Voi pyhä yksinkertaisuus!

Jotkut asiat on mukava pitää simppeleinä ja yksi niistä on treenaaminen. Olen kokeillut vaikka minkämoisia treenijakoja ja liikkeitä ja ohjelmia. On ollut monimutkaisia jakoja ja erikoistekniikoita ja paljon erilaiseja pilejä ja paleja ja kaikenlaista liirumlaarumia. Pitkälti more is more-tyyppisenä ajattelijana olen omassa treenissäni aina tupannut haalimaan kaikenlaista pientä sälää perusliikkeiden ympärille. Totuus on kuitenkin se, että parhaiten olen saanut treenissä kehitystä silloin, kun homma on pysynyt mahdollisimman yksinkertaisena.

Surffailen salilla
Surffailen salilla

Jotenkin tuossa syksyllä (jälleen kerran) kärsiessäni pikku kiireestä ja ahdistuksesta ja sadasta muusta pikkutekijästä, ei mieltä tainnut erityisesti rentouttaa se seikka, että saliohjelmani oli miljoonajakoinen. Oli vaikeaa tsempata väsynyttä mieltä ja kehoa tekemään huipputreeni, kun rättiväsyneenäkin tuntui, että on vielä monta liikettä tekemättä ja oli supersarjaa ja tuhat toistoa ja parit hypyt ja avot. Kun ohjelmaan vielä liitti kuntouttavat harjoitteet ja syvien lihasten aktivaatiotreenit, tuntui että koko treenihommakin on yhtä monimutkaista suorittamista.

Jotenkin se treenaamisen ilo ja huippufiilis oli kateissa. Joo, puntilla oli kiva käydä, mutta jotenkin olo oli hyvin turta sen suhteen. Ei oikein fiilistä, ei intoa. Ihan ok, 7-. Siihen oli saatava muutosta. Halusin takaisin sen saman huippufiiliksen, millä joskus ihan tohkeissani taoin menemään. Kun minulla oli salilla tavoitteena saada tietyt lukemat tietyissä liikkessä ja kirjoittelin Facebookissa hullunkiilto silmissäni vinopenkkituloksia ja olin yksi niistä ärsyttävistä salifanaatikoista, joiden statuspäivityksiä ei jaksanut lukea. No okei, ehkä tuo viimeinen juttu ei ole niin olennainen ja toivottava. Mutta siis, ymmärtänette pointin!

Aloitettiin tässä uuden vuoden kunniaksi uusi treeniohjelma. Ja ellette nyt luulisi, että puhun itsestäni nykyään kolmannessa persoonassa, niin siis aloitettiin treeni yhdessä tuon rahkapurkinjuomapullonsalikassinkauppakassinparsakaalipussinmunakennonvihkisormuksen kannattelijan kanssa. Olemme jälleen asettuneet mukavasti samalle salille treenaamaan, joten kotoa löytyy mukavasti lisäpotkua lähteä huhkimaan, jos oma puhti on hukassa. Tänään olisin esimerkiksi halunnut todellakin jäädä viltin alle makaamaan ja latkimaan kuumaa kaakaota, mutta ei siinä auttaneet nurinat, narinat tai naamanvääntelyt, koska yhteiset treenit oli sovittu. No, olisin oikeasti lähtenyt muutenkin, mutta pitihän sitä saada hieman huomiota ja päästä syliin. 😉

Treenataan siis nyt varsin old schoolilla ohjelmalla, 5×5. Ja olen kyllä ihan rakkauksissa. Kyllä, saliohjelmaan. Mutta ihan hyvin saa olla, kunhan ei ole rakkauksissa mihinkään asiaan ”kuuhun ja takas” koska se on oksettavan rumasti sanottu. No, en ole niin rakkauksissa. Ohjelma on siis kiva ja hauska.Tämä on nyt juuri sitä meininkiä, mitä tarvitsen. Painot nousevat,  liikkeet ovat yksinkertaisia tehokkaita perusliikkeitä. 3 treeniä, joihin voin hyvin sitoutua ja ynnätä sopivilla vikkoilla treenit 4,5 (6). Passaa minulle!

eves

Bill Starr esitteli 5×5 treeni-ideansa 1976 julkaistussa kirjassa. Siinä perusliikkeinä olivat penkki, kyykky ja rinnalleveto. Ajattelimme ottaa rinnallevedon mukaan hommaan myöhemmin. Ohjelman mukaisia treenejä on kolme viikossa: kevyt, raskas, keskiraskas. Toistomäärät ovat siis melko vähäiset. Nostoja tulee 25 + apuliikkeet. Tarkoitus on kuitenkin kehittää voimaa ja nostaa vastusta treeni treeniltä ja viikko viikolta. Perheemme Excel-oppinut on laskenut itselleen painot kuhunkin treeniin ja kullekin viikolle, kun itse olen mennyt ihan vain näppituntumalla ja söhlännyt tankoihin lähistöllä olevia kiekkoja, villasukkia ja lemmikkimarsuja. Mutta kuulemma minäkin voin saada oman taulukon. Jeee. (En kyllä aio sitä itse laskea.)

Ma: Penkki, kyykky, kulmasoutu + selän ojennus, vatsalihakset

Ke: Kyykky, pystypunnerrus, maastaveto + leuanveto, vatsalihakset

Pe: Kyykky, penkki, kulmasoutu + ojentajadippi lisäpainolla, hauiskääntö tangolla ja ojentajapunnerrus

Rahkapurkinkannattelija tekee noilla liikkeillä ja minä lisäksi pukerran omia pakarajumppiani siellä täällä ja ojentajadippien sijaan vipunostelen menemään. Mutta kivaa on! Raportoin miten painot lähtevät tästä nousemaan. Se varmasti teitä jännittää ja kiinnostaa niin paljon, että tarvitsette päivystyslinjan sitä varten, että voitte soittaa väliaikatuloksia. Mutta siis kyllä minä odotan ihan intona, että tulokset nousevat.

Toinen asia, mistä pidän yksinkertaisena, on ruoka. Rakastan ruoan laittamista ja kyökissä häärimistä niin paljon, että olen kuullut paljon kommentteja siitä, miten sopisin hyvin maatalon emännäksi rieskaa ja vehnäsiä paistamaan. Ai että, kyllähän se vaan passaisi. Mutta kuka sen kaiken söisi? Tottahan se on, että rakastan pikkutarkkaa nipertämistä, juustokakkujen tekemistä ja reseptien testaamista. Ja sitä, että saa lotrata kermalla. Kuitenkin arkena ykkösasioita ravitsemuksen suhteen ovat:  ruoka on simppeliä, ravitsevaa maistuvaa ja sen saanti on säännöllistä. En jaksa arkena haudutella ja tehdä monivaiheisia ruokia ja onneksi ei tarvitsekaan. Arkiruoka on parasta. Sen kun höyryttää kasvikset, paistaa uunissa bataatit ja survaisee jonkun proteiininlähteen kylkeen. Ja ei kun purkkiin. Ja sitten vaan silppuaa salaattia, nappaa pari porkkanaa ja puolikkaan kurkun ja siinä on lounas valmiina. Simppeliä ja hyvää.

IMG_8897[1]

Kun arki on nyt näin mukavasti loksahtanut säännölisiin uomiinsa ja kalenterissa on myös perus 8-16 päivää, ovat ruokailutkin menneet mallikkaasti kellon mukaan. Olen lisännyt kaloreita ruokavalioon ja syön treenipäivinä enemmän hiilihydraatteja, jotka sijoitan treenin ympärille, vanhaan tuttuun malliin. En syö arkena juurikaan viljatuotteita vaan haalin hiilihydraatit bataatista, perunasta, riisistä, hedelmistä, marjoista ja kasviksista. Välillä popsin kyllä leseitä aamumössöjeni seassa. Oloni on kuitenkin viljojen popsimisen jälkeen niin hirveä, että kiitos ei. Lisäksi olen alkanut saada viljaövereistä iho-ongelmia. Aina en kuitenkaan pidä itseäni ruodussa ja tankkailut/viikonloppuherkuttelet menevät aika usein viljaorgioiksi. Ja paksuksihan siinä pamahtaa. Todistusaineistoa silloin tällöin ilmiintyvästä möhömahastani tulossa.

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

8 vastausta artikkeliin “Voi pyhä yksinkertaisuus!”

  1. Heipppaaa! Viittisitkö vinkata mulle jonkin hyvän fysioterapiakirjan, jonka voisin hikipinkona hankkia iltalukemiseksi ennen pääsykokeita. Oon hakemassa opiskelemaan fysioterapiaa pääkaupunkiseuduille ja olen jo 27 -vuotias yhden AMK-tutkinnon omaava, joten mahdollisuus saada opiskelupaikka on yhtä mahdollinen kuin lottovoitto 😀 Mut ehkäpä valmistautuminen ja alaan perehtyminen auttaisi hieman 🙂 Niin ja, onko sinun opinnoissasi ollut kuinka paljon hierontaa? Olisi kiva opiskeluiden ohella hankkia lisätienestejä hieronnalla. Jos siis sattuisi niin hyvä tuuri, että pääsee opiskelemaan 🙂 Vai kannattaisiko opiskella nyt keväällä ja hetken fysioterapeuttiopintojen ohella hieronnan ammattitutkinto? Haluaisin päästä heti toimistotöistä ns. alan töihin.

    • Hilulihei ja tsemppiä pääsykokeisiin! Aina on uskottava omiin mahdollisuuksiin. Pidän sinulle peukkuja!
      Tärkeintä on mielestäni tutustua tarkasti koulun opinto-oppaaseen ja opintosuunnitelmaan. Olennaista on kiinnostus alaa ja ihmisen toimintakykyä kohtaan! En nyt tiedä oikein mikä olisi hyvä fysioterapiaopas. Tai olenko sellaista edes koskaan lukenut. 😀 Itse olen edennyt aihe aiheelta.
      Ehkä sinuna tosiaan keskittyisin niihin opintosuunnitelmiin ja kurssitarjontaan, mikä hakemassasi opinahjossa on. Samaten lukisin Fysioterapia-lehteä. Siellä ajankohtaisia asioita. Mutta miksei voisi olla hyötyä lukea Talvitien Fysioterapia-kirjakin!

      En toki tiedä, minne haet, mutta omassa opinahjossani korostettiin nimenomaan omaa soveltuvuutta, ei fysioterapian tämän hetkisiä tietoja. On siis hyvä panostaa ohjaamiseen, ryhmässä toimimiseen ja perustella hyvin, miksi on sopiva hakija. Ei riitä, että kertoo olevansa innostunut ja määrätietoinen ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Vaan juurikin syvemmin: miten oma elämä/työ/harrastuneisuus tukee sinua opinnoissa.

    • Huomasin vasta nyt tulla katsomaan sun vastauksen! Kiitos siitä! 🙂

      Sittenpä minulla saattaa olla ihan hyvät mahdollisuudet päästä opiskelemaan, koska olen kuitenkin jo entuudestaan kovin kiinnostunut kyseisestä alasta, liikkumisesta ja ihmisen toimitakyvystä sekä minulla on vanha urheilutausta. Kiitos noista vinkeistä. Pitää etsiä tuo lehti käsiin ja perehtyä opintosuunnitelmaan.

    • Superpaljon tsemppiä! Sukkana sisään, eikö vaan!! 🙂

  2. Tuo Bill Starrin 5×5 on kiva treeniohjelma! 🙂 Sarjapainot kannattaa kyllä laskea etukäteen, rahkapurkinjamonenmuunjutun kannattelija on siinä toiminut fiksusti. Ekoilla viikoilla treenit tuntuu aika kevyiltä, mut yhtäkkiä sitä pitäisikin tehdä viiden toiston sarja alkuperäisellä ykkösmaksimilla, ja koko ajan painojen pitäisi kasvaa… Mulla ei kehitys ole mennyt penkissä (ja muissa yläkropan liikkeissä) ikinä tuon lineaarisen progression mukaisesti, kyykyssä ja mavessa paremmin. Mut kauhean kivaa, kun treenit on niin yksinkertaisia ja toimivia! Apuliikkeitä oon ite vaihdellut välillä, jotta homma pysyy mielenkiintoisena ja monipuolisena. 🙂

    • Juu rahkapurkinkannattaja on järkevä. Minun laitetaan nyt vähän tota tonne ja tota tonne on välillä osunut nappiin ja välillä ei. 😀 Nyt itsekin ajattelin kyllä pistää painot paperille.
      Mulla penkki on näin alkuun kehittynyt mukavasti, kun olin pitkään tekemättä perinteistä tasapenkkiä. Mutta veikkaan, että seinä tulee kyllä yhtä nopeasti kuin nousutkin.
      Apuliikkeitä vaihtelen myös itse! Saa keskityttyä sitten itselle tärkeimpiin lihasryhmiin ja saa juurikin sitä vaihtelua. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta