Sinä olet tässä ja nyt

Kun tänään heräsin, minulla oli ihan erilainen olo kuin minään muuna aamuna tällä viikolla. Vatsassa kutkutteli ja olo oli kevyt, vaikka vielä hieman vielä meinasikin väsyttää. Olin kuitenkin edellisaamuna herännyt herätyskelloon 3.30 ja viettänyt pitkän päivän tien päällä. Se väsymys ei kuitenkaan ollut sitä sorttia, joka saa tuskaisena vetämään peittoa korvien yli ja painamaan puhelimen torkkua sata kertaa. Tai ehkä olikin. Mutta en vain voinut olla polkaisematta päivää käyntiin, koska olin niin innoissani!

image2-1

Olin yksinkertaisesti niin innoissani elämästä ja siitä, että olen tässä ja nyt, että en vain malttanut jäädä sänkyyn, vaikka se ehkä olisikin ollut tarpeen. Pomppasin ylös, tein pitkästä aikaa heti herättyäni liikkuvuusharjoitteita. Menin peilin eteen hiukset sotkuisella ponnarilla ja lörpöttävät villasukat jalassa ja sanoin peilistä katsovalle peikolle: ”Huomenta. Sinä olet mahtava tyyppi.”

Kuulostaako naurettavalta? Siltä kuin homma olisi vedetty jostain kliseisestä elämäntapaoppaasta? Antaa vain kuulostaa! Mutta minusta tämä oli ihan parhaimpia aamuja aikoihin. Ja tiedättekö miksi? Siksi, että yksinkertaisesti päätin niin. Päätin jo eilen.

Ja minäpä kerron, miksi.

Eilen oli viimein kauan odotettu Training Forum ja täytyy sanoa, että se lunasti täysin kaikki odotukset. Uskon, että moni muukin poistui päivän jälkeen Tennispalatsista niin täyden inspiraatio-annoksen kanssa, että ei meinannut ovesta mahtua. Ainakin minä poistuin. Seuraa lisää hehkutusta, mutta en voi sille mitään, sillä kaikki päivän puhujat olivat huikeita (mahtavia, himmeitä, valovoimaisia, ammattitaitoisia ja kaikkea siltä väliltä- Enkä edes usko, että kylliksi voin edes heitä hehkuttaa. He tarjosivat konkreettisia vinkkejä ja esimerkkejä, jotka pohjautuivat heidän omiin kokemuksiinsa. Loivat mieletöntä tsemppihenkeä ja palasivat aina uudelleen siihen, mistä kaikki lähtee: minuun, sinuun, meihin itseemme.

trainingforum-meta

Ei ole mikään elämän suuri salaisuus, että jokainen on elämässään itse se asia, joka voi vaikuttaa ja johon voi vaikuttaa. Mutta jotenkin eilen siitä sai taas aivan erinomaisen muistutuksen, joka todella upposi sydämeen.

On yksinkertaisesti niin paljon omasta mielestämme kiinni, miten elämään ja siinä tapahtuviin asioihin suhtaudumme. Selätämmekö vastoinkäymiset vai annammeko niiden murjoa meidät ihmisraunioiksi. Nousemmeko kaatumisen jälkeen ylös, vai jäämmekö sinne maahan sätkimään avuottomina kuin selälleen kellahtaneet kilpikonnat.

On liuta ihan huikeita esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat näyttäneet, miten isoista vastoinkäymisistä voi selvitä. Että toivo ei ole mennyttä, vaikka kävisi mitä. Ja että epäonnistumiset, takaiskut ja muut kuuluvat elämään, eivätkä ole automaattisesti maailmanloppu. Silti kun omalle kohdalle käy jotain, moni lannistuu, eikä usko enää itseensä. ”Miksi minulle, miksi juuri minulle kävi näin?” Sitä muuttuu maanmatoseksi ja itseään syyllistäväksi jossittelijaksi. Miksi en tehnyt niin, miksi tein noin, miksi elämäni ei enää ole sellaista. Miksi en ole onnellinen?

Itseä suomitaan helposti siitä, jos ei heti ensimmäisellä kerralla onnistu yrittämässään asiassa: oli kyseessä sitten painonpudotus, yrityksen perustaminen tai uusi harrastus. Tai sitten ei edes yritetä, koska pelätään epäonnistumista niin paljon. Tai sitten eletään menneissä ja harmitellaan sitä, kun joskus oltiin nuoria/kauniita/komeita/lihaksikkaita/onnellisia/meneviä ja mitä lie. Hei ei näin.

Jos olisin, silloin joskus, ennen, mutku, sitku, huomenna/ensi viikolla/ensi vuonna/kun olen 18/kun olen 60…. Lopeta jossittelut sitkuttelut, menneessä ja tulevassa eläminen. Elämä on tässä ja nyt. Oikeasti. Kun nyt mietit juuri tätä hetkeä ja sitä, miten sinulla asiat ovat, onko sinulla hätää? Tuskin. Mutta jos murehdit tulevaisuutta tai elät menneessä, et pääse kiinni tähän hetkeen. Menneistä voi vaalia mukavia asioita, muistoja ja opetuksia, mutta ei sieltä tarvitse mukanaan kantaa kaikkea roskaa, joka vain vetää sinua alaspäin. Eikä tulevaisuudessa tarvitse elää ennen aikaisesti. Varmaan itsekin muistat lapsena odottaneesi aikuisuutta ja aikuisena harmitelleesi, että olisipa vielä lapsi? Aikaa ei saa takaisin.

Nämä hienot asiat mieleeni palautti eilen Jutta Gustafsberg, Ja täytyy sanoa, että se puheenvuoro iski täysin oikeaan tilanteeseen ja hetkeen. Automatkalla kotiin minä kirjoitin menneen ahdistavat tapahtumat ylös, kirjoitin ne asiat mitkä minua hävettävät, ne asiat mistä en omassa käytöksessäni ole ylpeä ja asiat, joita stressaan ja harmittelen. Lopulta sotkin paperin, ruttasin sen pieneksi mytyksi ja heitin pois.

image-1

Uusi elämä ei ala tuosta noin vain papereita myttäämällä ja sormia napsauttamalla. Mutta jälleen kerran – voit itse vaikuttaa asioihin. Sen toistin itselleni monta kertaa ja päätin aloittaa uuden aamun uudenlaisilla ajatuksilla.

Vielä katkelma Pippa Laukan esityksessä näytetystä Dalai Laman viisaudesta:

”Ihminen uhraa terveytensä,

jotta saisi rahaa.

 Sitten hän uhraa rahaa saadakseen takaisin terveytensä.

Ja sitten hän on niin huolissaan tulevaisuudesta,

että hän ei nauti tästä hetkestä;

seurauksena on se,

että hän ei elä tässä hetkessä eikä tulevaisuudessa;

hän elää kuin hän ei koskaan kuolisi,

 ja sitten hän kuolee,

 eikä ole oikeastaan koskaan edes elänyt.”

image-2

 

 

everfit

Täällä hyvinvoinnista, terveydestä, liikunnasta, omasta elämästään ja kaikkien asioiden ohi kirjoittelee henkilökohtainen valmentaja ja pian valmistuva fysioterapeutti. Olen elämäntapatunari ja huonolla huumorintajulla paiskattu savolaissyntyinen keskisuomalainen. Innokas treenaaja, turhan avoin hölösuu, vaimo ja amatöörikotipaakari. Blogi sai alkunsa, kun päätin muuttaa jahkailun tosiasiaksi ja lisätä kuntosalitreenilleen tavoitteen = pyllistelyn bikini fitness-lavoilla. Tästä blogista et kuitenkaan löydä mitään turhan glamoröösiä fitnesshuumaa, enemmänkin parsankatkuista puujalkavitseilyä ja mietteitäni kvanttimekaniikan suhteesta luumukiisseliin. Yhteistyökuvioita, palautetta, juttutoiveita ja vihapostia vastaanotan ilmomielin osoitteeseen: everfit( at) luukku.com.

2 vastausta artikkeliin “Sinä olet tässä ja nyt”

  1. Kiitos. <3 Tämä teksti kolahti *klong*! Miten sitä sattuukin törmäämään tällaisiin tsemppauksiin kun niitä eniten tarttee.

    • Ihana kuulla! <3 Ja niin kävi itsellenikin, että tuo Forum puhujineen iski aivan totaalisen oikeaan hetkeen. Siksi ne sanat ehkä tuntuivatkin niin vaikuttavilta. Tsemppiä. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta