Hyvinvointi on valintoja

Voisi ajatella, että kesä olisi otollista aikaa, mitä tulee terveellisten elintapojen noudattamiseen tai painonpudotukseen. On enemmän vapaa-aikaa liikkua, kokkailla ja levätä. On valoisaa  ja tarjolla on vaikka millä mitalla tuoreita kasviksia ja marjoja. Mutta kesään mahtuu myös paljon jos jonkinlaisia kekkereitä, hamsterin ristiäisiä ja muita poikkeustilanteita. Valmistujaisia, tupareita, puutarhajuhlia, aurinkoa, sunnuntaigrillailuja, syntymäpäiviä, naapurin Einon nimipäiviä, omia ja muiden hääpäiviä… Vaikka täysin mielihalujen vietäväksi en ole heittäytynyt, ynnäilin mielessäni, että  juhannukseen mennessä olin jo ehtinyt popsia  kahta Brita-kakkua, juustokakkuja ja erilaisia täytekakkuja, syönyt yhden pehmiksen, irtopallon ja lukuisia kaupan irtojäätelöitä, jäätelöitä purkista, käynyt yksillä lettukesteillä, osallistunut lukemattomiin grillikekkereihin ja kippistellyt samppanjalasillisilla. Kun omalla kohdallani tähän herkulliseen yhtälöön lisätään leikkauksen vuoksi dramaattisesti pudonneet treenimäärät ja vähäisempi arkiaktiivisuus, ei liene ihmekään, että vatsalihakset ovat alkaneet piiloutua pehmeämmän kerroksen alle.  Jos tässä jatkaisi samaan malliin, niin ihan varmasti olisi syksyllä kymppikerhossa. Eli joutuisi tiputtelemaan sen 10kg verran lomalla kertyneitä ilokiloja.

Lomalla tilaisuuksia herkutella tarjoutuu vähän väliä. Ympärillä on jatkuvasti vinkkejä ruokaan ja syömiseen liittyen. Vihjeet voivat tulla naapurin grillatessa tai ohittaessa jäätelökojua. Ihanista ruokamainoksista. terassilla nähdystä huurteisesta viinilasillisesta. Tai tietyistä tavoista ja tunteista, joihin vastataan ruoalla. Jos näiden jatkuvien houkutusten keskellä ei lainkaan keskity, joutuu kyllä armottomasti täysin halujen valtaan. Silloin herkästi tehdään valintoja miettimättä, keskittyen ainoastaan nopeaan mielihyvään.

Kaikki päivittäin tehdyt tuhannet valinnat eivät tietenkään perustu terveyteen, tuskin minäkään tässä muuten istuisin auringon paistaessa sisällä tietokoneella kirjoittelemassa. Rentoilu ja mielihalujen mukaan toimiminenkin on ehdottoman olennainen osa elämää. Johan menisi homma muuten aikamoiseksi nipottamiseksi ja henkinen hyvinvointi siinä kärsisi, kun alkaisi liian tarkasti miettimään jokaista hengenvetoa ja suupalaa. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että näiden kesäisten houkutusten keskellä kukaan ei ole olosuhteiden armoilla, pakotettuna. Vaan jokainen voi itse tehdä parempia valintoja.  Ja sitähän hyvinvointi pitkälti on : valintoja. Siihen kuuluu myös luopumista, vaihtamista, kompromisseja, kieltäytymistä ja päätöksessä pysymistä. Se, että jätämme kuudennen tuutin syömättä tai makkaran sijaan grillaammekin tofua ja kasviksia.

 

Kiitos ei pakkopullaa

Ymmärrän kyllä erinomaisesti sudenkuopat. Lomalla on ollut melko paljon kyläilyä ja joka kerralla pöydät ovat notkuneet vaikka minkälaista herkkua. Niin myös eilen, kun kyläpaikan pöytään oli katettu monenlaista kakkua, munkkeja ja keksilajitelmaa. Tee riitti vallan mainiosti, olinhan vasta syönyt kunnon ruoan, eikä ollut lainkaan nälkä. Emäntä kuitenkin pisti heti merkille, että pullavateihin ei oltu koskettu. Otin kohteliaisuuttani yhden keksin. Tuloksena tyytyväinen emäntä.  Ei sillä, etteivätkö munkit ja kakut olisi varmasti maistuneet hyvältä. Mutta olin kylläinen ja saanut herkkuja kylliksi juhannuksena. Hyvä kun vatsa oli toennut vielä niistäkään. Olin kiitollinen siitä, ettei tuputettu. Olen nimittäin ollut tilanteissa, joissa kulhooni on kauhottu jäätelöpaketin loput tai lautaselle lohkaistu jättimäinen pala kinuskitäytekakkua, vaikka olen kieltäytynyt kohteliaasti.

Kotimatkalla mietin tuputtamisilmiötä. Oli kyseessä sitten tavallinen ruoka, herkut tai alkoholi, moni kohtaa tuputtamista ja törmää usein tilanteisiin, jossa tarjolla on pakkopullaa. Kieltäytyminen voi tuntua kiusalliselta ja kyläily tai juhlat voivat aiheuttaa ihan todellisen paineen syödä tarjottuja ruokia. Ei haluta pahoittaa mieltä tai aiheuttaa ylimääräistä vaivaa. Itsekin savolaisena amatööripaakarina rakastan leipomista ja kokkailua. Ja jos vieraita on tulossa kylään, on varmasti tarjolla sen seitsemää sorttia kaikkea. En kuitenkaan lainkaan pahastu, jos joku jättää syömättä tai tyytyy pelkkään kahviin. Ilo on silti tehdä ja tarjota!

Tottakai on kohteliasta tarjota toistamiseen, mutta on ikävää, jos tarjoaminen ei jää siihen, vaan sitä aletaan säestää lauseilla kuten ”Kyllä sinä nyt voit yhden munkin ottaa” ”Sinä nyt tarvitsetkin vähän lihaa luiden päälle” ”Miksi sinun tarvitsee laihduttaa” Alkoholin tuputus on myös kovin yleistä, kuten myös pettymys siitä, ettei toinen juo. ”Höh, vähänkö olet tylsä!!” Niin, onhan se tylsää nauttia lasillinen hyvää viiniä ja mennä aamulla virkeänä lenkille sen sijaan, että vetäisi pari pullollista ja potisi seuraavan päivän armotonta krapulaa.

 

Etkö sinä mitään saa syödä?

Erityisruokavalioita on nykyään paljon ja välillä kuulee väheksyntää ja paheksuntaa siitä, miten ruokavaliot ovat vain erikoisuuden tavoittelua. Kun ei ennen vanhaan ollut mahdollisuuksia valita ja jossain nähdään nälkää. Ihan tottahan se on, mutta sen vuoksi, että jossain syödään ruokana kaksi kertaa päivässä maissivelliä, ei ole mielestäni häävi perustelu maissiyliherkälle. Ruokaakin kohtaan kun liittyy, ainakin aikuisiässä, vapaus valita. Oletuksena tietenkin on, että syömiskäyttäytyminen olisi joustavaa,  turvallista ja valinnat edistävät terveyttä ja hyvinvointia. Ja ammattilaisten velvollisuus on toimia tässä asiassa esimerkillisesti, eikä tarjota ihmisille huuhaa-ravitsemustietoa ja pelonlietsontaa. Erityisruokavalioiden taustalla on monesti kokemus hyvinvoinnista ja paremmista valinnoista. Ei tarkoitus tehdä kiusaa tai olla vaikea kahviteltava.

En ole varmastikaan ainoa, joka on kyllästynyt ainaiseen ruokavalion ihmettelyyn ja tiedusteluihin, syönkö ikinä herkkuja ja onko vaikea löytää ruokaa, kun on niin rajoittunut ruokavalio. Mielestäni ruokavalioni ei ole lainkaan rajoittunut ja voisin heittämällä sanoa, että monipuolisempaa ja värikkäämpää ruokaa syön, kuin moni ruokailuideni kummastelija. Käytännössä pyrin syömään kasvispainotteisesti, mutta kyläpaikoissa voin syödä myös liharuokaa. Pyrin välttämään turhaa lisättyä sokeria sekä ruista ja vehnää, mutta syön tottakai niitäkin aika ajoin ja menen varmasti lettukesteille, jos naapuri sinne minut käy erikseen hakemassa. Olen allerginen raa’alle tomaatille sekä kalalle ja mereneläville.  Näillä spekseillä minulla ei ole lainkaan sellainen olo, etten saisi syödä mitään. Allergioiden lisäksi kyse on omasta hyvinvoinnista ja sitä tukevista valinnoista. Jos ruis ja vehnä saavat olon tukalaksi ja vatsan oikuttelemaan viikoksi, kannattaako niitä väen vängällä syödä? Jos sokerisatsit turvottavat varpaat ja sormet ja saavat aikuisiän aknen riehaantumaan, miksi altistaisin itseni koko ajan moiselle epämiellyttävyydelle? Kyse ei ole siitä, ettenkö näistä nauttisi tai näitä söisi. Välillä tottakai! Mutta hyvinvointi on pidemmällä aikavälillä minulle tärkeämpää kuin hetkellinen nautinto. Se ei estä silti tekemästä välillä myös huonompia valintoja. Silloin nautitaan karjalanpiirakkaa ja karkkisäkki hyvillä mielin. Ja podetaan sitten pari päivää.

 

 

 

Syötkö terveellisesti vai ”terveellisesti”? Lue myös #healthyfood!

#healthyfood

Eveliina

Terveys-ja hyvinvointialan moniottelija - fysioterapeutti, valmentaja ja kouluttaja. Ikuinen opiskelija. Vapaa-ajalla intohimoinen liikkuja, lukutoukka, haaveilija, amatööripaakari ja samppanjan ystävä. Blogistani ei löydy täydellisen glamoröösiä fitnesselämää, vaan pikemminkin lattialle tippuneita munia ja maljakkoon kuihtuneita kukkia - elämää. Yhteydenotot eveliinarau(at)gmail.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 11
Tykkää jutusta