Välillä pitää muistaa taputtaa itseään selkään.

Jos joku on ollut niin hyväonninen, että on välttynyt Facebookissa ja instagramissa jaetuilta ilouutisiltani, kerrottakoon täälläkin, että opinnäytetyö on laitettu arvioitavaksi. Se on siis valmis, tehty, puserrettu, finito! DONE.

Maanantaina myös oma olo (ja varmasti myös rakkaan opparitoverini) oli melko puserrettu, finito ja valmis ja DONE ja sanalla sanoen tyhjä. Ei ollut enää mitään annettavaa. Jos vielä olisi pitänyt kirjoittaa sananenkin, olisi se varmaan ollut vain siansaksaa. Skupediskuu! Halusin vain työntää koko ”roskan” käsistäni ja mennä nukkumaan. Univelkaa on kertynyt nimittäin viime aikoina melkoisesti. Pe-la yönä nukuin sikeästi about 40min. La-su yönä jopa hurjat 4h. Su-ma yönä unta taisi tulla joku 2h. Että tuota. Oikein palauttavaa ja levollista! Vaan minkäs teet, kun uni stoppaa kesken yön. Tai ei yksinkertaisesti ehdi nukkua. 😀 Onneksi minulle ei juuri tule silmäpusseja. Kyllä olisi niillä lohkoperunoilla kokoa.

IMG_5077[1]

Maanantaina tosiaan kömmittiin zombeina viimeistelemään työtä, nykertämään itsearviointeja. Minun piti kiirehtiä töihin, joten ystäväni jäi sitten tulostelemaan töitä paperille, kun minä sinkosin tieheni. Kun sain kuvan valmiista työstä, ei vielä tuntunut miltään. Ei todellakaan mikään riemullinen ja levollinen olo. Töiden jälkeen nukuin ja torkuin koko illan. Tiistaikin meni vielä melko koomaisena, pizzasta ja unista haaveillen. Keskiviikkona alkoi jo hieman tuntua siltä, että hei, ehkä elämä voittaa sittenkin ja tänään olo alkaa olla melko normaali. Uupumusta havaittavissa, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä.

Joku tarkka varmasti muistaa, että työmme puuhaaminen alkoi  jo viime keväänä. Onhan tässä siis ollut kuukausia käytettäväksi. Mutta homma alkoi sillä, että kouluttauduimme erään pilottihankkeiden puitteissa, tutustuimme laajaan teoriaosuuteen, järjestimme 2kk kestävän painonhallintajakson, johon kuului lajikokeiluja, teoriaa, ryhmä- ja yksilötapaamisia. Ja sitten piti vielä kirjoittaa itse työ. Olemme tehneet  kymmeniä ja kymmeniä tunteja töitä, josta varmasti iso osa on hukkatyötä. Jo suunnitelmamme taisi alun alkujaan olla sen 52-55 sivua, mitä työmmekin. Tutustuimme  meille täysin uuteen teoriaan, jonka pohjalta suunnittelimme tuon painonhallintajakson. Siinä oli auki kirjoitettavaa ja sisäistettävää. Projekti on siis elänyt villisti kuin viisikymppinen ja muotoaan ovat muuttaneet sekä työn sisältö että itse tutkimuskysymykset ja analyysitapa. Jos olisimme laittaneet rahaa säästöön joka kerralla, kun toinen meistä tuskailee, että olisi pitänyt tehdä systemaattinen kirjaliisuuskatsaus jonkun nivelen toiminnasta, olisimme nyt rikkaita.

Mutta se siitä. Työtä arvioidaan ja siitä ei tarvitse enää (toivottavasti) kantaa murhetta. Huomenna kypsyysnäytteeseen todistelemaan, että ymmärrän hyvin mistä olen kirjoittanut. Voi kysykää mitä vain sisällönanalyysistä ja laadullisesta tutkimuksesta! Minä vastaan kyllä! Pliis. Älkää.

IMG_8606[1]

Ja kun se on tehty, jään reilun viikon palkalliselle lomalle. Miten hyvältä ja ansaitulta se tuntuukaan!  Treeniä, lepoa, teatteria, ratsastusta, rentoilua, jouluhörhöämistä, ystäviä… Mutta ihan ensin juhlitaan syntymäpäiviä ja kippistellään kuohuviiniä fonduepadan äärellä.

Ehkä nyt voi hieman taputtaa itseään selkään, että hyvin tehty. Nyt on aika ladata akkuja, että jaksaa rutistaa kevään, josta ei ainakaan ole tulossa järin paljoa kevyempi. Eipä tietenkään. Ei kuitenkaan jaksa vielä murehtia sitä!

PS. Kiitos vielä lukijalleni ihanasta Muumi-kortista ja kirjanmerkistä! Kyllä piristivät päivää ja saivat jaksamaan homman loppuun! Ihania ihmisiä on. <3

kort

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

4 vastausta artikkeliin “Välillä pitää muistaa taputtaa itseään selkään.”

  1. Hieno juttu, että oppari on valmis, ONNEA! 🙂

    Mut miten epäreilua voikaan olla, että toisille ei tule silmäpusseja… Toisille tulee sitten niidenkin puolesta. 😀 Mulla ne ei ole enää edes pussit vaan ne on jo säkit.

    • Kiitos paljon! Ja eikös vain olekin epäreilua! Mutta ehkä minä olen sitten saanut sata ja yksi muuta harmia. 😀

  2. Onnea opparista! Oot lomasi ansainnut! 🙂
    Nauti vapaasta ja rennosta olemisesta, ja kivojen asioiden tekemisestä.
    Onko sulla joululomaa ollenkaan, vai pitääkö painaa kouluhommia täysillä pyhät läpeensä?

    Ps. Mietin jo että tulikohan posti ollenkaan perille, kun lakkoilevat mokomat. Kiva että se ilostutti! 🙂

    • Kiitos kiitos! Minustakin olen ansainnut sen! 😉
      Ja tuli perille kyllä, ihanaa!
      Joululomaa on neljä päivää, sillä mennään. Kouluhommia vasta tammikuusta. Nyt vaan töitä siihen asti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta