Vakiintunut elämä ei tarjoa minkäänlaista jännitystä – totesi muuan Pikku-Myy

Raskaus.

Ero.

Maastavetomaksimi.

Voin kertoa, että minulle ei ole tapahtunut noista mitään. Ehei. Elämäni jännittävimmät hetket ovat nyt liittyneet pitkälti luonnon ihmeisiin, kuten nilkkaan pistäviin kimalaisiin ja pihalla kilpaa aukeaviin kukkasiin. Tiedän, melko säälittävää. Moni ei varmaan enää muistakaan minua tai tiedä, että olen enää hengissä. Käyn vain töissä, salilla ja muhjaan täällä kotioloissa. Mutta minnekäs täältä malttaisi lähteä!

IMG_0654[1]

Mutta se on ihan totta, että kukkien avautuminen on jännää se! Tämä kotimme piha kun oli tavallaan sika säkissä: talvella ei yhtään tiennyt, miltä se näyttää ja mitä siellä lymyilee, koska lumi. Siksi on ollut mielenkiintoista seurata, millaisia kasveja minäkin päivänä puskee esiin. Takapihan valkoiset pionit ovat nyt kukkineet ja kimalaiset ovat höykkyyttäneet ne ihan repaleisiksi. Etupihalla näyttäisi olevan vielä läjä muhkeita, pinkkejä pioneja, jotka sitten tietenkin mokomat kukkivat juuri silloin, kun olemme matkalla!

Mutta näin! Elämä on yhtä aikaa tasaista ja himputin epätasaista. Elän nyt sellaista odottavan aikaa, taas kerran. Kuusi vuotta palvellut mainio työpaikkani saa pian jäädä ja viimeisiä vuoroja viedään. Kohta riittävät yhden käden sormet laskemaan, kuinka monta vuoroa vielä pukeudun kauluspaitaan ja kaupustelen vaapukkamehua janoisille. Hui. Sitten on aika tehdä sitä, mihin on kouluttautunutkin. Ja kääks.

Pahimmat stressit uuden elämäntilanteen myötä alkavat ehkä olla jo ohi. Vaikka tiedän, että edessä on ihan mahtavia juttuja ja oikeaan suuntaan ollaan menossa, niin hitsinpimpulat, kyllähän se vaan jännittää tällaista nynnyliä, kun täytyy jättää vakituinen, helppo ja siisti työ, jossa on kerännyt itselleen mukavat edut. Mutta! Ei mitään saa, jos ei mitään tavoittele. Nyt on vain pakko tehdä iso harppaus. Mennä niin sanotusti eteenpäin. Voisi ihan kliseisesti sanoa, että uusi sivu kääntyy elämässä! On tämä vaan hullu vuosi, kerta kaikkiaan. Pää ei ole tainnut edes tajuta, mitä kaikkea tässä oikein on tapahtunut ja meneilläänkin.

Syksy tuo muutenkin uusia kuvioita. Aloitan taas tauon jälkeen ratsastuksen ja jotain muutakin liikuntalajia olen tässä haaveillut ja sommitellut kalenteriini. Haha, kyllä vaan! Tämä on tämä jokakesäinen (ja syksyinen) liirumlaarum samasta aiheesta. Mutta hei, nyt oikeasti voin aloittaa jotain! Koska jatkossa työaikani ovat huomattavasti mieluisammat ja saan heittää hyvästit iltavuoroille ja osin myös lauantaitöille, on mahdollisuus ihan eri tavalla ottaa jokin ilta-aikaan tai viikonloppuna tapahtuva harrastus. Ihan innoissani olen tutkaillut lajitarjontaa, kuten aina ennenkin sen innostuksen iskiessä. Mutta nyt on oikeasti sellainen tilanne, että voin johonkin säännölliseen taas sitoutua! Minulle on paljon ehdoteltu aikuisten yleisurheilua – kiinnostaa. Olen itse miettinyt monesti aikuisten telinevoimistelua… Crossfit olisi pitkästä aikaa hauskaa. Dancehalliin olisi mukava palata (mutta hei, ei hätää, en aio ottaa twerkkausvideoita – tikkamaiselle nykimiselleni naurakoot vain ryhmän 16 kesäiset tylleröt) Sitten kiinnostaisi jokin kehonhuollollisempi… Ja toisaalta sitten kuitenkin joku kehonpainoharjoittelua hyödyntävä. Hmmm. Se on kuitenkin selvä, että pelkkä kuntosaliharjoittelu ei tällä hetkellä tuo sitä liikunnan iloa ja suurinta tyydystystä, mitä esimerkiksi kisavuonna. Vaihtelua, vaihtelua!

Ratsastuksesta olen kuitenkin superinnoissani. Kerran hevostyttö, aina hevostyttö, Onneksi vanhat Pikeurit mahtuvat edelleen jalkaan!  Niin ja hei, tuleehan minusta tätikin. Sekin vielä! Sitten harrastuksiini kuuluu varmaan kaikki täteily.

Kaksi työvuoroa ja jään viikon lomalle. Sitten viisi päivää töitä ja kaksi viikkoa lomalla ennen uuden työn alkua. Jee! Lomautuminen käynnistyy varmasti sujuvasti, sillä minut haetaan lauantaina suoraan työvuorosta, minkä jälkeen suuntima on Helsinki ja matka Riikaan. Siellä menimme kaksi vuotta sitten kihloihin ja sinne menemme viettämään ensimmäistä hääpäivää, vuosipäivää ja kihlajaispäivää. Hyvä paketti! Hotellikin on sama, missä minua kosittiin, joten päästään kunnolla fiilistelemään niitä aikoja hääpäivän kunniaksi. Matka oli valmistujaislahja Rahkapurkinkannattelijalta. Kelpo mies on hän!

Onnea oli esimerkiksi tämä reissu, painosta viis!!

Innoissani Riikan matkasta ja kesälomasta ylipäätään. Innoissani aina rustailen itselleni sellaisia kesän to do-listoja. Tänä kesänä aion ainakin lukea (luin pitkästä aikaa romaanin, enkä vain tietokirjoja, kippis sille!) Tekisi mieli heittäytyä lapselliseksi ja hakea kirjastosta Nummelan Ponitalli-kirjat ja Mystery Clubit ja Neiti Etsivät ja muut nuoruuden suosikit, mutta ehkä vain poimin sieltä aikuismaisen asiallisesti Tove Janssonin elämänkerran ja muutamia tietoista läsnäoloa käsitteleviä teoksia. Haha. Ihan varmasti tulen jonkun ponitallikirjan kanssa ja ahmin sellaisen iltapalaksi jossain riippukeinossa, lapsuusaikojen kunniaksi.

Aion syödä kirsikoita, marjoja ja jäätelöä.

Aion uitella varpaitani järvessä.

Aion käydä veneilemässä.

Aion kierrellä luontopolkuja ja kansallispuistoja.

Aion paistaa muurikkalettuja.

Aion juoda kuohuviiniä aurinkolasit päässä ja kuunnella saksofonimusiikkia.

Aion sännätä aamulenkille ennen kuin kukaan muu on herännyt.

Aion mennä paikkoihin, missä en ole käynyt.

Aion kuunnella ja nauraa.

Aion yllättää ja ilahduttaa.

Aion leipoa.

Aion värittää värityskirjaa.

Aion maalata vesiväreillä.

Aion puhaltaa saippuakuplia.

Aion kerätä kukkakimppuja.

Aion painaa pääni hevosen harjaa vasten.

Aion maata tekemättä mitään.

Aion kuunnella käen kukkumista.

Aion nuuskia kesää.

IMG_3232[1]

Mitä sinä aiot tehdä lomallasi?

”Nyt minusta tuntuu, että on aika tehdä kunnollinen hauska huviretki jonnekin. Eväskori mukana.” – Muumipappa

 

Sano mua fyssariksi!

Valmistuminen alkaa vasta nyt jotenkin jäsentyä päässä. Hitsinpimpulat, opinnot pulkassa! Kuinka monta kertaa sille voi kuluvan kesän aikana kippistää?

Ja nyt voi sitten paukutella henkseleitä ja olla ihan hemmetinmoinen ammattilainen, ettei tosikaan! Kirjoja ei tarvitse enää avata ikinä! Ei enää koskaan tarvitse opiskella! Jeeeeeee!!

jalat

VÄÄRIN.

Nyt se opiskelu toden teolla alkaa. Ja nyt siitä olen vastuussa minä itse. Minun täytyy huomata omat kehityskohtani ja hioa niitä. Minun täytyy nyt itse miettiä, mitä minun tulee osata ja ymmärtää ja mihin perehtyä syvemmin. Enää sitä eivät ohjaile opintosuunnitelmat tai opettajat.

Minulle valmistuminen ei missään nimessä tarkoita sitä, että olisin valmis. Enemmänkin minusta tuntuu siltä, että kaikki on vasta alkamassa! Minulla on nyt taskussa tutkinto, kyllä, mutta se ei todellakaan takaa sitä, että olisin ihan vain tällaisenaan fysioterapian kaikivoipa ja tietävä ammattilainen. Kelvollinen ja osaava toimimaan vakavasti otettavana ja turvallisena fysioterapeuttina, kyllä, mutta kaiken tietävä ja osaava kuntoutusalan ja liikkeen ammattilainen? En missään  nimessä. Innokkaana leipojana voisin sanoa, että minulla on kakkupohja tehtynä, mutta täytteet uupuvat vielä. Eli nyt alkaa se hauskin osuus, kun kakkua aletaan pinoamaan ja sen välit täytetään kaikenlaisilla herkuilla ja härpylöillä. Hei eikö ollut aika osuva kuvaus! Taidan kirjoittaa elämänviisauksistani kirjan. ”Elämä on kuin lettu – heikoimmat aforismit”.

IMG_5934[1]

Mutta voi hitsinpimpulat, te ette tiedäkään, miten minulla on tätä alaa kohtaan intohimoa. Opintojen aikana se intohimo on ollut välillä kateissakin ja mietin hetken, olenko menossa oikeaan suuntaan. Hetken aikaa piti nikotella, että olenko tehnyt suuren virheen, olenko kulkenut kaikki nämä vuodet väärään suuntaan. Missä tulevaisuuteni oikeasti on? Se tuntui aika hämmentävältä, pelottavaltakin. On kuitenkin selvä juttu, että koulutukseen mahtuu myös vähemmän kiinnostavia asioita ja omaa motivaatiota koetellaan, jos ei osaa yhdistää palasia kohdalleen ja nää, mikä funktio opeteltavilla asiolla on tulevaisuuden kannalta. Se on varmasti edessä monella opiskelijalla. Onneksi ympärillä työskentelevät innostavat ihmiset ja mielenkiintoiset työtehtävät osoittivat, että kyllä tämä on minun juttuni. Ja haluan kehittyä siinä hyväksi!

Miten tästä eteenpäin? Nyt olen jossain informaatioähkyssä. Tuntuu, että tietoa on niin paljon saatavilla. Ja olisi niin paljon tahoja, joiden kautta hankkia sitä lisää! Harmittaa, että en tiedä kaikesta kaikkea! Voi kunpa tietäisinkin! Kunpa joku tietäisi!Äää! Haluan lisää!

Pää todentotta vöyhkää hurjasti kaikenlaisia suunnitelmia! Nyt haluaisi kurkottaa vähän jokaiseen oksaan, haalia koulutuksia ja pistää kunnolla pyörät pyörimään. Nyt on kuitenkin syytä hieman laittaa jarruakin päälle ja katsoa, miten arki alkaa syksyllä rullata. Pääsen todennäköisesti aloittamaan ihan mahtavia hommia unelmatyöpaikassa (vielä kättä päälle ja nimet paperiin ja uskallan hihkua)  ja näiden töiden  lisäksi aloitan äitiysloman sijaisuuden yksityisen sektorin fysioterapiayrityksessä. Siitä lisää myöhemmin! Uskon, että työni myötä tulen tuottamaan enemmän videomateriaalia ja tarjoamaan enemmän konkreettisia treenivinkkejä. PT-homma on vielä kysymysmerkki. Haluaisin taas laajentaa ja kehittää toimintaani, mutta syksyn kiireet saattavat pitää homman pienimuotoisena. Vakioasiakkaideni kanssa jatkan ilman muuta, mutta saa nähdä, ehdinkö ottamaan uusia naamoja. No, tässäkin oltava kärsivällinen, ei voi saada kaikkea! Vaikka haluaisinkin, tottakai.

IMG_5801[1]

Niin ja aivan! Syksyllä minusta tulee OMI-erikoistuva, kun aloitan kliinisen ortopedisen lääketieteen opinnot. Olen niiiiin innoissani! Koulutukseen hakeuduin Trainer4Youlla kouluttavan  Ari-Pekka Lindbergin innostamana (niin ja toki omien intressieni perusteella) Että kiitos vain AP ajatusten herättelystä! Niin ja taisinhan minä vähän vilkuilla yliopiston liikuntalääketieteen opintojakin… Noo, ehkä muutama kurssi piristämään ”ruhtinaallista” vapaa-aikaa! 😉

Jännittää ja innostaa, mihin tämä elo nyt kuljettaakaan! Elokuussa kääntyy todenteolla uusi sivu elämässä.