Kymmenen vaivaa yhden hinnalla !

Eilen pääsin viimeinkin fysioterapeutille selkäni kanssa. Selkä on kiukutellut viime marraskuusta saakka enemmän tai vähemmän. Kun marraskuussa tutkittiin toisesta silmästä lähtenyttä näköä, pääsi keskussairaalalla kokemaan kaikenlaiset härvelit ja tutkimukset. Muunmuassa pieleen menneen lumbaalipunktion, postspinaalipäänsäryn ja kahteen otteeseen laitetun veripaikan. Selkä oli silloin aivan mustelmainen ja todella kipeä pitkän aikaa. En käynyt silloin hetipikimmiten hieronnassa, koska nikamat olivat aivan kosketusarat. Rullailu ja kehonhuoltokin jäi alkuun vähälle, kun selkää tuli varottua. Ja sitten kun vaivat todenteolla alkoivat, sainkin selkää vain ärsytettyä lisää  venyttämällä ja hinkuttamalla ja vitkuttamalla.

Mutta kai nyt, kun hoidin koko ajan väärää vaivaa.

IMG_4829[1]

Parin viikon aikana selkä kipeytyi oikein tosissaan ja viime viikolla en päässyt enää edes kyykkyyn. Oli siis pakko mennä lääkäriin, josta tulikin lääkettä ja sairaslomaa nostotyöstä. Kevään aikana selkäpulman on huomannut  mm. kyykyissä, joissa ei ennen ollut mitään ongelmia hallita lantiota. Monella esiintyvää pulmaa, ns. butt winkiä, jossa lantion hallinta pettää ja pylly/selkä kääntyy maata lähestyessään koppakuoriaismaiseen asentoon ei ole ollut minulla riesana. Siksi maastavedot ja kyykyt ovat ottaneet hyvin pakaraan, jonka olenkin saanut tehokkaasti hermotettua. Kyykyt ovat kuitenkin menneet koko ajan huonompaan suuntaan ja tuota lantion hallinnan pettämistä on alkanut tapahtu ala-asennossa. En vaan saa pakettia pysymään kunnossa, jos painoa lätkii niskaan. Pari kertaa olen jo kauhulla miettinyt, että onko lihaskuntoni voinut huonontua näin paljon vai onko toinen polveni todella ihan sökönä vai mitä tässä on meneillään. Mietin jo sitäkin kauhuskenaariota, että joudun taas monen vuoden hyvän jakson jälkeen polveni kanssa veitsen alle ja hyh.

Kuva: Santabarbarastrength.com

Oli ihan mahtavaa päästä osaaviin käsiin ja itse sain tärkeän muistutuksen siitä, miksi olen aikoinani hakeutunut opiskelemaan fysioterapiaa. Se uskomaton herkkyys, mikä ammattitaitoisissa käsissä on. Se taito käsitellä niveliä ja observoida kehoa. Huomata kaikki pienetkin epäsymmetriat. Toi kyllä mahtavan boostin ja innostumisen itsellenikin. Näin pitkästä aikaa sellaista fysioterapiaosaamista, joka innosti ja motivoi minua! Ihan mahtava fiilis. Joka euron arvoinen käynti siis siltäkin osin.

Mutta se ei ollut mahtavaa, että niitä ongelmia löytyikin sitten enemmän, kuin vain selästä. Juu, selkä oli ärtynyt kyllä, ja varmasti pahentunut marraskuisesta ronkkimisesta, mutta pääsyy löytyi lantiosta, kuten selkävaivoilla usein tapana onkin. Harvalla lopulta vika on itse selässä. Ja niin vain oli minullakin epäsymmetrisyyttä. Lantio kääntynyt oikealta eteenpäin, minkä vuoksi asentoni on epätasapainoinen. Otan erimittaisia askeleita, rintarangan rotaatio puuttuu, lonkankoukistajassa pinne, piriformiksessa pinne. Tämän vuoksi kannatus oikealta pettää ja jalka humpsahtaa kyykyssä helposti sisäkiertoon. Itse tulkitsin tämän loitontajien heikkoudeksi, mutta siitä ei sitten ollutkaan kyse, vaan loitontajissa tuntui olevan hyvin pitoa. Selinmakuulla taas lantion sisäkiertyminen oli rajoittunutta, lantionpohjalihakset jumittivat. Ja syvien lihasteni hermotus on kuulemma auttamatta myöhässä. Kuulemma hieman sama, kuin matkustaisin junalla Jyväskylästä Tampereelle ja ”Juna lähtee”-kuulutus tulisi Jämsässä.

Taas se todistettiin, miten oman kehon virheasentoihin turtuu. En tokikaan odottanut olevani tasapainoinen (hehe) mutta ihan tällaista pulmavyyhtiä en odottanut. Virhe virhe virhe virhe. No, eihän se auta kuin alkaa kuntouttamaan. Fysioterapiassa jatketaan heti ensi viikolla.

Voi piru. Mitä tästä opimme, ei kannata mennä fysioterapiaan, sieltä palaa vain vaivaisempana takaisin! 😀

 

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

8 vastausta artikkeliin “Kymmenen vaivaa yhden hinnalla !”

  1. Hei, osaatko suositella hyvää (ja opiskelijabudjetille sopivaa) fyssaria täällä Jyväskylässä? Itselläni on ollut jo pitkään virheasento lonkassa tai lantiossa, joten haluaisin hoitaa asiaa 🙂

    – aino

    • Moikka! Itse olen supertyytyväinen Mehiläisen fysioterapeutteihin, juurikin Peter Halén ja Marko Rossi ovat omissa pulmissa auttaneet. Mutta tarjontaa kyllä riittää, että varmasti löytyy muitakin erittäin päteviä henkilöitä!

  2. Moi Eve! Kenellä kävit? Ihan kuulostaa tutulta hutulta… Minkälaista kuntoutusta alat tekemään?

    Ainolle: Ainakin Marko Rossi Mehiläisessä on tosi osaava tyyppi. OMT-fyssari, joka on just lonkka-ongelmiin perehtynyt enemmänkin.

    • .. niin joo ja piti kysyä, että millä testillä tuon syvien lihasten hermotuksen ajoituksen pysty tarkistamaan? Entä lantiopohjan jumin?

    • Ne tulivat ilmi erinäisissä liikkeissä, mitä Peter teetti. Niissä testattiin mm. lantion kannatusta erilaisilla painopisteen muutoksilla, jalan nostoilla yms. Tuon lantionpohjalihasten jumituksen löysi aika helposti myös palpoimalla.

    • Marko Rossilla olen käynyt joskus polviasioissa. Nyt oli Mehiläisestä Peter Halén, OMT-fysioterapeutti hänkin. Mutta eihän noilla yksityisen puolen OMT-fyssareilla käynti ihan ilmaista lystiä ole. Tokikin edullisempaa, kun saa Kela-korvauksen!

  3. Just tuosta syystä en tykkää käydä missään lääkärissä ikinä, aina tulee jotain ikävää vaivaa ilmi. Tietää sen ilman käymistäkin, että jotain varmaan on, mutta kun saa sen tuomion… Kyllä ihmismieli on jännä. 😀

    Ihanaa, miten tuo fyssarikäynti toimi sulle motivaatiobuusterina opintoihin. Oot varmasti oikealla tiellä. 🙂

    • No juu, on se vaan ärsyttävää saada sitten jotain ekstrakremppoja vielä mukaan. 😀
      Ja oli kyllä tarpeen tuo motivaatiobuusteri, kun on ollut opintoja, jotka eivät ole niin innostaneet. AH, että oli mukavaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta