Kiireisenäkin täytyy muistaa syödä !

Täällä juostaan jälleen kello kaulassa eestaas kuin Liisa Ihmemaassa-sadun kani. On kiire, on kiire, on kiire kiire kiire! Tai ainakin niin aivot minua kovasti hoputtavat. Ja hyvä kun hoputtavat, ensi viikolla nimittäin aloitan toisen kesälomapätkäni, enkä aikonut sen aikana hoitaa yhden yhtä työ- tai kouluasiaa. Että ne on niinkuin tehtävä alta pois N-Y-T nyt.
IMG_1457[1]

”Lomat lomana” onkin ollut yksi tämän kesän missioista ja toivon, että tämä toinen pätkä onnistuu hieman paremmin, kuin ensimmäinen, joka meni kiireessä häävalmisteluita puuhatessa. Kun tekee useampaa hommaa, on monta kesää mennyt niin, että vaikka lomalla olisi yhdestä paikasta, on tehnyt töitä toisaalle. Sehän se onkin järkevää! Myös valmennuspuolella lomien pitäminen on tuntunut jotenkin hankalalta, mutta nykyään uskallan jo jättää asiakkaat pariksi viikoksi ilman minua ja jorinoitani. Ja hyvin ovat pärjänneet! Joskus kuvittelin olevani sellainen superihminen, joka ei tarvitse lomia. Että sitä energiaa riittää ammennettavaksi ikuisiksi ajoiksi. No, jokainen tietää miten siinä kävikään. Nykyään lienen kroonisesti stressaantunut ja huomattavasti herkempi kiireelle ja pullistelevalle kalenterille.

IMG_1458[1]

Viikon päästä lähdemme häämatkalle Kroatiaan! Olen ihan innolla tutkaillut paikallista ruokakulttuuria, sillä tajusin, että enpä tiedä Kroatiasta maana juuri mitään, enkä ainakaan siitä, mitä siellä syödään. Ja tietenkin ruokahan on tässäkin ihan se ykköstärkein asia. Mitä sitä nyt tarvitsisikaan tietää jotain paikallisia valuuttoja tai säitä tai tapoja, kunhan tietää että mitä siellä syyvvään ja milloin!

IMG_1343[1]
Tietty tarvii uudet bikinit! Tai kolmet

Lomalla onkin kivaa keskittyä huolella valmistettuun ja ai että, matkalla vieläpä muiden laittamiin pöperöihin! Arjessa mennään kuitenkin aika askeettisella linjalla, enkä juuri poikkea tutusta kaavasta. Vaikka kesällä onkin tullut herkuteltua enemmän kuin talvella, on tuolla lautasella arkisin ollut ihan sitä samaa perusruokaa kuin ennenkin. Vaikka sen sinne olen välillä pienoisen marinan kera palautellutkin. 😉 Niin, olisihan se kiva tempoa mutakakkua ja jäätelöä päivittäin, mutta kyllä se arki mennään ilman herkkuja ja piste. Pysyy olo huomattavasti parempana. Ei heittele verensokerit, eikä jää makeanhimo päälle. Niitä ei ainakaan kiireessä kaipaa aiheuttamaan lisäkiusaa.

Joskus minun oli vaikea ymmärtää, miten joku voi unohtaa syödä, mutta häiden alla sellainen ilmiö tuli tutuksi minullekin. Kun oli todella kiire ja keskittyminen luokkaa 100%, ei vaan ehtinyt ajatella ruokaa. Nälkä saattoi piipahtaa vieraana kerran, mutta kun signaalin antoi hälytellä hetken aikaa itsekseen, meni nälkä aika pian ohi ja vatsalaukku tyytyi kohtaloonsa. Että ei tuolta tädiltä liikene murentakaan. Nyt olen kuitenkin pyrkinyt pitämään vanhat hyvät rutiinit siinä, mitä tulee ruokailuihin. Säännölliset ruokailut oli kiire tahi ei! Kello vaikka soimaan, jos ei muuten meinaa muistaa. Ei ole aikaa, on ihan höpöhöpöjuttu. Vaikka ruokaa ei saisikaan ahmia, syödä liikkeessä tai seisaaltaan, niin hätä ei lue lakia. Hyvin onnistuu rahkapurkin tempaiseminen minuuttiin.

IMG_1302[1]
Chia-vanukas ääntä kohti. Eroottista eikö!

Kesällä ruokasuosikkeja ovat olleet erilaiset välipalat! Vaikka mistään kuumasta intiaanikesästä ei olekaan saanut nauttia, maistuvat kesällä välipalat pääruokia paremmin. Tiedä mistä se sitten johtuu? Ehkä välipalani ovat vain niin suurta herkkua. 😉 Ja varmaan myös tuoreet marjat ja kauppojen pullistelevat hedelmävalikoimat vaikuttavat asiaan!

IMG_0591[1]

Ns. bodyruokaa syövien keskuudessa on aika tavanomaista, että välipalarahkojen sun muiden piperrysten sijaan syödäänkin pääruoan kaltainen ateria. Että ei oikeastaan ole mitään välipaloja, on vain ateria 1, ateria 2, ateria 3… Kalaa, kanaa, lihaa ja kasviksia. Talvella ruokailin itsekin melko samaan tyyliin ja välipalana napaan meni usein kana-kasviswokkia. Mutta koska minusta on mukava syödä monipuolisesti ja ruoka on minulle muutakin kuin tarpeellista polttoainetta, tulin siihen tulokseen, että välipalastelu – se on hauskaa se!

Ruokarytmitykseni menee päivittäin kutakuinkin näin:

7:00 aamiainen

11:00 lounas

14:00 välipala

17:00 päivällinen

21:00 iltapala

Poikkeuksia saattaa tulla, jos treenaan heti aamulla tai menen aamuvuoroon klo 6, mutta pitkälti tuohon rytmiin vatsani huutelee, että nyt syömään! Joskus on otettava aamuun yksi ylimääräinen välipala, jos ateriaväli tuppaa venymään aikaisin aloitetun päivän vuoksi. Aina kun en jaksa millään odotella, että kello lyö 7.

Välipalahetki on aina jotenkin kovin odotettu! Pyrin pitämään silloin kiireettömän tauon kaikesta touhotuksesta ja nautiskelemaan eväistäni rauhassa, ellen sitten viiletä tuulispäänä töihin ja kauho rahkaa lennosta kitaan. Mutta ai että, parasta jos välipalahetkellä sattuu olemaan kotona ja voi laittaa nauhalta pyörimään Britannian paras-leipomo-ohjelman. Siinä on ihan täydellisen välipalahetken resepti! Päälle vielä Yhteishyvä ja kuppi teetä. Tervetuloa keski-ikä!

Olen munafani, kuten kuka tahansa muukin wannabe-fitnesstörttöilijä ja mussutan mielelläni munakasta ja proteiinilettuja. Proskuplätyset ovatkin varmaan yleisin välipalamussuteltavani.  Ja aamupala ja iltapala ja….

IMG_1264[1]

Perusvarmat proteiiniletut

15-20g proteiinipudding-jauhetta (cookies&cream, cheesecake-lime) sekoitetaan kookosjuomaan tai veteen

muutama gramma psylliumia, suolaa, kanelai, kardemummaa

1 kokonainen muna

2 valkuaista

–> sekoitetaan vatkuliksi ja paistetaan öljytilkassa

Päälle marjoja, pähkinää, banaania ja vaikka rahkaa!

IMG_1466[1]

IMG_1474[1]
Taikinassa chiaa, paistovaiheessa mustikoita letulle! Hyvvee!

Pinaattiletut

2 munaa

2 valkuaista

100g hienonnettua pinaattia

psylliumia, suolaa

paistetaan öljytilkassa  ja lautaselle lätkäistään kaveriksi puolukoita ja raejuustoa!

Ihan perus rahka – marjat – pähkinät – kombo. Ehkä vähän raejuustoa ja hedelmää välillä. Mmm. On vaan niin hyvää! Purkillisen rahkaa voin syödä ilman vatsan oireilua ja purkillisen rahkaa todellakin sitten syön. Namm nammm! Välillä käytän laiskan akan ratkaisuna valmista hedelmäsosetta. Silloin yleensä Muksua tai jotain muuta vauvapöperöä, johon ei ole truutattu lisäsokereita. Pitäisi varmaan testata ne Bonnet. Tai samalla vaivalla vain soseutella itse.

IMG_1344[1]

IMG_1288[1]

IMG_1315[1]

Proteiinipatukka. Joskus kiireessä tällaisia tulee pupellettua. Quest-bar-kuva tosin ei kerro tyypillisestä patukkahetkestä. Söin tällaisen viime viikolla kahdesti ja nyt pelkkä kääreen näkeminenkin saa kuvotuksen aikaan. Vaikka nämä ovat kovin kehuttuja ja ravintoarvot lienevät patukkaskenen aatelia,  minua ällöttää sekä näiden koostumus, että maku. Ensimmäinen patukka oli jumalainen, mutta toisella kerralla… No niin. Ehkä jatkossa kuitenkin mieluummin vaikka heraproteiinijuoma.

IMG_1289[1]

IMG_1290[1]

Chia-vanukas! Tuohon sammakonkudun väriseen limalilluun tutustuin vasta hiljattain. Epäilytti, mutta hyvää oli! Laitoin vanukkaan tekeytymään edellisenä iltana. 2 rkl, eli n. 20g chian siemeniä ja pari desiä kookosjuomaa. Hieman luomulaatuista bourbon-vaniljaa ja karppisokeria tai muuta makeutusta. Ja tietty marjoja. Ehkä muutamat valkuaiset kylkeen, jos meinaa jäädä liian kevyeksi.

IMG_1320[1]

 

Joko kohta saa syödä?

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

9 vastausta artikkeliin “Kiireisenäkin täytyy muistaa syödä !”

  1. Aaah Kroatia! <3 Asuin siellä puoli vuotta ja haluan takaisin nyt!

    Minne päin olette menossa, voin kertoa vinkkejä 🙂
    Ruoka siellä on taivaallista. Kaikki leipomo jutut kuten Burek ovat todella hyviä. Paljon löytyy seafoodia. Ilmakuivattukinkku on niin namia. Nälkää ei siis tosiaan tarvitse nähdä 😀

    • Oioioi, ei lainkaan hullumpi paikka asua!!
      Burekit ovat ihan ehdottomasti testilistalla. Veikkaan, että maistuvat kyllä erityishyvin tuolle perheen kaksilahkeiselle. Harmi, että olen allerginen merellisille mönkijöille, menevät hukkaan hyvät seafood-paikat! Mutta jospa ruokavammainenkin löytää jotain puputettavaa. Ainakin jäätelöä! 😉

      Meillä on lennot Splitiin, josta matkaamme Makarskan Rivieralle. Majoitumme Tucepissa ja sieltä teemme retkiä eri paikkoihin, kuten Hvariin. Ensin aioimme mennä Splitiin tai Hvarin saarelle, mutta Makarska vaikutti aika rauhalliselta ja merenrantaa taustoittava vuori näytti myös upealta. Dubrovnik jää siis tällä erää välistä.

    • Hyvät paikat olette kyllä valinneet! 🙂
      Makarska tosiaan on vähän rauhallisempi. Splitissä taas yhdistyy kaupunki/ranta loma. Hvarissa en itse päässyt valitettvasti käymään, mutta kuulemma Välimeren paratiisi ja yksi Euroopan aurinkoisimmista paikoista.
      Splitissä järjestetään muuten ”free walking tourseja” vanhassa kaupungissa jotka maksavat n. 1€. Jos menette keskus aukiolle niin siellä pyörii ihmisiä kylttien kanssa kertomassa lisää missä voi ostaa lipun. Suosittelen 🙂

    • No niin näyttääkin!! Ai että, pian pääsee! Reittimme on Split, Makarska, Hvar ja muita pikkukohteita. 🙂

  2. Hassu kysymys, mut näin et sulla oli jossain kuvassa limenkeltainen niken urheilutoppi. Ostin just sellaisen ja pohdin että millaisten värien kanssa kannattaisi pestä? Ei ole varsinaisesti valkoinen mutta ei myöskään yhtä tumma kuin muut räikeät 😀 onko sulla värjännyt muita vaatteita/ imenyt itseensä väriä muista?

    • Nillinnillin, mutta se on oikeastaan neonkeltainen! 😀 Pesen sen muiden kirjavien kanssa! Tekniset vaatteet eivät oman kokemuksen mukaan päästä väriä. Hyvin on värinsä säilyttänyt, ei ole imenyt ei toivottuja värejä, eikä värjännyt muita!

  3. Ihan pakko kysyä kun alko vaivaamaan 😀 mitä noi sokeripalan näköset valkoset kuutiot on noissa annoksissa? kookosta kenties? 🙂

    • Joo, kookoskuutioita! 😀 Omaan silmään näyttää hieman fetalta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 1
Tykkää jutusta