään, että moni on hieman pyörällä päästään ja kokee ravitsemusasiat epämiellyttäviksi ja vaikeiksi. Voi myös helposti iskeä hätäännys, että ei samperi, olenko syönyt koko ajan väärin, kun suosituksissa lukee, että hiilihydraattia tulisi syödä 300g ja minä syön vain 200g!

IMG_1295[1]

Monesti suuri kysymysmerkki on,  tarvitseeko niitä ruokia punnita.  Tässä asiassa ei ole vain yhtä totuutta, vaan juuri niin monta, kuin on kysyjää ja tavoitettakin.

Aloittaessani työt personal trainerina, en osannut edes ajatella muuta toimivaa ratkaisua auttaa asiakasta tavoitteisiin, kuin ruokien grammantarkka punnitseminen. Se oli helppoa valmennuksen ja seurannan kannalta. Se oli yksinkertaista asiakkaalle, jolla ei ollut tietoa tai taitoa soveltaa ja tehdä fiksuja valintoja. Oli helpompi luvata tuloksia ja pysyä aikataulussa, kun luetteli monta grammaa asiakas saa syödä riisiä ja monta grammaa hän saa lorotella öljyä salaatin joukkoon.

IMG_1136[1]

Helppoa kuin heinänteko! Mutta valitettavasti pidemmällä aikavälillä se ei kaikkien kohdalla toiminut. Monelle valmiiksi suunniteltu ruokavalio edusti juurikin dieettiä, joka alkaa xx.xx.xx klo 15 ja päättyy yy.yy.yy klo 17:00. Ja ohjeita noudatettiin vain tuo aika. Kumma juttu, että tulokset mitätöityivät yhtä nopeasti, kuin ruokavalio-ohjeistukset pyyhkiytyivät muistista. Vanhat tavat kun eivät olleet kadonneet mihinkään, eikä tiedon määrä ollut merkittävästi lisääntynyt.

 Pidemmällä aikavälillä laihduttavat henkilöt, joilla on paljon pudotettavaa ja sanottavaa elämäntavoissa eivät ole oman kokemukseni mukaan hyötyneet valmiista ruokavaliosta yhtä paljon, kuin ruokailutottumusten tarkastelusta, tietoisen syömisen harjoittamisesta ja kunnollisesta elämäntaparemontista. On helppoa antaa valmis ruokavalio ja käskeä asiakasta mukisematta sitä noudattamaan, mutta sen opettavaisuus on aika heikoilla kantimilla. Vie toki enemmän aikaa pitää ravitsemusluentoa ja tehdä harjoitteita, mutta erityisesti painonpudotuksen pysyvyyden kannalta on tärkeää, että omaksutaan uusia käyttäytymismalleja ja opitaan tekemään itsenäisiä, fiksuja valintoja arjessa. Eihän aina voi olla personal trainer komentamassa, että nyt sitten syöt sitä ja tätä ja tuota ja okei, saat luvan ensi lauantaina syödä palasen kakkua omissa häissäsi. Mutta vaikka miten tiedettäisiin, että kaikki lähtee elämäntapamuutoksista, monia kutkuttavat nopeat ratkaisut ja nopeat tulokset. Ja valmentajat toki haluavat asiakkaille näitä tarjota, ei siinä mitään väärää ole.

IMG_3429[1]

Ruokavalio voi parhaimmillaan olla  keino opettaa asiakasta syömään oikein. Kaikille ei todellakaan ole selvää, miten paljon on 200g salaattia, tai miten vähän on 40g pastaa. Usein siihen lautaselle lapataan pikemminkin 200g pastaa ja 40g salaattia. Tai sitten voi olla niin, että kuvitellaan, että ruokaa on runsaasti, mutta oikeasti sitä onkin vain pikkukirpun tarpeisiin. Punnitsemalla oppii harjaannuttamaan myös omaa silmää, mikä mahdollistaa jatkossa järkevämmät valinnat ja järkevän ruokailun.

Punnitsemisesta on myös paljon hyötyä silloin, kun halutaan tiettyyn tavoitteeseen tietyssä ajassa. Kisadieetti on hyvä esimerkki tästä. Samoin ylipäätään erittäin tavoitteellinen treeni, josta halutaan maksimaalinen hyöty irti. Mutta myös nämä voi hoitaa parhaassa tapauksessa ilman puntaria, kun on tarpeeksi harjaantunut. Kuitenkin näkisin, että mitä tiukempi tavoite, sen tarkempi on oltava myös ruokailujen suhteen. Mututuntuma ei välttämättä riitä.

IMG_0981[1]

Keho ei kuitenkaan ole mikään kone, joka ymmärtää jokaisen kalorin ja mikrogramman sellaisenaan. Jos jonain päivänä tulee syötyä vähän enemmän, voi toisena syödä hieman vähemmän. Ja tällaiseen tasapainoon se keho myös pyrkii. Kokonaisuus ratkaisee ja jokainen keho tarvitsee myös omat yksilölliset kalibroinnit. Joku toinen ehkä tarvitsee sen 500g hiilihydraattia päivittäin, kun huonompi hiilihydraattien hyödyntäjä kerää vararenkaan jo 200 grammalla.

Mitä halusin sanoa, ei stressiä. Kun noudattaa lautasmallia, ruokailee keskimäärin 5 kertaa päivässä, suosii vähärasvaista proteiinia, runsaasti kasviksia, hyviä hiilihydraatinlähteitä ja hyviä rasvoja, ei voi mennä ihan älyttömästi metsään. Kun syö järkevästi, keho toimii, jaksaa ja näyttää hyvältä. Ja hei. Mitään ei tarvitse kieltää täysin. Voi välillä herkutella, voi leikitellä erilaisilla ruoka-aineilla ja kokeilla uusia reseptejä. Ei aina tarvitse syödä tismalleen samoja ruoka-aineita tismalleen samalla kellonlyömällä.

IMG_3205[1]

Jos miettii tavallista kuntoilijaa, jonka intressit ovat elämässä aivan toisaalla, kuin niiden näkyvien vatsalihasten metsästyksessä tai huikeassa muodonmuutoksessa, ei minusta ruoan punnitsemistouhuun kannata lähteä. Puntarin kanssa avioituu ihmeellisen herkästi, mikä saattaa vaikuttaa omaan ruokailukäyttäytymiseen negatiivisella tavalla. Yhtäkkiä sitä huomaa asettaneensa itselleen sääntöjä ja rajoituksia, pienentävänsä grammamääriä ja ahdistuvansa kylässä ja perhepäivällisillä siitä, ettei tiedä kuinka monta grammaa perunamuusia latoikaan lautaselleen.

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

5 vastausta artikkeliin “Kannattaako ruokia punnita?”

  1. Erittäin hyvä teksti! Itselleni kävi juuri noin kun lopussa kuvailit. Ihan normaalipainoisena ja itseäni jo miellyttävässä kunnossa päätin lähteä ruokavalion avulla hieman vähän kiristelemään. No ruokavalio toimi rasvaprosentti laski reilusti (koko ajan oltiin normaalien arvojen sisällä, lopussa jo alarajalla). Sitten päätin, että nyt saa riittää ja aloin syödä sen mitä kulutan ruokavalion mukaan. Syömisestä piti tulla rennompaa mutta eipä vaan tullut. Jos minulle tarjottiin samaa ruokaa mitä ruokavaliossa mutta sekaisin, jolloin en voi punnita yksittäin menin sekaisin, samoin jos en kylässä saanut rahkaa/raejuustoa, mitä ohjelman mukaan piti syödä. Lopulta tuntui, että kaikki pyörii vaan niiden 5 aterian, jotka saan ruokavalion mukaan syödä ympärillä. Jos söisin sen yli lihoisin. Näin ajattelin! Eilen tein päätöksen, että vaaka saa jäädä tai sen on pakko jäädä. Terveellistä ruokaa syömällä (niin kuin ennen koko ruokavalio touhua) pysyn kyllä kunnossa kun urheiltu tulee se 5-6 kertaa viikkoon ja se kun tulee ihan luonnostaan.

  2. Moi!
    Ensimmäisenä haluan pyytää anteeksi sitä, etten ole kirjoitellut pitkään pitkään aikaan. (Aivan järjetön kiire koulussa ja töissä. Jaksaa jaksaa vielä pari kuukautta, sitten se on ohi.)
    Asiaan.
    Mulla on tällä hetkellä pt:n tekemä ruokavalio, jota noudatan lähestulkoon grammalleen.
    Kova koulu- ja työstressi on tehnyt laihdutuksesta täysin mahdotonta, joten olen ”tauolla” sen suhteen, ja syön lepopäivänä ja treenipäivänä treenipäivän ohjeen mukaan. (Treenipäivän kalorit on 300 isommat kuin lepopäivän, enkö ole super-rento!! 😀 ) Treenit on myös vähentyneet 8h/vko -> 6h/vko.

    Kaksi syytä miksi noudatan ruokavaliota edelleen gramman tarkasti:
    1)
    Jos heitän ohjeen nurkkaan ja yritän syödä suunnilleen ohjeen mukaan, mutta olla rento, enkä pingottaa, enkä punnita ja syödä sitä mitä esim koulussa tarjotaan, niin lähtee lapasesta. Kaks päivää menee hyvin, sitten tulee ensimmäinen houkutus tai vastoinkäyminen ja se on siinä. Lähtee lapasesta ihan kokonaan ja seuraavassa hetkessä syön kermaperunoita ja nakkeja ja jälkkäriksi pussin karkkia ja jäätelön. (Olin viikon kipeänä ja kävi näin. Ostin juustoa ja söin sen parissa päivässä. En tehnyt eväitä ja söin koko päivän kaikkea pas*aa, vaikka lähes järkeviäkin vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla)
    2)
    Sairastan ykköstyypin diabetesta, joka on aina (yli 10 vuotta) ollut täysin hallitsematon, ja nyt tämän ruokavalion ja tarkan 3-4h ruokailuvälin myötä, olen saanut sen hallintaan. Ensimmäistä kertaa uskon että en ehkä vanhana kuolekaan diabeteksen komplikaatioihin! Todellakin ruokien punnitsemisen arvoista!

    Ennen pt:n ruokavaliota, olin mainitsemasi hämmennyksen vallassa, kun en tiennyt mitä lähdettä uskoa; syödäkö maitotuotteita, soijaa, vehnää, hiilareita, lihaa… Lopputulos oli se että en syönyt mitään, kunnes olin nälkäkuoleman partaalla ja söin kaiken mitä löysin. Sen jälkeen podin morkkista ja paastosin lisää… Kaupassa tavasin kaikkien tuotteiden ravintosisällöt ainesosaluettelot, enkä pystynyt ostamaan mitään kun ahdisti niin paljon.
    Tämä ruokavalio on pelastanut mut siltä ahdistukseltakin.

    En nyt kyllä tiedä mitä yritin tällä sanoa. 😀
    Vapaasyöntipäivät on sitten erikseen.
    Ja yritän muistaa että jos joudun syömään vaikka päivällisen kylässä, ja se ei ole ”oikeanlainen”, niin se ei haittaa. Mutta yleensä kyllä valmistaudun kyläänkin omin välipala-eväin. Diabetesta on silloin helppo käyttää syynä, ja kukaan ei kyseenalaista sitä etten ota pullaa. 😉

  3. Piti vielä tulla lisäämään, että hiilihydraatin lähteitä ja kasviksia vaihtelen kyllä tosi paljon. Että vaikka kuulostaa hirveän tylsältä että syö joka päivä ”samaa”, niin ei se ole kyllä samaa.

    Ja jos syö joka päivä puuroa, marjoja, raejuustoa, kasviksia, leipää, pastaa, leikkelettä, munia ja kanaa/kalaa/jlihaa, niin on se aika monipuolista verrattuna johonkin mäkkäri-pitsa-valmisruoka-sokerijogurtti-murot-ruokavalioon.

  4. Erittäin hyvä kirjoitus! Itse en suosittele ruokien punnitsemista kellekkään. Olen sen tien itse katsonu, sairastunut pahaan anoreksiaan ja nyt pyrkimykset parantua jo aika hyvällä mallilla. Sairastumiseni kävi kätevästi fitnessbuumin aikaan neuroottisesti ruokia punnitsemalla, oli niin helppo olla ”täydellinen”. Kyllä keho kertoo mitä se kaipaa!

  5. Kiitos tästä kirjoituksesta! Pitkään miettinyt irtautumista ruokapuntarista ja nyt tuli sellainen fiilis että saa riittää!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta