Nukkuminen – ajanhaaskausta?

Nukkuminen on niin luonnollinen asia, ettei sen merkitystä hyvinvoinnille välttämättä pysähdy ajattelemaan, ennen kuin sukset menevät Nukkumatin kanssa ristiin. Toiset pärjäävät vähemmällä unella kuin toiset, mutta jokaisen on nukuttava – ennemmin tai myöhemmin. Itse olen jossain määrin kärsinyt jonkinlaisista unipulmista aina. Lapsena olen kävellyt ja puhunut unissani, saanut kauhukohtauksia, nähnyt paljon unia ja riehunut öisin niin, ettei talon muiden asukkaiden ole tarvinnut kuin haaveilla lokoisista matkoista höyhensaarille. 9-vuotiaana kävin uniterapiassa, jonka jälkeen tilanne hieman rauhoittui. Aikuiseksi asti yöt olivat melko vilkkaita, mutta kuitenkin sain unta ja nukuin. Noin kuusi vuotta sitten jalkeilla riekkuminen vaihtui nukahtamisongelmiin ja heräilyyn. On hyvin tyypillistä, että en saa unta vaikka minua väsyttäisi. Saatan nukahtaa kolme tuntia myöhemmin, kuin mieheni. Kaiken lisäksi herään keskellä yötä lukuisia kertoja ja toisinaan en pääse enää uneen. Jos jokin asia vaivaa mieltä, saatan valvoa liki koko yön. Jos tiedossa on jotain hauskaa seuraavana päivänä, herään viimeistään klo 04. Jos tiedossa on jotain stressaavaa, herään klo 02. Ja kaikkea siltä väliltä. Usein olen hereillä niin aikaisin, että ruokakaupan avautuminen klo 7 tuntuu olevan valovuoden päässä ja olen ensimmäisten mummojen joukossa kahisemassa toppahousuissani ostoksille, kun kauppa avataan. Nyt olen kuitenkin täysin kyllästynyt huonoon nukkumiseeni ja haluan todella laittaa sen kuntoon.

Harha tehokkuudesta

Mieheni on erinomainen nukkuja, ollut aina. Silloin kun tapasimme ja elimme suhteen alkuaikaa, oma vähäinen unentarpeeni väheni entisestään. Minä olisin voinut hyvin kukkua arkenakin hereillä aamuyön tunneille asti muurahaisten liikennejärjestelmästä keskustellen ja seuraavana päivänä virtaa olisi silti riittänyt aivan vallan mainiosti kaikenlaiseen yleiseen sähläämiseen. Toinen kuitenkin piti jämptisti kiinni siitä, että unta tulee vähintään kahdeksan tuntia yössä.  Ja voi miten helpolta hänen nukkumisensa näyttikään! Pää tyynyyn klo 11 ja pää irti tyynystä klo 7. Sikeästi, jopa heräämättä, nukuttujen yöunien jälkeen aamupalapöydässä kuuli usein makean haukotuksen ja venyttelyn säestämänä kommentin:”Nukkuminen on parasta maailmassa!” Koska nukkuminen oli omalla prioriteettilistallani ehkä sijalla 1000., en voinut mitenkään ymmärtää tätä kommenttia. Eikö nukkumista parempaa ole esimerkiksi erinomainen treeni, hyvän kirjan lukeminen, samppanjapullon avaaminen, laskiaispulla tai matkustelu? Minua myös suuresti huvitti miten väsynyt hän oli, jos unta ei tullut vähintään sitä kahdeksaa tuntia. 7h oli huonosti nukuttu yö ja nukahtamisvaikeuksia oli, jos uni ei tullut alle 5 minuutin aikana. Itselläni oli vaikeuksia nukahtaa ja nukkua katkeamatonta unta. Olin myös tehnyt nukkumisesta huomaamatta jonkinlaisen mörön. Suoraansanottuna pidin nukkumista hieman ajanhaaskauksena ja mielelläni nipistin siitä lisää aikaa vuorokauteen ja muuhun tekemiseen, kun olin huomannut, etten niin sitä unta tarvinnut. Mitä hyödyllistä nukkuessa muka saisi aikaan, ei sitten mitään! Hassua, vaikka aivan hyvin teoriassa tiesi levon merkityksen, ei kuitenkaan omalla kohdallaan ajatellut polttavansa kynttilää  molemmista päistä. Sen sijaan pidin itseäni lähinnä energisenä ja tehokkaana kun selviydyin niin vähällä unella. Ja mikä parasta – vuorokaudessani oli vain vähän hukkaan heitettyä aikaa, win win! Todellisuudessahan tilanne oli juuri päinvastoin. Silloin en vain huomannut, että nipistämällä unistani murensin koko ajan omaa hyvinvointiani, enkä lopulta ollut lainkaan tehokas.

Joskus lyhyet yöunet eivät tosiaan tuntuneet missään ja kuten sanoin, minulle vähäinen uni  tarkoitti vain lisää aikaa tehdä muuta. Nykyään vähäisen unen vaikutukset eivät jää huomaamatta. Ei tarvita kuin yksi surkea yö ja olo on kammottava! Lihakset eivät ole palautuneet, kolottaa, päätä särkee. Ruoka ei maistu aamuisin ollenkaan ja illalla mieli tekee nopeaa energiaa: sokeria ja rasvaa. Kovat äänet ja ylimääräiset kilinät, kalinat ja kirkumiset hermostuttavat, pienet vastoinkäymiset kiristävät pinnaa. Treeneistä ei tule yhtään mitään ja voimatasot ovat pyöreä nolla. Keskittymiskyky on olematon ja asiat unohtuvat. Ja kun nukkumisen makuun pääsee, mikään unimäärä ei tunnu riittävältä. Kaiken kaikkiaan unenpuute saa aikaan melkoista alisuoriutumista, toivottomuutta ja stressiä. Aikaiset aamuherätykset alkavat jo etukäteen ahdistaa ja nukkumaan mennessä stressaa, kun pelkää ettei saakaan unta. No, voi arvata ettei se uni sitten ainakaan tule.

 

Unikoulu

Vietin pidempää joululomaa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2006 jälkeen ja sain nukuttua tuona aikana aika lailla erinomaisesti. Vuodenvaihteen ympärillä unet kuitenkin karisivat tiehensä, eivätkä suinkaan siksi, että olisin hippaloinut samppanjalasi kädessä aamuyön tunneille saakka. Yksinkertaisesti tulevan vuoden asiat ja juhlien järjestäminen söivät yöuntani. Starttasin siis vuoden 2018 yöt ja työt huonosti nukkuneena. Tokihan olin  lomastani energisoituneena lupautunut pitämään yökoulua huonosti nukkuvalle 1-vuotiaalle. Polleana ajattelin, että homma on helppo nakki minulle, joka ei muutenkaan ole tottunut katkeamattomiin uniin. Kehaisin vielä pärjääväni vähäisillä unilla. Virhe! Yö sujui todella huonosti ja olin suorastaan kuolemanväsynyt. Homma olisi varmastikin sujunut hieman mukavammin, jos takana todella olisi ollut hyvin nukuttuja öitä ja olisin saanut unta yön muutamina hiljaisina hetkinä. Totuuden nimissä kuitenkin sain unta vasta 4.30 maissa ja nukuin vajaat 3h yöunet. Seuraavana aamuna kävin horroksessa hammaslääkärissä, missä unohdin kertoa puolet mielen päällä olleista asioista. Sen jälkeen palaveriin, missä pääni löi yhtä lailla hetken aivan tyhjää. Miten vanhemmat jaksavat tällaista jopa vuosikaudet?

Kun viimein pääsin kotiin, himoitsin koko joulun ajan herkkutarjottimella pötköttäneitä suklaakonvehteja tavalla, jolla en ole mitään makeaa himoinnut sitten vuosikausiin. Ja niin minä mussutin varmaan kourallisen konvehteja. Suupielet suklaassa ja kultaiset foliokääreet rinnuksillani Kalevala-käädyn tapaan kimmeltäen, minä sammuin sohvalle kuin saunalyhty. Eikä puhettakaan, että olisin jaksanut lähteä treenille tai tehdä muutakaan. Lojuin sohvalla, söin, torkuin ja menin nukkumaan. Vielä tänäänkin, muutaman erinomaisesti nukutun ja pitkän yön jälkeen olen naatti, enkä koe lihasteni palautuneen eilisestä treenistä ihan normaalisti. Olisin voinut nukkua itseasiassa vieläkin kauemmin, mutta herätyskelloni oli sitä mieltä, että sunnuntaina on tärkeää herätä aikaisin. Päätin siis nousta. Tässäkin tilanteessa olisin hyvin voinut jatkaa unta, koska minua väsytti, mutta en kertakaikkiaan malttanut. Koska vapaapäivä! Ehkä olisin itsekin jonkinlaisen unikoulun tarpeessa.

Tavoitteena levätä enemmän

En tehnyt itse mitään varsinaisia lupauksia tälle vuodelle, mutta olen tottakai miettinyt tavoitteita ja kirjannut ylös asioita, joihin toivon muutosta. Sen olen kuitenkin jo monesti omakohtaisestikin todennut, että nukkumisesta nipistäminen on yksi tyhmimmistä asioista, minkä voi itselleen tehdä. Ja kun lukee kaikista terveyshaitoista, joita unettomuus aiheuttaa, alkaa kummasti tuo sänkyyn kömpiminen kiinnostaa. Unihäiriöt ovat tottakai haastavia juttuja ja aina emme voi vaikuttaa siihen, saammeko nukutuksi ja kuinka pitkään. Omalla kohdallani aion kuitenkin nostaa levon ja nukkumisen selkeästi tärkeämmälle sijalle, kuin millä se on ollut. Haluan olla energinen ja voida hyvin. Haluan herätä levänneenä päivään ja palautua treeneistä. En halua elää päiviä väsyneessä sumussa, päänsärkyä potien. Nykyisin voinkin  hyvin ymmärtää kommentin siitä, että nukkuminen on parasta. Onhan se nyt ihan huippu juttu, ainakin silloin kun se sujuu. Ja vaikka asialle olen kuullut tirskuttavan, on oikeasti mahtavaa, että levon ja unen merkitystä on viimeaikoina korostettu ja saatavilla on nykyään uneen liittyviä koulutuksia ja jopa ohjattuja tuntejakin. Ei yhtään huono suuntaus. Jostain luin kommentin, että tarvitaanko tällaisia todella ja kyllä voisin väittää, että tarvitaan. Ihmiset suorittavat, pyrkivät täydellisyyteen ja väsyttävät itsensä olemalla koko ajan saatavilla ja tekemällä koko ajan jotain. Levosta on tehtävä nyt samanlainen trendi kuin tavoitteellisesta treenaamisesta ja fitnessbuumista. Se on nyt se hyvinvoinnin osanen, joka ei ole vielä saanut ansaitsemaansa huomiota ja mediaseksikkyyttä.

Itse ainakin pyrin siihen, että tänä vuonna olen tehokkaampi tekemällä vähemmän ja nukkumalla enemmän. Eikös sitä sanota, että kun nuori mies nukkuu, se on kuin laittaisi rahaa pankkiin!  Ja sama fraasi pätee toki kaikkiin, ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Tiesitkö?

Aivosolujen välissä ja ympärillä olevaan nesteeseen kertyy päivän aikana kuona-aineita. Unen aikana solujen välitila kasvaa ja aivojen nestekierto tehostuu, mikä poistaa aivoista mm. Alzheimerin tautia aiheuttavaa amyloidi-valkuaisainetta.

Univaje heikentää vastustuskykyä ja aiheuttaa elimistössä matala-asteisen tulehduksen, joka on yhteydessä moniin erilaisiin sairauksiin.

Univaje lisää lihavuuden riskiä kasvattamalla energiantarvetta sekä aiheuttamalla muutoksia insuliiniresistenssiin ja glukoosinsietokykyyn.

Eveliina

Terveys-ja hyvinvointialan moniottelija - fysioterapeutti, valmentaja ja kouluttaja. Ikuinen opiskelija. Vapaa-ajalla intohimoinen liikkuja, lukutoukka, haaveilija, amatööripaakari ja samppanjan ystävä. Blogistani ei löydy täydellisen glamoröösiä fitnesselämää, vaan pikemminkin lattialle tippuneita munia ja maljakkoon kuihtuneita kukkia - elämää. Yhteydenotot eveliinarau(at)gmail.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 8
Tykkää jutusta