Maistuiko Madeira?

Maanantain ja tiistain välisenä yönä pää painui reilun viikon poissaolon jälkeen omaan tyynyyn. Huomattavasti latteampaan ja muhkuraisempaan, kuin mihin oli viikon aikana totuttu, totesin. Sänkykin tuntui pehmeältä. Ja miten kotona olikin niin kuuma, vaikka odotimme, että siellä saisi vähintäänkin pitää hanskoja kädessä? Uni ei meinannut millään tulla ja ajatukset olivat vielä haikeina lomassa. Vaan kun kello aamulla soi, alkoi arki rullata heti täydellä vauhdilla ja loma merimaisemineen oli vain kaunis muisto!

Mutta nyt näin sunnuntaiaamuna, kun vietän viikon ainoaa vapaapäivää, sataa ja minua laiskottaa, ajattelin palata takaisin aurinkoisen lomaviikkoni muisteloihin!

minua

Saimme Madeiran matkan lahjaksi ja tieto tulevasta reissusta kutkutti aivojen lomanystyröitä vuoden verran. Olikin siis paljon aikaa tutustua tulevaan kohteeseemme. Tai teoriassa olisi ollut. Jonkun verran kuitenkin setvin, mihin olemme menossa. Että oli edes hieman tietoa lentomatkan pituudesta, lämpötilasta yms. Internetkeskustelut olivat Madeiran suhteen yllättävän ristiriitaisia. Toiset olivat aivan ihastuneita ja vannoivat muuttavansa saarelle eläkepäiviään viettämään. Toiset kommentoijista suhtautuivat saareen huomattavasti nyreämmin. Suolatonta, mautonta ruokaa, keitettyjä perunoita, pahaa ruokaa. Ruokaa, johon tyytyisivät vain hampaattomat brittimummot. Minulta myös kyseltiin, että eikös kohde ole eläkeläisille? Kuulemma tylsä paikka. Jaa?

Pelkkää keitettyä perunaa 24/7

Mielestäni joukossamme ei ollut hampaattomia brittimummoja, mutta ehkä makunystyrämme sitten ovat sivistymättömät, koska nautimme pääosin kaikesta saamastamme pöperöstä. Osa 9 hengen retkueesta taisi nopeaa välipalaa etsiessään päätyä johonkin heikkotasoiseen toast-kojuun, mutta muuten ruoasta ei juuri kuulunut purinaa muutamia annoksia lukuunottamatta. Jos miettii, kuinka monta annosta viikon aikana 9 hengen seurue syö ja ainoat huonot ruoat olivat yksi liian munainen paahtovanukas, tomaattikeitto, liian hunajaiset uunijuurekset ja pizza, ei mielestäni voi olla kovin harmissaan. Varsinkin kun ruokia testattiin hyvin ennakkoluulottomasti sammakonreisistä perinneruokiin, joita ova mm. lihavarras ja musta huotrakala. Seurueessamme syötiin molempia ja hyvin näyttivät maistuvan – jopa 9-vuotiaalle. Kala tarjottiin usein banaanin ja passionhedelmän kanssa. Mutta kuulemma toimi hyvin.

Suolaa annoksista toisinaan puuttui, mutta ne keitetyt perunat… En nähnyt tai syönyt niitä kertaakaan. Salaateissa suosittiin usein maissia ja porkkanaa sekä tuorejuustoa, joka oli täysin suolatonta ja mautonta. Muuten ruoka kyllä maistui.

Ruokavammainen reissumies

Madeiralla syödään paljon lihaa ja kalaa. Kuinkas sitten reissussa pärjäsi tällainen märehtijä, joka pupeltaa ainoastaan kasviksia, syö mieluiten gluteenittomasti ja laktoosittomasti eikä syö kalaa ja on allerginen tuoreelle tomaatille yms? Hyvin – kiitos. Lentokoneesta sai vegaaniset annokset ja paikan päällä hedelmää, munakasta, muroja, salaatteja, keittoja ja tietenkin jäätelöä. Mmmm. Tulopäivänä söimme lounaan hotellissamme ennen kuin lähdimme puuhaamaan kuka mitäkin (muut menivät altaalle ja minä lähdin kiertelemään) Lounaalla oli aivan ihana valikoima hedelmiä, kasviksia, perunoita, kastanjoita yms, joista sain koottua hyvät annokset. Ja myös hotelliaamupalamme oli ihan täydellinen! Siellä kelpasi eräänä lötköttelyaamuna vetää harkitun hallitsemattomat sämpylä-nutellaöverit…

Toki harmikseni en voi sanoa, että olisin syönyt madeiralaisia perinneruokia. Edes kuuluisaa hunajakakkua ei tullut maistettua. Mutta! Hotelli sekä ravintolat, joissa kävimme, tarjosivat madeiraviiniä ja ponchaa. Joten niitä kohteliaisuudesta maistoin, vaikkakaan en kyllä pitänyt juuri kummastakaan. Makeat, väkevät alkoholituotteet eivät ole se oma juttuni. Yhden madeirasnapsin join. Muuten hymyilin kohteliaasti ja annoin lasini eteenpäin. Se onni isossa seurueeessa, että aina löytyy joku, jolle antaa omat juomat/ruoat joista ei niin piittaa!

Proteiininsaanti jäi viikolla kehnoksi, koska tarjolla ei ollut oikein kasvisruokailijoille sopivia vaihtoehtoja. Olisi saarella ollut muutama asiaan vihkiytynyt ravintola, mutta koska muut 8 olivat lihansyöjiä, kipitin heidän perässään muunmuassa argentiinalaiseen pihviravintolaan. Siellä kysyin lihatonta vaihtoehtoa ja he tarjosivat minulle kanaa. Hyvin keräsi tarjoilijapoika itsensä, kun sanoin, että en syö sitäkään. Nautiskelin sitten uuniperunaa, salaattia ja närpin muiden ranskalaisia. Hieman köyhät olivat eväät, mutta seura ja loistava palvelu saivat viihtymään. Ja minulle ruokaa tärkeämpi asia on nähdä, kun muut nauttivat.

Kasvisruokailijana laskuni olivat ainakin hyvin pikkuisia! Pihvitkään eivät ilmeisesti ihan yhtä paljon kukkaroa rokottaneet, kuin Suomessa, mutta keitto-salaatti-linjalla söin usein 4,5e hintaisia annoksia. Kallein ruoka-annokseni taisi olla 20e buffet sekä kolmen ruokalajin menu intialaisessa ravintolassa, 15e. Intialaisessa olisinkin voinut syödä päivittäin! Sabor da india – nam! Ihanaa kulfia ja palak paneeria, vaikka annokseni olisikin saanut olla tulisempi. Tulinen annos taisi sitä vastoin sujahtaa vieressäni istuvalle kanssaruokailijalle, joka kakoi ja pärskähteli oman mild-annoksensa kanssa…

mozza

Aktiviteetit

Madeirallahan voi tehdä vaikka mitä! Jos mäki-ja porrasjuoksut innostavat, niin kyllä muuten löytyy. Itse en uskaltanut treenata viikon aikana jalkoja lainkaan, sillä päivittäin kävelyä tuli yli 20km ja portaat siihen päälle. 5 kerroksisessa hotellissakin liikuin lähes ainoastaan portaita pitkin, joten hyvin sai tuntumaa kankkuihin ja pohkeisiin ilman kyykkäilyjäkin. Puhelimen askelmittari näytti aika mukavia lukemia päivittäin noustujen kerrosten osalta ja huippulukema taisi eräänä päivänä olla liki 60 kerrosta.

salila

Mutta niin, Madeiralta löytyy erilaisia näköalapaikkoja, voi mennä merelle, ratsastaa, kierrellä museoita, shoppailla, ajaa vesijeteillä… Vuokrata auton. Lölliä altailla tai merivesialtaissa. Käydä nunnien laaksossa, vaeltaa levadoilla… Kyllä sitä tekemistä löytyy. Viikossa emme edes ehtineet lähteä kiertämään saarta kovin kauas.

Eräänä päivänä porukan miehet lähtivät kalastamaan marliineja ja me lähdimme ratsastamaan naisväen kesken. Hotellilta meitä tuli hakemaan Quinta do Riachon Paulho. Todella mukava mies, jonka kanssa jauhettiin puolituntisen matkan aikana vaikka mistä! Ratsastus, kilpaileminen, työt, maahanmuuttotilanne, EU:n tuet, turvallisuuspolitiikka, Madeiran aktiviteetit, korkeanpaikankammot… Mukava ja puhelias mies. Kun pääsimme lähelle talleja, Paulho nauratti meitä kertomalla, että tässä vaiheessa hän toisinaan sanoo asiakkaille, että on sarjamurhaaja. Muutenkin huumori oli hurttia – hyvä vaan! Minä sain itselleni rescuehevosen, jota ilmeisesti testattiin tallitiimiin. Se luimi ja pälyili epäluuloisesti ja Paulho kertoi, että se on kova testaamaan ja tarvitsee osaavan ratsastajan. Joukon kokemattomimmat laitettiin heti Paulhon perään, minä menin pitämään järjestystä jonon takaosaan ja matka levadoilla alkoi. Tykkäsin tavasta, miten Paulho hevosia kohteli ja niille puheli. Myös hevoset olivat hyväkuntoisen näköisiä ja asiallisesti suojitettuja. Huomautuksena tässä vaiheessa, että rannikolla aurinko paahtoi niin, että meinasi taju lähteä ja ratsastushousuissa meinasi tulla hieman tukala olo. Vaan vuorille noustessa ilmasto muuttui aika lailla Suomen syksyksi ja alkoi sataa kuin sieltä Esteri-tädin takapuolesta. Tallilta saimme onneksi takit ja litimärkänä lompsimme 1,5h halki laakerimetsien. Vaelluksen jälkeen hytisevät suomalaiset saivat kyydin takaisin hotellille! Kaiken kaikkiaan mainio reissu, vaikka olisi sitä mielellään päästellyt kiitolaukkaa tallin arabilla. Mutta oli ainakin aikaa keskittyä maisemiin.

heps

Eläimiähän oli pakko päästä näkemään lisää, joten varasimme Tuomaksen kanssa katamaraaniretken, jolla oli mahdollisuus nähdä delfiinejä ja valaita. Merellä oli kuitenkin viimeiset kaksi päivää ollut ihmeellisen hiljaista. Ei tullut marliineja, ei tonnikalaa, eikä juuri näkynyt delfiinejä. Tuomas oli nähnyt delfiinejä ja merikilpikonnan edellispäivänä, mutta perjantaisella reissulla ei näkynyt ainoataan. Retki oli silti oikein mukava, oli ihanaa olla merellä pienehköllä aluksella, jossa ei ollut kyydissä kymmenittäin ihmisiä, eikä esim yhtäkään lasta. Oli siis hyvin rauhallista ja aurinko porotti. Näimme myös koko Madeiran ihan erilaisesta näkövinkkelistä, mm suljetun rannan mangopuineen.

Tuosta meriajelusta sen verran, että se oli mukavasti toteutettu. Ajettiin tietty reitti ja eläimiä joko näkyi tai ei. Mitään lupauksia ei annettu ja meille se oli ok. Joku brittimies kyllä keitti piimänsä siitä täydellisesti ja korvasi käytöksellään ne retkeltä puuttuneet, kiukuttelevat lapset. Mielestäni systeemi oli kuitenkin hyvä ja eläinystävällinen. Islannissa osallistuin valassafarille, joka tuntui suoranaiselta eläinjahdilta. Kaikuluotaimella etsittiin valasta ja jopa kolme isoa laivaa saattoi tulla pörräämään eläinparan ympärille. Hyi. Sellaista en todellakaan halua.

Muttta ettei tämä Madeira-hölinäni nyt venyisi pitkäksi paatokseksi ja tarinoiksi siitä, mitä söin minäkin päivänä ja mihin kellonaikaan ja monta tuntia vietin altaalla ja salilla ja monta kuohuviiniannosta join, päätän tekstini siihen, että jukupliut, kyllä me vaan pidimme. Emme kaipaa lomalta yökerhoja tai kovaa menoa, vaan juurikin sitä, että luonto ja kaupunki ovat lähellä toisiaan ja voi nauttia molempien tarjoamista mahdollisuuksista. Ja meri. Mitä muuta sitä tarvitsee, kuin näkymän merelle ja auringonpaistetta?

pestana

 

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta