Teidän syysflunssan välttämisvinkit voi tunkea kompostiin!

Miten paljon mukavampaa onkaan sairastaa, kun on seuraa! Näyttää siltä, että joka toinen fitnesspirjoirmeli potee tällä hetkellä flunssaa tai sitten poti sitä jo viimeviikolla. Instagramissa on peräjälkeen kuvia flunssatropeista ja niistä iloisista, punakoista naamoista, jotka ovat päässeet kipeilyn jälkeen ensimmäistä kertaa salille.

Kysynpä vaan, että miten tässä on kaikki kipeänä, vaikka joka toinen bloggaaja on spämmännyt niitä näin taltutat syysflunssan ohjeita ja jakanut parhaat pakurikääpäreseptinsä? Kysynpä vaan!! No okei. En ole imeskellyt pakurikääpää tai tunkenut valkosipulinkynsiä nenään. Mutta kaikenlaisia muista superhyperfoodeja olen käyttänyt. Ja D:t ja C:t ja sinkit ja seleenit ja magnesiumit ja glutamiinit ja pikkukivet ja kanarianlinnun höyhenet. Ei toimineet. Kiitos tyhjästä.

Onneksi rahkapurkinkannattaja vei minut kuitenkin kaakaolle! <3
Kaakao auttaa aina! Ainakin jos siinä on kermaa ja suklaata. Hitosti.

ÄÄÄÄÄH! En halua sairastaa! Nyt piti olla viimeinen täysi työharjoitteluviikko, mutta lienee sanomattakin selvää, ettei tällaisena räkäisenä köhijänä ole voinut mennä ohjaamaan jumppia tai tekemään asiakastyötä. Korpeaa. Kaikki aikataulut heittivät täydellisesti jonkun eläimen pyllyä, kun olin jo suunnitellut tulevat työviikot ja esimerkiksi ottanut uusia asiakkaita. Mutta minkäs teet! Olen ollut niin kipeänä, etten ole jaksanut edes stressata. Yleensä menen kipeänä ihan masennustilaan, stressaan ja ahdistun kaikesta, mutta nyt olen osannut ottaa rennosti. Eli jee sille. On siinäkin tietysti lipunnoston arvoinen suoritus, ettei aikuisena ala kiukutella, että on kipeä. Mutta minkäs teer, pakko hyväksyä että tilanne on tämä ja nyt on vain oltava peiton alla ja ryystettävä sitä Panadol Hotia!

IMG_3022[1]

Mikä tietenkin on myös vähän risonut, on se, että treenit alkoivat kulkea oikein nousujohteisesti ja hyvin. Mainio tuntuma, painot ovat hitaasti tulleet hieman ylös. Reiteen on tullut pari senttiä lisää (se ei paljon miltään näytä, kun omaa kanankoivet…) jeeee! Ja minulla on jäsenyys uudelle salille. Tokihan se uusi salikortti kuumottaa taskussa. Omissa ajatuksissani olin hekumoinut, kuinka maanantaina menisin puhtailla treenikamppeilla ladatun salikassini kanssa jumpalle uunituoreelle salille tekemään kunnon peräjumppaa! Juupajoo. Katsellaan ensi viikolla uudelleen, jos rästihommiltani ehdin…

Viime viikonloppuna minulla oli poikkeuksellisesti vapaa perjantai-ilta lauantaivapaan kylkiäisenä. Se on harvinaista herkkua, sillä perjantai on ollut tyypillisesti se viikonpäivä, jolloin teen 12 tuntista päivää. Mutta silloin olisin kotona jo klo 17!

Hektisessä arjessa kumppania tulee nähtyä lähinnä iltapalalla, joten ajattelin, että järjestän viikonlopuksi oikein kunnon laatuaikaa ja hemmottelua. Väkersin kirjeitä, jotka virittäisivät hieman viikonlopputunnelmaan ja pakkasin ne Daim-patukan kera Tuomaksen treenireppuun. Kävin pitkin viikkoa tekemässä hankintoja, jotka piilotin ympäri keittiötä ja omaa vaatekomeroani, että yllätys olisi täydellinen. Kyselin muka vaivihkaa, että millainen olisi se täydellinen viikonloppu ja myhäilin tyytyväisenä, kun vastaukset noudattelivat suunnitelmani linjaa.

IMG_2940[1]

Perjantaille olin suunnitellut seuraavaa: Koti olisi siivottu ja täynnä kynttilöitä. Kun Tuomas tulisi treeniltä, passittaisin hänet ensimmäisenä saunaan. Kylpyhuoneessa tottakai kylmää olutta ja hotellityyliin kääritty pyyhe (koska hotelliviikonlopusta on haaveiltu viime reissun jälkeen viikottain)  Sen jälkeen ruokaa, jälkiruokaa, kuohuviiniä ja yhteistä aikaa. Ehkä kaupungille drinkeille. Ja tietysti huonoa musiikkia! Paskan musiikin bileet kahdestaan – parasta.

IMG_2930[1]

Lauantaiaamuna sitten olisi ollut kunnon muhkea aamiainen sämpylöineen, hedelmineen ja muine herkkuineen. Päiväksi lillumaan kylpylään ja sitten syömään. Sunnuntaina kaakaota termariin ja syysretkelle koiran kanssa. Kaikkea kivaa, rentoa puuhastelua, mutta kaikki olisi ollut toiselle yllätyksenä. Aika mukavaa minusta!

IMG_3009[1]

Kauniit olivat suunnitelmat, mutta niinhän siinä kävi, että torstaina miespolo alkoi valitella kurkkuaan. Perjantaiaamuna kurkku oli entistä kipeämpi ja oma fiilikseni latistui heti. Ajattelin heti, että se on siinä. Manflu tuli. Nyt ollaan sitten niin kipeinä, ai ai, vaimo tuo kuumaa vaapukkamehua ja kerro satuja. Päätin kuitenkin toteuttaa perjantaiosion silläkin riskillä. Tuomas oli oikein otettu ja ilta onnistunut ja ihana. Mutta lauantaina kuumemittari näytti kohtalaiset 39,5 kuumeastetta. Oli tosiaan aika miehekäs flunssa se. Mutta ei muuten yhtään valitusta – tyyppi vain nukkui!

No, ainakin hieman ”laatuaikaa” saatiin viettää kun minä sain tietenkin saman taudin ja makasimme pärskien ja niiskuttaen sekä maanantain että tiistain. Eilen Tuomas meni jo töihin, mutta minun täytyi todeta, että sohva ja peittokasa ovat minun arkeani vielä sen päivän. Ja näköjään vielä tänään ja huomennakin. No, olo on oikeastaan jo todella pirteä ja sillä uhalla olen puuhannut yhtä ja toista. Mutta ääni ei tänään aamulla vielä kestänyt ja yskin kuin mikäkin korsteeni.

Tilanteenhan voisi käyttää hyödyksi opinnäytetyömission kanssa, mutta liekö olen niistänyt aivoni ulos, kun aineistomme ei halua taipua näppäimistölläni millään muotoa järkeväksi. Kaikkea muuta yleishyödyllistä ja hyödyllistä olen kyllä kirjoitellut. Aika meheviäkin kuvioita suunnitellut. Mutta niistä lisää myöhemmin. Tämä mysteeripäivittäjä lähtee arpomaan, mitäköhän sitä söisi, kun mikään ei kuitenkaan maistu juuri miltään.

IMG_0005[1]

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

6 vastausta artikkeliin “Teidän syysflunssan välttämisvinkit voi tunkea kompostiin!”

  1. Vitsi mä repesin nuille pikkukiville ja kanarianlinnun höyhenille!! :’D Oon ite kokeillut kans varmaan kaiken muun paitsi nuita.
    Astman takia mun yskä on jotain ihan karmeaa. Viikon verran olen nukkunut (siis yskinyt läpi yön) vierashuoneessa ja kuulostanut varikselta. Olen kököttänyt neljän seinän sisällä nyt yhteensä 12 päivää!!
    Nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa, kun sain uuden astmalääkkeen (uskomaton vaikutus yskään) ja huomenna ajattelin käydä ekaa kertaa kevyellä kävelyllä, ehkä poimia vähän puolukoita puuroon. Jos olo jatkaa paranemista, niin ehkä pääsen jo lauantaina salille heiluttelemaan niitä 3kg käsipainoja…. 😀

    Aivan ihana tuo sun viikonloppusuunnitelma! Miniloma lähtemättä minnekään. 🙂 Ehkä ensi viikonloppuna loput siitä?

    Näyttää tosi herkulta tuo mansikka-rypäle-salaatti! Arvaa tekeekö nyt mieli herkkusalaattia! (selvä paranemisen merkki, kun tekee mieli salaattia, eikä suklaadonitseja…)

    • Voi ei reppanaa!! Toivottavasti olosi on jo kohentunut! Itselläkin alkaa olla nyt tuo 12 päivää lähellä. Ei salia, ei virtaa…ääää!! Ehkä kokeilen vielä pikkukivet!
      Täytynee katsoa, milloin saadaan tuo loppuosa toteutukseen. Onneksi tulossa kaksi viikkoa talvilomaa, ahhhh!!
      Ja todellakin – salaattihimo on merkki paranemisesta! Kun ei maista mitään, ei ihan hirveästi salaatinlehtien nikertely nappaa.

  2. Täällä ollaan jo ehkä-terveitä! 🙂 Viikonloppuna kävin ekat kevyet salihöntsät ja maanantaina menin taas töihin. Ääni meinaa välillä pettää ja yskittää, mutta kyllä mä itseni jo terveeksi luokittelen. 🙂

    Onko sun taudinkuva pysynyt edelleen samana?
    En osaa kyllä antaa muuta neuvoa kuin että makaa sohvalla, kato leffoja ja ole hiljaa. 😀 Puhuminen oli ainakin mun yskälle pahinta myrkkyä.
    (jos lähipiirissä on astmaatikoita, niin sitä avaavaa astmalääkettä kannattaa kokeilla. toimi mulla parhaiten yskään)

    • Jeeee! Täälläkin alkaa jo elämä voittaa ja salilla on jo käyty kurmuuttamassa kroppaa. Vielä tuota limaa vaan irtoaa, mutta nyt annetaan sille kyytiä stairmasterilla! ;D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta