Sinä olet tässä ja nyt

Kun tänään heräsin, minulla oli ihan erilainen olo kuin minään muuna aamuna tällä viikolla. Vatsassa kutkutteli ja olo oli kevyt, vaikka vielä hieman vielä meinasikin väsyttää. Olin kuitenkin edellisaamuna herännyt herätyskelloon 3.30 ja viettänyt pitkän päivän tien päällä. Se väsymys ei kuitenkaan ollut sitä sorttia, joka saa tuskaisena vetämään peittoa korvien yli ja painamaan puhelimen torkkua sata kertaa. Tai ehkä olikin. Mutta en vain voinut olla polkaisematta päivää käyntiin, koska olin niin innoissani!

image2-1

Olin yksinkertaisesti niin innoissani elämästä ja siitä, että olen tässä ja nyt, että en vain malttanut jäädä sänkyyn, vaikka se ehkä olisikin ollut tarpeen. Pomppasin ylös, tein pitkästä aikaa heti herättyäni liikkuvuusharjoitteita. Menin peilin eteen hiukset sotkuisella ponnarilla ja lörpöttävät villasukat jalassa ja sanoin peilistä katsovalle peikolle: ”Huomenta. Sinä olet mahtava tyyppi.”

Kuulostaako naurettavalta? Siltä kuin homma olisi vedetty jostain kliseisestä elämäntapaoppaasta? Antaa vain kuulostaa! Mutta minusta tämä oli ihan parhaimpia aamuja aikoihin. Ja tiedättekö miksi? Siksi, että yksinkertaisesti päätin niin. Päätin jo eilen.

Ja minäpä kerron, miksi.

Eilen oli viimein kauan odotettu Training Forum ja täytyy sanoa, että se lunasti täysin kaikki odotukset. Uskon, että moni muukin poistui päivän jälkeen Tennispalatsista niin täyden inspiraatio-annoksen kanssa, että ei meinannut ovesta mahtua. Ainakin minä poistuin. Seuraa lisää hehkutusta, mutta en voi sille mitään, sillä kaikki päivän puhujat olivat huikeita (mahtavia, himmeitä, valovoimaisia, ammattitaitoisia ja kaikkea siltä väliltä- Enkä edes usko, että kylliksi voin edes heitä hehkuttaa. He tarjosivat konkreettisia vinkkejä ja esimerkkejä, jotka pohjautuivat heidän omiin kokemuksiinsa. Loivat mieletöntä tsemppihenkeä ja palasivat aina uudelleen siihen, mistä kaikki lähtee: minuun, sinuun, meihin itseemme.

trainingforum-meta

Ei ole mikään elämän suuri salaisuus, että jokainen on elämässään itse se asia, joka voi vaikuttaa ja johon voi vaikuttaa. Mutta jotenkin eilen siitä sai taas aivan erinomaisen muistutuksen, joka todella upposi sydämeen.

On yksinkertaisesti niin paljon omasta mielestämme kiinni, miten elämään ja siinä tapahtuviin asioihin suhtaudumme. Selätämmekö vastoinkäymiset vai annammeko niiden murjoa meidät ihmisraunioiksi. Nousemmeko kaatumisen jälkeen ylös, vai jäämmekö sinne maahan sätkimään avuottomina kuin selälleen kellahtaneet kilpikonnat.

On liuta ihan huikeita esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat näyttäneet, miten isoista vastoinkäymisistä voi selvitä. Että toivo ei ole mennyttä, vaikka kävisi mitä. Ja että epäonnistumiset, takaiskut ja muut kuuluvat elämään, eivätkä ole automaattisesti maailmanloppu. Silti kun omalle kohdalle käy jotain, moni lannistuu, eikä usko enää itseensä. ”Miksi minulle, miksi juuri minulle kävi näin?” Sitä muuttuu maanmatoseksi ja itseään syyllistäväksi jossittelijaksi. Miksi en tehnyt niin, miksi tein noin, miksi elämäni ei enää ole sellaista. Miksi en ole onnellinen?

Itseä suomitaan helposti siitä, jos ei heti ensimmäisellä kerralla onnistu yrittämässään asiassa: oli kyseessä sitten painonpudotus, yrityksen perustaminen tai uusi harrastus. Tai sitten ei edes yritetä, koska pelätään epäonnistumista niin paljon. Tai sitten eletään menneissä ja harmitellaan sitä, kun joskus oltiin nuoria/kauniita/komeita/lihaksikkaita/onnellisia/meneviä ja mitä lie. Hei ei näin.

Jos olisin, silloin joskus, ennen, mutku, sitku, huomenna/ensi viikolla/ensi vuonna/kun olen 18/kun olen 60…. Lopeta jossittelut sitkuttelut, menneessä ja tulevassa eläminen. Elämä on tässä ja nyt. Oikeasti. Kun nyt mietit juuri tätä hetkeä ja sitä, miten sinulla asiat ovat, onko sinulla hätää? Tuskin. Mutta jos murehdit tulevaisuutta tai elät menneessä, et pääse kiinni tähän hetkeen. Menneistä voi vaalia mukavia asioita, muistoja ja opetuksia, mutta ei sieltä tarvitse mukanaan kantaa kaikkea roskaa, joka vain vetää sinua alaspäin. Eikä tulevaisuudessa tarvitse elää ennen aikaisesti. Varmaan itsekin muistat lapsena odottaneesi aikuisuutta ja aikuisena harmitelleesi, että olisipa vielä lapsi? Aikaa ei saa takaisin.

Nämä hienot asiat mieleeni palautti eilen Jutta Gustafsberg, Ja täytyy sanoa, että se puheenvuoro iski täysin oikeaan tilanteeseen ja hetkeen. Automatkalla kotiin minä kirjoitin menneen ahdistavat tapahtumat ylös, kirjoitin ne asiat mitkä minua hävettävät, ne asiat mistä en omassa käytöksessäni ole ylpeä ja asiat, joita stressaan ja harmittelen. Lopulta sotkin paperin, ruttasin sen pieneksi mytyksi ja heitin pois.

image-1

Uusi elämä ei ala tuosta noin vain papereita myttäämällä ja sormia napsauttamalla. Mutta jälleen kerran – voit itse vaikuttaa asioihin. Sen toistin itselleni monta kertaa ja päätin aloittaa uuden aamun uudenlaisilla ajatuksilla.

Vielä katkelma Pippa Laukan esityksessä näytetystä Dalai Laman viisaudesta:

”Ihminen uhraa terveytensä,

jotta saisi rahaa.

 Sitten hän uhraa rahaa saadakseen takaisin terveytensä.

Ja sitten hän on niin huolissaan tulevaisuudesta,

että hän ei nauti tästä hetkestä;

seurauksena on se,

että hän ei elä tässä hetkessä eikä tulevaisuudessa;

hän elää kuin hän ei koskaan kuolisi,

 ja sitten hän kuolee,

 eikä ole oikeastaan koskaan edes elänyt.”

image-2

 

 

#0daysout!

Ah! Nyt on kyllä meneillään sellainen fitnessirmelien kulta-aika, ettei tosikaan! Toiset repivät hiuksia päästään fitnesshehkutuksen tursutessa ovista ja ikkunoista, kun taas toiset nauttivat täysin siemauksin syksyn kisakauden käynnistymisestä. Itse heräsin tänään jo klo 4.00 ja ensimmäinen ajatukseni oli: toivottavasti kisaajat saavat pidempään unta! Tänään on rankka päivä niille, joiden kisarypistys on vuorossa vasta illalla.

unnamed-2

Tänä viikonloppuna kilpaillaan siis Jyväskylässä SM-karsinnoiden merkeissä. Oma valmennettavani kilpailee tänään beginners-sarjassa, joten olen päässyt tänä vuonna niin lähelle kisatouhuamista, kuin on mahdollista ilman, että itse kilpailee. Aamulla tempaisin aamupalan jälkeen pumppailemaan olkapäitä salille ja siitä huristelin valmennettavani hotellihuoneelle tsekkaamaan kuntoa ja antamaan viime hetken ohjeistukset.
Kyllä se myönnettävä on, että oma kisakipinä on aina näin syksyllä ja myös keväisin kova ja huomaan, että laji kuumottelee taas korvien välissä samalla tavalla kuin vuosina 2011-2014. Mitään hätäisiä peliliikkeitä ei kuitenkaan ole, edelleenkään, tarpeen tehdä mitä tulee omaan henkilökohtaiseen kisaamispäätökseen. Nyt kun kisalava on kerran koettu, ei ole samanlaista hötkyä sinne päästä näitä kanankoipia näyttämään. Kilpaileminen ei kuitenkaan ole se juttu, vaan ainoastaan yksi mauste ja checkpoint tavoitteellisesaa harrastamisessa. On myös oltava realisti siinä, että näin tatuoidulla keholla ei bikini sarjassa menestystä tule, olisin sitten miten hyvässä kunnossa vain. Kilpailuun siis valmistaudutaan vasta, kun tuntuu, että varteen on tarttunut jotain muutakin kuin hytisevää ja kun tuntuu siltä, että on taas sopiva aika ja paikka haastaa itseään lajin merkeissä. Sillä olihan se vaan mahtava kokemus!
On myös oltava tarkkana, milloin projektiin ryhtyy. Tällä hetkellä työ ja kouluttautuminen ovat ykkösprioriteettejani. Se näkyy ”toisinaan” kalenterissa todella täysinä viikkoina. Siksipä jo ihan perustreenaamiselle on otettava oma aikansa. Jo vain olisin pulassa, kun viikkoon pitäisi ynnätä aerobiset ja poseeraamiset kaiken muun ohelle. Ja täytyy myös sanoa, että projektiin olisi mukavampi lähteä, kun joku tuttu olisi samassa myllytyksessä. Kun viimeksi kilpailin, oli yksi parhaista asioista se yhdessä tekemisen meininki, tiivis tuki ja fitnessporukka, jonka kanssa treenattiin ja poseerattiin. Mahtavia aamulenkkejä ja reissuja!
Sitä hetkeä odotellessa on vain syytä ihailla muiden tekemää kovaa työtä, nauttia tästä hurmoksesta ja tsempata omaa tyttöä lavalle!
Miten meillä sitten on mennyt, lähdetäänkö tässä tavoittelemaan kultaa? Häviämään ei olla lähdössä, mutta sijoituksen suhteen meillä ei ole erityisiä tavoitteita. Uskon, että kolmen kärki beginnersissäkin on melko kova ja kireässä kunnossa ja siihen on vielä hieman matkaa. Tiivistymistä on tapahtunut tavoitteiden mukaan ja kisapaino on saavutettu, mutta lyhyen tavoitteellisen salitreenihistorian  vuoksi ylä-ja alavartalossa on epätasapainoa, jota ei vielä saatu tämän projektin aikana kohdalleen.  Yläkroppa alkoi kuivua heti dieetin alussa, eikä ole suostunut hidastamaan tahtia. Tankkaus menee herkästi olkapäihin ja hauiksiin. Alakroppa puolestaan on helposti nesteytyvää sorttia, eikä ole auliisti luovuttanut rasvavarantoja. Tulevaisuudessa lihastalkoot jatkuvat ja ensimmäinen dieetti on antanut hyvin osviittaa kropan toiminnasta. Vaikka kunto ei riittäisi kärkeen, uskon, että olemme molemmat tyytyväisiä päivään. Paino on tavoitteessa, homma on sujunut pienistä sairaateluista ja kovista yövuoroputkusta huolimatta hyvin. Myös viimeistelyt näyttävät toimineen hyvin ja takareisi näyttäytyi. Viikossa on tullut todella hyviä muutoksia. Paketti näyttää sopusuhtaiselta. Joten nyt voi nauttia hyvällä mielellä tehdystä työstä!
unnamed-3
Itseäni harmittaa, että en pääse kisoihin livenä seuraamaan ja huoltelemaan, koska olen menossa häihin. Pitänee siis vessassa roplata tuloksia puhelimesta ja päivystää Body-lehden sivua kirkossa.
Ihanaa päivää kaikki kilpailijat ja kisafiilistelijät! Nyt on aika nauttia! Olkaa läsnä, olkaa ylpeitä itsestänne, älkääkä heittäkö (siskoni sanoin) ”kankkua kaivoon” jos ei ensimmäinen kisakokemus johda kultapystiin!
 biksut

 Millan ja minun kisavalmennusprojektista voit lukea lisää täältä! http://fitever.fitfashion.fi/2016/08/13/fitnessvalmentajaksi-ihan-tuosta-noin-vaan/