Ei uutta elämää, kiitos!

Tässä vuoden vaihtumisen, lupausten ja uusien elämien kynnyksellä en voi kuin miettiä, että ai hitsinpimpulat miten mukavaa, ettei tarvitse aloittaa uutta elämää!

Ymmärrän tosin hyvin sen fiiliksen. Minulla on aina syksyisin ja  näin uuden vuoden alkaessa ollut sellainen olo, että haluan jotain uutta. Uusi harrastus, uusi koti, uudet hiukset, uusi nenä! Milloin haluan perustaa marsufarmin, milloin ryhtyä vegaaniksi ja milloin tyhjentää talostani kaikki huonekalut ja puunata jokaisen nurkan niin puhtaaksi, että niitä nurkkia voisi hyvin nuoleskella joku bakteerikammoisempikin tätieläjä. Ymmärrän hyvin sen fiiliksen, kun yhtäkkiä on hirveästi puhtia tehdä kaikenlaisia muutoksia. Kuinka mukavaa olisikaan lakaista vanhat ja tympeät asiat elämästä pois ja aloittaa se ihan täysin uusi elämä. Puhtaalta pöydältä! Uudelleensyntyneenä! Liihotella kuin Feenix! Herätä elämään uudelleen Joulun jälkeen niin, että Joulun aikana takapuoli olisi vaihtunut Tawna Eubanksin perään!

Vaikka ei uskoisi, minä joskus mietin. Ja olen miettinyt bulldoggiryppyni kurtullaan, mistä tuo vimma saada muutosta omassa tapauksessani kumpuaa. Minä siinä mietinnässäni olen sitten päätynyt siihen seikkaan, että nuo tuntemukset ovat varmasti pitkälti lähtöisin siitä, että olen hetkellisesti ajautunut pois arvojeni mukaisesta elämästä.  Kun se hirmuinen muutoshepuli ja uudistumisentarve alkaa kutitella, voi havaita, että liki aina siinä taustalla on ollut (hetkellistä) ylensyöntiä, vähäistä liikuntaa tai muuta turmioelämää, joka ei tuo pidemmän päälle kuin huonon olon ja nesterykelmät keskivartaloon. Hetken aikaahan kaikki on aina hauskaa! On ihana juoda kuohuviiniä ja mättää naamaan huolettomana levyllinen suklaata. Hörppiä kyytipojaksi vielä kaakao ja kaataa lisää kuohuvaa, koska mikäs tässä ystävien kesken on herkutellessa. Tämä on sitä elämää! Mutta kyllä se todellinen elämä muistuu kummasti mieleen sitten, kun työkaverit eivät enää töissä tunnista eikä voi kumartua ilman, että housut ratkeavat. Puhumattakaan siitä, kun säntää ensimmäisen kerran tauon jälkeen jumpalle ja mummotkin tekevät kovemman treenin! Ne vääntävät hausikääntöä niin maan vimmatusti kun itsellä meinaa oksennus lentää pelkkää lähennys-loitonnuslaitetta veivatessa.

IMG_3670[1]
Tai etureisien ojennusvempeleessä…

Mutta siis vau, voiko tämä olla tottakaan. Voiko tosiaan olla niin, että ehkä nyt viimein olen oppinut huomaamaan tässä kolmeakymmentä käydessäni sen, että himputti sentään, ei minun tarvitse mitään uutta elämää aloittaa siksi, että olen hetkellisesti elänyt turmioelämää (En ole turmellu kenenkään keittiöpuutarhoja, kuten Hattivatit) Vaikka kaksi viikkoa kuluisi lomalla, herkkuja mussuttaen ja lepuuttaen niin ööö, mitä sitten. Eihän se ole sitä arkea, jolla on kuitenkin suurin merkitys. Nuo ovat täysin poikkeuksellisia hetkiä.

IMG_2746[1]

Suorituskeskeisenä ja jossain määrin kontrollifriikihkönä henkilönä tekisin itsekin todella mielleläni sääntölistan tulevalle vuodelle, sitä en voi kieltää. Ei sitä, ei tätä, ei tuota. Näin ja näin paljon sitä ja tätä ja tuota. Ja tuolloin ei tätä ja tällöin ei sitä.  Moni on tipattomalla tammikuulla, sokerilakossa, viettää lihatonta kuukautta, ei pese hiuksiaan ja jättää nenäkarvansa trimmaamatta… Moni aerobiccaa menemään kuin Tuuli Matinsalo konsanaan ja tekee lupauksen, että päivittäin tehdään 500 istumaannousua, kuten Britney Spears.

Minusta tuntuu, että monella meinaakin mennä lupaileminen ja stressaaminen ja uudet elämät vähän yli. Miksi se kaikki stressi ja pingottaminen? Laaditaan kauheat kasat sääntöjä ja sitten kun ei ole enää intoa pysyä niissä omissa ”Syön aamuisin vain greipinsiemenen ja teen säännöllisesti suolihuuhtelun” ohjeistuksissa, menee suu ihan mutruun. Sitten ollaan taas niin epäonnistuneita ja huonolla itsekurilla varustettuja luusereita. Ei kannata! Syön siis tämän pakastedaim-kakun, enkä yritä enää koskaan muuttua. Minä olen tällainen! (Seuraavaan vuodenvaihteeseen asti…)

NO HÖ!!!!!
MUUTU ITE

Älkää käsittäkö väärin! Minusta tämä muutosinto, joka aina muutaman kerran vuodessa nostaa päätään on hieno asia. Ja varsinkin raskaan vuoden jälkeen, uusi vuosi voi tuntua todella puhtaalta ajatukselta. Uudelta mahdollisuudelta. Ja sellaisena se ehdottomasti pitää ottaakin! Mutta ei aina tarvitse olla tekemässä muutoksia. Eikä ainakaan niin rankalla kädellä! Saati vääntämässä naama irveessä itselleen rajoitteita ja sääntöjä.

Tuntuu kuitenkin, että kieltäytymisten ja sääntöjen ajatellaan ratkaisevan kaikenlaisia ongelmia. ”Kyllähän se alkoholistikin paranee, kun kieltäytyy systemaattisesti!” Ja ”sääntöjä noudattamalla ne rutiinin muodostuvat.” Eiköhän siihen vaadita kuitenkin jotain muutakin, kuin pelkkää rajoittamista ja ei:n hokemista. Asioita pitää oikeasti haluta ja työstää. Asioista ja tekemisestä on tehtävä itselleen merkityksellisiä ja mielekkäitä. Miksi muuten vaivautua.

Itselle tammikuu on enemmänkin vanhaan paluun aikaa. Joulunaika oli ja sai ollakin rentoa ja nautinnonhakuista. Se oli sitä arjesta poikkeavaa aikaa. Teki hyvää ja rentoutti, mutta ei pidemmän päälle palvele oloani tai tarkoitusperiäni. Vuoden vaihtuessa onkin taas aika palata arkeen, johon eivät konvehdit kuulu.  Herkuttelusta tulee jälleen poikkeus, ei sääntö. Terveellistä, puhdasta ruokaa ja säännöllisesti liikettä. Mikäpäs sen parempaa!

IMG_5271[1]

Joitain toiveita ja tekoja minulla toki on tulevaa vuotta ajatellen! Toivoisin, että saisin palautettua blogiin sitä  alkuajan meininkiä. Ai että silloin oli hauska kirjoittaa, kun antoi näppäimistölle valua kaikkea levotonta, mitä mieli suolsi! Toivon myös, että saan kirjaani kirjoitettua. Toivon myös, että saan pidettyä itseni aisoissa ja vaalittua tätä tasapainoa, joka minulla nyt on edes hieman elämässäni vallinnut. Toivon, että en taas ole burnoutin partaalla tai vedä itseäni piippuun. Toivon, että tulevana vuotena tapahtuu myönteisiä asioita niin omassa kuin läheistenkin elämässä ja toivon, että kaikki pysyvät terveinä!

Aion vapaa-ajalla opiskella enemmän minua kiinnostavia asioita ja käydä koulutuksissa. Nyt olen käyttänyt vapaa-aikaani liikaa näyttöjen äärellä. Miten paljon fiksumpi sitä olisikaan, jos päivittäin opiskelisi edes sen 3omin ekstraa!

Aion kokeilla uusia liikuntalajeja, kuten laitesukellusta, rengastrapetsia ja ilmajoogaa. Otan kuntosaliharrastukseni rinnalle sellaisen lajin tai harrastuksen, jossa voin olla rennosti huono ja aloittelija. Aion ratsastaa enemmän. Aion syödä enemmän kasvisruokaa (sain juuri vegaanituutorin, jeee!)

Aion (toivon, että aion..) myös hoitaa asiat mahdollisimman nopeasti järjestykeen. Tänä vuonna olen ollut monesti tilanteessa, kun asiat kasaantuvat ja huomaan olevani aivan pulassa. Nyt on saatava muutosta siihen!

Vuosi 2015 jää mieleen melkomoisena sekasotkuna. Päälimmäisenä mielessä ovat ehdottomasti polttarit, häät, Kroatian matka ja opinnäytetyön valmistuminen. Ne tekevät vuodesta mielessäni ihanan ja valoisan, vaikka tosiasiassa vuosi 2015 oli minulle todella uuvuttava ja rankka. Toivon kuitenkin, että ne synkät ajatukset eivät enää palaa, vaan ovat siskoni sanoin ”Menneen tuulen lumia!”

DSC_2453

Hei älä huoli, kyllä se paperikin varmaan on gluteenitonta niinku nää hiutaleet!

Mitä parahinta vuodenvaihdetta ja tulevaa vuotta 2016!

 

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

5 vastausta artikkeliin “Ei uutta elämää, kiitos!”

  1. Ai että näitä sun juttujasi on kiva lukea! 😊 Paljon asiaa eikä pelkkää hömppää (mikä kyllä välillä on sekin hauskaa). Ei oteta elämää liian vakavasti vaan keskitytään niihin pieniin mutta olennaisiin asioihin. Hyvää vuotta 2016 sinulle!😊

  2. Ai että näitä sun juttujasi on kiva lukea! 😊 Paljon asiaa eikä pelkkää hömppää (mikä kyllä välillä on sekin hauskaa). Ei oteta elämää liian vakavasti vaan keskitytään niihin pieniin mutta olennaisiin asioihin. Hyvää vuotta 2016 sinulle!😊

    • Voi että, kiitos palautteessta, kiva kuulla! Hyvää vuotta 2016 myös sinne!

    • Kyllä ja en. Voit miettiä kumpi on vastaus kumpaan! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta