Fitnessvalmentajaksi – ihan tuosta noin vaan!

Moni saattoi hieraista silmiään lukiessaan Body-lehden kisaesittelyistä uusimman, jossa minun nimeni komeili valmentaja-kohdassa. Olenko nyt fitnesspro, joka tarjoaa fitnessvalmennuksia? Yhden vaivaisen omakohtaisen kisakokemuksen perusteella?

 Milla otti minuun yhteyttä viime syksynä ja kyseli valmentajista, tiimeistä ja kisaamisesta. Olemme tuttuja ratsastusharrastuksen kautta jo vuosien takaa. Kilpailimme samaan aikaan esteratsastuksessa ja tapasimme ensimmäistä kertaa Ypäjällä juniorimeetingissä reippaat 10v sitten. Jutustelimme aiheesta niitä näitä ja Milla kysyi useampien keskustelujen jälkeen teenkö myös kisavalmennuksia ja lähtisinkö valmentamaan häntä. Kieltäydyin kerran ja kieltäydyin toisenkin. Suosittelin muita valmentajia ja kehotin miettimään asiaa vielä uudemman kerran. Meni jokunen viikko ja Milla kysyi minua uudelleen.

Löin kaikki faktat tiskiin: en ole fitnessvalmentaja, en ole tehnyt kisavalmennuksia, aikani ja osaamiseni riittää tähän ja tähän ja niin, sanoinko jo, etten tee fitnessvalmennuksia. Pyysin Millaa kirjoittamaan ajatuksia kilpailemisesta, omista haasteista, voimavaroistaan, kilpailumotiiveistaan yms ja mutusteltuani näitä asioita läpi, huomasin vastaavani hyväksyvästi. Tässä on fiksu, kilpaurheilujan mentaliteetilla varustettu treenaaja jolla on tavoite. Enkä minäkään ole pelkästään joku kerran kilpaillut, itsestään liikoja luuleva täystunari. Puolet vain totta. 😉

Niin yhteinen taipaleemme alkoi.

Dieetille lähtöä edelsi aika lyhyehkö off-kausi, jolla piti takoa mahdollisimman paljon kehitystä ja mallia. Kuten moni nuori nainen, myös Milla söi kulutukseensa nähden liian vähäisesti ja oli todella hoikka, siro. Ruokaa lisättiin maltillisesti. Paino alkoi jossain vaiheessa hitaasti nousta. Se toi kuitenkin myös olkapäitä ja uutta muotoa kroppaan. Millalla on hevonen, jonka hän antoi ylläpitoon keskittyäkseen fitness-touhuihin. Se seikka, sekä beginners-sarjan tulo vaikuttivat ensimmäisen kisa-ajankohdan valintaan.

millah

Dieettiä ennen kalorit saatiin nostettua mukaviin lukemiin ja dieetti aloitettiin niin isoilla ruokamäärillä, ettei se varmaan dieetiltä kenenkään silmiin (tai Millan vatsaan) näyttänyt tai tuntunut. Pudotuksia lähdettiin tekemään hyvin maltillisesti, kehoa kuulostellen ja toivoen, että se reagoisi hienovaraisempiin vihjailuihin. Hitaasti putoava paino sai Millan välillä stressaantumaan, jolloin käytiin aina läpi sama litanja: hidas viikkotahti säilyttää lihasmassaa. Ei ole mitään mieltä rääkätä kropasta kiloa ulos viikossa. Korkeilla hiilihydraattimäärillä jatkettiin aina heinäkuuhun saakka, jolloin tuli selväksi että niin korkeilla hiilihydraateilla kroppa ei malta tikistyä.Tämän jälkeen hiilihydraateihin tehtiin  nipistystä ja rasvan määrää puolestaan nostettiin. Kaloritasolla muutokset seivät ole olleet mitenkään dramaattisia. On ollut alusta alkaen selvää, että millekään 1200kcal kitukuureille ei olla ryhtymässä, vaikka miten joku hehkuttaisikin 800kcal dieettejä. Kroppaa ja mieltä kunnioittaen edetään ja toivottavasti päästään lisäämään kaloreita pikkuhiljaa jo ennen kisoja.

millan

Harjoittelussa ykkösasia on ollut järkevä tekeminen. Body-lehden esittelyssä lukeva 15 treeniä sai minut melkein sylkäisemään teet näytölle ja laskemaan helmitaululla omia ohjeitani. Niihin Milla oli kuitenkin laskenut myös salitreeniin kuuluvat intervallit, kehonhuollot yms. Eli aivan noin hurjalta totuus ei näytä. Treenimääriä on dieetillä vaihdeltu. Välillä on ollut kevyempää viikkoa, välillä tiukempaa. Ja painotuksia on vaihdettu. Tällä hetkellä, kisoihin ollessa 6 viikkoa aikaa, on salitreenejä 5, joiden lisäksi 40-60min aerobisia. Aerobisiin olen antanut vapaat kädet, ne voi tehdä haluamallaan tavalla sopivaan kellonaikaan, kunhan yli puolet niistä on reippaita palauttavia kävelyjä,eikä koko ajan ryskätä pää punaisena combatissa.Salitreenien jälkeiset intervallit on nyt nitistetty yhteen.

Milla on todella innokas treenaaja ja minun tehtäväni on olla enemmänkin jarruna ja toppuuttelijana. Fysioterapeuttina olen toki myös ollut nalkuttamassa palautumisesta, kehonhuollosta ja ohjeistanut kipuilevan polven kanssa. Valmennuksen startaessa treenimääriä vähennettiin puoleen siitä, mitä Milla oli aiemmin tehnyt. Silloin treenikalenteri pursusi ohjelmaa aivan kuin elettäisiin kisoja edeltävää pariviikkoista!

Millan kanssa on ollut helppo tehdä yhteistyötä. Pieniä haasteita on aiheuttanut lähinnä välimatka, mikä ei ole mahdollistanut jokaviikkoista tekniikkanalkuttamista treeneissä, mikä on itselleni se oikein sydäntä lähellä oleva homma. Välimatkan aiheuttamaa ”stressiä” on kuitenkin lievittänyt luottamus toisen tekemiseen ja järkevyyteen. Milla on ollut aktiivinen ja olemme olleet yhteyksissä liki päivittäin. Poseerausoppeja on ammennettu Alona Kuusiston ja Jenni Levävaaran valmennuksessa ja Milla on ollut valmis vierailemaan Jyväskylässä asti.

Palatakseni aiheeseen olenko nyt fitnessvalmentaja, niin ei, en ole. Minulle tämä on ollut yhtä lailla uutta ja erilainen projekti kuin Millallekin. Projektin aikana olen myös huomannut entistä selkeämmin, että oma alueeni on ehdottomasti fysiotrainingin ja painonpudottajien elämäntapamuutoksen parissa, ei niinkään fitnessvalmennuksen. Olen kuitenkin pyrkinyt tuomaan tähän kisaprojektiinkin rentoutta, sallivuutta ja niitä elementtejä, jotka kuuluvat valmennustyöhöni muutenkin – kisattiin sitten itseä tai lavallista ruskeita öljyttyjä pakaroita, vastaan.

Kuuden viikon päästä nähdään, mihin panostuksemme riittää! Kävi miten kävi, tässä on hyvä startti ja jatkot seuraavalle kehityskaudelle, jolloin tahkotaan urakalla muskelia. Koen, että se kisojen jälkeinen aika on varmasti sitä aikaa, kun minulta tarvitaan enemmän henkistä valmennusta, aivan kuin talvellakin kun kaloreita nostettiin. Zombivaiheilta on vältytty ja jaksaminen/kehon toimiminen on parin viikon polvipulmista ja hetkellisistä kunnon jumitusvaiheita lukuunottamatta ollut hyvällä tasolla. Ja kyseessä on fyysistä kolmivuorotyötä tekevä ekaluokkalaisen äiti. Ei voi kuin hattua nostaa ja todeta, että kaikenlaisista touhuista sitä itsensä löytää!

millaaa
Helmikuun ensimmäisiä poseeraustunteja

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

5 vastausta artikkeliin “Fitnessvalmentajaksi – ihan tuosta noin vaan!”

  1. No mutta hei, mehän oltiin samassa Alonan poseerausvalmennuksessa Millan kanssa Turussa! Itsehän olin siellä lähinnä hermostuneesti köpsöttelemässä korkkareissa ja ihmettelemässä, mitä poseeraukset edes on… 😀

    Millalle hurjasti tsemppiä! 🙂

    • Oii, kiva juttu! 🙂 Ei kun vaan Lenzu lavaa kohti!

  2. […]  Millan ja minun kisavalmennusprojektista voit lukea lisää täältä! http://fitever.fitfashion.fi/2016/08/13/fitnessvalmentajaksi-ihan-tuosta-noin-vaan/ […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta