Aina pitäisi olla jokin projekti tai prosessi käynnissä.

Huhhuh. Täällä ollaan edelleen ihan nuutuneissa tunnelmissa!

IMG_0536[1]
Kyllä suklaa ja mansikat minullekin maistuu!!

Ennen häitä olin niin täynnä virtaa. Olin  kuin kuusi pannullista kahvia juonut Duracell! Ennen häitä ei tarvinnut unta eikä ruokaa eikä juomaa eikä muuten painanut mieltä mikään muu kuin se, että mekko istuu päälle ja se, ettei hääpäivänä vain sada. Minun mielestäni varsin  hyvää elämää. 😀 Kun sai vain leipoa ja liimata pitsejä, ai että! Mikäs sen parempaa!

Mutta nyt! Kai tämä on tosiaan jokin wedding blues yhdistettynä koko kevään ajalta haalittuun uni+energiavajeeseen. Olen vain yksinkertaisesti aivan lopen uupunut. Tuntuu, ettei henki meinaa kulkea, väsyttää, sormet sinertävät. Hiki ei halua treenissä tulla millään, ellei sitten sykkeitä saa nosteltua ihan tappiin. Ja mielikin on jotenkin alavireinen. Vaikka on ihanat häät takana, kesä, ihania juttuja edessä ja kaikki hyvin. Niin että miksi on sitten niin kurjaa ja harmaata! No, kai nyt kun väsyttää ja tuntuu, ettei mikään uni riitä.

Tympeää! Sitä kun ajatteli että häiden jälkeen on huikea kuherruskuukausi ja treenit lähtevät yhtäkkiä hurjalla teholla käyntiin ja perä ja selkä kasvavat ja boom ja kaiken tuon hääenergian saisi valjastettua kaikkeen muuhun. Ja sitten olen ihan että mööööööööööööööö.

Viime viikolla piti palata ruokailuiden suhteen arkeen ja sen kyllä teinkin. Mutta jo viikonloppuna tuli sitten hörpittyä kuohuviiniä, mätettyä leipää ja jäätelöä ja juustokakkua napa täyteen. Se siis siitä ruokavalion noudattamisesta. No toisaalta, joku saattaisi tuumata, että tämä on vain elämää. Ja juustokakku oli hyvää. Eikä tätä kroppaa tarvitse kisalavoille viedä 10 viikon päästä joten ehkä armottomuus syytä heivata romukoppaan.

IMG_4719[1]

On jotenkin sellainen olo, että tässä ollaan vähän tuuliajolla. Kun aina pitäisi olla joku selkeä projekti ja tavoite ja hinku ja halu ja tekemisen meininki ja nyt sellainen puuttuu, niin treenistä kuin elämästä ylipäätään! Pitkästä aikaa ei ole mitään erityistä tavoitetta / odotettavaa / päämäärää. Tai siis siltä tuntuu, vaikka paljon on kaiken näköistä odotettavaa ja päämäärää ja tehtävää. Pari vuotta sitten alkoi projekti kisat ja vuosi sitten projekti häät. Ihania projekteja, niihin suhtauduin aivan huikealla innolla! Huomaankin, että mieli etsii nyt kovasti jotain uutta projektia. Jotain mitä suunnitella, fiilistellä ja muhitella mielessä. Jotain, mikä saa innokkaasti touhuamaan, vaipumaan flow-tilaan ja nauttimaan kaikesta.

Ensi keväänä valmistun fysioterapeutiksi. Siinä pitäisi olla vuodelle projektia enemmän kuin kylliksi. Mutta jostain syystä tuleva vuosi viimeisine harjoitteluineen ja tämä tässä paraikaa koneeni taustalla huuteleva opinnäytetyöni eivät aiheuta minussa yhtään niin suurta intoa ja paloa, kuin häät kakkubuffetteineen ja kisat kimmeltelevine bikineineen. On se kumma! 😀 Jotenkin opintojen loppuun saattaminen tuntuu niin tylsältä, minä kun haluaisin jo aloittaa ihan uudet opinnot ja saada aina vaan jotain uutta ja jännittävää ja mielenkiintoista! Kai siihen vaikuttaa myös se, että valmistuminen tavallaan jännittää. Koulupaikka kun tuo jotenkin mukavasti turvaa elämään. Äh, ken tietää!

viikonloppu

Onko muita, jotka ovat aina innolla haalimassa projekteja ja uutta tekemistä, vaikka ”vanhaakin” olisi yllinkyllin? 😀

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

6 vastausta artikkeliin “Aina pitäisi olla jokin projekti tai prosessi käynnissä.”

  1. Ite oon sitte sellanen että alotan miljoona pikkuprojektia ja kaikki jää kesken..
    Koulu ei ehkä nappaa nyt, mutta se fiilis on uskomaton ku saa viimeset jutut tehtyä, tai se kun saa todistuksen viimein käteen! 🙂
    Tsemppiä 🙂

    • Minulla hommat eivät jää kesken, mutta toki loppuunsaattaminen on aina tylsempää, kuin aloittaminen ja kivojen hankkeiden ja projektien kahminta, 😀 Mutta ai että jos kaiken innon ja tarmon kohdentaisi yhteen asiaan kerrallaan… Olisipa tehokasta!!

  2. Moi’ 🙂

    Koska oot käynyt viimeksi labrassa? Nuo sun oireet kuulostaa vaan siltä, että voisit tarvita vähän lisää tyroksiinia.
    ”Tuntuu, ettei henki meinaa kulkea, väsyttää, sormet sinertävät. Hiki ei halua treenissä tulla millään, ellei sitten sykkeitä saa nosteltua ihan tappiin. Ja mielikin on jotenkin alavireinen.”
    Osa on ihan varmasti sitä mainitsemaasi hää-projektin jälkeistä uupumusta, mutta sykkeen ja hien erityksen muutokset kuulostaa kilpparihommilta.

    Mä kaipaan kans projektia.
    Talo valmistui kaks vuotta sitten. Koulusta valmistuin kuukausi sitten. Ja nyt on tyhjä olo. Onhan mulla toki tuo piha, joka pitäis laittaa. Marjapensaat, kasvihuone, istutukset, kiveykset, pihavalot jne, että hommaa siinä kyllä riittää, mutta silti tuntuu kaipaavan jotain muutakin. Pitää alkaa tekemään tuot pihaa ihan huolella ja ottaa tämä kroppa toiseksi projektiksi, niin jospa se projektin kaipuu siitä rauhoittuisi.
    Aloitan ihan hirveän paljon pieniä projekteja, joita en ikinä saa valmiiksi. Kuten makuuhuoneen taulu, joka on ollut vaiheessa ties kuinka kauan, sekä työhuoneen sisustaminen ja organisointi…
    Vanha remontoitava talo olis kyllä ihana. 🙂
    -tytti

    • Juu, niinhän ne kuulostaa ja tuntuu, mutta pari kuukautta sitten olivat ainakin arvot ihan kohdillaan, jopa hyvät! Voisihan sitä labrassa taas piipahtaa. Ja tarkistaa myös raudan tilanteet!

      Sullakin siellä projektia riittänyt, huh! Ihan varmasti on tyhjä olo noin isojen asioiden jäljiltä!! Mutta aina tulee jotain uutta ja kivaa. Jos ei, pitää kehitellä. 😉

  3. Mä en ehkä haali itselleni mitään projekteja, paitsi treeni tavoitteet jos niin voi sanoa.
    Mutta odotusta mä haalin, pakko olla kokoajan joku juttu mitä odottaa. Tulin just pari päivää sitten ulkomaan reissulta, ja nyt jo kahtelen uusia reissuja koska se odotus on niin ihanaa. Mulla käy melkee kaikkien odottavien juttujen kanssa niin, että odotus on aina kivempaa kuin itse asia. 😀
    Esim, joulua on ihana alkaa odottaa siinä marraskuussa mutta sittenku se joulu on, niin sitä aina masentuu että ”tässäkö tää nyt oli”
    Tai odotin reissun jälkeen ihanaa omaa sänkyä ja kaurapuuroa, mutta eihän tää nyt niin hienoa olekkaan. 😀 Ja jossen keksi mitään ”isoa” odotettavaa, odotan vaikka huomisia treeneja, kauppareissua tai vaikka herkkupäivää. Tää on ihan hullua 😀

    • Hei voin samaistua ihan täysin, minäkin olen juuri kaltaisesi odottaja! Aina pakko olla jotain odoteltavaa ja fiilisteltävää. Jotain, mitä voin päässäni pyöritellä! Juurikin joulu, tyttöjenillat, tuleva viikonloppu, kauppareissu… You name it. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta