Aikuisten karkkipäivä on joka päivä !

Vaikka rakastankin ruokaa, kokkaamista ja leipomista, on arkiruokailemiseni melkoisen askeettista. Minulta kysellään ja toivotaan aika paljon reseptiikkaa, erityisesti proteiini/superfood-herkkuihin, mutta on pakko tunnustaa, että mitään kovinkaan luovia Hanna Skyttämäisiä kaseiinivaahto-älynväläyksiä ei minulle tapahdu, enkä ole myöskään koskaan kokenut kovin suurta intohimoa proteiinipitoisten herkkujen valmistuksen suhteen. Ellei lasketa mukaan raejuuston ja luumusoseen sekoittamista, proteiinilettuja tai kunnon pihvejä! No mutta tiedätte mitä tarkoitan. Sellaisia luovia näperryksiä, joita myös Jerita blogissaan esittelee. Joilla voisikin herkutella vaikka päivittäin. Nam!

Mangomoussea eli tosi terveellistä !! Ja kookospaloja! Tosi terveellistä. Vaahtokarkkeja! Mmm, sokeria ja väriainetta. Mutta ainakin kevyttä!!
Mangomoussea eli tosi terveellistä !! Ja kookospaloja! Tosi terveellistä. Vaahtokarkkeja! Mmm, sokeria ja väriainetta. Mutta ainakin kevyttä!!

Viime aikoina on kuitenkin alkanut kiinnostaa muunkinlainen leipominen, kuin tällainen perus voita, sokeria, munaa ja avot-tyyppinen nisujen nypertely. Kenties siis vielä joku päivä minäkin luon kiehtovaa reseptiikkaa, jossa oivaltavalla tavalla naamioin pakastesein ja valkuaiset näyttämään banana splitiltä. Ja sitten ponnahdan kuuluisuuteen.

Olen hyvän ruoan ystävä ja herkut maistuvat vallan mainiosti. Kyllä sen tosiaan huomasi, että kun lomalla tuli syötyä enemmän sitem miten sattuu, kuin miten kannattaisi ja oikein useampana päivänä putkeen, niin tekihän se  tiukkaa vieroittautua jälleen sokerista ja hiilarihötöstä ja jatkaa muina munamankeleina parsakaalin mutustamista ja itsepetosta siitä, että se on herkullisempaa, kuin muurinpohjaletut kermavaahdolla. Sokerista olen kuitenkin onnistautunut vieroittumaan jo muutama vuosi sitten, joten heikolla hetkellä oli hyvä muistaa, että se on vain makeanhimoa, ei mitään todellista tarvetta. Se makean tai rasvaisen ruoan, eli nopean energian, himoaminen voi tuntua todelliselta nälältä ja saada kuolan valumaan suupieliä pitkin. Elimistö on muka hädässä. Mutta höpöhöpö. Vieroitusoireita vain, kun keho ei saakaan enää sitä ihanaa, huumeiden tavoin vaikuttavaa herkkulastia, jonka saa hyödynnettyä niin nopeasti ja vaivattomasti. Niin tylsiä kuin naistenlehtien sössönsööt vesilasillisen juomisesta tai lenkille lähtemisestä ovatkin, niin ne auttavat parhaiten, kun herkkuhammasta kolottaa. Poistu keittiöstä! Älä jää närppimään kaapista kurkkuja ja leikkepalasia. Hörppää lasillinen vettä ja mene ulos. Tai väritä vaikka värityskirjaa. On ihan turha nikertää porkkanaa ja korvata sillä pullaa. Se on edelleen vain porkkana ja porkkanana se kannattaa syödä. Pullat sitten pullana silloin kun on pullahetki.

IMG_1294[1]

Monet aikuiset herkuttelevat joka päivä. On ihan ymmärrettävää, että kun teininä muuttaa ensi kertaa yksin, villiintyy kun kaupasta voikin ostaa mitä vaan eikä mutsi mäkätä. Meillä syötiin kotona hyvin vähärasvaista ja terveellistä ruokaa, kiitos lääkäri-maratoonariäidin ja muistan itsekin, että kun 15-vuotiaana muutin lukioon toisaalle, lähti lapasesta. Juu, tuli tehtyä vähän makaronimössöä, mutta joka kauppareissulta piti sitten ostaa myös karkkia ja välillä vähän pakastepizzaa ja juustonaksuja. Aika pian sitä kuitenkin oivalsi, että kas vain, äitillähän on ollut ihan hyvä pointti tuossa ruokapuolessa… Ja tapa mussuttaa pussikaupalla karkkia päivittäin jäi yhtä nopeasti kuin tulikin.

Mutta monilla tämä on tuntunut jäävän päälle. Että syödään ”jotain hyvää” joka päivä.( Ja sillä jollain hyvällä ei nyt tarkoiteta sitä rahkapurnukkaa marjojen kera.) Lapsilla on karkkipäivä kerran viikossa, mutta itse popsitaan kahvitauolla viineriä ja ostetaan kauppareissulta suklaata, joka pupelletaan kotimatkalla. Illalla kaivellaan vielä pakkasesta rippijuhlista jääneitä kakunjämiä ja syödään vierasvaroiksi tarkoitetut keksit. Seuraavana aamuna ei nälätä, skipataan aamiainen. Hörpätään ehkä töissä kahvi. Skipataan vielä lounaskin tai ainakin välipala. Iltapäivällä hirveä energiavaje. Ei jaksa lähteä liikkumaan. Sohva houkuttaa ja raskaalta tuntuneen päivän jälkeen vedetään jättiannos pastaa. Ja sitten tekeekin mieli jotain makeaa. Vatsa tuntuu aivan pohjattomalta ja sinne uppoaisi ihan mitä vain!  Kappas vain.

IMG_9831[1]

Herkuttelu on mitä ihanin asia. Tuo elämään nautintoa ja tekee spesiaaleista hetkistä spesiaaleja (toki ilmankin pärjää, mutta kyllä synttäreitä oli mukavampi juhlia mutakakun äärellä, kuin raejuustoa mussuttaen) Mutta kun sitä tapahtuu joka päivä, hallitsematta, ikäänkuin varkain, on oikeasti syytä miettiä, missä mättää. Ruokapäiväkirjalla on hyvä kartoittaa omia syömistottumuksiaan ja mielialaa, joka ruokailuhetkellä vallitsee. Päiväkirjan kirjoittaminen pakottaa pysähtymään ja miettimään, olenko nyt nälkäinen/väsynyt/yksinäinen/stressaantunut. Jos on muuten vaikea nähdä, missä mättää, voi apua saada päiväkirjan täyttämisestä. Se myös monesti muokkaa ruokailutottumuksia jo ihan itsessäänkin, kun kakkuviipaletta lusikoidessa iskee mieleen, että ai perskuta, tämä pitää merkitä sinne lipareeseen. Mihin sitten on hyvä kiinnittää huomiota ruokailuissa: tuleeko ruokaa säännöllisesti, onko jokaisella ruokailukerralla proteiinia, rasvoja ja kasviksia/hedelmiä tai marjoja? Millaisista lähteistä hiilihydraatit tulevat, tuleeko juotua tarpeeksi vettä? Jääkö aterioita välistä, painottuuko nälän/väsymyksen tunne iltapäiviin ja iltoihin, onko aamulla ylipäätään nälkä?

Moni ajattelee aika lannistavasti, että herkuttelu johtuu vain laiskuudesta ja itsekurin puutteesta. Juu, nämä voivat olla osatekijöitä, itsekuriakin tarvitaan tottakai, kun herkkuhimosta yritetään pyristellä eroon, mutta ei se ole ihmekään, että itsekuri on hieman kateissa, jos ruokavalio on niin retuperällä, ettei keholla ole muuta vaihtoehtoa kuin antaa hälytysmerkkejä ja signaaleja siitä, että nyt tarvitaan sitä energiaa ja äkkiä. On täysin luonnollinen reaktio vastata nälkään tarjoamalla keholle ravintoa. Mutta onko se todella nälkää? Harvemmin. Verensokerin heittely siellä vain saa kropan sekaisin. Kun ynnätään hommaan vielä jano ja hyvien rasvojen puute, niin en yhtään ihmettele, että karkkipussi houkuttelee. Puhumattakaan siitä, jos taustalla on vielä stressiä tai tunnesyömistä.

IMG_1046[1]

Jokaiselle löytyy se oma sopiva tapa elää tässä herkkuja pullistelevassa maailmassa. Toiselle herkkua ovat rahka ja marjat. Toinen himoitsee hampurilaisaterioita. Toiset herkuttelevat pienillä herkuilla joka päivä. Toiset pitävät yhden karkkipäivän viikossa tai harvemmin. Toiset lupaavat itselleen pienen herkun perjantaina työviikon päätteeksi, toisen mätystelevät estottomasti koko sunnuntain peiton alla. Kyllä se oma olo ja vyötärönympärys kertovat parhaiten, mikä sopii juuri sinulle. Mutta jos olet kovin suuri sokerin ystävä, kannattanee hieman ottaa etäisyyttä, sillä se on varsin kaksinaamainen kaveri. Jos ongelma on jatkuva makeanhimo, sokerilakko todenteolla kannattaa, ainakin sokerin roima vähentäminen. Tällaisen entisen karkkihiiren elämää se mullisti kyllä valtavasti. Kannatti kärvistellä 2 viikkoa. Yhtäkkiä se aika olikin hujahtanut ja parin viikon sokerilakko muuttui kuukaudeksi, sitten kahdeksi, sitten kolmeksi…  Nykyään pidän yhden herkkupäivän viikossa ja itselleni se toimii hyvin. Keho ei jää kitisemään herkkujen perään, kun se saa jotain erilaista yhtenä päivänä. Mieluummin insuliinipiikki kerran viikossa kuin monta kertaa viikossa. Tai jopa monta kertaa joka päivä!

IMG_1306[1]

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

2 vastausta artikkeliin “Aikuisten karkkipäivä on joka päivä !”

  1. Tosi hyvä postaus. Asiaa asiaa asiaa, ja vaikken itse onneksi herkkukoukussa nyt ole, niin tokihan olen joskus ollut minäkin.. Ja pystyn hyvin samaistumaan! Muutenkin haluaisin sanoa sulle, että rakastan tota sun kirjoitustyyliä! Välillä mustaa huumoria ja pilke silmäkulmassa sulla taitaa olla aina, mutta itseni kohdalla mielenkiinto herää näiden juttujen ansiosta vain kahta kauheammin ja kauhon tieni tekstin läpi alusta loppuun aina kun uusi postaus keimailee FitFashionin etusivulla 😀 kuitenkin sun jutuissa on aina järkevä pointti ja sisältö on asiapitoista silloin kun jostain vakavammasta kirjoittelet! Kiitos hyvästä blogista ja hauskaa loppukesää 🙂
    Lotta

    • Oi kiitos Lotta ihanasta kommentista, tämä kyllä piristi kovasti ja toimi taas mukavana muistutuksena, miksi bloggaileminen on kivaa!
      Huumoria ei toki saa unohtaa, vaikka välillä vähän asiaa yrittäisikin jorista. 😉
      Ihanaa kesää myös sinulle, vierailethan täällä aina jatkossakin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta