Ensimmäinen videopostaukseni! Sort of.

Videoblogien kirjoittaminen eli vloggaaminen on noussut yhä suositummaksi tavaksi lätistä omia arkipäiväisi asioita ja mietteitään. Onhan se kieltämättä melko nopeaa, kun ei tarvitse yksisormijärjestelmällä, sormet proteiinipatukoista tahmaisina käytellä näppäimistöä. Sen kun vain jättää kameran kuvaamaan. Siinä voi sitten näppärästi tallentaa omia harhojaan ja yksinpuheluitaan, julkaista ne ja nauttia kellumisesta sometrendien aallonharjalla.

mim

Itsehän tosi olen ollut tässä trendissä mukana jo heti 90-luvun alussa. Isä tajusi potentiaalini ja kuvasi mietteitäni hyvin ahkeraan. Oli päivän ajatuksia: ”Järveen ei saa tehdä kakkaa” ja päivän ruokailuja, joka tuntuu vielä näinäkin päivinä olevan erittäin suosittu vloggausaihe. Itse jouduin toteamaan, että parivuotiaalle viisi lettua ja puoli litraa Panda-limonaatia voi turvottaa melkoisesti, sillä ruokailun jälkeinen kommenttini oli ”Minulla on mahatauti”

Oli miten oli, tuolloin talenttini ei päätynyt suurten massojen silmäniloksi. Viime aikoina minulta on kuitenkin pyydetty  vlogia. No ainakin kerran. On myös tarjottu mahdollisuutta alkaa julkaisemaan vlogia niille tarkoitetussa ikiomassa portaalissa. Ainakin kerran. Hetken jopa harkitsin. Kuulostaa hauskalta! Videoida nyt omaa sönkötystä ja naamaansa – kuinka kiehtovaa! Ja kun aloin miettiä tarkemmin, en ollutkaan nähnyt itseäni videolla vuosiin. Viimeksi varmaan silloin, kun aloitin opiskelut ja kävelyäni kuvattiin joka ilmansuunnasta. Mutta silloin en kuullut ääntäni. Verkkokalvoille piirtyivät vain Adidaksen legginssit ja vaappumiseni kävelymatolla.

Miltä minä edes nykyään kuulostan? Viimeksi kuulin lauluani nauhalta äitini häiden jälkeen, kun hääbändi oli taltioinut upeilla stemmoilla sävytetyn, kesäviinin tuoksuisen dueton kappaleesta Summer Wine. Mutta mielestäni sitä ei lasketa. Se oli katala teko, enkä suostu hyväksymään, että kuulostaisin siltä. Olen edelleen sitä mieltä, että se rääyntä ei ole minun lauluani ensinkään, vaan nauhalle on tallentunut henkirikos. Ehkä rumpali pistettiin päiviltä? Tarina ei kerro.

Pyyhin nopeasti ajatukset tuosta nöyryyttävästä tilanteesta ja kaivauduin vielä syvemmälle ajatusteni sopukoihin. Milloin olinkaan kuullut ääntäni viimeksi… No kerran vahingossa, kun siskoni kuvasi videon, vaikka hänen piti ottaa valokuva. Ja minä siellä kyllä niin keskisuomalaisen kuuloisena kaakatin ”NYT SE OTTAA JOTAIN VIDEEEEOTAAAA!” No niin, se siitä. Ja sitä edeltävä muisto liittyikin taas musiikkikappaleeseen, jonka nauhoituksen jälkeen nimeni vaihtui, useisiin erinäisiinkin telefuuneihin, Eveliinasta Tenavatähdeksi.

Kiusallista, tuumin. Mutta onhan näistä tapauksista jo aikaa! Päätinkin toimia ja nappasin reippaasti iphonen käteeni, istahdin alas ja aloin kuvata. REC. ACTION! Nyt tulee muuten kovaa kamaa ja minusta tulee nettisensaatio ja olen kohta miljonääri ja muutan Los Angelesiin kakkimaan niihin Luis Vuittoneihin!

Sössötin siinä ensimmäisellä videollani sitten jotain siitä, mitä aion sinä päivänä tehdä ja mitä olen juuri tekemässä ja mitä minä mietin. Bla bla bla. Sönköti sönk. Tässä mulla nyt on ihanan mehukas mango ja aattelin sen muuten syödä. Oonko mä jotenkin vähän ylienerginen? Pimpeli pom!  Oon tälleen vähän huolettomasti tässä näin ja pörrötän mun tukkaa muka huolettomasti mutta teen sen ihan tahallani. STOP.

HEHEHE HAHAHA HAHHAAA IHAN TÄLLEEN JUST HERÄSIN HUOMENTAAAA
HEHEHE HAHAHA HAHHAAA IHAN TÄLLEEN JUST HERÄSIN HUOMENTAAAA

Ja ei kun katsomaan!! Ööööö. Olenko tuo tuossa minä. Naamani valahti varmaan entistäkin alemmas (posket lupsahtivat SVUUSH-vain alaspäin) Siis eihän tämä nyt ollut yhtään sellaista, mitä ajattelin! Jäätävää!!

Pulma numero 1! Voi kauhea, miten vänkyrät alahampaat! Pakko muuttaa kuvakulmaa. Nyt ei voi kuin tuijottaa hampaita.

Kuvasin uuden pätkän. Pulipuli läpätilää. Kamera käy.

Kas niin. Pulma kaksi. Suuni on jäykkä ja näytän siltä, että olisin sekoittanut hammastahnan pikaliimaan.

Delete.

Otetaanpa uudelleen.

Lipitlii, lapatilaa. Hahahaaa. Hehehee!

Ongelma 3. Vaikutan mielenterveyshäiriöiseltä. Ok, en kiistä. Mutta siis vähän mentaalisesti dinggong. Onko silmässäni nystagmus vai miksi se venkoilee mihin sattuu? Äääneni on oudon kimeä.

Poispoispois….

Uusi video. Shitten mä shillä tavalla ssssssöin ssssitä sössönsöös… Apua! Nyt kuulostaa siltä kuin olisin juuri ottanut kielikorun. Tai että olen napsssssssinut vähän muutakin naamariin kuin vitamiineja. WHAT’S WRONK WITH ME!

Ongelma 4. MITKÄ NÄMÄ OVAT????

Ongelma 5. Ähisen. Puhun nopeasti. Vääntelen huuliani. Naamani on muovailuvahaa.

Herranpieksut. Kamera äkkiä pois!

Tulin siihen tulokseen, että still-kuvat ovat huomattavasti turvallisempia. Tai sitten tyydyn kuvaamaan arkeani vain sanattomilla videotallenteilla.

Hatunnosto teille kaikille, jotka ette näytä saatika kuulosta imbesilleiltä. Ilmeisesti vloggaus on vain todellisten kaunotarten hommaa! Meillä avaruusmarsun näköisillä ei ole mitään jakoa.

 

 

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

5 vastausta artikkeliin “Ensimmäinen videopostaukseni! Sort of.”

  1. No nyt! :’DDD Mä oon kans joskus yrittänyt kuvailla jotain videoita mutta sit kauhistun ja poistan ne 😀 miten voi ihminen näyttää ja kuulostaa niin tyhmältä. Ihme ilmeitä ja ihme juttuja 😀

    • Juu ja mietipäs että muut kuuntelevat ja katselevat niitä päivittäin 😀 En sano jatkossa mitään. Tai alan puhua vain monotonisella äänellä seinää katsoen.

  2. Katon nuo taide pläjäykset illalla uudelleen, isolla popparikulholla varustautuneena. Nyt tuli vähän äkkiä…

    • En voi missään tapauksessa lämpimästi suositella niitä kenellekään.

  3. hahhahHAHAHAHA!! :’D :’D

    Mäki oon antanu pari mahista vlogailulle, mutta empä tiedä…jotenki tuntuu, että kirjottaminen on meikäläisen
    heiniä. 😀

Vastaa käyttäjälle memmuli Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta