Kyllä kiireettömän kelpaa !

Enpä muista milloin olisin ollut näin rentoutunut ja onnellinen. Siis ihan useamman päivän peräkkäin! Rasti seinään. Mutta kai nyt: minulla alkoi perjantaina kesän ensimmäinen lomapätkä.

Kätevä emäntä kyökissä
Kätevä emäntä kyökissä

Tuntuu niin hyvältä. Ansaitulta. Rennolta. Ihanalta. Tuntuu ihan elämältä tämä touhu, hirveän kevään jälkeen. Nyt ei tunnu elo vain asioiden suorittamiselta, kiireeltä, paineelta ja siltä, että minua vedetään joka suuntaan ja stretsaan kuin kova farkkukangas = yritän, mutta en vain riitä joka paikkaan. Muistaisikohan syksyllä, että tällainen rentous on huomattavasti mukavamman tuntuista?

Olen ihan ihmeissäni siitä, miten hyvin olen lomautunut! Mutta tällä kertaa tein asiat toisin. Monesti lomallejäämiseni on kiireen ja pienten arjen katastrofien yhteissinfoniaa ja viimeiset päivät ennen vapaita ovat täynnä ohjelmaa aamusta iltaan. Vaan ei tällä kertaa! Nyt aloin mielessäni jättäytyä lomalle jo viikkoa aiemmin. Pyrin hoitamaan asiat niin, että perjantaina kaikki on kunnossa, eikä rästissä ole mitään tekemistä. Miten mahtavalta tuntuikaan, että koulun osalta to do-lista oli viimein pyyhitty tyhjäksi…. Ei kun ei, olihan siellä se yksi pieni opinnäytetyö, mutta siitä olen myös ihan tietoisesti lomalla nyt. Ja töiden osalta… No, melkein oli tyhjä lista! Mitä nyt perjantaina iltavuoron jälkeen sain vielä naputella paperihommia ja laskutuksia. Mutta kun ne oli siivottu pöydältä, sain viimein jäädä lomalle! Ja kyllä kelpasi jäädäkin, kun työkaveri vielä lahjoi samppanjalla ja kotiin oli kiikutettu häälahjaksi Kastehelmi-kakkuvati. Ihanaa lellimistä ja luksusta ja huomioimista ja iih. Samppanja jäi kuitenkin kaappiin odottamaan hääpäivää.

IMG_0403[1]
Vessaselfie. How classy is that.

Olin niin häpläkässä lomasta, että en saanut pe-la yönä nukuttua kuin kaksi tuntia! Tämä on todella tyypillistä minulle, että kun olen innoissani, uni ei maistu. Ja siinä eivät sitten auta mitkään lampaiden laskemiset, valaiden ääntelyt tai rentoutumisharjoitteet. Ei vain nukuta. Ei malta! Pyörin sängyssä varmaan pari tuntia, lueskelin kakkureseptejä ja suunnittelin suunnittelemasta päästyäni. Tein paikkakortteja ja pöytäjärjestystä ja valmistelin printtejä. Siinä se aamu mukavasti hujahtikin ja odotin klo 10 aukeavaa salia. Mutta väsytti ja ajattelin lykätä treeniä myöhemmälle.

Keskipäivällä sitten iskikin odotetusti älytön kooma ja torkuin sohvalla. Sali jäi suosiolla välistä, kun keho ei ollut yllätys yllätys lainkaan palautunut. Salin sijaan kaupungille shoppailemaan anopille mekkoa, ravintolaan syömään ja karkkipussin kera ihmettelemään dinosauruksia. Paljon parempi valinta siihen hetkeen. Karkkia olisi pitänyt tosin olla enemmän, niin olisin ehkä nukahtanut leffatuoliin ja välttynyt Jurassic Worldin aiheuttamalta myötähäpeältä, mutta tulipahan nyt nähtyä niitä dinoja. Sinnehän minä manguin viikkotolkulla. 😀

IMG_0405[1]

Eilinen menikin sitten ihan häätohinoissa. Kaaso ja sulhanen availivat hiki hatussa pompomeja ja itse leivoin lusikkaleipiä. Kunnon Martta-touhua siis. Ensin vähän säälin talkooporukkaa, kun ensimmäisen pakkauksen pallerot tuottivat hieman päänvaivaa ja saivat aikaan pienoista sadattelua, mutta ei siinä kauaa mennyt, kun me kaikki pääsimme yksitoikkoisessa näpertämisessämme flow-tilaan. Hommaanhan jäi lähes koukkuun! Ja niin vain valmistui läjä pompomeita ja kasa lusikkaleipiä. On se näppärää, kun joskus delegoi tekemistä myös muille, eikä yritä itse tehdä kaikkea.

IMG_0432[1]

IMG_0433[1]

IMG_0437[1]

Sain myös pakottavan siivousinspiraation ja oli käytävä käsiksi keittiön kaappeihin. Teimme myös purkkikierroksen ja haimme ystäviltä ja perheenjäseniltä lasipurkkeja koristeita ja illalla oli vielä pakko päästä salille ja lenkille. Viime viikon saldona siis neljä salia, kaksi tunnin lenkkiä ja kasa lyhyempiä lenkkejä. Ihan kelvollisesti siis. Yllättävän hyvä käsitreeni vieläpä kaikesta väsymyksesta ja touhottamisesta huolimatta!

Harmi vaan että unohdin jännittää hauista!!
Harmi vaan että unohdin jännittää hauista!!

Huomaa hyvin, miten kiireettömyys vaikuttaa treeni-intoon. Siis positiivisella tavalla! Salilla tuntui siltä kuin olisi uudelleen löytänyt jonkun kauan kadoksissa olleen asian. Ihan huippu fiilis ja into. Ja oli sellainen tunne, että ”saan” mennä salille, kun se on monesti ollut ”pitää” mennä salille.

 Oma ns. ”kehityskauteni” kilpailuiden jälkeen on ollut tähän mennessä aikamoinen vitsi, sillä en ole saanut varmaan juuri mitään tapahtumaan. (Jos tarkasti katsoo, pikkuvarpaani on ehkä hieman käyristynyt lisää) Mutta stressin ja kiireen piikkiinhän tämä menee. Jos en olisi keväällä oppinut hölläämään ja olisin vain painanut kaiken muun ohella sata lasissa treeniä, en varmaan kirjoittelisi tässä näin rennoissa tunnelmissa. Pakko miettiä kokonaisjaksamista ja muutakin elämää. Treenit ja kehittyminen eivät todellakaan ole ykkössijalla. Olen onneksi sen tajunnut asioita priorisoidessani, jos en sitten muuta. Aika hitaasti on siis treenimääriä ja intensiteettiäkin hivuteltu ylöspäin, koska palautumisen kanssa on ollut hieman hankalaa. Stressi, huonot yöunet… No, siinä jo kaksi erittäin painavaa asiaa, miksi salitreenejä on jäänyt kevään aikana välistä. Eivätkä kaikki treenit ole todellakaan olleet mitään 120% tekemistä, vaan oman kropan ja voimavarojen kuuntelemista. Mutta koko ajan kuormitusta nostetaan rankemmaksi ja kohta alkaa toivottavasti oikeasti se kehityskausi.

neitii

Tuntuu vaan niin ihanalta, että edessä on rento viikko. Treenejä, puuhasteluja häävalmisteluiden parissa ja siinäpä se! Hääjärjestelyt ovat minusta vain terapeuttista tekemistä, en stressaa yhtään vieläkään. Kaikki tulee sujumaan hyvin. Katsotaan sitten loppuviikosta, kun edessä on loputkin leipomiset ja munavoiden pipertämiset sun muut, että vieläkö olen näin zen. Teemme häihin siis itse kakkubuffettia sekä iltapalaa. Siinä on oma askartelunsa. Mutta onneksi on loma! Viikkokin alkoi mukavasti aurinkoisella aamulenkillä. Ja illalla voisi olla jopa niin hurja, että testaisi pitkästä aikaa ryhmäliikuntatuntia. Jos malttaa olla ennen sitä menemättä salille.

Että tällaista linnunlaulua ja aurinkoa tänne, tsirp tsirp. Puuttuu vain  joku raikas kuva maljakkoon muka-huolettomasti asetelluista leikkokukista ja kaunis maisemakuva muka-motivoivalla tekstinpätkällä. ”LIFE IS FOR LIVING <3”

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

2 vastausta artikkeliin “Kyllä kiireettömän kelpaa !”

  1. Nautihan tuosta fiiliksestä! On varmasti enemmän kuin tervetullut kaiken edeltävän kiireen ja muun jälkeen. 🙂 Jatkat vaan samaan malliin!

    En jaksa odottaa hääpostauksia! 😀 <3

    • On kyllä! Ja aion todella nauttia. <3 Hääpostauksilta ei varmasti voi välttyä!! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta