Lähtöviivoilla.

Vielä on ollut tämä viikko aikaa vetää happea ennen kevään rutistusta. Huomenna se alkaa, oli siihen valmis tai ei. Kolme työharjoittelua töiden ohessa. Toivokaa minulle terveyttä, onnea ja kovaa päätä.

IMG_4850[1]

Viikkoon on mahtunut muutamia työvuoroja, asiakastapaamisia ja neljä treeniä sekä yhden kouluraportin kirjoittaminen. Olen myös hoitanut pois roikkuvia pakollisia asioita, varustanut jääkaapin täyteen ruokaa ja rentoutunut. Nyt vielä viimeiset saliohjelmapäivitykset, eväät valmiiksi, nsi viikon työhommat kuntoon ja sitten lojumaan sohvalle viltin alle ja katsomaan Sopranosia. Siinä on rennon sunnuntaini suunnitelma! Mutta hei kävin jo aamuaerobisella ja käppäilyllä ja putkirullailemassa, joten eikös tämä ole ihan ansaittua tämä toimettomuus.

IMG_4987[1]

Perjantaina ystävä tuli kylään viettämään saunailtaa. Hänellä oli ihan älytön spa-arsenaali, jota ihastelin mykkänä! Oli voidetta, mömmöä, pulveria, öljyä ja nestettä joka lähtöön. Ensin kokeiltiin Gdanskista tuotua mustikkanaamiota, joka meni ihan ihmeellisiksi paakuiksi. Kun viimein pääsin tuota  mummoilta (kyllä, mummoilta) tuoksuvaa mönjää levittämään, se oli ihan Hemulin mekon värinen, hyytelömäinen, tutiseva möykky. Sitä sitten yritin kaapia naamaani ja lopputuloksena oli epäilyttävästi oksennuksen näköinen ryynimäinen läjä kasvoilla. Aivan kuin joku olisi syönyt kaurapuuroa ja mehukeittoa ja puklannut sen ulos. Nami nami.

Onnettomasta ulkonäöstään huolimatta nuo ryynimäiset läjät kasvoilla alkoivat kiristää melko tehokkaasti. Puhuminenkin alkoi olla melko hankalaa. Se kai naamioissa onkin niin rentouttavaa, kun on pakko vain olla hiljaa. Naamion jälkeen kuorintaa saippualla, jossa oli jotain jyviä ja hiukset pestiin shampoolla, jossa oli mm. kananmunaa, sitruunaa ja merisuolaa. Tuloksen piti pesun jälkeen olla pöyheä ja odotin olevani fluffy, kuten joku japaninpystykorva. Mutta ei, tukka meni niin latteaksi, että näytin aivan sammakolta, jolla on lumme päässä.

IMG_4963[1]

Sitten läträttiin antaumuksella kosteusvoiteilla, bodymisteillä ja kasvoille tarkoitetulla öljyllä. Olo oli kaikkia purkkeja ja tököttejä testatessa kuin jolla 4-vuotiaalla, joka on päässyt lääräämään mutaan. Mutta ai että teki hyvää! Itse olen ainakin melko laiska hoitamaan itseäni näin. Ehdottomasti kyllä pitäisi. Muuten näytän parin vuoden päästä varmaankin kanelikorpulta.

Saunan jälkeen ärsyttävän tervehenkisesti salaattia, fenkoli-anis-pataleipää, sokerittomat mango-rahkajälkiruoat ja juomaksi kylmää teejuomaa, jossa oli sitruunalla maustettua vihreää teetä ja inkiväärihunajaa. Ihan loistava kesäjuoma ja sopi kyllä tällaiseen rentoiluunkin.

IMG_4937[1]

Monilla on se ajatus, että hyvään rentoon iltaan pitää liittää roskaruokaa ja itseään pitää palkita työviikon jälkeen läjällä karkkia tai pullolla viiniä. Mutta kysehän on vain mielikuvituksen puutteesta ja opitusta tavasta. Miksi ei riitä se, että ottaa aikaa itselleen? Eipä sillä, kyllä minulle maistuu pizza ja viini ja herkku ja karkki, mutta ei minun ole pakko saada niitä sinetiksi raskaalle viikolle. Minua rentouttaa parhaiten jokin tekeminen, lenkki, kylpeminen ja toki sitten köllöttely, lukeminen yms. Ja toki hyvät yöunet, joista olen päässyt viimeaikoina ihan eri tavalla nauttimaan. Ja voi pojat, kyllä tuo  kynttilänhämyssä vietetty saunailta ystävän kanssa ilman kiirettä (tai sitä kuohuviiniä) oli superrentouttava. Uni tuli aikaisin, pää oli ihan tyhjä ja iho hoidettu. Treenistäkin palautui todella hyvin, kun lotrasi saunassa pitkän kaavan mukaan.

IMG_4964[1]

Välillä harmittaa, että on niin kauhean hektistä ja kiireistä. Välillä taas nautin siitä aivan suunnattomasti. Eilen kuitenkin ärsytti, kun oli hirveästi tekemistä ennen työvuoroa, raportin viimeistelyä sun muuta ja iski maailmanluokan kirjoitusvimma. Sellaisessa vimmassa ovat aina syntyneet ne ”parhaimmat” tekstit. Silloin sitä juttua vain tulee, se soljuu massana mielessä ja minä vain toimin välikätenä ja kirjoitan ne mielen syöksyvät hölynpölyt tänne internetsiin. Mutta ai himputti kun en mitenkään ehtinyt ryhtyä kirjoituspuuhiin! Tottakai se vimma iski, kun piti lähteä ansaitsemaan raejuustoa leivän päälle. Ja se kyllä syletti. Pyöritin tuota tekstiä mielessäni varmaan klo 11-16, kirjoitin välillä kynä sauhuten, kun tilaisuus siihen tarjoutui. Päivä oli melko puuduttava ja mitä kauemmin sitä flegmaattista päivää kesti, sen kaukaisemmaksi tuo kirjoituvimma ja palo katosivat ja aamuiset ”hyvät” ideat leijailivat tiehensä kuin pilviksi muuttuneet munankuoret.

Onhan tuolla jo entuudestaankin lojumassa läjäpäin tekstejä, jotka odottavat loppusilausta. Ehkä otan seuraavaksi projektikseni tykittää ne loppuun. Nyt ehkä tulossa hieman fysioterapeuttisempaa pulinaa. Eipä sillä, että omista treeneistä ihan kauheasti jaksaisin jorista. Niissä ei ole mitään kovin maata mullistavaa. Teen nyt todella simppeliä treeniä, perusliikkeitä ja aerobisia. On maastavetoa räkiltä, etukyykkyä, takakyykkyä kuminauhalla, leuanvetoja, penkkiä, pystypunnerrusta tangolla… Pakaralle ja olkapäille hieman kikkailuja. Tarkoitus kuitenkin pitää treenit nousujohteisina, kehittää voimaa ja saada itseään parempaan tikkiin, unohtamatta kokonaisvaltaista jaksamista! Aion kuunnella kroppaa  tarkalla korvalla, sillä en halua vetää hommaa taas yli. Muuten kehitykseni junnaa paikallaan aina vaan.

Mutta kunnossa aion olla ja nautiskella treeneistä. Keväämmällä varmasti kiristellään taas. Tällä kertaa hyvänä motivaattorinia toimii syksyinen Madeiran matka, missä en tosiaankaan ajatellut juosta maha Baywatch-tyyliin hytisten.

IMG_4991[1]

Nyt valmistelemaan eväitä ja pakkaamaan reppua! Mieli on  yllättävän kevyt, rento ja odottava, vaikka vielä perjantaina olin epätoivon partaalla ja tuntui siltä, että en ole valmis. Täältä tullaan uudet opit ja kevät! Ehkä tässä ei valmiimmaksi voi tulla, nyt on vain annettava mennä.

Ei silmäpusseja, vaan poskipääpussit.
Ei silmäpusseja, vaan poskipääpussit.
everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta