On elämä laina.

Kävipä tässä pari viikkoa takaperin niin, että makasin sunnuntaina sohvalla ihan kaikessa rauhassa. Katselin nauhalta Koko Ruotsi leipoo-ohjelmaa (koska salaa haluaisin olla ruotsalainen leipuri, joka näpertelisi leivoksia ja järjestäisi kahvikutsuja puutarhassaan) ja selailin sivusilmällä asuntoja. Ihan vain ajankuluksi.

image3

Siitä on reilun vuoden verran, kun aloitimme tutkailemaan asuntomarkkinoita. Itsehän tietenkin katselin huviloita Ruotsista, Porvoosta ja Naantalista, mutta toki välillä oli palauduttava haavemaailmasta todellisuuteen ja vilkuiltava näitä lähialueen tönöjäkin. Sellaisia, joihin olisi varaa. Siis pankilla. Yhden tarjouksenkin jätimme tuolloin, ehkä hieman hupimielessä, eikä se lopulta mennyt läpi. Kiva oli kyllä kotikolo, mutta tiesi jäädä odottelemaan parempaa. Ei se sitten kuitenkaan ollut ihan niin kiva.

Asuntoasiat jäivät sen jälkeen ja lähinnä olen tyytynyt ihastelemaan ystävien ja siskoni asuntokauoppoja ja ihania rintamamiestaloja, joissa on paljon pihaa, omenapuita ja marjapensaita. Juuri sellaisen minäkin haluaisin! Tai no, itseasiassa unelmataloni olisi kyllä mansardikattoinen. Mutta paljon omenapuita, marjapensaita, lankkulattiat… Ehkä pihasauna. Ja kasvimaata ja ah ja oih ja voih. No, haaveilla saa aina! Ja nyt tässä olisikin ollut sellainen talo myynnissä, vain n. 30km päässä Jyväskylästä. Mutta se on silti hieman turhan kaukana. Ja aina riski homma, kun talon sijainti ei ole ykkösparhautta ja ikääkin riittää. Siinä voisi mennä sormi suuhun, kun vanha putkisto sanoisi poks.

No niin no jaarittelut sikseen. Tosiaan palataan siihen sohvalla rötvöttelyyni. Selailin siis asuntoja ja silmiini osui todella kivan näköinen rivitalo. Alue sai minut kuitenkin empimään. Se oli juuri sieltä, minne en alunperin halunnut ja vannotin, etten muuta ehkä ikinä koskaan, en missään tapauksessa. Ai miksi? No, se vain oli sellainen tunne. Minä en edes ymmärrä missä päin maailmaa koko alue on. Päätimme kuitenkin mennä esittelyyn, kun se sopivasti oli samaisena päivänä. Asunto kun vaikutti sen verran kiinnostavalta alhaisine vastikkeineen ja tuoreine remontteineen. Sinne mentiin ja sisään astuessa humahti koko kehoon sellainen olo, että tässä on koti. En tiedä vaikuttiko asiaan se, että sisustus oli hyvin samantyylinen kuin meilläkin ja värimaailma sama, mutta ihastuin. Tai siis ihastuttiin. Jännitys alkoi kipristellä vatsanpohjassa. Tämä on saatava!

image2

Talointo vei mennessään ja viikossa olimme tehneet tarjouksen, käyneet lainaneuvottelut pankissa ja tehneet kaupat. Kuntotarkastus oli maanantaina ja nyt asiat ovat sitten paperisotaa ja muuttoa vaille valmiita. Että sellainen projekti sitten tälle vuodelle tässä opintojen viimeistelyn, pääsykokeiden lukemisen yms. keskellä. Ei vuotta ilman uutta säpinää. 😀

Aluksi olo oli epätodellinen. Itketti ja nauratti samaan aikaan. Hihkuin välillä intoa ääneen. Mietin vain sitä, millaista siellä on asua. Siis siellä talossa. Ja sitä olen ajatellut tässä mieleni puhki. Kuten myös tietenkin sisustusta, joka on siis mielestäni kaikista tärkein asia. Viis nyt jostain koroista ja marginaaleista ja muista hömpötyksistä, minä vain haluan laittaa Muumimukini omaan astiakaappiin ja istuttaa kukkia etupihalle. Ja leipoa pullaa uudessa keittiössä. Ja istua portailla juomassa kaakaota. Ja ja ja…. Järjestää valmistujaiset ja kesäkekkerit.

image1 (1)

Mutta on tässä vielä sulattelemista. Olen asunnt 8 vuotta kaupungin keskustassa. Olen viidessä minuutissa ydinkeskustassa, n. 3 minuutissa kuntosalilla tai S-marketissa. Töihin kävelen n. 10min. Olen tottunut siihen, että pääsen asioille nopeasti ja voin piipahtaa välillä kotona tullessani jostain ja lähteä taas ripeästi liikkeelle. Ei ole ongelma tai mikään, jos päivällä on menoja ripotellen, koska koti on lähellä kaikkea. Nyt tähän kaikkeen on tulossa muutos. Minusta tuntuu, että tulen asumaan jossain ihan keskellä ei mitään, jossain monen mutkan ja reitin takana kauhean kaukana. Ja näinhän asia ei edes ole. Asuinalue on vain minulle paikkana melko viera. Totuus kuitenkin on, että keskustasta on tulevaan kotiin alle 5km matka. Salille on jatkossa n. 10min kävelymatka, jos valitsen paikallisen salin. Mutta se onkin sitten taas ihan erilainen sali se, pieni ja vanhanaikainen. Toimiva kylläkin. Mutta herra varjele, sitä on tottunut niin hyvään tuossa 3min kävelymatkan päässä siintävällä Fitness24/7:salilla, jossa on tuulettimin varustellut porraskoneet ja kaikki hilavitkuttimet. Se kyllä hieman harmittaa. Voisin toki jatkaa siellä käymistä, mutta muuton jälkeen se edellyttäisi aina sitä lähtemistä keskustaan. Ei tuo matka tosiaan älyttömältä kuulosta, mutta jos muuta asiaa ei siihen suuntaan ole, sitä mieluummin menee treenaamaan sinne, mikä on kaikista lähimpänä. Kuitenkin koira, työt jne. Olisihan tuossa sitten vielä kodin ja työpaikan välissä GoGo. Saa nähdä, mihin sitä päätyy. Spontaanina aamutreenaajana uskon kuitenkin, että valinta tulee olemaan paikallinen kunto”keskus”.

Uskon silti, että oma koti ja ympärillä olevat vehreät lenkkimaastot hurmaavat minut niin, että tokenen tästä porraskoneesta luopumisesta vielä erinomaisesti. Silti vähän jännittää. Hihii ja hui! Kunpa vain joku päättäisi kaikki laina-asiat ja muut tylsyydet omasta puolesta ja itse voisi keskittyä tutkimaan erilaisia Anno-purkkeja ja valaisimia.

Ps. Minulla on neljä päivää lomaa ja toki heräsin klo 2.58. Enemmän loma-aikaa kun ei nuku… Ja virkistyneenä takaisin töihin sitten maanantaina. Krhm.

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

8 vastausta artikkeliin “On elämä laina.”

  1. Oi ihanaa, oi onnea! 🙂

    Kivan näköinen pohjapiirros. Alakerrassa on yleiset tilat ja yläkerrassa makuuhuoneet ja suihkut, omassa rauhassa, poissa vieraiden katseilta.
    – Onko tossa olohuoneen ja ruokailutilan välissä joku seinä/seinäke tmv? Nuo portaat hämäsi mua enkä ihan hahmottanut asiaa.
    – Koska pääsette muuttamaan?
    – Oma rauha ja lenkkimaastot voittaa palvelujen välittömän läheisyyden 100-0.

    Eihän tuo tällaisen maalaisen korvaan kovin syrjäiseltä paikalta kuulosta vieläkään. 😀
    (7km töihin, 8km kylän ainoalle salille, 5km lähimpään Saleen, 30km kaupunkiin (missä käyn noin kerran kuussa))
    Mä pakkaan aamulla treenikassin mukaan ja lähen autolla salille, siitä suoraan töihin ja kaupan kautta kotiin, tai toisin päin.
    – Äkkiähän sä bussilla hurautat sinne sun nykyiselle salille. 5km matkaan menee ehkä 10min. Maks. Matkalla voi lukea treenilehteä ja kerätä motivaatiota ja paluumatkalla nauttia palkkarin.
    – Tosin toi ”vanha ja pieni” sali, jonne sulla on 10min kävelymatka, voi osoittautua kivemmaksi kuin se nykyinen. Musta ainakin tuntuu että vanhemmalla salilla käy rennompaa porukkaa, eikä siellä niuhoteta asioista.

    Onnea uudesta kodista!
    Nyt vaan sisustuslehtiä lueskelemaan. 🙂

    • Hihii, kiitoossss!! <3
      Pohjapiirros on ainakin meidän mieleen. Tuohan on tavallaan neljässä tasossa! Pienet portaat olohuoneeseen, portaat makuuhuoneeseen ja saunaan ja vielä portaat yläkertaan, missä yksi makuuhuone ja vaatehuone. Eli vähän sellainen Muumitalomainen torni tämä! Olohuoneen ja keittiön välissä vain siis kaide, eli tila on tosi avara ja ihana! Voi mölistä keittiöstä hyvin olohuoneeseen. Muutetaan näillä näkymin Vappu-viikonloppuna!

      Ja ihan olet oikeassa, että varmasti pidemmän päälle oma rauha, hyvät lenkkimaastot ja ihana oma koti peittoavat kaupunkiasumisen. Olen vain aina vähän muutosvastarintainen Piisamirotta.

      Täältä ei valitettavasti ihan 5min sinne salille hurauta. Ovat kohtuullisen ärsyttävät nuo bussit, mitä katsoin. Ja sali vielä pidemmällä kuin työpaikka, joten en oikein näe, että siellä sitten lopulta tulisi käytyä. Matkaa itseasiassa uusien mittauksieni mukaan yli 6km, hertsyygel. Mutta on tässä 4km päässä GoGo… Vanha ja pienehkö sali on entuudestaan tuttu ja jostain syystä, en ole siitä juuri koskaan perustanut. En ainakaan, kun joutuisin pulittamaan siitä puolet enemmän kuin nykyisestä. Mutta nämä ovat valintoja. Sen näkee varmaan sitten muuton jälkeen, että miten arki aikatauluineen rullaa ja missä päin maailmaa sitä käy töissä ja koulussa ja mitälie!

      Kiitos vielä onnitteluista! Tervetuloa vain kahville! 😉

  2. Asun itse alle 3000 asukkaan pikkuruisessa tuppukylässä ja voi että millainen sali täällä onkaan! Ei olla porraskoneista kuultu ja ensimmäinen juoksumattokin saatiin viimevuonna 😀
    Tämä sali onkin sitten ihan vieressä n.200m päässä omasta kodista, eli se on superplussaa se (seuraavat lähimmät salit onkin sitten 40 km päässä..)

    Mutta pienetkin salit voi yllättää! Tykkään oman ”kotisalin” viihtyisästä meiningistä, aina on tuttua porukkaa tai parhaillaan ihan tyhjää. Kaikki tarpeellinen on, kunhan vain vapaita painoja on tarpeeksi ja mielikuvitusta pääsee käyttämään eri treenejä tehdessään huikean paljon! 😉

    • Juuen minä pieniä saleja teilaa! Treenaan kyllä vaikka komerossa, jos niikseen on. Mutta tiedän tuon kyseisen salin ja kun sitten vertaan sitä nykyiseen, niin ei se vain mitenkään pärjää. Ei sijainnin, hinnan tai minkään muunkaan puolesta. 😀 Tuplat enemmän hintaa, tuplat vähemmän auki vuorokaudessa, triplat vanhempi ja ahtaampi ja matkakin sinne on pidempi! Mutta ehkäpä otan kortin tuohon 4km päähän ja hölkytän alkulämmittelyn puitteissa sinne.

  3. Mua kiinnostaisi tietää, mihin pääsykokeisiin luet? Opiskelen itsekin ft:ksi, ja mietin mitä sen perustutkinnon jälkeen tekis töiden lisäksi/vaihtoehtona…

    • Terveystieteiden opettajaksi. 🙂 Mutta katsotaan nyt, en pahastuisi, vaikka tulisikin töitä, jotka veisivät ensialkuun mennessään…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta