Nälkä – mikä ihana tekosyy!

Ihmiskeho. 96 000 kilometriä verisuonia, yli 200 luuta, reilut 600 lihasta ja toinen toistaan monimutkaisempia systeemejä. Ja kaiken tämän toimimisesta vastaa parin kilon limainen hermokudosmöykky. Vaikka keho onkin kaiken kaikkiaan kimurantti laitos, on sen toiminta pääasiallisesti melko ennustettavissa. Osaamme lukea sen antamia merkkejä energiatasapainomme tilasta ja vastata sen tarpeisiin. Ja jos jotain epäselvyyksiä, ilmenee, marssimme lääkäriin ja voimme selvittää syyn kehon toimimattomuudelle erilaisilla testeillä, napata purkista pillereitä ja hoitaa ongelman pois päiväjärjestyksestä.

Kehon kanssa tiiviissä yhteistyössä toimiva mieli, tunteet ja tiedostamisen käsittävä henkinen olemuksemme, ei kuitenkaan ole aivan niin helposti luettavissa ja tutkittavissa. Ei ole olemassa mitään ihmepillereitä, jotka poistavat haitalliset tavat ja ajatukset. Ei ole mielen plastiikkakirurgeja, jotka voisivat nopeasti ja vaivattomasti päivittää ajattelutapaamme tai tottumuksia uudempiin ja raikkaampiin, ihanteisiin sopiviin. Se työ on edelleen tehtävä itse.

IMG_2904[1]

Omaa kehoaan ei kannata aina uskoa

Oman kehon kuuntelemisesta puhutaan paljon. Se on jotain mitä korostetaan aina naistenlehdissä. Kehon kuuntelulla voi saavuttaa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Kehon kuunteleminen pitää huolta siitä, että kaikki on balanssissa. Se on tie onneen. Kehon signaaleja pidetään erittäin luotettavina. Mutta moni unohtaa, miten paljon oma mielemme osaa pistää kapuloita rattaisiin ja manipuloida kehon toimintoja. Eikä ehkä ymmärräkään sitä, miten paljon omilla valinnoilla ja toimilla voi erilaisiin prosesseihin vaikuttaa.

Allekirjoitan itse kehon kuuntelemisen tärkeyden, tottakai. Ei se ole mitään ringissä meditoivien homeopaattihippien höpinää. Olen  kokenut omakohtaisesti sen, mitä voi tapahtua, kun kehon aidot hälytysmerkit vaiennetaan tai torjutaan. Mutta olen myös oppinut sen, että kehoon ei ole aina luottamista. Nälkä ei ole aina todellista ja omia mielihaluja tulee kyseenalaistaa, eikä vastata niihin suinpäin.

Mulla on nälkä! Vai onko sittenkään? 

Ylipaino on seurausta pitkäaikaisesta ylimääräisestä energiansaannista. Taustalla on monenlaisia syitä, joista useat liittyvät jollain tavalla ruokaan ja syömiskäyttäytymiseen. Se on tavallaan hyvin loogista, sillä ihmisillä on lähtökohtaisesti sellaisia synnynnäisiä ominaisuuksia, jotka voivat vaikeuttaa ruokailutottumusten muuttamista, tyypillisimpiä näistä lienevät mieltymys  makeaan sekä opitut nälkäreaktiot.

Fysiologisesti ajatellen nälkä on kokemus energiavajeesta, joka syntyy, kun aivot aistivat verensokerin laskeneen. Nälkä on merkki tilasta, joka johtaa hoitamattomana aliravitsemukseen ja kuolemaan. On täysin luontevaa vastata nälän tunteeseen syömällä. Mutta tilanteesta tekee pulmallisen se, että meillä on nälän ja halun tunteita, vaikka emme tosiasiassa edes tarvitsisi energiaa.

Varmaan jokainen on törmännyt Pavlovin koirakokeeseen, jossa koirat ehdollistetaan yhdistämään ruoka kellonsoittoon. Kokeessa kelloa soitettiin, ennen kuin koirat saivat lihaa. Kokeen alkutaipaleella koirat erittivät sylkeä vasta, kun olivat saaneet palkkion, mutta kokeen lopussa koirat alkoivat erittää sylkeä heti kun kello soi, vaikka ne olisivat jääneet ilman lihaa.

Kuulostaako tutulta? Alkaako omassa suussasi sylki virrata, kun lounasaika koittaa? Tai kun ajattelet irtokarkkeja? Surullisena tekee mieli käpertyä jättimäisen ruoka-annoksen kanssa sohvalle? Tenttiin päntätessä alkaa tehdä mieli naposteltavaa? Kun omaa syömiskäyttäytymistään syynää tarkemmin, saattaa huomata, että on tiedostamattaan luonut mielleyhtymän ruoan ja jonkun toisen asian tai toiminnan välille. Ajatus lähestyvästä kahvitauosta tuo viinerin maun suuhun ja perjantai-iltana kailottava suosikkiohjelman tunnusmusiikki saa kaivamaan pakkasesta paketillisen jäätelöä.

Opi siis tunnistamaan nälkä ja opi sietämään sitä. Onhan nälkä epämiellyttävä tunne, mutta siihen tottuu. Se menee ohi, se ei ole mitään vaarallista. Perustele itsellesi, ettei kyse ole todellisesta tarpeesta. Osaa asettaa rajat.

IMG_8123[1]

”Tekee mieli jotain hyvää”

Makeanhimo yhdistetään usein erityisesti naisiin, mutta lähtökohtaisesti jokainen ihminen on makeiden, pehmeiden makujen perään, vaikka ei karkilla tykkäisikään mällätä. Synnynnäinen taipumus himoita makeaa on jossain määrin lajinkehityksellinen asia, makea ruoka on antanut nopeasti energiaa. Makeat tuotteet ovat kuitenkin perin ongelmallisia painonhallinnan näkökulmasta – jos makeaa syödään nälkään, mieltymys makeaa kohtaan vain lisääntyy. Ja tätä mieltymystä vain vahvistetaan ja ruokitaan joka kerta, kun makeita ruokia nautitaan.

IMG_2746[1]

Elämäntapamuutos

Pysyvästi eroon makeasta? Kiloja pois? Eroon napostelusta ja ylensyönnistä?

Näin syksyllä monella on käynnissä painonpudotusprojektia, sokeritonta syyskuuta tai muuta elämä kuntoon-projektia. Blogeissa jaetaan paljon vinkkejä makeanhimon taltuttamiseen. Toiset ovat ehdottomuuden kannalla, toiset tarjoavat korvikkeita sokerisille herkuille. Toiset kehottavat vain vähentämään.

Ehdottomuus sopii harvalle. Omaa tilannetta tarkastelemalla pitäisi nähdä, mitkä toimenpiteet ovat riittäviä ja minkä asioiden suhteen tulee olla tiukka ja päättäväinen ja minkä suhteen joustaa. Jos herkuttelu on päivittäistä, voi olla todella rankkaa lopettaa homma seinään. Silloin toimenpiteeksi voi riittää aluksi herkuttelun rajoittaminen vain pariin päivään. Älä aseta itsellesi muutostavoitteita, jotka ovat liian suuri pala purtavaksi. Aloita pienistä teoista. Mutta ole systemaattinen! Tee toistoja! Älä lannistu, jos homma menee välillä plörinäksi.

Omien tottumusten muokkaaminen ja uusien tapojen opettelu voi olla todella hankalaa. On hyväksyttävä, että prosessi voi olla pitkä, eikä se ole yhtä ruusuilla tanssimista, kevyttä oloa ja iloa. Vanhat tavat tuntuvat ihan varmasti lohdullisilta ja turvallisilta. Voi tuntua kauhealta luopua lohtua tuoneesta jäätelöpaketista, joka on ahmittu työpäivän jälkeen Salattuja Elämiä katsellessa. Voi olla vaikea laittaa televisio kiinni ja syödä pöydän ääressä. Vatsa saattaa murista, kun et haekaan santsikulhollista pastaa. Mutta pysy tiukkana.

Kun muutoksen alkuun on päässyt, takaisin ei kannata palata! Mieti toimimatonta parisuhdettakin, josta olet eronnut. Eron jälkeen mieli saattaa tehdä tepposet, Pintaan putkahtelee ajatuksia, yhteisiä ihania muistoja. Ero tuntuu yhtäkkiä turhalta ja tulee ikävä. Tottakai! Yhtäkkiä olet yksin. Mielessä on surua. Elämässä on tapahtunut iso muutos ja olet uuden äärellä. Mutta sisimmässäsi tiedät, että homma ei toiminut. Nyt on vain pakko olla vahva ja jaksaa eteenpäin. Kuten Tina Turnerkin laulaa: ”When the heartache is over I know I won’t be missing you” Kun huomaat, että pienistä muutoksista on tullut sinulle uusi parempi elämäntapa, et varmasti enää kaipaa vanhaan!

IMG_3012[1]

Lähteenä ja inspiraationa sunnuntailukemiset: Raimo ja Päivi Lappalaisen Painon ja mielen psykologiaa sekä Thich Nhat Hanhin Maistele ja nauti – tasapainoiseksi tietoisen syömisen avulla

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

4 vastausta artikkeliin “Nälkä – mikä ihana tekosyy!”

  1. Myös lightjuomien, makeutusaineiden ja muun prosessoidun kökköruuan suurkuluttaminen sekoittaa nälänsäätelyn ja keho voi pahastikin huutaa lisää noita edellämainittuja. Usein suljetaan vaan silmät siltä mitä syödään, ja aliarvioidaan ravinnon puhtauden tärkeyttä noissa vieroittautumisissa! 😡

    • Kyllä, juurikin näin! Hyvä pointti Marianna! 🙂

  2. Olipa hyvä ja mielenkiintoinen teksti! Ihanaa että jaksat kirjoittaa tällaisia pitkiä asiatekstejäkin. Löpinöitäkin on tietysti mukava kuunnella, mutta tällaiset tekstit herättävät ajatuksia ja ehkä jopa opettavat jotain uutta itsestä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta