Läski rassaa – sananen läskisaasteesta

Saako läski herkutella tai mennä buffettiin? No siis missään tapauksessa ei. Jos on läski, pitäisi ehdottomasti hävetä olotilaansa ja pysyä vain kotona syömässä kaalisoppaa. Läski ei saa herkutella. No no. Ei edes lomalla. Jos on läski, pitää olla aina 110% tarkalla dieetillä ja dieetin jälkeen olla 110% ettei lössähdä samanlaiseksi palleroksi. Jos näet jossain läskin syömässä muuta, kuin kanaa ja parsakaalia, hälytä välittömästi apua. Kansanterveytemme on vaarassa!

Artikkelissa Läski rassaa suhdetta mutta myös naapuria käsitellään koko kansaamme puistattavaa ja vavisuttavaa ongelmaa, läskiä. Miten normaalin hoikan terveen ja ihanteellisen skandin ruokahalut kaikkoavat buffetissa, kun läskit lyllertävät mätystämään ruokaa sen minkä ehtivät ja ylimääräinen tutiseva karkailee ulos housunkauluksista. Ja pahimpia ovat tottakai vielä läskit naiset. ”Miehillä se vielä jotenkin menettelee, mutta naisilla se ei ole kivan näköistä.” Läskit suomalaisnaiset kulahtanessa vaatteissaan ja urhailusandaaleissaan. Jos niitä on, niin miksi? Hyi. Kaikkialla muualla maailmassa naiset ovat aina niin hyvin laittautuneita, toisin kuin Suomessa.

Klassikko
Klassikko

Tuossa yllä olevassa artikkelissa olisi aika monta asiaa, joihin tarttua. Mutta käydään heti käsiksi jenkkakahvoihin – itse asiaan. Kirjoittajalla lienee ollut hyvä tarkoitusperä ja ajatus, että tällaista ravistelevaa tekstiä tarvitaan. Ollaanhan nyt ikäänkuin hyvällä asialla – nostamassa mekkalaa ylipainosta. Tai tekemässä Suomeen läskivallankumousta, kuten kirjoittaja itse ilmaisee.

Mutta tarvitaanko tällaista todella? Siis oikeasti? Ketä tämän tulisi koskettaa?

Kirjoituksen loppu kuvastaa hyvin, kenelle kirjoitus on muka osoitettu – ylipainoisille. ”Katsopa nyt vatsaasi ja jos se tursaa housunkauluksesta, räjäytä se pois ennen kesää” Mutta mielestäni tästä paistaa kilometrin päähän se, että oikeasti tämä on tehty kosiskelemaan samanmielisiä henkilöitä. Että voidaan yhdessä olla erinomaisia ja ällötellä maapallon läskistymistä. Niin ja erityisesti läskejä suomalaisnaisia, koska naisilla se läski on niin kauhean näköistä. Miehet syökää vaan makkaraa, ei ole niin justiinsa!

En löytänyt herneitä nenään vedettäväksi.

Kaksi asiaa, joista olen Pölkin kanssa samaa mieltä: Lihavuus on riski terveydelle ja all inclusive saa helposti ähmimään ruokaa koko rahan edestä. Siinä on pari pointtia, juu. Mutta miksi näillä pointeilla oikeutetaan täysin ala-arvoinen, kuola suusta roiskuen kirjoitettu haukkumisteksti, jota voisi ensivilkaisulla luulla vitsiksi?

En usko hetkeäkään, etteivätkö (lähes) kaikki sivistyksen parissa elävät ihmiset tietäisi, että lihavuus voi olla vaaraksi terveydelle. Kukaan ei ole voinut välttyä siltä tiedolta. Tuleehan joka tuutista suurinta pudottajaa ja suurinta unelmaa ja suurinta läskileirifantasiaa. Onko ylipainoisten määrä vähentynyt kaikkien terveysbloggajien, dieettiohjelmien, fitspiration-kuvien ja kärkkäiden kommenttien myötä? Ei.

Syyllistämistä ja läskijeesustelua on  vuosien varrella riittänyt. Läskit ovat perinteisesti laiskoja, saamattomia, huonoja ihmisiä. Ja tottakai on mukava vielä yleistää, että rumiakin. Rumissa vaatteissa laahustavia nahjuksia, joista ei ole mihinkään. Se on se sanoma, jota halutaan viestittää. Ja läski on sitä niin kauan, kunnes ryhtyy ihranpolttotalkoisiin. Kun paino tippuu, väki hurraa vieressä. Voi mikä sankariteko!

Eikös tässäkin ole lopulta kyse  vain ulkonäöstä. Ei tunnu Pölkkiä juuri huolettavan lihavuuden perimmäinen ongelma – vaikutus terveyteen, vaan ainoastaan se, että silmät altistuvat ”läskisaasteelle”. Se on toki perin juurin ikävää. Toivottavasti Kuuban reissun jälkeen hän on saanut kriisiapua.

On puistattavaa, miten syyllistävästi ja alentavasti ylipainoon suhtaudutaan!

Ylipaino on aihe, jota ei saa lakaista maton alle. Se todella ON ongelma, eikä sitä tule vähätellä tai piilotella. Mutta ala-arvoinen läskijeesustelu on silti täysin turhanpäiväistä. Se tehdään muka hyvinvointiajatuksen varjolla, vaikka todellisuudessa on kyse vain oman erinomaisuuden tai egon pönkittämisestä. Ajatella, jos terveydenhuollossakin otettaisiin tämä linja, että rakentavasta puheesta siirryttäisiin haukkumislinjalle ja kotiohjeeksi kirjattaisiin, että räjäytäpä pois tuo läskimahasi, että kumppanisikin tykkää sinusta enemmän”. Kun jo muutenkin on tilanteessa, jossa puristelee vatsamakkaroitaan itku silmässä ja miettii kelpaako toiselle, onkin tärkeää kuulla se vielä jonkun muun suusta.

Suora puhe on tärkeää. Ja joskus todella tarvitaan sitä ravistelua, että henkilö herää omaan tilanteeseensa ja ymmärtää esimerkiksi sen, ettei oireilevaa polvea voida leikata, ennen kuin paino on saatu kuriin. Että vaaditaan oikeasti toimia. Tai että se pitkään vaivannut selkäoire on kiinni ylipainosta, ei mistään muusta. Tai että kuolo korjaa, jos tilanne ei muutu. Mutta keskustelu voidaan käydä asiallisesti, kannustavasti. Ilman yhtään lyttäävää sanaa tai loukkaamista. Menetelmällä: faktat tiskiin.

Paino on hyvin sensitiivinen asia ja jopa terveydenhuollossa on toisinaan korkea kynnys ottaa asia puheeksi, ellei asiakas/potilas sitä itse tuo ilmi. Painoon liittyy usein niin paljon tunteita, syyllisyyttä ja huonommuuden tunnetta, että ei sitä ole tarvetta enää lappaa ulkoapäin. Enemmän tulisi kannustaa, lisätä pystyvyyden tunnetta. Enemmän myötätuntoisia ajatuksia, enemmän rohkaisua. Miksi se tuntuu olevan niin vaikeaa? Ajatellaanko tällainen positiivisen kautta toimiminen jotenkin tehottomammaksi tavaksi? Mene ja tiedä.

Mitä tulee Pölkin kauhisteluun siitä,  kuinka jotkut ihmiset syövät itsensä hengiltä.. Niin. Jotkut juovat itsensä hengiltä, jotkut tupakoivat itsensä hengiltä, jotkut liikkuvat itsensä hengiltä. Ihminen on nautinnonhaluinen. Eivätkä kaikki koe tarpeelliseksi rajoittaa nautintojaan. Tunnen henkilöitä, jotka ovat erittäin tietoisia riskeistä, joita omenamallinen vatsa tuo. He ovat kuitenkin onnellisia ja ovat suoraan todenneet, että ennemmin syövät rajattomasti kinuskikakkua viinin kera ja ovat onnellisia, nauttivat elämästä ja kuolevat vaikka hieman nuorempina, kuin kituuttaisivat. OK. Mitäpä siihen on vastaan mukistavaa, vaikka herää heti ajatus siitä, miksei voi syödä kohtuudella ja nauttia elämästä silti (no, se on sitten toinen tarina). Oli se omaa ajatusmaailmaa miten vastaan tahansa, kyseessä ovat kuitenkin jokaisen henkilökohtaiset  arvot ja omat valinnat. Jokaisella on oikeus sellaiseen elämään, kuin sen tahtoo olevan. Ja vaikka olisikin eri mieltä ja tietäisi itse paremmin, tulee erilaistakin suhtautumista lihavuuteen kunnioittaa.

Tähän aiheeseen palaan vielä!

PS. Jutun kirjoittamisen jälkeen löysin Fitness Führerin sanasen aiheesta. Lainaan häntä tähän loppuun, koska ajatukseni oli tiivistetty erinomaisesti:

Ylipaino on terveysriski. Mutta niin on itseinhokin. Kumpaakohan vastaan pitäisi taistella enemmän? Entä olisiko siihen muita keinoja, kuin buffetravintolan pöydässä yökkäileminen ja nimitteleminen?”

IMG_3212[1]

 

 

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

14 vastausta artikkeliin “Läski rassaa – sananen läskisaasteesta”

  1. Todella hyvä kirjoitus isosta ongelmasta ! Tuntuu että lihavilta ( BMI 30 >) viedään kaikki oikeudet elää, syödä, hengittää ja nauttia, koska kaikkialta kaadetaan niskaan että MUUTU! Olet vääränlainen ! Se on ihan kamalaa, en pysty ymmärtämään, että miksi meillä ei vaan voi olla samanlaista ihmisarvoa ulkonäöstä huolimatta ?

    Olen itse normaalipainoinen, mutta olen ollut sekä alipainoinen että ylipainoinen, syöminen on hallinnut elämää teini-iästä asti. Nykyajan ulkonäkökeskeisyys ahdistaa ihan helvetisti. Liikun paljon, mutta joskus salilla käyminenkin ahdistaa, koska ajattelen että en halua käydä täällä vaan näyttääkseni paremmalta vaan hyvinvoinnin vuoksi. Pinnallisuus ahdistaa !

    Mutta tärkeää on, että jos haluaa laihtua, tekee sen itsensä vuoksi ei yhteiskunnan, ei vaikka silmissä vilisisi numerot kuinka paljon lihavuus maksaa terveydenhuollolle. Muutos on mahdollinen ja laihtua voi, mutta motivaation on hyvä lähteä itsensä rakastamisesta ei vihaamisesta.

    • Jes, täyttä asiaa, C! Nimenomaan sen painonpudotuksen pitää lähteä omasta tarpeesta ja halusta. Jokaisen pitäisi lähtökohtaisesti saada olla ihan rauhassa sellainen kuin on ja tehdä ratkaisunsa itse, ilman muiden syyllistämistä, haukkuja ja lyttäämistä. Ei sen itseinhon ruokkiminen ja korostaminen ketään siivitä tasapainoiseen ja onnelliseen elämään, mistä mieelstäni pohjimmiltaan pitäisi olla kysymys.

  2. ”Keskivartalolihavuus on hengenvaarallista. Miehillä tämä vielä menettelee…” BUAHHAHHAA. Apua. Tulevana äidinkielenopettajana arvioisin tämän Pölky…in pohtivan tekstin eli esseen maksimissaan 25/60 arvoiseksi. Kieli on ala-arvoista ja tyylitöntä, siinä on kielivirheitä sekä asiat linkittyvät toisiinsa huonosti. Mielipiteitä ja väitteitä ei perustella laisinkaan. Rakenne on heikko. Onneksi kirjoittaja on seksologi eikä toimittaja, muuten huolestuisin.

    Sisällöstä en sanokaan sitten mitään. Tämä läskipossu lähtee salille; ei suinkaan räjäyttämään vatsaläskejään vaan hakemaan hyvää oloa. Suosittelisin Pölkillekin.

    Ps. Hyvä Eve! 💪

  3. Kiitos. Olen ylipainoinen. Taidampa tappaa itseni etten vain sinua häiritse olemalla olemassa.

    • Voi Tiina! Lue koko kirjoitus, ole niin hyvä! ❤️

  4. Kiitos!
    Mulla tuli melkein tippa linssiin tuosta sun myötätuntoisesta ja lämpimästä asenteesta. Juuri tuo pystyvyyden tunne on yksi niistä tekijöistä, jotka mielestäni vaikuttavat eniten painonpudotuksen onnistumiseen. Itseinho motivaation lähteenä ei kanna kovin pitkälle. Itse menetin parisuhteen raskauskilojen takia. Enkä kyllä missään tapauksessa halunnut laihduttaa pelkästään sen takia, että kelpaisin toiselle.
    Verrataanpa vaikka ihmiseen, joka kokee olevansa tosi tyhmä (ja uskoo, että muutkin ajattelevat niin) ja alkaa sen vuoksi opiskella. Sehän olisi tosi hyödyllistä juuri hänelle, mutta jos opiskelun taustalla pieni sisäinen ääni huutaa koko ajan, että ”tyhmätyhmätyhmä”, minkälaisia oppimistuloksia voi odottaa? Ja kun epäonnistuu, ajatus pystymättömyydestä vaan lisääntyy. Seuraava yritys tulee olemaan vielä hankalampi.
    Tuosta kommentoimastasi artikkelista nousee viha: miksi naisen pitää olla niin ilkeä naiselle? Miehet saivat taas synninpäästön, hengenvaarallinen lihavuus on heillä ok, mutta naisilla se on rumaa. Wtf?

    • Erittäin hyvä kommentti, piip! <3 Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan tuollaista. Ja minustakin oli kyllä melkoisen luokatonta, että miehet voivat kyllä olla lihavia, vaikka se hengenvaarallista onkin, mutta naiset eivät, koska se "ei ole kivan näköistä". Ahaa…

  5. Alkuperäisessä kirjoituksessa oli kyllä niin monta asiaa, jotka on vaan niin väärin. Ja jos mä olisin ollut lehden päätoimittaja, en olisi ikinä suostunut tuollaista kiusaus-kirjoitusta edes julkaisemaan. Laitoin lehdelle palautettakin tuosta kolumnista. Mä en edes pysty näkemään tuon kirjoituksen taustalla mitään hyvää tarkoitusta, vaikka yrittäisinkin. Näen vain ihmisen, jonka oma suhde syömiseen ei ole kunnossa ja päätti parantaa omaa oloaan haukkumalla muita.

    • Itsekin sanoin lähinnä vitsillä, että haluan ajatella, että taustalla olisi jokin hyvä ajatus… Valitettavasti en itsekään usko, että siellä oli mitään hyviä tarkoitusperiä, vaan ihan puhdasta ilkeämielisyyttä.

  6. Kiitos tästä kirjoituksesta. Terveisin se lihava joka laihduttaa niiden toisten ilkeiden kommenttien takia 🙁
    Se on muuten jännä. Miten ne kommentit mitä on laihtumisen myötä saanu.. ei tunnu miltään. 🙁

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta