Väliaikatietoa!

Vaikka olo on ollut koko tämän viikon ajan kuin narkolepsiaan sairastuneella oravalla ja pirteysaste laatua toinen jalka haudassa – hengissä ollaan! Nyt on vain ollut tällainen kiireisempi hetkinen, kun juttua ei juuri meinaa irrota. Juuri ja juuri jaksan kirjoittaa rahkapurkinkannattelijalle viestin: Tuo rahkaa. Oikein hyvänä päivänä saatan oikein repäistä ja laittaa hymiön! Tai lähettää Facebook-messengerissä pyllyään heiluttelevan kani-emojin.

IMG_3422[1]           Tässä nyt on taas asioita vaan yhdessä läjässä, mitkä vievät aikaa ja energiaa. Hyviä ja kiinnostavia juttuja, toki, mutta liika on liikaa! Ruuhkavuosiin ei tarvita lapsia, ihan riittää kun on opintoja ja töitä ja pari muuta muuttujaa. Mutta kyllä tämä parin viikon päästä taas hellittää. Ja pääsen esim keskittymään jouluhörhöilemiseen, mikä on jäänyt aivan liian vähäiseksi vaikka marraskuu jo kohta alkaa, herttinen! Nyt siis vaan tykitetään  työharjoitteluni puuttuvat tunnit kasaan, opinnäytetyö pakettiin ja muut hommat siinä sivussa.

Pieni kiire on hyvästä, mutta ei sellainen olo, että pitää venyä joka suuntaan ja painaa hurjan pitkiä päiviä. Ei sellaisesta kiireestä voi nauttia. Se tappaa luovuuden!

Kun on todella hektistä, ei oikein hupijuttu luista. Silloin väsyn herkemmin sosiaalisesti ja olen enemmänkin hiljaisempi sivustaseurailija. Silloin tarvitsen paljon omaa rauhaa, omaa tilaa, jossa möllöttää hiljaa. Kiireisenä ja stressaantuneena huomaan päivien vain menevän, ilman sen kummempia fiilistelyjä tai mietteitä. Ruoka sujahtaa alas suusta, asiat hoituvat jollain robottimoodilla. Huomaan olevani paikassa x, vaikka juuri olin paikassa y. Mitenkäs minä tänne tulin? Välillä mieleen tulee, että hei nyt ryhti on huono. Mutta muuten kroppaa ei ehdi juuri tunnustella.

IMG_3485[1]

Tylsintä on kuitenkin huomata, miten mieli tylsyy! Kun on kiire, ei ajattele mitään järkevää tai hyödyllistä. Mutta entäs sitten, kun vapaa-aika ja mielekäs tekeminen ovat tasapainossa. Kyllä muuten alkaa pää alkaa pyörittää vimmatusti suunnitelmia, unelmia, haaveita. Tulee kaikkia kivoja ajatuksia, mitä voisi tehdä.  Ja mieleen putkahtelee ihan yllättäen vanhoja hauskoja muistoja. Mieli on aktiivinen, kun sillä on tilaa myllertää!

Ja kirjoittaminen. Siinä se vasta näkyykin. Kun sitä vapaa-aikaa on, pää oikein kuhisee juttuideoita. Silloin juttua riittää ja luonnoksiinkin menee odottelemaan useita tynkiä, kun ei malta päättää, mistä sitä jorisisi! Ja silloin on omasta mielestään niin hirmuisen hauska. Mutta odotas vain kun hoppu iskee. Pää on aivan tyhjä. Olo on tyhmä. Ei ole mitään järkevää sanottavaa mistään, vaikka vasta oli niin paljon sanottavaa, että olisi ollut aineksia kirjaan. Silloin se halu  kirjoittaa on kyllä täysin nolla, jos jo ennalta tietää, että näppäimistöltä irtoava juttu on ihan yhtä mielenkiintoista kuin kampasimpukoiden lisääntyminen.

Mutta ei enää kauaa, niin opinnäytetyö lähtee eteenpäin! Ja marraskuussa minulla on lomaa! Jes! Ja tein sentään jotain luovaa ja jouluhörhömäistä, kun näpersin kaneli-lucuma-fudgea.

IMG_3512[1]

 

 

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

2 vastausta artikkeliin “Väliaikatietoa!”

  1. Hyvä kuulla että siellä on kaikki hyvin, vaikka kiirettä pitää. 🙂
    Kiireen ja massiivisen loppurutistuksen jaksaa, kun tietää että se on vain väliaikaista ja loppu jo häämöttää. Koita olla ressaamatta siitä, että et ehi tehä mitään omia hommia. Niiden aika tulee kyllä vielä. Käytä nyt vaan kaikki mahdollinen aika lepäämiseen.
    (Oma loppurutistukseni ei mennyt ihan putkeen. Unohdin syödä, juoda ja nukkua. Kun opinnäytetyö oli paketissa ja viimeinen päivä ohi, stressi purkautui kramppeina. Ensin kramppasi pohkeet, sitten takareidet, sitten selkä. Loppujenlopuksi vedin lihasrelanksantteja ja makasin kuuman suihkun alla lattialla ja itkin kun krampit sattui niin kovaa)
    Ehtii niitä joulujuttuja tehä vaikka vasta joulukuussa. First things first. 🙂

    Ps. Näyttääpäs ällöltä tuo sun kanelimönjä! :’D

    • Eikö olekin ällön näköistä! 😀 Mutta hyvää oli! Mmm. Tuomas ei tosin ollut samaa mieltä.
      Kiitti kommentista ja kokemuksista! Todellakin pitäisi vaan käyttää liikenevä aika lepäämiseen. Ehkä auttaisi, kun laittaisi lepoajat kalenteriin!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta