Suklaat pois käsistä – arki alkoi nyt!

Tuliko pääsiäisenä mätystettyä mämmiä, suklaata ja kaikkea mahdollista syötäväksi kelpaavaa ja kelpaamatonta niin paljon, että tänään työvaatteista sinkosi nappi irti? Hätä ei ole tämän näköinen, et varmasti ole ainoa.

Toivottavasti sinulle oli mukava ja rentouttava pääsiäinen. Jos oli, älä nyt vain mene pilaamaan hauskoja pääsiäismuistojasi sillä, että menet peilin eteen hytisyttelemään alleja ja puristelemaan sisäreisiä ja ällöttelemään olotilaa. Herkut menivät jo kitusiin! Nyt ei kannata enää sättiä itseään ja voivotella mennyttä.

Nyt vain ryhtiliike ja paluu arkeen! Ja ei siis mitään hidasta arkeenpaluuta. Nyt ei enää popsita kaappiin jääneitä suklaanjämiä. Siis jos tavoitteena on pitää keskivartalo suositusten mukaisena ja pitää joku ruotu. NTänään ei kuitenkaan myöskään ole syytä aloittaa mitään pääsiäispaastoja ja jättää syömättä siksi, että pyhinä energiansaanti nousikin pilviin. Mitä nyt kannattaa tehdä: puhdistaa ruokavaliosta herkut pois, juoda paljon vettä, liikkua, syödä säännöllisesti monipuolista ja värikästä ruokaa 5-6 krt päivässä. Siis syödä kunnolla ja normaalisti.

IMG_5146[1]

Itsekin vetelin nuo pääsiäispyhät aikamoisena pikkuporsaana ja keskivartalo on sen näköinen. Kun vielä viime viikolla alkanut flunssa räjähti viikonloppuna kunnolla käsiin ja jouduin jäämään peiton alle, ei todellakaan olisi intoa puputtaa peruspöperöitä. Itse asiassa, nyt ei tekisi mieli syödä yhtään mitään. Vatsa on suorastaan arka viikonlopun herkkumurkinoista ja nyt ei sitten maista mitään. Hyi. Ei siis ole todellakaan intoa syödä mitään ja kieltämättä houkuttelisi ajatus siitä, että jättäisi vain syömättä. Mutta sanomattakin selvää, miten typerää se on. Siksipä kiltisti keittelin kunnon puurosatsit ja lapioin ääntä kohti.

Eli jos nyt menikin vähän överiksi ja suklaafestarit karkasivat käsistä, älä jää murehtimaan tai rankaise itseäsi. Älä ala paastota, äläkä luulekaan, että jaksaisit joka päivä käydä kolmella spinningtunnilla ja kuntosalilla. Nyt otat järjen käteen ja teet vain ne muutokset mitkä ovat tarpeen.

Kun positiivisesti ajatteleen, niin kannattaa vain hyödyntää se, että elimistö hurisee energiahumalassaan. Tästä on oikein hyvä vielä startata kuntoprojekti. Oli se sitten elämäsi kunto tai kesäkunto. Juhannukseen on 12 viikkoa ja siinä ehtii vielä hyvin tiristellä ne kuuluisat joulu- ja pääsiäiskilot. Ja ainakin hankkia paremman ja energisemmän fiiliksen!

IMG_4926[1]

Aurinko paistaa ja treenienergiaa olisi vaikka muille jakaa. Mutta minä se vain menen aivastelemaan peiton alle. Toivottavasti arki alkoi teillä muilla paremmissa merkeissä.

Läski rassaa – sananen läskisaasteesta

Saako läski herkutella tai mennä buffettiin? No siis missään tapauksessa ei. Jos on läski, pitäisi ehdottomasti hävetä olotilaansa ja pysyä vain kotona syömässä kaalisoppaa. Läski ei saa herkutella. No no. Ei edes lomalla. Jos on läski, pitää olla aina 110% tarkalla dieetillä ja dieetin jälkeen olla 110% ettei lössähdä samanlaiseksi palleroksi. Jos näet jossain läskin syömässä muuta, kuin kanaa ja parsakaalia, hälytä välittömästi apua. Kansanterveytemme on vaarassa!

Artikkelissa Läski rassaa suhdetta mutta myös naapuria käsitellään koko kansaamme puistattavaa ja vavisuttavaa ongelmaa, läskiä. Miten normaalin hoikan terveen ja ihanteellisen skandin ruokahalut kaikkoavat buffetissa, kun läskit lyllertävät mätystämään ruokaa sen minkä ehtivät ja ylimääräinen tutiseva karkailee ulos housunkauluksista. Ja pahimpia ovat tottakai vielä läskit naiset. ”Miehillä se vielä jotenkin menettelee, mutta naisilla se ei ole kivan näköistä.” Läskit suomalaisnaiset kulahtanessa vaatteissaan ja urhailusandaaleissaan. Jos niitä on, niin miksi? Hyi. Kaikkialla muualla maailmassa naiset ovat aina niin hyvin laittautuneita, toisin kuin Suomessa.

Klassikko
Klassikko

Tuossa yllä olevassa artikkelissa olisi aika monta asiaa, joihin tarttua. Mutta käydään heti käsiksi jenkkakahvoihin – itse asiaan. Kirjoittajalla lienee ollut hyvä tarkoitusperä ja ajatus, että tällaista ravistelevaa tekstiä tarvitaan. Ollaanhan nyt ikäänkuin hyvällä asialla – nostamassa mekkalaa ylipainosta. Tai tekemässä Suomeen läskivallankumousta, kuten kirjoittaja itse ilmaisee.

Mutta tarvitaanko tällaista todella? Siis oikeasti? Ketä tämän tulisi koskettaa?

Kirjoituksen loppu kuvastaa hyvin, kenelle kirjoitus on muka osoitettu – ylipainoisille. ”Katsopa nyt vatsaasi ja jos se tursaa housunkauluksesta, räjäytä se pois ennen kesää” Mutta mielestäni tästä paistaa kilometrin päähän se, että oikeasti tämä on tehty kosiskelemaan samanmielisiä henkilöitä. Että voidaan yhdessä olla erinomaisia ja ällötellä maapallon läskistymistä. Niin ja erityisesti läskejä suomalaisnaisia, koska naisilla se läski on niin kauhean näköistä. Miehet syökää vaan makkaraa, ei ole niin justiinsa!

En löytänyt herneitä nenään vedettäväksi.

Kaksi asiaa, joista olen Pölkin kanssa samaa mieltä: Lihavuus on riski terveydelle ja all inclusive saa helposti ähmimään ruokaa koko rahan edestä. Siinä on pari pointtia, juu. Mutta miksi näillä pointeilla oikeutetaan täysin ala-arvoinen, kuola suusta roiskuen kirjoitettu haukkumisteksti, jota voisi ensivilkaisulla luulla vitsiksi?

En usko hetkeäkään, etteivätkö (lähes) kaikki sivistyksen parissa elävät ihmiset tietäisi, että lihavuus voi olla vaaraksi terveydelle. Kukaan ei ole voinut välttyä siltä tiedolta. Tuleehan joka tuutista suurinta pudottajaa ja suurinta unelmaa ja suurinta läskileirifantasiaa. Onko ylipainoisten määrä vähentynyt kaikkien terveysbloggajien, dieettiohjelmien, fitspiration-kuvien ja kärkkäiden kommenttien myötä? Ei.

Syyllistämistä ja läskijeesustelua on  vuosien varrella riittänyt. Läskit ovat perinteisesti laiskoja, saamattomia, huonoja ihmisiä. Ja tottakai on mukava vielä yleistää, että rumiakin. Rumissa vaatteissa laahustavia nahjuksia, joista ei ole mihinkään. Se on se sanoma, jota halutaan viestittää. Ja läski on sitä niin kauan, kunnes ryhtyy ihranpolttotalkoisiin. Kun paino tippuu, väki hurraa vieressä. Voi mikä sankariteko!

Eikös tässäkin ole lopulta kyse  vain ulkonäöstä. Ei tunnu Pölkkiä juuri huolettavan lihavuuden perimmäinen ongelma – vaikutus terveyteen, vaan ainoastaan se, että silmät altistuvat ”läskisaasteelle”. Se on toki perin juurin ikävää. Toivottavasti Kuuban reissun jälkeen hän on saanut kriisiapua.

On puistattavaa, miten syyllistävästi ja alentavasti ylipainoon suhtaudutaan!

Ylipaino on aihe, jota ei saa lakaista maton alle. Se todella ON ongelma, eikä sitä tule vähätellä tai piilotella. Mutta ala-arvoinen läskijeesustelu on silti täysin turhanpäiväistä. Se tehdään muka hyvinvointiajatuksen varjolla, vaikka todellisuudessa on kyse vain oman erinomaisuuden tai egon pönkittämisestä. Ajatella, jos terveydenhuollossakin otettaisiin tämä linja, että rakentavasta puheesta siirryttäisiin haukkumislinjalle ja kotiohjeeksi kirjattaisiin, että räjäytäpä pois tuo läskimahasi, että kumppanisikin tykkää sinusta enemmän”. Kun jo muutenkin on tilanteessa, jossa puristelee vatsamakkaroitaan itku silmässä ja miettii kelpaako toiselle, onkin tärkeää kuulla se vielä jonkun muun suusta.

Suora puhe on tärkeää. Ja joskus todella tarvitaan sitä ravistelua, että henkilö herää omaan tilanteeseensa ja ymmärtää esimerkiksi sen, ettei oireilevaa polvea voida leikata, ennen kuin paino on saatu kuriin. Että vaaditaan oikeasti toimia. Tai että se pitkään vaivannut selkäoire on kiinni ylipainosta, ei mistään muusta. Tai että kuolo korjaa, jos tilanne ei muutu. Mutta keskustelu voidaan käydä asiallisesti, kannustavasti. Ilman yhtään lyttäävää sanaa tai loukkaamista. Menetelmällä: faktat tiskiin.

Paino on hyvin sensitiivinen asia ja jopa terveydenhuollossa on toisinaan korkea kynnys ottaa asia puheeksi, ellei asiakas/potilas sitä itse tuo ilmi. Painoon liittyy usein niin paljon tunteita, syyllisyyttä ja huonommuuden tunnetta, että ei sitä ole tarvetta enää lappaa ulkoapäin. Enemmän tulisi kannustaa, lisätä pystyvyyden tunnetta. Enemmän myötätuntoisia ajatuksia, enemmän rohkaisua. Miksi se tuntuu olevan niin vaikeaa? Ajatellaanko tällainen positiivisen kautta toimiminen jotenkin tehottomammaksi tavaksi? Mene ja tiedä.

Mitä tulee Pölkin kauhisteluun siitä,  kuinka jotkut ihmiset syövät itsensä hengiltä.. Niin. Jotkut juovat itsensä hengiltä, jotkut tupakoivat itsensä hengiltä, jotkut liikkuvat itsensä hengiltä. Ihminen on nautinnonhaluinen. Eivätkä kaikki koe tarpeelliseksi rajoittaa nautintojaan. Tunnen henkilöitä, jotka ovat erittäin tietoisia riskeistä, joita omenamallinen vatsa tuo. He ovat kuitenkin onnellisia ja ovat suoraan todenneet, että ennemmin syövät rajattomasti kinuskikakkua viinin kera ja ovat onnellisia, nauttivat elämästä ja kuolevat vaikka hieman nuorempina, kuin kituuttaisivat. OK. Mitäpä siihen on vastaan mukistavaa, vaikka herää heti ajatus siitä, miksei voi syödä kohtuudella ja nauttia elämästä silti (no, se on sitten toinen tarina). Oli se omaa ajatusmaailmaa miten vastaan tahansa, kyseessä ovat kuitenkin jokaisen henkilökohtaiset  arvot ja omat valinnat. Jokaisella on oikeus sellaiseen elämään, kuin sen tahtoo olevan. Ja vaikka olisikin eri mieltä ja tietäisi itse paremmin, tulee erilaistakin suhtautumista lihavuuteen kunnioittaa.

Tähän aiheeseen palaan vielä!

PS. Jutun kirjoittamisen jälkeen löysin Fitness Führerin sanasen aiheesta. Lainaan häntä tähän loppuun, koska ajatukseni oli tiivistetty erinomaisesti:

Ylipaino on terveysriski. Mutta niin on itseinhokin. Kumpaakohan vastaan pitäisi taistella enemmän? Entä olisiko siihen muita keinoja, kuin buffetravintolan pöydässä yökkäileminen ja nimitteleminen?”

IMG_3212[1]