Epämääräiset tavoitteet eivät innosta

Vastoinkäymiset elämässä eivät ole mikään kiva juttu. Mutta niitä tulee kaikille, ellei sitten ole joku tosielämän Hannu Hanhi. Harva kuitenkaan liihottelee aina vaaleanpunaisilla pilvillä ja onnistuu kaikessa mihin ryhtyy. Tällaista se on.

Itsellä tuli juurikin reilu kuukausi täyteen vastoinkäymistä toisensa perään. Aina kun ajatteli, että NO NYT  se oli tässä, saikin todeta, että eikä kun ei. Aina kun olen huokaissut helpotuksesta, että nyt tämä homma on ohi, on tullut jotain uutta pulmaa. Mieleen nousee hyvinkin reilun vuoden takainen episodi silmäni kanssa. Kun näkö hämärtyi äkillisesti, ”pääsin” kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin, sain kokea huvituksen nimeltä lumbaalipunktio, joka toki vielä epäonnistui, joka sitten korjattiin veripaikalla, joka epäonnistui, joka korjattiin veripaikalla, joka lopulta onnistui. Siinäkin meni 10vrk petipotilaana, sairaalassa rampaten. Ja aika samanlaisilla fiiliksillä on menty myös männäkuukausi, vaikka ei olekaan sentään henkensä edestä tarvinnut pelätä. Mutta terveys on aiheuttanut aika paljon pään vaivaa. Ja ei, tämä ei ole sellainen terveyspulma ollut, mihin olisin itse voinut pakurikäävillä, levolla tai suuremilla sinkkikuureilla vaikuttaa.

IMG_4907[1]

Tällainen takkuava elämäntilanne on juuri sellainen tyypillinen asia, mikä monilla painonpudottajilla/kesäkuntoon kiristelijöillä tai muuten vaan elämäntapaansa remontoivilla saattaa laittaa kapuloita rattaisiin. Elämään ei aina voi omilla tsemppaamisilla ja haluillaan vaikuttaa ja kimurantti tilanne on vain pakko hyväksyä. Mutta usein meillä on kuitenkin mahdollisuus jotenkin vaikuttaa tilanteeseen ja toimia mielemme mukaan. Ja joko taipua tai katketa.

Silloin kun elämä oikein potkii päähän, voi tuntua täysin toisarvoiselta seikalta miettiä elämäntapamuutosta tai painonpudotusta. Mutta kehtaisin väittää, että kun tavoite on oikein tärkeä ja sen saavuttaminen tuo arkeen voimaa, on helppo tehdä tavoitetta tukevia valintoja: pysyä ruokavaliossa, liikkua ja huolehtia riittävästä levosta myös hankalina aikoina. Mutta jos tavoitteen tai oman motivaation kanssa on jo heti lähtökuopissa pientä pulmaa, on huomattavasti todennäköisempää, että meren lailla myrskyävä elämäntilanne imaisee mukanaan ja tavoite ainakin hetkellisesti unohtuu. Mutta ei syyllistytä tästä! Silloin on paikallaan tehdä pieni realitycheck ja uudelleen punnita sitä, mitä haluaa, mikä on elämässä tärkeää ja mikä lopulta tuo sen hyvän olon.

Otetaan nyt esimerkiksi tämä oma keväinen tavoitteeni. Kroppani on suht mukavassa kunnossa, mutta hieman on omaan makuuni liikaa sitä turhaa löllykkää ongelmakohdissa. Mielessäni oli aloittaessani sellainen ”Olis kiva”-ajatus. Mutta ei mitään mitattavaa, selkeää tavoitetta. Vain se ajatus pienestä tiivistymisestä ja pyöreämmistä olkapäistä. Sellainen ei ole hyvä tavoite pidemmän päälle. Se on juuri sellainen tavoite, jonka toteutumista on hyvin hankalaa seurata ja joka on helppo heittää sivuun kun on hieman hankalaa. Tällainen ”olispa muuten kiva olla hieman kireämpi” ajatus ei edes vaatisi toteutuakseen kovinkaan suurta tai pitkäjänteistä työtä, mutta sen toteuttaminen on silti hankalampaa kuin 20kg pudotus. Kyllä. Olin paljon motivoituneempi pudottamaan 20kg painoa, kuin olen nyt tiristelemään joitain senttejä kehostani. Oli helppo olla motivoitunut, koska tavoite oli isompi, seurattava ja mitattava ja näin konkreettisesti, miten omat tekoni veivät minua eteenpäin.

Kun tavoitteena tässä nyt on hieman siistiä kuntoa, pitkälti keskittymällä kovempiin treeneihiin ja puhtaaseen ruokaan, ei tehnyt tiukkaakaan unohtaa koko tavoitetta ja kahmia viimeisimmän takaiskun jälkeen suuhun kourallista (pussillista) karkkia. Siinä ei paljoakaan ajatus muutamaa milliä kapeammasta reidestä kiinnosta! Mutta kun olin kisadieetillä, painoin vastoinkäymisistä huolimatta kuin höyryjuna. Tavoite oli niin kirkkaana mielessä, en yksinkertaisesti voinut luovuttaa! Minulla oli niin selkeä tavoite mielessäni ja paperillani ja todella palava tahto päästä tavoitteeseen. Siksi menin eteenpäin raivolla. Luovuttaminen ei ollut vaihtoehto! (Varmasti olisi pitänyt silloin höllätä ja nostaa kädet pystyyn, että nyt tässä ei ole järkeä. Mutta silloin järki oli sumentunut sen palavan halun tieltä.)

Asianmukaiset leffanamit.

Vaikka joustavuus ja rentous ovat asioita, joita tuon esille valmennustyössäni, pyrin myös teroittamaan, että asiat eivät tapahdu ilman muutosta ja muutos ei tapahdu ilman tavoitetta. Koska miksi muuten vaivautua? Pitää olla halu tehdä muutos! Ja muutoksesta pitää saada jotain, että sitä jaksaisi toteuttaa arjessa. Siksi koen, että tavoitteiden laatiminen on tärkeää. Ja myös niiden pyörittely: miksi tavoite on tärkeä, mitä siihen pääseminen antaa ja mitä se vaatii? On hyvä luoda päätavoite ja pilkkoa se pienemmiksi tavoitteeksi, jotta tilannetta voi seurata ja nähdään, mennäänkö systemaattisesti eteenpäin.

Tavoitetta voi aina viilata tilanteeseen sopivaksi. Siksipä koska itse huomasin, että minun on vaikea säilyttää motivaatio ilman tarpeeksi konkreettista tavoitetta, päätin käydä itseni kanssa pienen tavoitekeskustelun. Ja asettaa itselleni mitattavia tavoitteita. En kuitenkaan kehonpainoa tai mitään senttilukemia, vaan  ihan fyysisiä suoritustavoitteita, joihin pääsy kulkee mukavasti käsi kädessä tuon pienen kiristymisen kanssa. Lenkkipolut, portaat ja leuanvetotanko kutsuvat! Uskon, että tässä tilanteessa tämä on itselleni se mielekkäämpi reitti arvioida tuloksia, kuin peiliin tuijottelu.

0 vai 2 viikkoa, siinäpä pulma...

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

5 vastausta artikkeliin “Epämääräiset tavoitteet eivät innosta”

  1. ”Silloin kun elämä oikein potkii päähän, voi tuntua täysin toisarvoiselta seikalta miettiä elämäntapamuutosta tai painonpudotusta. Mutta kehtaisin väittää, että kun tavoite on oikein tärkeä ja sen saavuttaminen tuo arkeen voimaa, on helppo tehdä tavoitetta tukevia valintoja: pysyä ruokavaliossa, liikkua ja huolehtia riittävästä levosta myös hankalina aikoina.”
    Huisin sopiva postaus tälle hetkelle ja varmasti monelle elämäntapamuuttujalle 🙂 Noi ylläolevat sanat on kyl tosi viisaita, itse tajusin just eilen saman asian. Elämä heitti nimittäin eteen vastoinkäymisen ja uutisen, joka teki mut super surulliseks. Mutta jolle tiedän että en voi mitään ja elämä jatkuu joko asenteella tai ilman asennetta surkutellessa peiton alla. Tunsin jopa huonoa omatuntoa kun suruissani aloin miettiä että no mistäs sitä tälle aterialle proteiinit vääntäs, ei kiinnostais alkaa paistaa kanaa yhtään. Että nythän mun PITÄS olla silleen et mikään ei kiinnosta ja tilaan pitsan. Sit aloin miettiä; jos just tämä projekti antaa mulle sitä hyvää mieltä ja kannustinta ja hymyjä muillekkin elämän osille, miks hitossa siitä pitäis luopuu just sillon kun tarttee koviten niitä omia harrastuksia ja elämän pieniä OMIA iloja. Tajusin siis että se pitsa nyt olis saanu mut vaan kahta kauheemmin raivon partaalle kun sit olis vielä ollu luovuttaja fiilis itsellä. No way- tämä projekti jatkuu ja yhtä lujaa kuin aina ennenkin. Koska mikä elämäntapaprojekti tulee muuttamaan itse elämää jos se heitetään vastoinkäymisissä metsään -sillä sori vaan mutta elämä tulee koettelemaan aina ja jos ajattelit elämäntapasi muuttaa pysyvästi, siihen on totuttava.
    Kiitos tästä postauksesta ja kommenttikentästä:DD !

    • Hei mahtava kommentt, kiitos että jaoit kokemuksen! Itse koen asian juurikin näin, että tavoite voi tosiaan olla myös voimavara. Ja se voi myös auttaa jaksamaan vaikeiden aikojen yli! Mutta jos tavoite on kovin pinnallinen/pakotettu ts motiivit eivät ole kohdallaan, on helpompi unohtaa tavoite vaikean paikan tullen. Ja se on ihan inhimillistä! Jos tavoitteeseen pääsy vaatii erityisesti kärsimystä/vaivaa niin tokihan sen ensimmäisenä heivaa hiiteen! Ja juurikin se, että kun on kyseessä muuttaa ELÄMÄNTAPOJA on silloin osattava myös päästä yli vastoinkäymisistä. Niiltä ei voi välttyä! Paljon tsemppiä sinne, mahtavasti oivallettu. 🙂

  2. Harjullako käyt portaita kiipeämässä vai löytyykö Jkl jokin muukin paikka? Itse hain töihin Jkl ja mietin treenipaikkoja jos pääsen töihin. Täällä Hankasalmella ei mielestäni ole porrastreeniin soveltuvia portaita.

    Todella hyvä kirjoitus 😊

    • Sielläpä juuri! Alkukaudesta tykittelen perinteisesti niitä lyhyempiä, jotka ovat Harjukatua vastapäätä ja sitten kun pari kertaa saanut siinä peräosaston tuleen, siirryn sinne taakse isommille portaille. 😀 Sinne vaan koikkelehtimaan! Ja kiva, että teksti upposi!

    • Ai siellä on toisetkin! Täytyypäs selvitellä. Itselle kun tuo Jyväskylän tarkempi tuntemus on huonoa kun tänne Hankasalmellekkin muutettiin muualta (P-Savosta).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta