Maailman paras (lapseton) kasvattaja ja tuleva mäkkärimutsi.

Toisinaan pää pyörittää hurjalla temmolla jauhavaa myllyä ja tulee olo, että nyt on pakko päästä kirjoittamaan! Sitten sitä leväyttää perskannikkansa mukavasti työtuoliin ja aloittaa, kunnes tulee flashback. Ei pökäle, minähän olen jo kirjoittanut tästä aiheesta!

En löytänyt herneitä nenään vedettäväksi.
.

Ja niin tottavie kävikin. Tulin tormakkana ja kirjoitusintoa puhisten tähän koneelle, aikeinani kirjoittaa pari huonosti valittua sanaa asioista, joista en tiedä ja joista en saisi kirjoittaa. Ja joista ei kannattaisi kirjoittaa, koska kaikki vauva.fi palstan aktiivimammat kivittävät minut käytetyillä Pamperseilla, jos kehtaan lapsettomana, heidän termeillään kaiketi velana, kirjoittaa lapsista. Koska: ”Helvetin helppoa lapsettomana kertoa miten meidän vanhempien tulisi lapsemme kasvattaa.” Ja koska ”Teistä ”maailman parhaista kasvattajista” tulee ihan tavallisia vanhempia, jotka viette lapsenne mäkkäriin ja annatte heille herkkuja ja syötätte eineksiä. Se on fakta!

(Näin sen täytyy olla. Jos alan tästä innokkaana sikiämään, muutan kyllä ajatusmaailmaani ja ajan tunkea kaikkien ihmisten kurkusta alas ihan väkisin mäkkiruokaa ja herkkuja. Joka päivä. Kaikille!! Koska vastustan kaikkea muuta kuin parsakaalia ja riisiä. )

IMG_7974[1]

En minä kasvatusvinkkejä tarjoa kenellekään. Kunhan vain ihmettelen ihmisten toimintaa. Sitä kai saa tehdä. Ihmetellä tätä ilmiötä, kuten jotain kiinnostavaa hyönteistä, jota ei halua ottaa käteen, koska ällöttää, mutta samalla silti kiinnostaa.  (Mutta sitäkään ei saisi tehdä. En ymmärrä lapsiperheiden elämää. En ole koskaan ollut lapsi tai lapsiperheessä. Tai osallisena lapsiperheen elämässä. )

Ravitsemuskeskustelu on ollut pari vuotta melko kiivasta ja velloo erityisesti netissä raivokkaasti kuin uskonsota konsanaan Kuka on kenenkin mielestä väärä profeetta, kuka on korruptoitunut ja kuka hyötyy minkäkin superdieetin lobbaamisesta. Auta armias, kun tähän soppaan sotketaan vielä lasten ravitsemus, niin johan saadaan verinen tappelu ja light-limujen ääreltä naputetaan selkä kumarassa tiukkoja mielipiteitä ja vastineita.

Lasten ravitsemus on herkkä aihe ja silloin parsakaalit kiskotaan nenään helposti. Onhan aihe henkilökohtainen ja tulee varmaan helposti olo, että JOKU NYT SELKEÄSTI ARVOSTELEE MINUA KASVATTAJANA! JOKU ANTAA KASVATUSVINKKEJÄ! Varsinkin joku lapseton!

Itselläni se ei ole ainakaan pääpointtina. Minua kiinnostaa enemmänkin vanhempien kasvattaminen. Ruohonjuuritason työskentely, joka mahdollistaa elämäntapamuutoksen. Johon vaaditaan käyttäytymisen muuttuminen ja arvojen mukainen toiminta arjessa. Minua ei niinkään kiinnosta se prosessi, miten kukin lapsiansa kotona koulii.

Moni mainitsee arvokeskusteluissa, että perhe on heille tärkein ja lapset ovat tärkeimpiä maailmassa. Kuitenkin oma toiminta kotona voi sotia täysin tätä vastaan. Lapsille syötetään ruokaa, mikä ei ole heidän parhaakseen. Se lienee yleisintä. Mutta tokihan lasten tärkeys ja omat elämänarvot voivat näyttäytyä myös jonkinlaisena  ravitsemushysteriana. Kun itse arvostetaan puhdasta ja tervettä ruokaa,  hurmioituneet paleonutrauspuklausmacalucumahyperfood-vanhemmat vetävät lapsensa kotikouluun vaarallista moskaa tarjoavista päiväkodeista ja pakkaavat kavereiden synttäreille lähtevälle piltille omat superfood-eväät, etteivät lapset missään tapauksessa saa himppustakaan sokeria tai tuotteita, joissa saattaa olla transrasvoja. TAI GLUTEIIIINIA!!!!! Se mystinen gluteIIIIni on kyllä ihan pahinta, jos sitä on! GluteIIIni pois niin kuin jo ois!!

GLUT

Sitten on näitä, joille kaikki ravitsemuskeskustelut sokerin vähentämisvinkkeineen ovat kuin punainen vaate. MEIDÄN NIKLASMATIAS SAA KYLLÄ MEHUA JA ON SILTI IHAN NORMAALIPAINOINEN JA TERVE-LAPSI! Keskustelut ravitsemussuosituksista eivät saa näitä vanhempia huolestumaan tai miettimään kriittisesti omassa kyökissä hämmentyvää soppaa, vaan syöttämään lapsilleen Atrillia oikein tuplamäärät. Meillä lapset kyllä saavat sitä ja tätä ja tuota ja ihan normaaleja lapsia on tullut! Meillä syödään kyllä sokerimuroja koska lapset tykkää! Meillä kyllä lapset saavat karkkia ja pullaa ja ihan ovat normaaleja lapsia!

Väkisinkin tulee mieleen, että tuollaiset älisijät, jotka heti suuttuvat ravintoasioista ja alkavat kertoa kovaan ääneen, miten heillä on aina perjantaisin pizzaa ja lapset ovat NORMAALEJA, lienevät hieman huonolla omallatunnollaan tarjoamistaan sapuskoista. Että kenties sitä einestä hujahtaa pilttien leipäläpeen hieman useammin kuin kerran pari viikossa, jos oikein suivaantua ja perustella tarvitsee.

Kyllä meilläkin oli melkein aina äitin tekemää perjantaipizzaa. Viikonloppuisin syötiin karkkeja. Äiti leipoi taivaallista pullaa ja iskän kanssa paistettiin hiillosmakkaraa. Ja parhaisiin lapsuusmuistoihin liittyvät mahtavat eväsretket veneellä, hienot synttärikakut yms.  Ja se on ihan normaalia. Ei meistä kasvanut mitään ylipainoisia tai epänormaaleja yksilöitä. Eikä ruoka-asioita tarvinnut kauheasti miettiä ja stressata. Niin sen kuuluukin mennä.

IMG_9306[1]

Epäterveelliset ruoatkin ovat ok kohtuudella. Ei meillä kiskottu herkkuja ja makkaroita päivittäin silloin, eikä niitä kiskota päivittäin nykyäänkään.

Aivan kuin aikuistenkin ravitsemusasioissa, myös lasten ruokapuolella toisilta unohtuu kokonaisuus. Kukaan ei varmasti ole sitä mieltä, että aina täytyisi syödä sokerittomasti, vain hyviä rasvoja, vähän suolaa ja elää askeettisella ruokavaliolla, josta karsitaan kaikki ylimääräinen. Ja särpiä vain ionisoitua vettä saunajuomaksi, koska pillimehussa on liikaa sokeria. Mutta kokonaisuuden tulisi olla kunnossa ja aterioiden pääpainon olla jossain muussa, kuin eineshötöissä. Miksi kummassa lapsille täytyy tarjota sellaista? Miksi kotiruoka ei voi olla puhdasta ja laadukasta? Miksi lihan täytyy lillua vehnäjauho-voi-kastikesössössä? Miksi makaronilaatikkoon laitetaan vain lusikallinen lihaa ja pussikaupalla makaronia? Miksi lasten ruoka on monissa ravintoloissa ihme sössöä? Miksi juhlissa lapsille on oma nakkilihapullakökköruokapöytä?  Nitriittinakkeja, kanannahkapullia ja transrasvapottuja kyllä kelpaa tarjota, mutta aikuisten makuun miellettäviä ruoka-aineita ei uskalleta maistattaa, koska niissä on niin paljon suolaa/mausteita ja makuja.

yäk

Eniten ihmetyttävät aikuiset, jotka itse noudattavat puhdasta ruokavaliota, poimivat itselleen kanat, lihat ja riisit ja kasvikset lautaselle ja sen jälkeen tekevät lopusta ruoasta ”asten ruokaa” joka tarkoittaa usein kastikemössöä. Ööö. Miksi?

Olen nähnyt karmivan paljon piittaamattomuutta, mitä tulee lasten ravitsemukseen. Päivittäin on tarjolla mehua, karkkia, keksiä, pullaa. On einestä, niitä sokerilla höystettyjä muroja ja jugurtteja. Tavallisen perunan sijaan ranskanperunaa. Päivälliseksi mikrohampurilainen tai lihapiirakka. Kas niin. Olen nähnyt myös sellaista nipotusta, missä ei ole mitään järkeä. Kuullut, kun lasten hoitopaikkaan on soitettu ja vaadittu tarkistamaan tuotteiden ravintoarvoja. Ja ei siitä kauaa ole, kun Espoossa vanhemmat halusivat jälkikasvulleen omat voipaketit hoitopaikkaan.

Järki. Kohtuullisuus. Joustavuus.  Niillä pärjää aika pitkälle. Oli kyse sitten aikuisen, lapsen tai perheen koiran ravitsemuksesta. Hyvä ravitsemus ei edellytä parsakaali-kana-ruokavaliota ja 110% puhtaasti syömistä ympäri vuoden.

Ja ettei kellekään jäisi paha mieli, loppuun kevennyksenä hääpaikallamme järjestettävien festarien festaritonttu! Katsotaan, onko meillä viikon päästä samanlainen meininki. PEACE!

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

14 vastausta artikkeliin “Maailman paras (lapseton) kasvattaja ja tuleva mäkkärimutsi.”

  1. Tosi hyvä kirjoitus! Itteäkin ihmetyttää,.miten lapsille voi syöttää sellaista, jota ei itse söisi. Kestääkö lasten kroppa muka einesmössöjä paremmin kuin aikuisten?

    • Kiitos kommentista ja niinpä, Miranda! My point exactly!

  2. Erinomainen kirjoitus. Samat asiat pyörii minunkin mielessäni. Olen tosi huolissani siitä, minkälaiset ruokailutottumukset lapsille opetetaan. Tällä hetkellä kaikki on aika persiillään, suoraan sanoen. Toivottavasti viralliset suositukset pian kumottaisiin, ja elintarvikeviranomaiset saisivat rahoituksensa muualta kuin keksiyhtiöiltä.

    • Kiitos Ansku kommentistasi! Ja kun sillä lapsuuden ruokailulla on tutkitusti merkitystä, mitä tulee aikuisiän ruokailutottumuksiin ja ylipainoon. Se on ehkä surullisinta, että vaikutetaan negatiivisesti oman lapsen tulevaisuuteen.

  3. Aamen! Hyvä kirjoitus. Itselläni ei ole lapsia, mutta vierestä olen seurannut erillaisten lapsiperheiden arkea ja ruokailuja. Ihan käsittämätöntä millaista pskaa lapsille syötetään. Lapset kun eivät paljoa voi vaikuttaa mitä kotona lautasella on tai mihin heitä viedään syömään. Vanhemmat nämä asiat päättävät. Lapsia kärrätään jopa useita kertoja viikossa mäkkäriin ja heseen syömään, kun vanhemmat eivät jaksa tehdä kotona ruokaa. Välipalaksi syötetään jogurtteja, vanukkaita, lihapiirakoita, valmispizzoja ja ties mitä kuraa. Kotiruoka voi olla vain ranskalaisia ja nakkeja. Ruokajuomana toimii mehulitkut. Nämä on vain muutamia esimerkkejä, mutta tuollainen on mielestäni käsittämätöntä. Vanhempien tulisi kuitenkin opettaa lapsille oikeanlaisia ruokailutottumuksia. Eikä oikean ja terveellisen kotiruoan valmistaminen ole tähtitiedettä.

    • Näin on! Eivät ne lapset automaattisesti opi syömään mössöjä ja mäkkäriruokia, jos kotona ei niitä tarjota. Ei ole mikään sisäänrakennettu tarve saada huonoa ruokaa. Kyllä ne sokerihimot istutetaan sinne kroppaan ihan vanhempien toimesta, valitettavasti. Ja juurikin sääli, että kiireellä perustellaan monesti näitä huonoja valintoja, vaikka laadukasta ruokaa saa varmaan nopeammin, kuin käristää ranskalaisia uunissa. Kiitos kommentistasi!!

  4. Kiitos kun puit mun ajatukset sanoiksi! 🙂

    Mulla on 4v ja 1v2kk ikäiset lapset ja mulle on todella tärkeää, mitä he suustaan alas pistävät. Yritän itse syödä kohtuu terveellisesti, enkä vois kuvitella syöttäväni lapsillekaan mitään einesmoskaa päivästä toiseen. Perus pilttejäkin välttelen viimeiseen asti vaikka jostain kumman syystä ne mielletään terveelliseksi lastenruuaksi. Jos ne jo haisee, saatika maistuu aikuisen mielestä ällöttäviltä, niin miten voi olettaa että lapsi söis niitä (meidän pienempi ei ainakaan syö, hän syö paljon mieluummin esim. munakasta ja vihanneksia 🙂 )??! Kyllä, meilläkin syödään hätätilanteessa myös eineksiä, me käydään mäkkärissä, meillä on karkkipäivä ja meidän lapset saa kyläillessä ottaa kahvipöydässä pullaa. Mutta ei joka päivä. Eikä edes joka vko.

  5. Mä oon vaan viikonloppumutsi(puoli) ja meillä 6v tyttö syö samoja ruokia kuin muutkin, vaikka kotona ravitsemus on aika monesti ranskalaiset nakeilla -tasoa. Eipä se oo noista munkaan pöperöistä valittanut vaan aina kehuu miten on maailman parhaat ruoat (tosin se saattaa olla ihan tapakin mutta anyway). Kyllä mä joskus ostan sille jotain pientä karkkiakin kaupasta, mutta enemmän se melkein tykkää pähkinöistä ja salaateista ja banaaneista. Kirsikkatomaattejakin se saattaa vetää rasiallisen illan aikana 😀 Oon joskus miettinyt että mistä tulee se oletus että lapset ei tykkää vihanneksista?

    Mut jotenkin tuntuis suurelta laiminlyönniltä syöttää sellaista paskaa jota ei itsekään pysty syömään. Lapsi ei kuitenkaan itse saa päättää mitä syö / ei tiedä, että mistä ruoasta tulee minkäkinlainen olo. Jos itsellä on nuutunut olo jonkun nugettikorin jälkeen niin miksi lapsen kohdalla tilanne olisi erilainen?

    • Näinpä! Itsekin olen ihan nuuppo, jos ahdan sokeriöverit tai jotain roskaa.
      Hetkeksi hirveä energiapiikki ja sitten polttoaine lopussa ja alkaa itkuparku. En näe mitään järkeä siinä, että juotetaan ja syötetään ensin sitä sokeria oikein urakalla ja sitten mietitään, miksi teneva on ylivilkas ja keskittyminen on ihan mahdotonta tai lapsi kiukuttelee.

  6. En kans ymmärrä oikeesti niitä vanhempia, jotka ei yhtään välitä mitä lapset kaupasta ostelee koulun jälkeen!! :O On energiajuomaa ja juissipurkkeja.. Sorry vaan , mut minä en anna omien lapsien sellaisia ostaa ja ne ei osta! Ja naurettavaa et jotkut väittää, että joo en voi sille mitään! HEI HALOO 😀 Eikö oikeesti ala-aste ikäisille lapsille voi mitään? 😀 Sitten on jo jossain vikaa ja pahasti. Mistä ne saa rahaa?? Se jo eka kysymys.. Jos rahaa kauppaan ei anneta niin sillon sitä ei oo. Eri asia sitten herkuttelut joskus , se kyllä kuuluu elämään ehdottomasti!! 🙂 Mutta päivittäin ei tarvi kukaan energiajuomia tai yhden litran mehupurkkeja!! :O

    • Kiitos Sara kommentista! Tuntuu, että monilta on kadonnut ihan täysin ajatus siitä, mikä on normaalia herkuttelua ja mikä ei. Kaupassa kun on saatavilla mehua ja energiajuomaa niin helposti, niin miksi sitä sitten ei latkittaisi päivittäin… Mutta kotoahan se kaikki tosiaan lähtee. Kun ei ole aikuisillakaan herkkupäiviä, vaan popsitaan ja juodaan päivittäin ”jotain hyvää” ei liene ihme, että lapsetkin noudattavat samaa mallia.

    • Kyllä, odotinkin tätä. 😀 Huomioi korostetun isot I-kirjaimet. Tarkoituksella kirjoitettu siis gluteiini, kun tuntuu että ihmiset paasaavat gluteenin haitoista edes tietämättä mitä koko gluteeni on ja vielä meuhkataan väärällä kirjoitusasulla, argh.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta