Valmentaja vaihtoon!

 

Olen kurkkuani myöten kyllästynyt katselemaan treeneissä aina sitä samaa naama. Se ei ole tyytyväinen juuri mihinkään. Se ei koskaan kehu, että teit hyvää työtä. Se mielellään löytää vain puutteita joka asiasta, löytää heikkouksia, eikä osaa korostaa vahvuuksia, joita minulla varmasti on. Ärsyttävintä, että muille se kyllä on mukava ja motivoiva valmentaja, mutta minuun se ei jaksa samalla tavalla panostaa. Se vaan vaatii ja vaatii. Muuttaa suunnitelmia kesken treenijakson, piiskaa ja valittaa. Yritä nyt sen kanssa sitten treenata ja edistyä! Sitä paitsi se on usein todella poissaolevan oloinen ja treenit tuntuu menevän siltä joskus ihan ohi. Tuntuu, että en saa  annettua itsestäni sitä 110% panosta, kun sillä vaan pyörii muut asiat mielessä. Kauhean stressaantunutkin se on.

IMG_5593[1]

Toisaalta teen tämän päätöksen aika haikein mielin. Valmentajalla on kuitenkin aika hyvä huumorintaju ja se on oppinut olemaan armollisempi. Nykyään se jo ymmärtääkin, että lepo on hyvästä ja antaa mun joskus vaan köllöttää sohvannurkassa leipomo-ohjelmia kytäten. Eikä säti koko ajan, että sinun pitäisi olla  treenaamassa ja tekemässä jotain järkevää. Ja viime aikoina se on tehnyt melko järkeviä ohjelmiakin ja ymmärtänyt, että on pakko lisätä kaikkea pikkuhiljaa, eikä pamauttaa esim kahden viikon makaamisen jälkeen 13 tuntia treeniä kalenteriin.

Päätöstä on siis kypsytelty ja mietitty monesta näkövinkkelistä ja kyllä minä nyt sen päätöksen tein, pitkällisen eestaas huopaamisen ja soutamisen jälkeen. Tuosta tyypistä on päästävä eroon! En todellakaan halua antaa valmennusvastuutani sellaiselle, joka ei keskity minuun täysin, mietiskelee vaan muiden asioita ja omiaan, ja antaa mun löysäillä vähän miten sattuu ja tehdä sinnepäin. En jaksa sitä, että vaaditaan ihan liikoja, eikä mihinkään olla tyytyväisiä! Eli todellakin on aika antaa kenkää tuolle tyypille. Tai ainakin siirtää se johonkin apuvalmentajareserviin, mistä se voi välillä huudella omia mielipiteitään.

Potkaisin siis itseäni kantapäällä perseelle (joka on ensimmäisen sairastelun jälkeisen treenin jälkeen niin kipeä, että tarvitsisin tuolille uimarenkaan) ja erotin itseni päävalmentajan toimesta. Ah. mikä helpotus! Olen vuoden yrittänyt olla valmentaja itselleni, mutta pakko oli olla rehellinen ja  todeta, että minusta ei ole itseäni koutsaamaan. Pidän haasteista ja on ihana työskennellä vaativienkin asiakastapauksien kanssa, mutta tämä oli minulle liian suuri haaste. Minä olen itselleni liian suuri haaste. Ammattitaitoni ei riitä tällaisen pässinpään kanssa nahisteluun!

Keväällä minulla olikin jo suunnitelmia valmennuksen ulkoistamisesta, mutta suunnitelman toteutus venyi kesälle asti. Häät pitivät kiireisenä. Mutta ei se meno siihen loppunut ja lopulta hektinen elämäntilanne sai minut perääntymään. Ei vain tuntunut järkevältä ratkaisulta sitoutua mihinkään, nostattaa stressitasoja sen vuoksi ja kiristää aikatauluja vielä hieman lisää. Mutta en sitten tiedä, oliko se täysin ainoa syy. Ehkä minä vielä epäröin,  mitä minä valmennukselta haluan. Mutta voisi sanoa, että hyvä kun jäin vielä itsekseni mutustelemaan, mitä minä lopulta haluan, mitkä ovat tämänhetkiset voimavarat ja tavoitteet. Niin ja tuli ainakin nähtyä ja koettua se, että ei tämä touhu ole niin antoisaa, kun ympärillä ei ole tiimiä tai valmennusta.

 

0 vai 2 viikkoa, siinäpä pulma...

Aiemmat valmentajat

Minulla on ollut fitnesstörppöilytaipaleellani kaksi valmentajaa ja ennen fitnessintoilua personal trainer. Ketään en ole vaihtanut pois siksi, että valmentaja olisi ollut huono tai tiimissä jotain vikaa. PT-suhteeni loppui hyvässä hengessä, sillä tavoitteet olivat muuttuneet ja fitness-lajeja valmentava henkilö, jolla on ymmärrystä poseerauksista, tuli siinä vaiheessa kyseesseen. Luonteva jatkumo siis.

Tiimeissä on ollut ihan mahtavaa porukkaa ja  olen saanut uusia ystäviä. Valmentajilta olen saanut erilaista näkemystä ja aina todella paljon tukea sille, mitä olen tehnyt. Jyväskylän kisoihin huolto pelasi aivan mahtavasti ja silloinen valmentaja oli koko kisaviikon yhteydessä päivittäin. Ja tuli kotiin tsekkaamaan kisakunnon kisoja edeltävänä päivänä, kisa-aamuna ja  ennen kisoja. Uudelle kilpailijalle se oli todella tärkeää, missään vaiheessa ei tarvinnut jäädä yksin miettimään, että mitä pitää tehdä. Huoltojoukoilta tuli apua meikkivalintojen kanssa ja takahuoneessa oli kuminauhat ja kaikki. Itse piti vain tulla paikalle ja nauttia. Muutenkin suhtautuminen lajiin ja elämään oli järkevää, juuri sellaista, mitä kaipasin. Tiimin tytöillä on kaikki edellytykset menestyä, koska balanssi elämässä säilyy, eikä touhu mene siihen, että leikataan riisinjyvistä kantoja pois, ettei vain grammamäärä ylity hitusellakaan.

IMG_3200[1]

Mitä valmennuksessa arvostan?

Henkilökemia on tärkeä juttu. Valmennus voi olla superlaadukasta ja pätevää, mutta kaikkien kanssa ei vain homma luista. Olen itsekin kieltäytynyt yhteistyöstä joidenkin asiakasehdokkaiden kanssa ihan siitä syystä, että henkilökohtainen valmennus on sen verran läheistä puuhaa, että kemioiden pitää klikata. Ainakin se tekee hommasta mielekkäämpää ja luontevampaa sekä valmentajalle, että valmennettavalle.

Luottamus.  On ymmärrettävää, että valmennuspuolella on toisinaan kiireitä, mutta silloin on hyvä olla avoin. Tiedän tämän omakohtaisesti itsekin, kun olen joskus todella kiireisten aikataulujen vuoksi joutunut lykkäämään esimerkiksi treeniohjelman tekemistä.  Avoimuudella saa ymmärrystä, mutta toistuvat tyhjät lupaukset syövät valmennussuhdetta. Itsekin olen hyvin ymmärtäväinen ja joustava, mutta tiettyyn pisteeseen saakka. Jossain vaiheessa iskee se olo, että ei ole tärkeä ja homma ei yksinkertaisesti toimi, kun jäät viikkokausiksi ilman uutta ohjeistusta. Aikatauluissa pysyminen on myös tärkeää.

Ammattimaisuus. Valmentajan kanssa muodostuu usein niin läheinen suhde, että hänen kanssaan ystävystyy. Omat asiakkaat ovat minulle todella tärkeitä ja läheisiä ja heidän kanssaan koen ystävyyttä. Mutta on muistettava myös ammattimaisuus. Ei ole hyvä, jos tapaamiset perustuvat valmentajan elämänkerralliselle monologille. Eikä ole hyvä, jos valmentaja puhuu muista valmennettavistaan tunnistettavasti. Myös muiden ammattilaisten ja alalla toimijoiden mollaaminen on epäammattimaista.

Yksilöllisyys. Pakasta vedetyt ohjelmat kaikille! Ei kiitos. Osaan kyllä erottaa, onko ohjelma tarpeisiini räätälöity, vai jotain ihan muuta.

Mielipiteiden vaihtaminen. Minusta on kiinnostavaa vaihtaa näkemyksiä. Jos jokin asia on itselleni uusi tai herättää ihmetystä, kaipaan perusteluja. Kaikki mielekkyys tekemisessä kuitenkin perustuu jollain tavalla perusteluille. Miksi näin tehdään? Se on kiinnostavaa. Kaipaan sitä, että asioista voi keskustella hyvässä hengessä, ilman, että kysymykset tulkitaan kyseenalaistamiseksi.

Rehellisyys. Valmentaja saa ja hänen pitääkin tiputtaa minut pilvilinnoistani, kyllä kiitos. Toivon sitä, että valmentaja on rehellinen, kertoo missä hänen mielestään mennään ja uskaltaa pistää minut jäähylle, jos itse sokaistun omalle tekemiselleni. En tarvitse pään silittelyä ja kehuja (paitsi tietenkin välillä) vaan enemmänkin haastamista.

Mitäs sitten seuraavaksi?

Kahden viikon päästä lähden tapaamaan mahdollisesti tulevaa valmentajaani. Samalla jännittää, samalla olen todella helpottunut. Ihanaa antaa ohjakset jollekin toiselle. Ihanaa päästä taas seurannan alle. Ihana saada suunta ja  suuntaviitat, miten lähteä etenemään! Innolla odotan, mitä tästä tulee. Riemulla sysään itseni pois tästä hommasta! Lämmöllä ajattelen sitä, miten kiva kisavuosi oli mukavien ihmisten ympäröimänä ja toiveikkaana odotan, että tulevaisuudessa samanlaista meininkiä on jälleen luvassa!

Että fitnesskrapulasta uuteen nousuhumalaan! 😉

IMG_3212[1]

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

Yksi vastaus artikkeliin “Valmentaja vaihtoon!”

  1. Täälläkin ollaan nousuhumalassa!! 🙂
    Otin viiden kerran pt-paketin. Meillä oli keskiviikkona alkukeskustelu, jota ei kuulemma lasketa näihin viiteen kertaan. Juteltiin tämän hetken tilanteesta; ruokavaliosta, treeneistä, perussairauksista ja kyykättiin vähän, halusi nähdä liikeratoja, tekniikkaa, liikkuvuutta ja sarjapainoja. Puhuttiin ihan hirveästi kaikesta terveyteen liittyvästä.
    Tuli kyllä hyvä fiilis tästä tyypistä. Tietää tosi paljon asioista ja osas olla mun kans niin, että sain olla oma itseni. Yleensä tunnen oloni vaivaantuneeksi uusien ihmisten seurassa.
    Tiistaina on ekat treenit. Jalkatreeni tietenkin! 🙂
    Motivaatio on kyllä aivan huipussaan!
    En meinaa nahoissani pysyä, kun mietin koko ajan millaisen ruokavalion ja treeniohjelman se on mulle tehnyt! 😀

    Mitkä sulla on nyt tavoitteet, ja kuinka pitkän yhteistyön ootte sopineet, vai onko se sellainen ”toistaiseksi voimassa oleva”? 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta