Rennosti kohti (kesä)kuntoa.

Huhtikuu on jo hyvässä vauhdissa! Pari viikkoa sitten puhkuin tarmoa ja minun oli määrä aloittaa pieni ”Madeira-kunto” projekti. Vaan kuinkas sitten kävikään. Takana on pari niin henkisesti kuin fyysisestikin rankkaa viikkoa, jotka sotkivat omat suunnitelmat aika täysin. Ja kuten olen sanonutkin, en voi sietää sitä, kun suunnitelmat sotkeutuvat. Ehkä siksi ihan hyväkin, että minulle välillä usein niin tuppaakin käymään. Opettavaista on ainakin, jos ei muuta.

IMG_0591[1]

Vaikka olihan se alkuun hankalaa, olen todella ylpeä itsestäni, miten rennosti lopulta suhtauduin siihen, etten päässyt treenaamaan ja ruokavaliokin oli mitä oli. Ne kun eivät ole itselleni sellaisia asioita, joihin osaisin aina suhtautua rennon letkeästi ja liihotella vain vaaleanpunaisilla pilvillä, katsoen mitä tuleman pitää. Uskon kuitenkin, että tämä pakkolepo teki hyvää. Olen parin viikon ajan myös lisännyt hiilihydraattien saantia ja nukkunut todella paljon enemmän. Väsymys oli niin suurta, että parina iltana kaaduin sänkyyn jo klo 7 ja sieltä posottelinkin liki kellon ympäri.

Viikonloppu on mennyt kyllä aikamoisen mutustamisen parissa, kun rahkapurkinkannattelija kiikutti kotiin donitsia ja herkkua jos jonkinlaista. Lohtuysömistä, jee. Mutta hei pitihän ne donitsit nyt viimein syödä, kun ne jäivät silloin reilut puolitoista vuotta sitten kisojen jälkeen syömäti. Ja eilen piti vielä viettää tuoreet sämpylät-festivaalit. Nyt olo on jännästi melkoisen tuhti ja keskivartalolihava, mutta ainakin tietää, mistä se johtuu, kun on popsinut antaumuksella viljaa. Mutta nyt voin ainakin sanoa, että mieli on rento ja keho on saanut lepoa. Ei puntaria, ei kovia aikatauluja, ei suorittamista. Koska ei vaan ole kyennyt.

IMG_6241[1]

Mutta josko nyt alkaisi olla pahin takana päin. Ensi viikosta on pakko tulla jo superhyvä viikko. Odotan sitä, että aurinko paistaa ja jaksan taas hyvissä voimissa kävellä työmatkat ja porskuttaa illalla treeneihin. Fantasioin ajatuksella, että syön säännöllisesti puhdasta ja hyvää ruokaa normaalilla ruokahalulla.

Ja eipä sikäli, että tässä nyt mitään stressinaihetta olisikaan. Olen melko tyytyväinen kuntooni, kun peilin eteen menen ja päätän löytää itsestäni positiivisia asioita. 😉 Mitään järkyttävää paisumusta ei ole tapahtunut, ei valitettavasti lihaspaisumusta, mutta ei onneksi läskisellaistakaan. Mutta nestettä on tällä hetkellä paljon ja sen minä sovituskopissa kyllä pistin silmälle, että entistä harvemmin toteutunut perätreeni  näkyy! Jossain vaiheessa kun treenailin hyvinkin tuota pakara/jalka-osastoa kolmisenkin kertaa viikossa, oli perä suorastaan ylpeydenaiheeni, josta otin kipsivaluja ja vakuutin miljoonasta dollarista. Nyt se näyttää hieman apaattisemmalta ja tuonne sivuille on kerääntynyt hieman ylimääräistä rasvaa. Vähän sellainen ratsastushousumallinen takalisto. Mutta tämä damage lienee korjattavissa.

En aloita mitään punnitse ja säästöliekki-dieettiä, mutta karsin nyt vain näitä aika usein toistuneita herkutteluja. (Eli mussutan seuraavan kerran vasta kolmen viikon päästä vappuna, heheh. Rankkaa, siis niin rankkaa. ) Ollut muka niin paljon kaikkia kissanristiäisiä ja erityistapahtumia ja poikkeustilaneita ja sunnuntaidinnereitä, ettei ole yhtään ilmeisesti voinut viikonloppuisin miettiä, mitä sitä suustaan tunkee alas.

IMG_0543[1]
Viime vuoden the kesäkunto-vatsa.
IMG_6223[1]
Lähtötilannetta v 16

Aamumahani on outo aina vain!
Lähtötilannetta -16.
IMG_6220[1]
Lähtötilannetta -16

Puntarilla taisin käydä viimeksi n. kuukausi sitten. Painoa oli silloin 63,8kg, enkä usko että se sen kummoiseen suuntaan on siitä heilahtanut. Painoa en siis juuri aio seurailla, vaan otan jälleen avuksi mittanauhan, jolla tutkailen noita omia ongelmakohtia, eli sisäreisiä, alleja ja alavatsaa. Niistä saisi muutama milli ainakin tiivistyä pois. Mutta tarkoitus on syödä hyvin ja puhtaasti sekä satsata treeniin. Ja yrittää säilyttää tämä rento ja hyvä fiilis, mikä pakkolepäillessä tuli. Tämän kun saisi aina pidettyä elämässä, eikä alkaisi niin helposti nipottaa ja hifistellä, niin ai kun tulisi hyvä. Kun se kesä- ja etelänlomakuntokin tulee ennen kaikkea sieltä päästä. Olen ollut huippukunnossa matkalla, enkä silti sietänyt itseäni bikineissä. Se hyvä olo ja itsevarmuus kun ei ole painosta, eikä kunnosta, vaan omasta mielestä kiinni.

IMG_6242[1]

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

5 vastausta artikkeliin “Rennosti kohti (kesä)kuntoa.”

  1. Eiiiiii mittanauhaa! Jos aijot _oikeasti_ kiristellä rennoin rantein, niin et tarvi mitään stressaavaa mittanauhaa mutkistamaan asioita, kun ei se kuitenkaan loppupeleissä kerro mitään tuloksista. Peilikuva ja fiilis kertoo enemmän! Senttimetrit luo turhia paineita 😀

  2. Ei mulle ole koskaan mittanauha luonut paineita! Se on oiva apu kertomaan tiivistymisestä. En minä aloita joka aamua mittailemalla vyötärönympärystä, vaan tsekkaan säännöllisesti, että oikeissa kohdissa tapahtuu kasvua ja oikeissa kutistumista! 👌 Kun on kyse melko pienistä muutoksista, mittanauha pitää motivaatiota yllä, kun voi tarkastella pientä etenemistä. Käytän sitä paljon myös asiakastyössä, jossa se on mahtava apuväline konkretisoimaan asiakkaalle, että kehonkoostumus muuttuu, vaikkei vaakalukema heilahtaisikaan suuntaan tai toiseen.

    • Niin ja ehkä en nyt ihan täysin löysin rantein kiristele, muuten jäisi koko homma tekemättä. Vähän pitää olla jotain mitattavaa tavoitettakin, että pysyy motivaatio yllä. 😉

  3. Tuo toisiksi viimeinen kuva lähtötilannetta 16 kuvista näyttää kyllä todella hurjalta! Samantyylistä kuvaa löytyy usein postauksistasi ja aina jotenkin pomppaa silmille. No kehoja on toki erilaisia:). Kiristely noilla mitoilla ja tuon näköisenä kuulostaa kyllä aika turhalta myös. Muista ottaa myös sopivan rennosti niin pysyy stressi aisoissa 🙂 ja hauska blogisi ehtii myös päivittyä: D

    • Mulla on hassu maha! Mutta siis kuten sanoin, kiristely liittyy nyt ihan kehonkoostumuksen muuttamiseen/hötön karsimiseen ja treenien koventamiseen. Ei siihen, että alkaisin painoa kiristää alemmaksi ja kuihduttaa itseäni. Ahterissa on kyllä jotain mitä ottaa pois, mutta kuvamateriaalia en kehtaa siitä pahimmasta näystä laittaa! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta