Ihan tavallinen perjantaipäivä (ilman ihan tavallisia naisten puuvillaisia alushousuja)

Olisin halunnut jostain syystä käyttää otsikossa sanaa normipäivä, mutta mieleeni tulee vain Asteen ruudulliset shortsit ja Kummelin sketsi. Haudataan siis se. Tämähän on huomattavasti raflaavampi! Joskin täyttä lööperiä. Totta maarhan minulla oli housut jalassani, vaikka kerrankos sitä on salille kommandona eksynytkin. Ja ps. viittaus ihan tavallisista puuvillaisista alushousuista liittyy tähän

Viime viikolla kuvailin siis ihan_tavallista päivääni, jotta saisin pitkästä aikaa tehtyä sellaisen ”päivä kanssani” kirjoituksen. Viime kerrasta onkin vierähtänyt tovi, sillä jos muistan oikein, olen tehnyt tällaisen tasan kerran… Ja kun nyt tarkastin, niin kyllä vain. Tämä  tapahtui herran vuonna 2013. Voit lukea sen täällä, jos olet mahdottoman tylsistynyt elämääsi. Tai suus tuolla –> Kuvaile päivääsi !/ Ehkä siis lienee hyvä hetki sukeltaa, tai ainakin kurkistaa, vuoden 2016 perjantaipäivään. Koska onhan se nyt perinjuurin tärkeää teidänkin tietää, mitä minä teen silloin, kun en marise täällä. Uhkailin, että perjantaipostaukseni sisältäisi vain kuvia ja tarinoita siitä, kun keittelen kananmunia, mutta onneksi sain päivääni muutakin sisältöä kuin munaa! Ja mitä – ihan viaton juttu, kuten Lidlin paistopisteen mainoskin.

Kuvaaja: Maria Ahokas
Kuvaaja: Maria Ahokas

Mutta tässä siis teille jo viime viikkoinen perjantaini! Tämä meneillään oleva perjantaikaan ei juuri poikkea sisällöltään edellisestä. Ainakin veikkaisin näin. Lienen paraikaakin työntouhussa. Kiitos ajastettujen postausten! Saatan olla vaikka Bahamalla siemailemassa drinkkiä kookospähkinästä.

Vaikka homma menikin vähän lätyksi kuvaamisen osalta, minä kyllä aloitin tämän viime viikkoisen päiväprojektini huikealla tarmolla. Olin kamera ojossa ikuistamassa perusperjantaitani jo heti klo 06.00 korvilla. Aina kun rahkapurkinkannattelijan silmä vältti, näpsin itsestäni turhanpäiväisiä selfieitä ja naamanvääntelykuvia. Aamuisena murahtelevana mörrimöykkynä en välttämättä kykene kommunikoimaan, kuten normaalit kaksiraajaiset homo sapiensit, joten en olisi välttämättä voinut kertoa mitä teen. Tulen kyllä aamuisinkin hyvin toimeen mm. etanoiden ja kastematojen kanssa, sillä  jaamme hyvin samankaltaisia intressejä ja ajatuksia maailmanmenosta.

Siinä kastematomaisessa mielentilassani minä kuitenkin saan sotkettua itselleni proteiinilätyn. Yksi kokonainen muna, läjä valkuaisia, roima lusikallinen Sportlifen proteiinivanukasta, suolaa, luomukanelia, kardemummaa… No vettä toki tilkkanen. C-vitamiiniporetabletti lasiin suhisemaan ja juoma kitusiin, ennen kuin tabletti on kunnolla liuennut. Hyi. Pahaa. Kookosöljyä pannulle, pakkasesta huolettomasti jäisiä marjoja lautaselle, vähän banaania ja pähkinää kylkeen ja pöperöt naamariin.

IMG_1466[1]

Juoksujalkaa koiran kanssa ulos. Ruho on maailman nihkein aamuherääjä, mutta ulkona salamannopea pikakilpuri, kun puhutaan aikaisesta aamu-ulkoilusta. Se tekee tarpeensa ennen kuin olen ehtinyt orientoitua siihen tosiasiaan, että olemme ulkona, ja vetää sisälle pienen puskutraktorin lailla. Pikainen tassujen kuivaus, rapsuttelut ja mummon peittely takaisin sänkyyn. Ilman asianmukaisia lässytyksiä ja rapsutuksia ei voi poistua. Ja mummolla tarkoitan siis edelleen Ruhoa. Meillä ei ainakaan vielä asu yhtään ihmismummoa, joka pitäisi työpäivän ajaksi teljetä kotiin.

IMG_5382[1]

Tulipalokiireellä autolle, penkinlämmitin kutoselle, radio soimaan ja reilu 20min kurvailu vesisateessa kohti määränpäätä A.  20 min aikana poden tieraivoa mainosten takia ja vaihtelen kanavia harva se hetki. ”MESTARILEIPURI OOOOOONNNNNNN!!!” ARGH! ”Helppo katsastus! No helppo katastus!!” ”Pullat pystyynh… Ei enää naurata. Kun olen päässyt paraatipaikalle, eli työharjoittelupaikalleni, tungen eväät jääkaappin ja napsautan koneen auki. Mielentilani on jo melkoisen ZEN. Suunnittelen tulevan viikon aikataulut, teen edellispäivän asiakkaiden kirjaamiset ja nuhjaan rakenteisen kirjaamisen parissa melko pitkään. Perjantaisin minulla ei ole omia neurologisia asiakkaita, joten ängen seuraamaan muita asiakastilanteita. Suurin osa on tänään tuki- ja liikuntaelinvaivaisia. Passaa minulle!

IMG_5395[1]
Mojovat silmäpussit!

Klo 12 on viimein lounasaika ja vatsani onkin huudellut jo hyvän tovin, että murkinaa pitäisi saada. Toisinaan aamupäivisin hävettää ohjata tai käsitellä asiakkaita, kun vatsani mörisee niin vaativana. Kerran ohjatessani näkövammaiselle asiakkaalleni ääniharjoitteita, hän paikansi minut mahani murinan takia. Siinä ei triangelia tarvittu! Ruokana kasviksia, cashew-pähkinöitä, kanaa ja omenaa.

IMG_5394[1]

Lounastauolla mieleeni tulee, että niin tosiaan. Olisin voinut kirjoittaa tästä perjantaista jo etukäteen, sillä kaikki vuoden 2016 perjantait ovat olleet enemmän tai vähemmän samanlaisia. Poikkeuksen taitaa tehdä vain vuoden kaksi ensimmäistä perjantaita, sillä en ollut iltavuorossa. Niin ja tokihan eroja on varmasti myös päivieni ruokavaliossa (not so much) päivän lookissa (tuskin) ja päivän asussa (juueiole). Eli nyt kun minä tämän yhden päiväpostauksen teen, voitte joka perjantai ajatella, että minä täällä teen ihan juuri presiis samoja asioita samanlaisella tukalla ja samoissa vaatteissa ja samalla naamalla, kuin aina muinakin perjantaina. Tuokoot se teille voimaa jaksaa viikon viimeistä aherruspäivää (joka se hyvin harvoin on…)

Iltapäivä kuluu koneella kökkien. Hörppään pikaisen välipalan, jatkan kirjaamisia ja ennen kuin huomaankaan, on klo 15.20 ja minun on taas aika lähteä tulipalokiireellä matkaan ja kurvata paikkaan B, eli vakituiseen työpaikkaani, jossa olen kaupustellut viiniä jo reilut 5 vuotta. Olen työpaikan pihassa nipinnapin 15.50 ja säntään vaihtamaan jumppatamineet ja Niken lenkkarit kauluspaitaan, sukkahousuihin, mekkoon ja villatakkiin. Vähän kuulikiiltoa ja letti ojennukseen ja ei kun jatkamaan hommia.

IMG_5396[1]

Pari tuntia työvuoron aloittamisesta nälkä huutaa taas hullun lailla. Huomaan, että olen jättänyt päivälliseni töihin. Tyypillistä. Aina jotain unohtuu. Joku päivä se on varmaan oma pää. Onneksi työpaikan jääkaapissa on rahkaa, pilttiä, omenaa ja kaapissani hieman pähkinöitä. Niillä saan pahimman nälän kuriin.

IMG_5401[1]

Työvuoro menee yllättävän nopeasti, koska alkava viikonloppu kutittaa mieltä. Asiakkaita riittää mukavasti ja ihmiset ovat hyväntuulisia. Ja niin olen itsekin. Ihme ja kyllä energiaa riittää mukavasti! Pian vuoro onkin ohi ja saan pukea jumppavaatteet takaisin. Muistan, että pitää vielä käydä kaupassa ja lähden ilman ostoslistaa hortoilemaan marketin puolelle.

IMG_5400[1]

Olen kotona JO 20.45 – vau! Ja kotoa olen lähtenyt jo ennen klo 07. Mieli hurisee levottomana ja on vaikeuksia rentoutua. Tekisi mieli lähteä salille! Tai lenkille! Karistan kuitenkin levottomat treeniajatukset mielestäni ja ryhdyn leipomaan. Kasvispizzaa lauantaisille vieraille, juustokakkua, nutellabrownieseja… Ja tokihan kaikkea piti tekovaiheessa maistella niin, että mahaan sattuu. Melkein menen jo nukkumaan, mutta pää on sitä mieltä, että blogiin on pakko päästä tilittämään! Nappaan iltapalan ja kupillisen teetä mukaani, pukeudun liian isoon OnePiece-haalariin ja kirjoitan. Nukkumaanmennessä tutkin kakkureseptejä ja haaveilen erilaisista kakunkoristeista. 
IMG_5414[1]

Ja siinäpä se perjantai sitten hurahtikin! Treenata en ehtinyt, mutta askeleita tuli päivän aikana liki 20 000 ja olin paljon pystyasennossakin, vaikka myös näyttöpäätteellä kökkimistä oli tavallista enemmän.

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

3 vastausta artikkeliin “Ihan tavallinen perjantaipäivä (ilman ihan tavallisia naisten puuvillaisia alushousuja)”

  1. Nää tän tyyliset postaukset on tosi kivoja! Itselläkin on juuri työn alla vastaava teksti jumppapirkon perustorstaista… On kyllä mielenkiintoista kurkkia toisten ihmisten arkeen 😀 #kyylä
    Tekemistä näyttää sulla kyllä riittävän, eipä tosiaan tarvitse miettiä mitähän sitä vapaa-ajallaan tekisi, kun sitä ei ole!
    Toisaalta osaa sitten varmaan myös arvostaa niitä vapaita hetkiä entistäkin enemmän? 🙂

    Tsemppiä!
    ~Hilla
    http://thisismycupofcoffee.blogspot.fi/

    • Juu ei tosiaan tarvitse miettiä… Mutta ei tällaista tahtia määräänsä enempää jaksa ja innolla jo odottaa sitä, että pääsee oikeasti miettimään sitä vapaa-ajan tekemistä. Nyt menee se vapaa-aika lähinnä lepäilyyn ja toipumiseen. 😀
      Ja minustakin on mielenkiintoista kuikkia toisten ihmisten elämiä, ei kai blogeja muuten niin tulisi luettua. ;D Innolla odotan sun jumppapirkkopostausta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta