Vaihdetaan täysi kalenteri hiljaisuuden retriittiin ja suklaaseen!

Ajatus hakeutuu väkisinkin lomaan, maaseudulle… Hiljaisuuden retriiteille ja joogakursseille. Aika tavatonta. Mutta näin tiukan alkuvuoden painaneena, ei liene mikään yllätys, että pää on aika tupaten täynnä. Sekä uutta, että vanhaa tietoa. Ja ennen kaikkia muutoksia, joita elämässä on viime aikoina tapahtunut ja tulee tapahtumaan vielä kevään edetessä.

Perjantaina loppui neurologinen fysioterapiaharjoittelujaksoni. Haikein mielin jätin ihanat työkaverit ja asiakkaat, joihin ehti tottakai kiintyä. Naureskeltiin arviointikeskustelussa, että voisihan harjoittelusta antaa hylätyn, että voisin sitten jäädä vielä pariksi kuukaudeksi. Mielelläni olisin jäänyt! Nyt oli  kuitenkin aika siirtyä takaisin sairaalamaailman puolelle. Hieman erilaisia viikkoja edessä. Huhtikuun lopussa homma huipentuu harjoitteluuni Trainer4youlla, mistä tulen varmasti intoilemaan täällä blogissa vielä.

IMG_5883[1]

Se olisi siis n. 15 opintopistettä vaille valmista. Pääkin alkaa olla jo mukana siinä tosiasiassa, että opinnot ovat kohta ohi. Odotan sitä pelonsekaisin tuntein. Samalla jännittää, kun edessä on aivan uusi elämänvaihe. Toisaalta puhkun intoa, sillä kohta pääsen taas vaikuttamaan paremmin siihen, mitä tapahtuu seuraavaksi ja mille urille lähden hiihtelemään. Mutta sitten kuitenkin on edessä sellainen aivan uusi jättimäinen kysymysmerkki, työmahdollisuudet, kouluttautumisnäkymät…

Jään tulevana perjantaina opintovapaalle, että voin keskittyä harjoitteluni ohella muuhunkin elämään. Viimeiset 2 kk on mennyt painaessa useampia 65h viikkoja ja se ei ole ollut mitään herkkua se. Usein tuli sellainen olo, että en ehdi elää. Ehdin vain suorittaa, suorittaa, suorittaa. Suhertaa kalenteriin uusia merkintöjä ja poistaa vanhoja. En ole ehtinyt liikkua niin paljon, kuin olen tottunut ja on täytynyt treenata maltillisesti, että saan treenistä virtaa ja rentoutta. Sen nimittäin tunsi kyllä seuraavana aamuna vähän turhan hyvin, kun piti aloittaa uusi 13h työpäivä kunnon jalkarääkin jälkeen.

IMG_5576[1]

Niin ja mitäs muuta. Perjantaina rustasimme nimet kauppakirjoihin ja olemme nyt sitten ihan oikeasti asuntovelallisia. Sekin jännittää ja stressaa, vaikka asia ihana onkin. En ole yksinkertaisesti ehtinyt miettiä asuntoasiaa.  En ole juurikaan ehtinyt osallistua pankki-vakuutus-laina-asioiden hoitamiseen, ainoastaan rustaillut nimeäni erinäisiin lippulappusiin ja valtakirjoihin. Asia ei ole vielä aivan täysin konkretisoitunut. Ja kohta pitäisi jo aloittaa pakkaaminen!

IMG_5562[1]

Kesäkuntoakin olisi mukava hieman trimmata. Mutta sen osalta ei onneksi ole stressiä. Ainakaan nyt, kun työharjoittelussani minulle tuupattiin vanha kulkukorttini, jossa on kuva minusta n. 15 kg tuhdimpana. Voin siis hyvillä mielin kuunnella kehuja siitä, miten olen hoikistunut ja sujahtaa XS-paitaan! 😉

IMG_5878[1]

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta