Valitettavasti et tullut valituksi

Kun korkeakouluhakujen tulokset alkoivat kuumeisen odotuksen jälkeen tupsahdella Opintopolkuun, sai moni erittäin mieluisaa postia. Facebookit ja instagramit ovat täyttyneet riemukkaista päivityksistä, joissa on jaettu kuva hyväksytystä opiskelijavalinnasta. Monet ovat itkeneet onnenkyyneliä kun pitkäaikainen haave viimein toteutui, toiset hierovat epäuskoisena silmiään, eivätkä voi edelleenkään uskoa tulleensa hyväksytyiksi. Oli taival taustalla millainen oli, te pääsitte askeleen lähemmäs omia unelmianne ja onnistuitte. Onnea, hienoa työtä!

Näissä kekkereissä on kuitenkin sitäkin suurempi hiljainen joukko, jonka päivää ei kaunis auringonpaistekaan piristä. Samppanjaa ei poksauteta, onnittelukakkuun ei ole syytä koskea. Opiskelupaikkaa ei tullut. Jotkut jäivät ilman paikkaa ensimmäistä kertaa, joillekin pettymys oli jo kolmas peräkkäin.  Ja tämä kirjoitus on teille. Juuri sinulle. Voin sanoa, että tiedän, miltä se tuntuu. Olen kuitenkin kääntänyt pettymyksen menestykseksi ja toivon, että voin auttaa sinuakin. Edes hieman helpottaa tämän hetkistä olotilaasi.

Hyväksy tunteet, valitse toiminta

On täysin ymmärrettävää, että koet tällä hetkellä surua ja pettymystä. Ehkä suuttumusta ja katkeruuttakin. Jos toive opiskelupaikasta on ollut määrittämässä tulevaisuutta, eikä varasuunnitelmaa tai esimerkiksi töitä ole, saattaa päätös tuntua maailmanlopulta.  Pääsykokeisiin on hyvinkin saatettu päntätä puolet vuodesta ja sen eteen on uhrattu paljon. Nyt joudut luopumaan isosta haaveestasi ja asennoitumaan uudelleen syksyyn. Tunteet saattavat olla myös hyvin ristiriitaisia, jos esimerkiksi oma ystävä tai puoliso on päässyt, kun sinä olet jäänyt ilman paikkaa. Voi olla hankala iloita toisen puolesta ja tunnet ehkä kateutta ja epäreiluuden tunnetta. Ne ovat täysin ymmärrettäviä tunteita ja aivan hyväksyttäviä. Kannattaa kuitenkin käydä mielessään läpi, miksi tuntee niin. Myös asian läpikäyminen läheisen kanssa saattaa myös auttaa. Tunteista kannattaa puhua!

Hyväksy negatiiviset tunteet ja anna niiden tulla. Jos yrität pyristellä niistä eroon, ne hyökkäävät kimppuusi kahta tarmokkaammin. Ehkä sinua lohduttaa, kun ajattelet, että tunteet ovat ohimeneviä. Muutaman kuukauden päästä sinulla on jo uusi draivi päällä ja tämän luokan murehtiminen on muisto vain. Voit nyt itse valita, miten toimit. Jäätkö murehtimaan kovaa kohtaloasi ja kiukkuilet opiskelupaikan vastaanottaneelle puolisollesi, vai iloitsetko lähimmäisesi onnistumisesta ja menet eteenpäin? Suosittelen jälkimmäistä. Muiden onnistuminen ei ole sinulta pois. Päinvastoin. Toisten kannustaminen on voimaannuttavaa!

 

Lopeta vertailu

Olemme erittäin hyviä vertaamaan itseämme muihin. Eräässä Fok_It-sarjakuvassa tiivistyy tämä vertaamisen kulttuuri äärimmäisen hyvin.

”Yksi mun suuri ongelma on se, että mä jatkuvasti vertaan itseäni muihin ihmisiin. Tiedätsä? Toi on paljon menestyneempi. Toi on paremman näköinen. Toi tuoksuu hyvältä. Toi tietää juttuja. Tolla on sellanen siisti koira, josta kaikki tykkää. Toi ei vertaa ittseensä muihin. Toi osaa heittää voltin. Tolla on siisti parta. Ton farkut istuu paremmin. Sillä on parempi perse. Ja varmaan vähemmän suolisto-onggelmia. Toi on mulkku, mutta silleen paremmalla tavalla. Toi on…no okei, toi on orava. Mut silläkin menee paremmin.”

Vertasimmepa itseämme siihen, mitä olemme joskus olleet, siihen mitä naapuri, serkku, Antti Holma tai Kim Kardashian on, niin ajamme aivan täysin metsään. Sillä ei ole väliä mikä vertauksen kohde on, sillä vertaaminen harvoin on kovinkaan positiivista ja kotiin päin. Yleensä kun keskitymme korostamaan omaa epäonnistumista, puutteellisuutta ja keskeneräisyyttä. Jokaisella meistä on oma polkumme, omat elämät. Asiat tapahtuvat eriaikaisesti ja eri järjestyksessä. Toisilla on enemmän kamppailuja kuin toisilla ja sellaisia kamppailuja, joista emme tiedä mitään. Ei siis kannata astua siihen ansaan, että ajattelee muiden olevan itseään parempia, menestyneempiä ja onnistuneempia. Tai verrata omia saavutuksiaan  muihin. Mitä lisäarvoa se sinulle tuo, että harmittelet 21-vuotiaana sitä, ettet ole vielä suorittanut amk-tutkintoa vaikka kaverisi porhaltaa jo kohti toista tutkintonimikettä? Ja tekeekö se sinusta epäonnistujan, ja ystävääsi surkeamman opiskelijan, jos jäit kovassa haussa muutaman pisteen päähän valinnasta?

 

Etsi vaihtoehtoja

Vaikka tuleva vuosi näyttäisi nyt yhdeltä mustalta möntiltä, ei hätä ole tämän näköinen. On tottakai aivan mahdollista jäädä märehtimään surkeaa kohtaloaan ja sitä miten huono on, mutta hei oikeasti. Kukaan ei kuollut, ei edes se unelmasi, vaikka pienen kolhun saikin. Jos nyt vielä harmittaa, se on ihan okei. On täysin ymmärrettävää, että olo on pettynyt ja hämmentynyt. Sure tämä viikonloppu, jos niikseen on. Mutta viimeistään ensi viikolla on aika nostaa häntä pystyyn ja miettiä, mitä seuraavaksi! Paikka ei nyt auennut, mutta maailma ei loppunut tähän. Sinulla on edelleen kaikki mahdollisuudet edessäsi! Mieti siis mitä voisit tehdä tässä tilanteessa siitä huolimatta, että et päässyt opiskelemaan. Mikä olisi nyt se teko tai asia joka tukisi omaa tavoitettasi ja veisi kohti omaa unelmaasi? Mitä haluaisit vuoden aikana saavuttaa? Kirjoita tavoitteesi ylös ja listaa ne toimenpiteet, mitä tämä tulee vaatimaan. Voit esimerkiksi korottaa lukion päättötodistusta aikuislukiossa, opiskella valmistavia opintoja kansalaisopistoissa tai tehdä polku/väyläopintoja ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa. Nyt on myös hyvä hetki miettiä, mitä parannettavaa viime pääsykokeesta jäi. Kannattaako lukeminen aloittaa aiemmin? Tulisiko petrata tieteellisessä kirjoittamisessa? Tulevan vuoden suunnittelu on hyvää surutyötä.

 

Älä luovuta

Vaikka sinusta nyt tuntuisi täysin toivottomalta ja vaikka tuntisit itsesi miten suureksi epäonnistujaksi tahansa, älä heitä hanskoja tiskiin. Et ole epäonnnistuja! Etkä missään tapauksessa ole yksin. Suosituimpiin hakuohjelmiin on todella vaikeaa päästä. Esimerkiksi psykologian opintoihin otetaan vain 6% hakijoista ja korkeakoulutaustaisella hakijalla saattaa hyvinkin olla sisäänpääsyyn vain reilun 1% mahdollisuus. Myös erittäin suosittuihin fysioterapian koulutusohjelmiin voi ensisijaisia hakijoita olla hyvinkin jopa 12  yhtä paikkaa kohtaan. Kun kilpailu paikoista on kovaa, ovat myös piste-erot pieniä ja puhutaan oikeasti puolikkaista ja desimaaleista. Olen itse  jäänyt nuolemaan näppejäni yhden pisteen vuoksi! Seuraavalla kerralla ilmoitin liikuntakokeen jälkeisessä soveltuvuushaastattelussa, että minä haen tähän opinahjoon niin monta kertaa, kuin tarve vaatii. Sinä vuonna sainkin sitten iloisen ilmoituksen puhelimeeni. (Ilmeisesti eivät uskaltaneet ottaa sitä riskiä, että joutuisivat jutustelemaan kanssani joka kevät)

Unelmiaan kannattaa määrätietoisesti jahdata ja olen varma, että unelmapaikkasi tulee aukeamaan, kun vain sinnikkäästi yrität ja teet parhaasi. Kyllä se aika vielä koittaa! Ja sitten juhlitaan.

 

Eveliina

Terveys-ja hyvinvointialan moniottelija - fysioterapeutti, valmentaja ja kouluttaja. Ikuinen opiskelija. Vapaa-ajalla intohimoinen liikkuja, lukutoukka, haaveilija, amatööripaakari ja samppanjan ystävä. Blogistani ei löydy täydellisen glamoröösiä fitnesselämää, vaan pikemminkin lattialle tippuneita munia ja maljakkoon kuihtuneita kukkia - elämää. Yhteydenotot eveliinarau(at)gmail.com

6 vastausta artikkeliin “Valitettavasti et tullut valituksi”

    • Voi harmi, olen tosi pahoillani! Mutta tiedätkö mitä: sä olet sitkeä ja vahva tyyppi, kun et ole luovuttanut. Pääset ihan varmasti vielä sisälle. Lääkikseen pääsy on hankalaa ja tuttavani taisi hakea jopa 7 kertaa, kunnes tärppäsi. Tsemppiä harmin keskelle. Olet yhtä lailla ansainnut kakkua ja samppanjaa. ❤️

  1. Hain korkeakoulupohjalla uudestaan opiskelemaan ja kaikkein raskainta on se, kun ei itse päässyt, mutta ensikertalaiset pääsivät itseä huonommilla pisteillä ensikertalaiskiintiön vuoksi. Vois vähän nakertaa! 😀

    • Äh! No ihan varmasti ottaa päähän ja isosti. Tuossa ei ole ihmekään, että tulee epäreilusti kohdeltu olo. Mielestäni kaikilla pitäisi olla samat mahdollisuudet! Eihän ensimmäinen koulutus välttämättä ole työllistänyt tai tuntunut oikealta.

  2. Mä niin muistan ne ohuet kirjeet, mitä pääsykokeiden jälkeen tuli kotiin. Olet varasijalla se ja se. Ja sitä riemun määrään, kun neljännellä yrittämällä napsahti 🙂 Nyt koulu alkaa olemaan loppusuoralla ja opintojen aikana olen huomannut, että oli oikeastaan parempi, etten aikanaan päässyt suoraan lukiosta sairaanhoitajaopintoihin kiinni. Elämänkokemus ja lähihoitajaopinnot alla tunnen olevani valmiimpi tuleviin töihin.

    • Satu, kuin myös. Ja kun odotit syksyyn saakka toiveikkaana, pääsetkö varasijalta. Ja sitten sai pettyä uudelleen, kun paikkaa ei tullut. Välivuodet tarjoavat kuitenkin usein loistavia mahdollisuuksia ja nimenomaan silloin, kun alla on vasta lukio, voi välivuosien ja työkokemuksen hankkiminen olla enemmän kuin paikallaan. Valmistumisen jälkeen on helpompi päästä kiinni työelämään, kun taustalla on jo työelämäosaamista. Eli pettymyksistä ja harmillisista asioista voi seurata hyviäkin asioita, vaikka sillä hetkellä kun hylkäys tulee, ei siltä todellakaan tunnu! Tsemppiä opintojen loppuun saattamiseen, tuleva sairaanhoitaja! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 15
Tykkää jutusta