Maistuisiko 472,5kg lihaa?

Vaikka valtaosa suomalaisista syö edelleen ns. tavalliseksi miellettyä arkiruokaa, on yhä useampi valveutunut ja kattaa pöytään omiin makroihinsa passaavan annoksen, jossa proteiinilla on kunniapaikka. Suunta on aivan oikea ja olen itsekin muokannut liki jokaisen asiakkaani ruokavalion sisältämään enemmän proteiinia. Ja miksi näin? Proteiini pitää kylläisenä kauemmin, ei aiheuta verensokeriin piikkejä, ehkäisee lihaskatoa ja muodostuu hiilihydraatteja huonommin varastorasvaksi. Painonhallinnan apuvälineenä proteiinien lisääminen yleensä toimii. Harvoin olen törmännyt ruokavalioon, jossa proteiinia olisi liikaa ja hiilihydraatteja liian vähän. Liki aina ruokapäiväkirjoista käy ilmi epäoptimaalinen ravintoainejakauma. Karkeasti tämä tarkoittaa sitä, että kevyttä toimistotyötä tekevä passiivinen henkilö popsii päivittäin maratoonarin tankkausannoksen verran hiilihydraatteja. Proteiineja ei yleensä ole nimeksikään, mutta rasvaa hiilihydraattien kaverina senkin edestä.

lataus (1)

Mahdollisimman suuren proteiininsaannin tavoittelu on kuitenkin karannut jossain määrin käsistä. Harva perusliikkuja tarvitsee suosituksiin nähden moninkertaista proteiinisatsia, mutta silti sitä löytyy lisättynä vesiin ja suklaisiin ja vanukkaisiin ja ties mihin (joissa on mukana toki myös aimoannos sokeria). Kun halutaan lisäproteiinia, on toki peukutuksen arvoinen juttu, että se valitaan em. tuotteita mieluummin puhtaasta ruoasta. Mutta onko  liha todella ainoa vaihtoehto päivittäisen proteiinitarpeen täyttämiseen? Onko se muka ainoa keino saada lautaselle puhdasta proteiinia?

Ennen minäkin mussutin hyvillä mielin niitä ”arkiruokia”. Kastikkeita, keittoja, laatikoita. Soijaa tungin sinne ja tänne ja tuonne, kunnes aloin käyttää enemmän lihaa. Silloin taloudessamme riitti hyvin yksi 400g jauhelihapaketti kokonaiseen makaronilaatikkoon ja sitä laatikkoa syötiinkin sitten monta päivää. Ei huolta riittävästä proteiininsaannista, kunhan vain vatsa tuli täyteen! Kun kuntosaliharjoittelu tuli mukaan kuvioihin, alkoivat ravintoasiat kiinnostaa enemmän. Ryhmäliikunta- ja kilparatsastusaikoina ruokaa ei sen tarkemmin pysähtynyt miettimään, söi vain miten lystäsi. Minun tapauksessani se tarkoitti paljon jogurttia, ruisleipää ja vähärasvaisia tuotteita. 0,01% fat!!

Ensimmäiset lisäproteiinit tulivat purkista. Testissä oli silloin ties minkälaista jauhetta ja purnukkaa ja kataboliaa peläten nieleskelin litkut alas treenin jälkeen, koska proteiinia on saatava! Niin salilla kertoivat ne isot tytöt ja pojat. Että banaanit ovat vain apinoille. En tietenkään halunnut olla apina, vaan lihaksikas sporttimimmi! Ei silloin ollut puhettakaan siitä, että ruokaa olisi lisätty. Takaraivossa istui jykevästi ohje siitä, että kananmunia voi syödä yhden viikossa. Makaronilaatikko tytön tiellä piti ja viikonloppuna syötiin karkkia. Mutta proteiinit sheikattiin aina treenin jälkeen.

IMG_3654[1]
Nykyinen perusruoka on enemmänkin tätä

Ruokavalio alkoi löytää ns. bodyruokauomiinsa pari vuotta ennen kisavalmennuksen alkua. Koin silloin ahaa-elämyksen ja opin syömään oikein. Mielestäni. En enää vältellyt rasvoja ja ruokapuoli tuntui olevan balanssissa. Minun mielestäni. Jos nyt ei nyt lasketa hyvin rennolla kädellä mutusteltuja karkkeja ja muita herkkuja. Sali-into sai aloittamaan massakauden. Ja sehän ei hyvin päättynyt se! Sain mukavasti lihasta, mutta kaksinkertaisesti rasvaa. Pohkeita en ollenkaan.

70

Kisavalmennuksen myötä ruokavalio tarkentui ja herkut jäivät. Sokerikoukku oli parissa kuukaudessa katkaistu. Olin silloin hyvin tarkka, sillä ennen kunnollista dieettiä piti välidieetata se 15kg laardia pois. Ruoan määrä oli silloin ihmetys. Niin paljon ruokaa ja paino vain tippui! Ruisleipääkin sai puputtaa sen 4 viipaletta päivässä. Mikäs siinä oli leipämaakarilla ollessa. Mutta jotain täysin uuttakin kilpailutavoite ja valmennus toivat ruokapuoleen. Jotain, mikä nyppi jo silloin pahasti. Jotain, mitä oli vaikea saada alas. Mutta girl you have to eat your proteins..

Ei, kyse ei ole parsakaalista. Eikä niistä kananmunista. Vaan lihasta! Valmennusaikoina söin hyvinkin sen 350g lihaa päivässä – yksin. Nyt joku saattaa nostaa kulmiaan. Niin? Mitä sitten? Ihan normaalia. No sitä sitten, että se on ihan älyttömästi yhtä henkeä kohden. Ennen fitnesstouhuja saatoin hyvinkin syödä tuon määrän lihaa viikon aikana. Ja nyt pupellettiin päivätahdilla yhtä kanapaketillista. Talouteen vielä 100kg mies, niin avot.

Lihan mättäminen suurina määrinä tuntuu aivan järjettömältä. Vuonna 2014 suomalainen söi lihaa  76,6kg! Siis per henkilö! Määrä on onneksi hieman tipahtanut vuodesta 2011, mutta kyllähän tuo kilomäärä hiljaiseksi vetää. Samoin kuin se seikka, että Suomessa lihankulutus on vähäisempää kuin EU-maissa keskimäärin, mutta silti se on tuota luokkaa. Kun laskee kokoiseni perusfitnesspirkon lihasaldon, tulee sitä itseään helpostikin se liki 110kg vuodessa. Mutta tuohan nyt on vielä pientä, kun vilkuilee, mitä ne oikeasti isot pojat pistävät suuhunsa. Laskin tuosta pikaisesti erään kehonrakentejan viikon liha-annoksen ja meinasin tipahtaa tuolilta: 9250g! Se tekee 1,3kg päivässä. Jos syö vuoden ajan tuon määrän 7 päivänä viikossa, lihankulutus on 474,5kg. Oksettavaa. Entä jos kaikki söisivät noin piittaamattomasti? Vain siksi, että saavat kasvatettua lihasta itselleen. Vaikka onhan sitä vegaanikehonrakentajiakin…

Vegaanius olisi ihan mahtava juttu : mutta maitotuotteista ja kananmunista luopuminen tuntuu hankalalta ajatukselta. Sen verran hedonisti olen. Olen kuitenkin pyöritellyt kisoista lähtien vegetarismin uudelleen aloittamista päässäni monen monta kertaa ja vähentänyt lihaa roimasti noista dieettiajoista. Koska tottahan se on: jos joutuisin itse hankkimaan ruokani, olisin taatusti kasvissyöjä. Rakastan eläimiä ja ruokahaluni menee välittömästi, jos ajattelen tarkemmin ruoan syntyperää. Joten millä oikeudella syön kivasti ja nätisti pakattua lihaa. En voisi ikinä tappaa eläintä, en voisi koskaan mennä teurastamoon katsomaan miten homma siellä toimii. Välttelen kaikkea aihepiiriin liittyvää, että en pahottaisi mieltäni. Välillä sitä kauhistuu, näinkö tekopyhä ja mukavuudenhaluinen minä todella olen?

IMG_1449[1]

Seuraavassa jutussa paneutudaankin sitten hieman enemmän lihan eettisyyteen ja lihan korvikkeisiin. Nyt syömään läjä kasviksia.

Kuinka paljon sinä syöt lihaa vuodessa? 

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

9 vastausta artikkeliin “Maistuisiko 472,5kg lihaa?”

  1. Ää, mahtavaa että kirjoitit aiheesta! Samoja juttuja täällä pohdittu myös… oma syöminen on aina ollut suht terveellistä, myöskin melko proteiinipitoista. Mikään kasvissyöjä en ole ikinä ollut ja tuskin tulen olemaankaan. Talvella aloin käymään salilla ja samalla laitettiin ruokavaliokin uusiksi. Proteiinia menee nyt HUOMATTAVASTI enemmän! Ja kyllä, nälkä pysyy poissa kauemmin, lihas kasvaa ja rakastankin esim. raejuustoa.

    Mutta samalla olen tosiaan alkanut miettiä että haluanko syödä näin loppuelämän… Tosiaan mietityttää tuo eettisyys, mutta myöskin ruokakassin hinta ja ylipäätään proteiinitankkauksen terveellisyys. Kaverini käy salilla yhtä lailla ja syö paljon, mutta on kasvissyöjä. Huomaan kaupassa käydessä, että oman kauppakassin hinta on kyllä reilusti korkeampi kuin kasvissyöjän, ja sitä nimenomaan nostaa juurikin nuo lihat ja proteiinit. Hyvähän se nyt yksin asuessa mutta jos joskus pitäisi koko perheelle maksaa samanlaisia ruokamaksuja niin huhhuh..

    Terveellisyydestä pakko sanoa että mulla ei ole kauheasti tietoa asiasta, mutta jonkin verran on proteiinipitoisen ruokavalion haitoistakin puhuttu, ja näistä olisi kiva tietää enemmän. Eniten kuitenkin harmittaa tuo eettisyys. Tuntuu itsekkäältä syödä näin järjettömiä määriä lihaa, ja vain sen takia että saisin isommat lihakset. Muistan joskus kuulleeni, että jos kaikki maailman ihmiset olisivat kasvissyöjiä, ruokaa riittäisi tarpeeksi kaikille maailman ihmisille. Ei varmaankaan käytännössä toimisi noin, mutta silti.

    No joo. Enivei, lähden tästä kohta paistamaan munia välipalaksi, jatkamaan proteiinipitoista mässytystä ja kasvattamaan jalkoja muodokkaammiksi. Pohdinta kuitenkin jatkuu ja ehkäpä joskus vielä siirryn ottamaan proteiinia enemmän kasvislähteistä. Tokaa osaa odotellessa 🙂

  2. Vau mikä kirjoitus! Vegaanin sydäntä lämmittää suuresti tällainen pläjäys fitfashionissa. Välillä on hyvä sörkkiä fitnessmuurahaispesää. Oletko nähnyt vielä Cowspiracy dokkaria? Loistavia mietteitä ympäristöasioita ajatellen lihan syönnin näkökulmasta. Forks over knives on kanssa hyvä ja siitä saan kiittää omaa hyppyäni kasvisten maailmaan.

    Liha ei ole ollut mieliruokiani ja kalasta en ole ikinä tykännyt. Maito on mennyt enemmänkin juustoina ja muina jalosteina ja kananmuna hyvin harvoin. Siinä mielessä ei ollut haastavaa lähteä kokeilemaan täysin kasvispainotteista linjaa. Elämantapahan siitä tuli.

    Olen mielissäni paleobuumin tuomasta maidottomasta ruokavaliosta (vaikka liha tuntuu siinä olevan isossa osassa päivittäisessä energiansaannissa), koska itsekin koen sen olevan pahinta eläinkunnan tuotetta mitä voi syödä. Ei ole sattumaa, että ihmiset tykkäävät juustosta. Maitoteollisuus käyttää häikäilemättömästi hyväkseen maidossa luontaisesti olemassaolevaa opioottia, casomorfiinia. Juustossa sitä on huomattavasti enemmän kuin prosessoimattomassa maidossa, kun kaseiinin määrä on suurempi. Ja tietty maitoteollisuudessa mättää se miten eläimiä kohdellaan aina vasikan syntymän jälkeiseen pakkovieroitukseen kuin lehmien jatkuvaan tiineenä pitämiseen. Maito kuulukoon vasikoille : )

    Vegaanikehonrakentajista itelleni tuli ekana mieleen Avi Leyhani, joka on kertonut syövänsä makroja H65/P20/R15 mukaisesti eikä suosi lisäravinteita. Hän syö enimmäkseen täysjyvätuotteita, tummaa riisiä, kauraa ja papuja eikä käytä öljyjä ruokavaliossaan vaan pähkinöitä, avokadoa, oliiveja ym. ja tietty kasviksia. Perinteistä whole food plant based tyyliä, joka on kenties terveellisin tapa syödä niin terveyden, eläinten kuin ympäristönkin näkökulmasta.

    Odotan kovasti seuraavaa lihaisaa juttuasi 😀

  3. Hei tosi hyvä kirjoitus! Itse olen painiskellut samojen aatteiden äärellä viime aikoina. Just tuo kuinka paljon moniin bodariruokavalioihin kuuluu lihaa per päivä, hyi hele mitä määriä. Itse en ole koskaan ollut mikään suuri lihan ystävä, mutta nyt viime vuosina kun on pitänyt saada sitä lihasta rakennettua niin on tullut opeteltua syömään lihaakin enemmän, kun se on kerran niin ylivoimainen rakennusaine (hah kuinka turhamainen syy syödä lihaa!). Pitäisi enemmän perehtyä erilaisiin kasviproteiinin lähteisiin ja vedellä niitä sitten munien ja maitotuotteiden ohella naamariinsa. Kuten sinulla niin myös minulla yhtä aikaa ällöttää ja surettaa ajatella sitä, mistä ne kanat ja jauhelihat niihin kaupan pakkauksiin tulevat, mielummin en siis ajattele ollenkaan. Mutta ainakin voisin vähentää lihateollisuuden tukemista syömällä vähemmän lihaa ja enemmän erilaisia kasvikunnan tuotteita. Seuraavaa juttuasi odotellessa!

  4. Hyvä kirjoitus! Itseä mietityttää lihan syöminen ympäristön näkökulmasta. Syön tätä nykyä keskimäärin 150 grammaa lihaa päivässä ja olen vähentänyt punaisen lihan syöntiä. 100 grammaa naudan lihaa aiheuttaa nelinkertaiset hiilidioksidipäästöt verrattuna broileriin. Lisäksi riisin syömistä olen vähentänyt, käytännössä lopettanut, koska ei ole senkään tuonti Suomeen kestävän kehityksen mukaista. Soijaan en koske pitkällä tikullakaan. Sen ympäristövaikutukset ovat arveluttavia.

  5. Olen kevään jälkeen vähentänyt tai oikeastaan lopettanut lihan syömisen kokonaan ja hyvin on mennyt, ei kyllä ole ollut ikävä ja hyvin on pärjännyt ilman kanoja, possuja ja nautoja. Toistaiseksi vielä muna ja kala löytyy listalta, mutta vähenevissä määrin. Kyllä sitä pystyy bodailemaan ilmankin.

  6. Täällä ilmoittautuu 16 vuotta lakto-ovo-vegetaristina ollut 28-vee fitnesspirkko! 😉

    Salitaustaa on jo kuuden vuoden verran ja ihan hyvin on pystynyt bodailemaan ja kerryttämään gainsseja 😀 Kisavalmennuksessa mä olen tällä hetkellä ja voin kertoo että muotoa on kroppaan kyllä saatu ilman lihatuotteita 🙂

    Toki nuo maitotuotteet ja kananmunat pelastaa paljon, en tiedä miten optimaaliseksi lihaksen kasvatuksen saa olemalla täysin vege 🙂 Mutta hyvin täällä hyrskytellään, kasvikunnan tuotteissa on yllättävän paljon ja yllättävän hyviä, maistuvia proteiininlähteitä 🙂

    Taustalla tässä lakto-ovo-vegetarismissa on minullakin eettisyys, enkä kestä ajatusta syödä eläimiä kun rakastan niitä niin paljon 🙂 <3 😀 ..siis silleen terveellä-ei-kierolla-tavalla! 😀 😀 Kiitos itseasiassa kuuluu alunalkaen isoveljelleni, joka 12-vuotiaalle pikkuminälleni kertoi seikkaperäisesti lihan valmistuksesta 😀 ..sillä seurauksella, että myös mun kaksi pikkusiskoani jätti sittemmin lihan syönnin ja noudattaa lakto-ovoa :))

  7. Itseäni joo okei vähän ällöttää miettiä mistä naudat ja possut tulee sinne kylmäkaappiin, mutta eniten ihmetyttää ihmisten käsitys lihan terveellisyydestä. Paasataan maidottomista ja gluteenittomista ruokavalioista, jolloin usein fitnesspirkot ja punttispetet korvaa sen valtavan protskun tarpeensa lihalla ja usein punaisella sellaisilla. Kuitenkaan ei oo juurikaan mitään päteviä tutkimuksia siitä miten maito- tai viljatuotteet olisi terveydelle vaarallisia (allergikot erikseen), mutta punaisen lihan on monesti todettu olevan yhteydessä suolistosyöpien ja sydän- sekä verisuonitautien kanssa. Sen määrän suhteen on olemassa suosituksia ja ihan syystä. ”Mutta kun kivikaudellakin syötiin vaan lihaa ja kasviksia”. Tässä kohtaa voi miettiä miten pitkäikäisiksi silloin elettiin?! Ja oisko meidän keho kuitenkin oppinut näiden vuosisatojen aikana käsittelemään hieman muutakin ruokaa?! 🙂

  8. Itseäni joo okei vähän ällöttää miettiä mistä naudat ja possut tulee sinne kylmäkaappiin, mutta eniten ihmetyttää ihmisten käsitys lihan terveellisyydestä. Paasataan maidottomista ja gluteenittomista ruokavalioista, jolloin usein fitnesspirkot ja punttispetet korvaa sen valtavan protskun tarpeensa lihalla ja usein punaisella sellaisilla. Kuitenkaan ei oo juurikaan mitään päteviä tutkimuksia siitä miten maito- tai viljatuotteet olisi terveydelle vaarallisia (allergikot erikseen), mutta punaisen lihan on monesti todettu olevan yhteydessä suolistosyöpien ja sydän- sekä verisuonitautien kanssa. Sen määrän suhteen on olemassa suosituksia ja ihan syystä. ”Mutta kun kivikaudellakin syötiin vaan lihaa ja kasviksia”. Tässä kohtaa voi miettiä miten pitkäikäisiksi silloin elettiin?! Ja oisko meidän keho kuitenkin oppinut näiden vuosisatojen aikana käsittelemään hieman muutakin ruokaa?! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta