Kuka pelkää hammaslääkäriä?

Käsi pystyyn! Minä ainakin. Olen kammonnut hammaslääkärissä käymistä aina. Se on ollut ihan inhokkipuuhaa siitä asti, kun kouluhammaslääkäri ensimmäistä kertaa pääsi naskaleihini käsiksi. Se oli Kaavilla joskus 90-luvun alkutaipaleella. Ja vielä seuraavallakin kotipaikkakunnalla  vastassa oli saman tyylinen kammottavan hajuinen mieslääkäri, joka paljain käsin ja kovakouraisesti räpelsi hampaita kuntoon, tietenkään pukahtamatta sanaakaan.

IMG_3285[1]

Oli miten oli, kaikenlaisista hammastoimenpiteistä on tullut yökötystouhua. Varsinkin sitten, kun hammaslääkärit alkoivat kuittailla siitä, että alahampaat ovat ihan vänkyrässä ja osassa hampaista on lapsuudessa syntynyt kehitysvaurio, minkä vuoksi kiille on kyseisissä hampaissa kehno. No hei kiitos tiedosta, minä olisin kyllä ihan riemusta kiljuen ottanut oikaisuhoitoa vastaan. Riemu sen kun yltyi sitten kun teini-ikäisenä erehtyi mainitsemaan siitä, että minua kammottaa ja tyynnyttelyn sijaan hammaslääkäri alkoi moralisoida siitä, että suun alueella on lävistyksiä. Että on se kumma kun sellaisia uskalletaan  ottaa ja sitten nyyhkitään siitä, että hammasta vähän poraillaan. Niin justiinsa.

Kiukkumaakari vaippaikäisestä saakka!
Käytä ite hammaslankaa!!

Ajattelin jo, että olisin jo päässyt tästä hammaslääkärikammostani eroon ja varmaan hetkeksi juu pääsinkin. Edessä oli viisaudenhammasleikkaus ja psyykkasin itseni sitä varten huolella. Menin sillä asenteella, että hyvin kaikki menee, eikä sinne ole kukaan kuollut! Paitsi onhan… Gulp. Mutta ei nyt noin niin kuin yleensä kuole hirveästi porukkaa. Mutta niin vain siitä tulikin yksi elämäni hirveimmistä kokemuksista. Puolitoista tuntia irrottelua. Uusia puudutuspiikkejä, auki repeytyneet suupielet. Vääntöä, poraa, talttausta, vetoa. Hirveitä ääniä, erittäin epämiellyttäviä tuntemuksia ja verta ja kuolaa nielussa. En varsinaisesti nauttinut siitä.

Eikä se pirulainen suostunutkaan sitten parantumaan kunnolla. Leuat menivät lukkoon, näytin Mambo Virtaselta… Kuume nousi, olin viikon verran sairaslomalla. Ruokailin syömällä juustonaksuja. Siitä rakosesta minkä verran nyt suu avautui, survoin juustonaksun tuonne toiseen poskeen ja annoin sulaa. Noin 20 minuuttia siinä meni, kun yksi suli nielaisukelpoiseksi. Hohdokasta.

Sen jälkeen ei ole taaskaan huvittanut mennä omia palikoita huollattamaan. Nyt oli sitten rohkaistuttava. Kun stressaan, alan stressata kaikista hoitamattomista asioista. Ja niin aloin stressata sitten hampaistakin. Näin aika paljon unia, että hampaat tippuvat ja unia, joissa hampaani olivat aivan mädät. Yäk. Olikin pakko varata aika hoitoon, ihan oman mielenterveyden vuoksi. 😀 Tällä kertaa menin heti yksityiselle, sillä viimeksi jo pelkkä ultraäänipuhdistus yleisellä sattui. Ja hoitaja oli pahantuulinen tiuskijatäti. Yksityiselle suuntasin, koska ajattelin, että ehkä kunnon maksavana asiakkaana saan myös rauhallista ja hyvää palvelua. Eikä tarvinnut pettyä.

Ensin keskustelimme tästä kammostani ja mistä se on tullut yms. Suuhygienisti oli heti ymmärtäväinen ja olikin mukava hypätä tuoliin. Ja niin siinä hujahti reilu tunti, eikä kertaakaan sattunut, yököttänyt tai pelottanut. Ikinä en ole ollut näin rentona hammashoidossa! Oli myös mukavaa kuulla, että hampaat ovat hyvässä kunnossa ja suoristus/valkaisuhaaveisiini todettiin, että sullahan on todella kauniit hampaat ja vain persoonalliset. No uu!! Kehu! Olen kyllä aina inhonnut sitä, että hamsterimaisia etuhampaitani sanotaan persoonallisiksi, mutta ehkä on jo viimein aika hyväksyä, että olen tällainen pikku jyrsijä. Eilinen menikin oikeastaan puhtaita hampaita ihastellessa. Teen ja limpparin aiheuttamat värjäymät poissa, jess! Sitä oli pakko juhlia ostamalla ihana hiusketju. Ja sitten tietenkin siihen ketjuun sopiva mekko. Juu, juuri siinä järjestyksessä.

Siinäpä tulikin mieleeni suuhygienistin penkissä istuessani, että hammasterveys jää varmaan monelta terveyshifistelijältäkin hieman retuperälle. Huolehditaan kyllä ravintoaineista ja treenisyklien noudattamisesta ja siitä, että keho saa tarpeeksi vettä ja muuta tarpeellista, mutta unohdetaan hampaat. Fitness-poppoolle on ihan tavanomaista, että ruokaa napsitaan 6-7 kertaa päivässä. Puhumattakaan siitä, että yleensä tuohon päälle tulee vielä ties millaista latausjuomaa, treenijuomaa yms. Ja sitten ollaan dieetillä, eikä parane popsia purkkaa, ei ainakaan ketoosidieetillä, koska purkassa on niin paljon hiilihydraattia. Eipä ole oikestaan tullut juuri ajateltua, että aika räikeästi tulee itselläkin suosituksia ylitettyä, mitä tulee hampaiden kannalta tavoiteltaviin ruokailukertoihin.

IMG_2684[1]

Mutta ai että. Kyllä kannatti käydä. Pitihän siitä lystistä pulittaa hieman enemmän, mutta sanoisin että money well spent. Sai hyvää ja kivutonta palvelua, joka muistutti siitä, että hampaiden hoidon ei tarvitse olla kivuliasta, noloa tai epämiellyttävää.

 

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

2 vastausta artikkeliin “Kuka pelkää hammaslääkäriä?”

  1. Samaa mieltä! 🙂 kävin kunnallisella hammaslääkärillä siihen asti kun koulusta tuli kutsut. Kunnan hammaslääkärit eivät olleet ainakaan meillä kyllä mitään parhaimmistoa. Yksi haisi viinalta ja välillä oli venäläisiä tai virolaisia jotka eivät ymmärtäneet mitä niille selitti. Uskomatonta mutta totta, kerran hammastani alettiin yhtäkkiä mitään siitä etukäteen mainitsematta. En todellakaan kestä porausta ilman puudutusta. Pelästyneenä heilautin päätäni vähän, johon tyly hammaslääkäri tiuskaisi ”et sä saa heilua, voin porata sua vahingossa poskeen”. Tämän jälkeen sain kyllä puudutuksen mutta pahar muistot jäi 🙁 Kun täytin 18, vaihdoin yksityiselle. Yksi parhaimmista päätöksistä ikinä! Ensimmäisellä kerralla korjattiin kaikki kunnallisen tekemät tuhot ja hoitamatta jätetyt reiät, joista tulikin mukava 400 e lasku. Sen jälkeen olen kyllä päässyt helpolla eikä kahteen viimeiseen vuoteen ole ollut paikattavaa lainkaan 🙂 hammaslääkäriin meno ei edes jännitä nykyisin lainkaan ja voin jopa sanoa että siellä on mukavaa. Ihmiset siellä ovat erittäin mukavia ja ammattitaitoisia. Jos pitää puuduttaa niin puutumista odotellessa hoitaja tuo lehtiä ajankuluksi 😀 nyt tosin viisaudenhampaani pitäisi poistaa YTHS:llä, mikä pelottaa aika paljon. Ne pitää ottaa kirurgisesti pois eli oma hammaslääkärini ei sitä voi tehdä 🙁 täytyy katsoa jos niitäkin varten menisi johonkin sopivalle yksityiselle 😀 pahoittelut pitkästä kommentista mutta pointtina se, että todellakin kannattaa käydä yksityisellä varsinkin jos yhtään pelottaa. Vaikka se maksaa enemmän niin se on sen arvoista. Lisäksi ajattelen että hyvällä ennaltaehkäisevällä hoidolla pääsen pitkällä aikavälillä halvemmalla. Terveyteen kannattaa aina panostaa 🙂

    • Ei haittaa yhtään pitkä kommentti, kiitos kun jaksoit sen jakaa! Helppo samaistua noihin fiiliksiin. Nyt kun hampaat puhdistettiin, se oli oikeasti jopa mukavaa! Ei kertaakaan meinannut lentää oksennut, sattunt, tuntunut siltä että en yhtään tiedä mitä tapahtuu tms. Olen todella tyytyväinen saamaani palveluun, vaikkakin tokihan se kevensi kukkaroa huomattavasti. Oli se sen väärti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta