Suuri jouluhuijaus – missä kaikki kilot ovat?

Vaikka olenkin kovan luokan jouluhörhö, rusinoiden haistelija ja riisipuuronarkomaani, alkavat joulujorinat jo pikkuhiljaa tympäistä minuakin. Joko voitaisiin siirtyä eteenpäin!

Ei siis kyllä muuten – olen ihan joulufiiliksissä ja tunnelma on vasta pääsemässä huippuunsa. Odotan todella paljon sitä, että edessä oleva reilu 20h työrypistys on ohi ja pääsen äitin helmoihin ryystämään glögiä ja nuuhkimaan joulukuusta. Mutta siis tämä hirveä vuosittainen haloo joulukiloista ja keventelyistä. Ai että tympäisee.

Itse en ole jouluna lihonut kertaakaan, vaikka vatsani vetää apetta ja herkkua kokonaisen pataljoonan edestä ja yleensä kyllä useamman päivän ajan. Kesällä olen kyllä lihonut. Ja keväällä! Ihminen kun tuppaa lihomaan silloin, kun energiaa saadaan pidemmän aikaa enemmän, kuin kulutetaan. Rasvaa ei yhtäkkiä voi pamahtaa vyötäisille  kymmentä kiloa. Kyllä siinä saisi jo imeä puhdasta laardia pillillä, että moinen onnistuisi. Jotenkin ajattelisi, että tämä olisi ihan itsestäänselvää, mutta silti joulukiloja aletaan stressaamaan ja hepuloimaan jo etukäteen ja salit hälyttävät ohjaajat kinkunpolttojumppia vetämään, että mahat turvoksissa voidaan mennä hikoilemaan joulukilot pois.

Kaksi vuotta sitten jouluna näytin aika pitkälti tältä. Rasvaa oli kertynyt kesällä 2013 melkoisesti, mutta onneksi oli tullut hieman lihastakin. Tässä kuvassa rakkaudella hankittua ihraa oli sulateltu n. viitisen kiloa.

posea

Nyt, jouluna 2015, takana on kaksi joulua, jolloin ahmin herkkuja kuin possuressu kirsikoita Vaahteramäen Eemelissä. Mutta kumma juttu, joulukiloja ei ole kyllä jäänyt? Syyn on pakko olla kinkunpolttojumpissa, joissa olen käynyt hikoilemassa ja rankaisemassa itseäni ylensyönnistä! Pitää muistaa tänäkin vuonna käydä painamassa porraskoneessa…

Itseasiassa tuolloin jouluna 2013, kun olin välidieetillä ja polttelin pois ylimääräistä hyllyvää, painoni putosi joulun jälkeen hujauksessa pari kiloa. Takana oli hetkellinen jumitusvaihe, jossa paino pysyi samassa ja joulun ns. ”vapaasyönti” pisti aineenvaihduntaa uudelleen käyntiin.

IMG_4476[1]



IMG_4366[1]

On ihan ymmärrettävää, että jos meneillään on hyvä painonpudotusputki, ei huvittaisi katkaista sitä jouluun. Eikä tietenkään ole pakkokaan. Monelle voi olla hankalaa päästä uudelleen vauhtiin ja konvehtien pupeltaminen jää välipäivinä helposti päälle ja jatkuu aina tuonne 1.1. asti, jolloin tietenkin vielä syödään juhla-ateria tai tilataan kädet vapisten pizzaa kotiin. Silloin on ehkä ihan järkevääkin miettiä, miten joulun ruokailut voisi toteuttaa fiksusti ilman ylilyöntejä. Mutta sitä en ymmärrä lainkaan, että juuri ennen joulua aletaan stressaamaan ja hepuloimaan siitä, että pitäisi pudottaa painoa ja puristellaan omia jenkkakahvojaan, että ai hitsit kun nyt just pitäisi aloittaa laihduttaminen. Joulupöydässä sitten kuola valuen mietitään kaikkea mitä ei voi syödä tai paastotaan ennen joulua niin, että on sitten ansaittua mättää. Ja jatketaan sitten sitä mätystämistä välipäivien yli. Yhtäkkiä sitä mätystämistä onkin jatkunut pari viikkoa.

IMG_7061[1]

Olen pyynnöstä joskus kaivellut, kevennettyä joulua ajatellen, jouluherkkujen kaloreita ja makroja ja suunnitellut kevyempää joulua dieettaajille, ilman mitään ”välttele hiilihydraatteja ja syö paljon kasviksia äläkä syö mitään jouluherkkuja” ohjeistuksia. Mutta en kenellekään sellaista väkisin tuputa. Jos haluat viettää kevennetyn joulun – anna palaa. Mutta jos se on lähtökohtaisesti epämiellyttävää ja yhtä suurta kärsimysnäytelmää: älä vaivaudu. Lähtökohtaisesti olen vinkannut esimerkiksi omia asiakkaitani näin: Joulu rennosti, välipäivinä  järki hommaan, uudenvuoden kekkereissä rennosti ja ensi vuonna uudella tarmolla hommiin kiinni. Ja vinkki kaksi: älä mene puntarille pyörimään joulun jälkeen. Jos syöt yhtäkkiä isommt satsit ruokaa, ihan varmasti tulee painoa pari kiloa lisää. Iik. Se on nestettä. Ehkä maks joitain grammoja rasvaa. Älä siis hepuloi tai rankaise itseäsi liikunnalla ja paastoilla ja muilla hölmöyksillä. Liiku, koska se on ihanaa.

IMG_4490[1]

Jos se uuden vuoden ja joulun väli menee hälläväliä asenteella ja syöden mitä sattuu, on ihan turkasen sama, mitä jouluna tungetaan alas leipäluukusta. Jos uuden vuoden ja joulun välin syö säntillisesti ja fiksusti, on yhtä lailla ihan turkasen sama mitä jouluna tungetaan alas leipäluukusta. Ellei sitten kehon pidä näyttää nesteettömältä ja rasvattomalta 24/7.

Toivotan siis joulun nestekilot tervetulleeksi! En ajatellut keventää, punnita tai miettiä kaloreita ja rasvoja ja iik – sokereita. Joulu on minulle tärkeä Juhla! Ensi vuonna on taas satoja päiviä aikaa mussuttaa parsakaalia, olla ilman sokeria ja tehdä järkevämpiä valintoja.

Omanlaista Joulua jokaiselle! Olit sitten parsakaalisi tunnollisesti aattonakin puntaroiva tai käsi pähkinä-suklaa-kulhossa viihtyvää sorttia!

IMG_6911[1]

IMG_4497[1]

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta