Jos joku on ollut niin hyväonninen, että on välttynyt Facebookissa ja instagramissa jaetuilta ilouutisiltani, kerrottakoon täälläkin, että opinnäytetyö on laitettu arvioitavaksi. Se on siis valmis, tehty, puserrettu, finito! DONE.
Maanantaina myös oma olo (ja varmasti myös rakkaan opparitoverini) oli melko puserrettu, finito ja valmis ja DONE ja sanalla sanoen tyhjä. Ei ollut enää mitään annettavaa. Jos vielä olisi pitänyt kirjoittaa sananenkin, olisi se varmaan ollut vain siansaksaa. Skupediskuu! Halusin vain työntää koko ”roskan” käsistäni ja mennä nukkumaan. Univelkaa on kertynyt nimittäin viime aikoina melkoisesti. Pe-la yönä nukuin sikeästi about 40min. La-su yönä jopa hurjat 4h. Su-ma yönä unta taisi tulla joku 2h. Että tuota. Oikein palauttavaa ja levollista! Vaan minkäs teet, kun uni stoppaa kesken yön. Tai ei yksinkertaisesti ehdi nukkua. 😀 Onneksi minulle ei juuri tule silmäpusseja. Kyllä olisi niillä lohkoperunoilla kokoa.
Maanantaina tosiaan kömmittiin zombeina viimeistelemään työtä, nykertämään itsearviointeja. Minun piti kiirehtiä töihin, joten ystäväni jäi sitten tulostelemaan töitä paperille, kun minä sinkosin tieheni. Kun sain kuvan valmiista työstä, ei vielä tuntunut miltään. Ei todellakaan mikään riemullinen ja levollinen olo. Töiden jälkeen nukuin ja torkuin koko illan. Tiistaikin meni vielä melko koomaisena, pizzasta ja unista haaveillen. Keskiviikkona alkoi jo hieman tuntua siltä, että hei, ehkä elämä voittaa sittenkin ja tänään olo alkaa olla melko normaali. Uupumusta havaittavissa, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä.
Joku tarkka varmasti muistaa, että työmme puuhaaminen alkoi jo viime keväänä. Onhan tässä siis ollut kuukausia käytettäväksi. Mutta homma alkoi sillä, että kouluttauduimme erään pilottihankkeiden puitteissa, tutustuimme laajaan teoriaosuuteen, järjestimme 2kk kestävän painonhallintajakson, johon kuului lajikokeiluja, teoriaa, ryhmä- ja yksilötapaamisia. Ja sitten piti vielä kirjoittaa itse työ. Olemme tehneet kymmeniä ja kymmeniä tunteja töitä, josta varmasti iso osa on hukkatyötä. Jo suunnitelmamme taisi alun alkujaan olla sen 52-55 sivua, mitä työmmekin. Tutustuimme meille täysin uuteen teoriaan, jonka pohjalta suunnittelimme tuon painonhallintajakson. Siinä oli auki kirjoitettavaa ja sisäistettävää. Projekti on siis elänyt villisti kuin viisikymppinen ja muotoaan ovat muuttaneet sekä työn sisältö että itse tutkimuskysymykset ja analyysitapa. Jos olisimme laittaneet rahaa säästöön joka kerralla, kun toinen meistä tuskailee, että olisi pitänyt tehdä systemaattinen kirjaliisuuskatsaus jonkun nivelen toiminnasta, olisimme nyt rikkaita.
Mutta se siitä. Työtä arvioidaan ja siitä ei tarvitse enää (toivottavasti) kantaa murhetta. Huomenna kypsyysnäytteeseen todistelemaan, että ymmärrän hyvin mistä olen kirjoittanut. Voi kysykää mitä vain sisällönanalyysistä ja laadullisesta tutkimuksesta! Minä vastaan kyllä! Pliis. Älkää.
Ja kun se on tehty, jään reilun viikon palkalliselle lomalle. Miten hyvältä ja ansaitulta se tuntuukaan! Treeniä, lepoa, teatteria, ratsastusta, rentoilua, jouluhörhöämistä, ystäviä… Mutta ihan ensin juhlitaan syntymäpäiviä ja kippistellään kuohuviiniä fonduepadan äärellä.
Ehkä nyt voi hieman taputtaa itseään selkään, että hyvin tehty. Nyt on aika ladata akkuja, että jaksaa rutistaa kevään, josta ei ainakaan ole tulossa järin paljoa kevyempi. Eipä tietenkään. Ei kuitenkaan jaksa vielä murehtia sitä!
PS. Kiitos vielä lukijalleni ihanasta Muumi-kortista ja kirjanmerkistä! Kyllä piristivät päivää ja saivat jaksamaan homman loppuun! Ihania ihmisiä on. <3