Sano mua fyssariksi!

Valmistuminen alkaa vasta nyt jotenkin jäsentyä päässä. Hitsinpimpulat, opinnot pulkassa! Kuinka monta kertaa sille voi kuluvan kesän aikana kippistää?

Ja nyt voi sitten paukutella henkseleitä ja olla ihan hemmetinmoinen ammattilainen, ettei tosikaan! Kirjoja ei tarvitse enää avata ikinä! Ei enää koskaan tarvitse opiskella! Jeeeeeee!!

jalat

VÄÄRIN.

Nyt se opiskelu toden teolla alkaa. Ja nyt siitä olen vastuussa minä itse. Minun täytyy huomata omat kehityskohtani ja hioa niitä. Minun täytyy nyt itse miettiä, mitä minun tulee osata ja ymmärtää ja mihin perehtyä syvemmin. Enää sitä eivät ohjaile opintosuunnitelmat tai opettajat.

Minulle valmistuminen ei missään nimessä tarkoita sitä, että olisin valmis. Enemmänkin minusta tuntuu siltä, että kaikki on vasta alkamassa! Minulla on nyt taskussa tutkinto, kyllä, mutta se ei todellakaan takaa sitä, että olisin ihan vain tällaisenaan fysioterapian kaikivoipa ja tietävä ammattilainen. Kelvollinen ja osaava toimimaan vakavasti otettavana ja turvallisena fysioterapeuttina, kyllä, mutta kaiken tietävä ja osaava kuntoutusalan ja liikkeen ammattilainen? En missään  nimessä. Innokkaana leipojana voisin sanoa, että minulla on kakkupohja tehtynä, mutta täytteet uupuvat vielä. Eli nyt alkaa se hauskin osuus, kun kakkua aletaan pinoamaan ja sen välit täytetään kaikenlaisilla herkuilla ja härpylöillä. Hei eikö ollut aika osuva kuvaus! Taidan kirjoittaa elämänviisauksistani kirjan. ”Elämä on kuin lettu – heikoimmat aforismit”.

IMG_5934[1]

Mutta voi hitsinpimpulat, te ette tiedäkään, miten minulla on tätä alaa kohtaan intohimoa. Opintojen aikana se intohimo on ollut välillä kateissakin ja mietin hetken, olenko menossa oikeaan suuntaan. Hetken aikaa piti nikotella, että olenko tehnyt suuren virheen, olenko kulkenut kaikki nämä vuodet väärään suuntaan. Missä tulevaisuuteni oikeasti on? Se tuntui aika hämmentävältä, pelottavaltakin. On kuitenkin selvä juttu, että koulutukseen mahtuu myös vähemmän kiinnostavia asioita ja omaa motivaatiota koetellaan, jos ei osaa yhdistää palasia kohdalleen ja nää, mikä funktio opeteltavilla asiolla on tulevaisuuden kannalta. Se on varmasti edessä monella opiskelijalla. Onneksi ympärillä työskentelevät innostavat ihmiset ja mielenkiintoiset työtehtävät osoittivat, että kyllä tämä on minun juttuni. Ja haluan kehittyä siinä hyväksi!

Miten tästä eteenpäin? Nyt olen jossain informaatioähkyssä. Tuntuu, että tietoa on niin paljon saatavilla. Ja olisi niin paljon tahoja, joiden kautta hankkia sitä lisää! Harmittaa, että en tiedä kaikesta kaikkea! Voi kunpa tietäisinkin! Kunpa joku tietäisi!Äää! Haluan lisää!

Pää todentotta vöyhkää hurjasti kaikenlaisia suunnitelmia! Nyt haluaisi kurkottaa vähän jokaiseen oksaan, haalia koulutuksia ja pistää kunnolla pyörät pyörimään. Nyt on kuitenkin syytä hieman laittaa jarruakin päälle ja katsoa, miten arki alkaa syksyllä rullata. Pääsen todennäköisesti aloittamaan ihan mahtavia hommia unelmatyöpaikassa (vielä kättä päälle ja nimet paperiin ja uskallan hihkua)  ja näiden töiden  lisäksi aloitan äitiysloman sijaisuuden yksityisen sektorin fysioterapiayrityksessä. Siitä lisää myöhemmin! Uskon, että työni myötä tulen tuottamaan enemmän videomateriaalia ja tarjoamaan enemmän konkreettisia treenivinkkejä. PT-homma on vielä kysymysmerkki. Haluaisin taas laajentaa ja kehittää toimintaani, mutta syksyn kiireet saattavat pitää homman pienimuotoisena. Vakioasiakkaideni kanssa jatkan ilman muuta, mutta saa nähdä, ehdinkö ottamaan uusia naamoja. No, tässäkin oltava kärsivällinen, ei voi saada kaikkea! Vaikka haluaisinkin, tottakai.

IMG_5801[1]

Niin ja aivan! Syksyllä minusta tulee OMI-erikoistuva, kun aloitan kliinisen ortopedisen lääketieteen opinnot. Olen niiiiin innoissani! Koulutukseen hakeuduin Trainer4Youlla kouluttavan  Ari-Pekka Lindbergin innostamana (niin ja toki omien intressieni perusteella) Että kiitos vain AP ajatusten herättelystä! Niin ja taisinhan minä vähän vilkuilla yliopiston liikuntalääketieteen opintojakin… Noo, ehkä muutama kurssi piristämään ”ruhtinaallista” vapaa-aikaa! 😉

Jännittää ja innostaa, mihin tämä elo nyt kuljettaakaan! Elokuussa kääntyy todenteolla uusi sivu elämässä.

 

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta