Kerran elämässäni minulle kelpaa vain paras – enkä häpeä myöntää sitä!

Häät on juhlittu ja heti sai pahoittaa mielensä karvaasti.

Tässä vielä onnellisena, tietämättä tulevasta...
Tässä vielä onnellisena, tietämättä tulevasta…

Sen sijaan, että olisin hyvillä mielin voinut nauttia rouvaselämästä, levisi synkkä pilvi varjostamaan juhlan jälkeistä fiilistelyämme, kun serkkuni jakoi minulle erään tulevan morsiamen ja häävieraan keskustelun häälahjasta (plus loppuperustelut) Serkkuni huomautti ystävällisen varovaisesti, että me taisimme olla hieman vaatimattomia, kun pyysimme ennen kaikkea rentoa ja iloista juhlapäivää rakkaidemme keskellä, emmekä olleet asettaneet kovempia standardeja häihin pääsylle saati lahjojen suhteen.

 IMG_0764[1]

Voi piruvie. Kyllä kismitti, kun tajusin, että häillä olisi voinut lyödä rahoiksi ja karsia samalla juhlista kaiken epämääräisen roskasakin. Siis roskasakkiahan kaikki tapaavat häihinsä kutsua. Kai hääjuhlaetiketissäkin jo mainitaan, että kannattaa kutsua 100% hyvää porukkaa + 30% huonoa roskajoukkoa, joka toivottavasti ei häihin edes saavu. Ja jos saapuu, heille voi tarjota juhla-aterian sijaan esim lientä. Soppaa valtakunnan köyhille!

Syvä huokaus. Minusta tuntuu, että olen epäonnistunut hääjärjestelyissä. Erityisesti siinä rahankeruussa. Ja juhlijoiden määrässä. Olisimme voineet kutsua koko asuinkaupunkimme häärientoihin ja asettaa juhliin pääsymaksun. Näin juhliin olisivat valikoituneet vain ne, joille juhlamme ovat oikeasti tärkeät! Jos ei ole varaa laittaa kaikkea ylimääräistä isomummun hopeisista perintöatuloista kuukausipalkkaan, vaikka on MEIDÄN päivämme, niin voi aivan hyvin jättää tulematta. Rahalla nimenomaan kerrotaan muille, ovatko he tärkeitä vai eivät. Itse aion laittaa välit poikki kaikkien sukulaisten ja ”ystävien” kanssa, jotka eivät laita vähintään 200e lahjarahaa, nyt kun häiden jälkeen tajusimme, että sellaisen summan olisi voinut pyytää. Onneksi mieheni työskentelee talouspuolella, niin hän osaa laatia tarvittaessa perintäkirjeet, jos rahoja ei kuulu. Niille, joiden tiedämme olevan huonoja nettipankin kanssa, lähetimme lahjalistat jälkeenpäin, että he voivat valikoida mieluisimman ostettavan lahjan. Siinä oli huomioitu myös vähävaraiset. Mielestäni ihan kohtuullisia lahjoja, joihin jokaisella on varaa. 2 viikon honeymoon Mauritiukselle, 12 pulloa Dom Perignonia sekä tämä Tunteiden vuori-sormus. Ja miehelle toivoin Audista hieman uudempaa versiota.

Kyllä se raha vaan on kaikki kaikessa. Meidänkin lempisukulaisiksi nousivat heti kertarysäyksellä  ne avokätiset tuntemattomat lahjoittajat, jotka laittoivat lahjatilille 5 kertaa samansuuruisen summan. He rakastavat meitä eniten!  Mikä rakkauden teko! ”Airin ja Pentin vuokraennakko syksyksi 2015” viestikentässä. Awww!!

Mutta ihan totta. On aika törkeää, että vieraat kuvittelevat nykyään, että voivat marssia toisten häihin ihan muina munamankeleina, ilman juhlan arvoon sopivaa lahjaa! Saati sitten ajattelematta yhtään juhlan viihdearvoa ja sitä, miten paljon suunnitteluun on panostettu. Anteeksi nyt vaan, mutta hääpari on illan tähtiesiintyjä. Ihan verrattavissa Cheekiin. Cheek myi minuutissa keikkansa täyteen ja ei puhettakaan, etteivätkö kaikki olisi maksaneet, että pääsevät keikalle. Kyllä häihin pitäisi suhtautua samalla tavalla ja pulittaa siitä, että näkee hääparin. Ja kun vielä miettii, että se on ihan once in a lifetime-kokemus, niin kyllä juhlien arvo triplaantuu hetkessä. Koska ei sellaista spektaakkelia vaan tulla enää toiste näkemään. PLUS! Vieraitahan varten se juhla on! Miksi muuten hankittaisiin lisäesiintyjiä ja ruokia yms? Aika vähän itse hääpari loppupeleissä syö kun miettii, että paljon joku 100 vierasta pistelee sapuskaa naamaansa ja juo. Ja saa katsella hääparia. Pakkohan parinkin on ostaa hienot juhlatamineet. Ja esim sormukset. Niin on sitten paljon mitä ihmetellä. Ja on käytävä kampaajalla ja manikyyrissä ja pedikyyrissä ym. Niin että vieraat varmasti viihtyvät. Aikamoisia uhrauksia joutuu hääpari tekemään.

IMG_0776[1]
Mulla meni huom 2 TUNTIA!!!!

Ihan selvä juttu, että vieraiden kuuluu maksaa häät. Hei haloo, miksi joku aviopari niitä maksaisi? Tai kuka nyt edes järjestäisi häät sillä ajatuksella, että ei pääse sillä tienesteille? Öö,  saa kyllä aika paljon tehdä töitä, että saa sellaisia summia kasaan ja voi vaikka sinne Mauritiukselle lähteä, että miettikääpä vähän.

Että kiitos vaan ystävät ja sukulaiset: lasku tulee perässä! Onneksi serkkuni tarjoutui maksamaan kerralla 600e, kun tajusi, millainen törppö olikaan ollut! 200e minimilahjasta voisi tehdä lakialoitteen, sillä hääpäivänä hääpari ansaitsee vain parasta!! Niin ja hei kuka ajattelisi lapsia? Onhan lapset huomioitu? Muistihan joku jo sanoa, että häät ovat koko perheen juhla? Häissä kuuluu olla Akselin ja Elinan häävalssi tai Finlandersin Oikeesti. Ja Tuttu juttu-leikki. Ja morsiamen ryöstö. Ja hassuja anoppien välisiä kisailuja. Näistä kaikista lakialoitteet asap!!

10-signs-bridezilla-250x150

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

13 vastausta artikkeliin “Kerran elämässäni minulle kelpaa vain paras – enkä häpeä myöntää sitä!”

  1. Vooiih minä jo intoilin että jee viimeinkin postaus jossa kuvia häistä, jee!
    Mutta ei! Nyt hääpostausta kehiin, sitä on jo odotettu V-I-I-S-I PÄIVÄÄ!! Eihän sulla varmaan muuta tekemistä olekkaan, mutta hei, lukija (t?) vaatii!

    • Olen niin pahoillani! Mutta nyt se tulee, heti seuraavaksi! Arvaa olenko odottanut tahmatassut syyhyten, että pääsisin kirjoittamaan ja laittamaan kuvia, mutta kun ei niitä kuvia vielä kovin häävisti ollut! Koska kumma kyllä, en näpsinyt koko ajan materiaalia omalla iphonellani. Nyt on kuitenkin kuvia tullut ensimmäinen satsi, jeijjj!!! <3

  2. Mä ihan tykkään sarkasmista mutta voisko joskus kirjoittaa muutenkin kuin kieli poskella.

    • No äh, kun on niin mukava kirjoitella kieli poskella, kun yleensä mennään niin kieli keskellä suuta! Mutta yritän vakavoitua, ainakin välillä. 😉

  3. Höh. Jos haluaa lukea vakavamieliestä asiaa, niin kannattaa varmaan lukea jotain muuta blogia. Tai vaikka Hesarin uutisia.

    • Niin, huumori kun on vähän sellainen makuasia ja toisilla ei oikein luetunymmärtäminen pelaa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta