Vaakakapinaa vai välttelyä?

Ei ole mukavaa kokea epämiellyttäviä tunteita. Epävarmuus, ahdistus, suru, pelko, jännittäminen ovat kaikki eittämättä tuntemuksia, jotka  tuntuvat inhottavilta, aiheuttavat stressiä ja usein itsesyytöksiä. Näistä tunteista halutaan mahdollisimman nopeasti eroon. Itseä tsempataan tai ehkäpä useammin ruoskitaan  karistelemaan ikävät tunteet äkkiä taka-alalle ja jatkamaan eteenpäin. Mielessä vilisevät vertauskuvat siitä, ettei oma läheinen olisi jäänyt suremaan tai pelkäämään, vaan ottanut härkää sarvista ja hoitanut homman. Mietitään, miksi itse on niin surkea, että tuntee mielipahaa jostain mitättömästä asiasta. Hus pois se minusta ja vähän äkkiä! Olemme paljon parempia ymmärtämään toisten mielipahaa kuin omaamme – kannustamme toisia itkemään ja antamaan tunteiden tulla. Huomaamatta kuitenkin sorrumme myös läheistemme kanssa tunteiden pikasiivousyrityksiin, vaikka tarkoitusperämme onkin hyvä ja tavoitteena on piristää. Harmistunutta kaveria sparrataan ytimekkäin tsemppilausein kuin 100m aitajuoksuihin ja lapsen ikäviin tunteisiin yritetään vastata realismilla. Älä itke, ei käynyt kuinkaan, ei sattunut, ei tule verta, mikään ei murtunut, nyt häntä pystyyn! Murehtivaa puolisoa ehkä neuvotaan olemaan ajattelematta ikävää asiaa ja lopettamaan stressaaminen. Epämiellyttävien tunteiden korjausyritykset kuitenkin usein menevät päin seinää ja saattavat jopa lisätä kurjaa oloa.

Tunne tunteesi

”Kun näkee jättiläisen, on syytä ensin tutkia auringon asemaa ja tarkkailla, eikö kysymyksessä ole kääpiön varjo.” – Novalis

Tunteet, niistä kumpuavat ajatukset ja toiminta elävät  jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Omia tuntemuksia on hankala alkaa järkeistämään. Emme voi itse valita, millaisia tunteita ja ajatuksia erilaiset tilanteet, ihmiset ja asiat meissä herättävät, sillä tunteet muuttuvat ja ovat ohimeneviä. Olisikin tärkeää ymmärtää, että kaikki tunteet, ne epämiellyttävätkin, ovat täysin inhimillisiä ja yhtä oikeita, kuin hyvätkin tunteet. Mieti siis miten voimaannuttavaa olisi, kun hyväksyisit nämä inhottavat tunteet, antaisit niiden sanoa sanottavansa ja sen jälkeen voisit olla tilanteen herra ja valita, miten toimit. Toimiminen edellyttää sitä, että osaamme tunnistaa omat tunteemme ja hyväksyä niiden olemassaolon, ilman että yritämme muuttaa tai sokerikuorruttaa niitä helpommin nieltäviksi. Epämiellyttäville tunteille ei aina tarvitse olla tekemässä jotain sillä tunteet ja ajatukset eivät ole välttämättä merkki siitä, että jokin olisi hätänä. Saatamme hyvinkin kokea ahdistusta tai epävarmuutta ilman mitään selkeää syytä, sillä mieli kyllä osaa tehdä omia kepposiaan ja syöttää meille pajunköyttä. Omiin tunteisiin ja ajatuksiin olisikin hyvä oppia ottamaan etäisyyttä ja pyrkiä tarkastelemaan niitä neutraalisti. Muuten olemme kuin navigaattorin ohjeisiin sokeasti luottavia kuljettajia, jotka kuuntelevat ja toimivat ohjeiden mukaan tarkkailematta ympäristöään. Silloin ajaa helposti harhaan, eikä pääse määränpäähän.

Tutkimusten mukaan heillä, jotka yrittävät lakaista epämiellyttävät tunteet maton alle, on enemmän stressiä kuin heillä, jotka voivat hyväksyä ikävät tunteet ja suhtautua itseensä myötätuntoisesti. Epämiellyttävien tunteiden pelkääminen johtaa myös helposti näitä tunteita aiheuttavien asioiden ja tekemisen välttämiseen. Jokainen tietää varmasti sen tilanteen, kun haluaisi juosta karkuun tai jättää menemättä johonkin. On ehkä pitänyt pitää tärkeälle ihmiselle puhe, tehdä puolivoltti liikunnan pääsykokeissa ilman voimistelutaustaa tai ottaa puheeksi epämiellyttävä tilanne työpaikalla. Kaikki tilanteita, jotka ovat olleet jollain tapaa itselle merkityksellisiä, mutta tuntemukset jotka tilanteeseen liittyvät ovat niin inhottavia, että tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja työntää pää kaninkoloon. Jäädä mieluummin kotiin katsomaan Muumeja ja antaa olla. Näissä tapauksissa moni varmasti hyväksyisi nuo inhottavat tuntemukset ja toimisi niistä huolimatta. Mutta jos uskoisi kaiken mitä mieli sanoisi ja ne sanat olisivat todella voimakkaita: ”Minusta ei ole mihinkään, olen surkea. Olen aina ollut kömpelö” ”En osaa, kaikki nauravat” Silloin sitä mielellään keksii jonkun verukkeen, jonka varjolla tilanteen voisi välttää. Ja ah, miten helpottavaa, jos tuollainen tilanne peruuntuu itsestä riippumattomista syistä!  Tilanteen pakoilu vain usein vie syvemmälle suohon. Hetkellinen mielihyvä, jonka vaikean asian kohtaamattajättäminen tuottaa, ruokkii välttämistä jatkossakin ja samalla vie kauemmas itselle merkityksellisistä asioista. Samalla tuo vältettävä tunne tai kokemus muuttuu mielessä yhä ja yhä isommaksi hirviöksi, joka alkaa vallata elintilaa ja saattaa kapeuttaa huomattavasti elämäämme. Hyvänä esimerkkinä voi olla myös tiukan dieetin noudattaminen. Kun ruokavalio perustuu paperilapun noudattamiseen ja siinä tulee olla ehdoton ja grammantarkka, alkaa herkästi välttää tilanteita joissa tarjolla on ruokaa. Yhtäkkiä juhlat, ystävien kanssa syödyt illalliset ja kaikki menot karsiutuvat ja elämä pyörii dieetin ympärillä. Tai voiko sitä edes elämäksi sanoa? Välttämiskäyttäytyminen on yksi psyykkisistä esteistä, jotka saattavat estää meitä toteuttamasta meille tärkeitä asioita ja jarruttaa muutoksia. Välttämiskäyttäytymisellä yritetään vähentää ahdistusta, mutta pidemmällä aikavälillä käytös vain laajentaa ongelmaa ja lisää ahdistusta.

Tietoista vaakakapinaa vai tiedostamatonta välttelyä?

Puntarilla käyminen on hyvin tyypillinen esimerkki epämiellyttävästä tilanteesta, jota moni  välttelee. On myös hyvin yleistä, että koko painon punnitsemisen merkitystä vähätellään. ”Heitä se vaaka jorpakkoon” Syy, miksi puntarilla piipahtamista vältellään, on yleensä juuri se epämiellyttävä tunne. Se tosiasia, että painon punnitseminen saattaa herättää epämiellyttäviä ajatuksia ja tuntemuksia. Ja kukapa meistä haluaisi väenvängällä kokea sellaista, vieläpä heti aamulla, kun päivä vasta on alkamaisillaan. On ihan luonnollista, että vältämme asioita, jotka tuntuvat meistä epämiellyttäviltä. Ns. vaakakapinailmiössä on mielestäni valtavasti hyvää ja se viestittää hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, rakastamaan itseään välittämättä vaa’an lukemista. Ja näin sen kuuluu ollakin. Ei vaaka saa määritellä sitä, kelpaammeko itsellemme ja saammeko olla onnellisia ja tyytyväisiä. Sen sijaan, että puntarilla käymistä välteltäisiin, kehottaisin miettimään, miksi puntarista tai painosta on tullut sellainen mörkö ja altistamaan itsensä epämiellyttävälle tunteelle. Painoon liittyvästä ahdistuksesta voi päästä eroon ja se, jos mikä olisi erittäin tärkeää. Puntarin lukemaan voi ja tulisi suhtautua neutraalisti. Painon punnitseminen on  paino-ongelmissa erittäin helppo ja halpa keino tarkkailla tilannetta. Puntarin välttely on johtanut monilla painon hallitsemattomaan kohoamiseen, kun tosiasiaa ei ole haluttu kohdata ja tilanteeseen ei ole ajoissa ymmärretty puuttua. Ikävä kyllä kun se peili ei aina kerro tilannetta niin rehellisesti, kuin ehkä toivoisimme… Se, miten, milloin ja miksi painoa kannattaa tai ei kannata seurata päivittäin onkin sitten jo toinen (pitkä) tarina. Johon varmasti vielä palaan.

 

Tunnistatko sinä välttelyä omassa toiminnassasi? Välttämisen tunnistaminen ja myöntäminen on jo ensimmäinen askel. Toinen askel on pysähtyä pohtimaan, olisitko valmis luopumaan siitä? Voisitko luopua nopean mielihyvän tavoittelusta, uskaltaa kohdata ja hyväksyä tuon epämiellyttävän tunteen? Tämän jälkeen kyse on vain siitä, että uskaltaa toimia eri tavalla, kuin on aiemmin toiminut. Eri tavalla, kuin on ehkä itselle turvallista toimia ja kohdata nämä epämiellyttävät tunteet ja ajatukset. Kuunnella niitä, mutta ei uskoa kirjaimellisesti kaikkea, mitä ne kertovat. Vaan olla läsnä tässä hetkessä, tiedostaa että tuntemukset ovat ohimeneviä. Ja olla sisukas! Toteuttaa päämäärätietoisesti niitä tekoja, jotka ovat omien arvojen suuntaisia.

Hyväksyväksi harjoittelemalla

Epämiellyttävien tunteiden hyväksymistä voi harjoitella esimerkiksi tietoisen läsnäolon kautta. Voit sulkea silmäsi, jos se helpottaa sinua keskittymään. Hakeudu itsellesi mieluisaan asentoon, kuten selinmakuulle tai istuma-asentoon. Jos mieluummin liikut, voit hitaasti kävellä.

  • Kiinnitä huomio kehoosi. Havainnoi hengitysrytmiäsi ja kehosi tuntemuksia ilman, että yrität muuttaa mitään. Käy läpi, missä kehosi osassa tunnet tämän epämiellyttävän tunteen? Tunnetko jännitystä lihaksissasi, puretko hampaitasi yhteen? Vain tarkkaile, mitä tunnet.
  • Kiinnitä huomio ajatuksiisi. Pyri tarkkailemaan niitä ulkopuolisen näkökulmasta, mahdollisimman neutraalisti. Älä usko niitä, älä jää niihin kiinni. Tutki niitä uteliaasti ja anna niiden tulla ja mennä. ”Kiitos tästä ajatuksesta, mielenkiintoinen näkökulma.”
  • Keskity hengitykseesi. Pyri nyt hakemaan syvää hengitystä. Hengitä keuhkot täyteen hitaasti kolmeen laskien ja hengitä ulos hitaasti, laskien kuuteen. Toista 3-6 kertaa.
  • Jos mahdollista, vie kätesi sinne missä tunnet epämiellyttävän tunteen tai käännä ajatuksesi tuota paikkaa kohti. Kohdista hengityksesi tuolle alueelle ja rentouta hartiat sekä kasvojen lihakset.
  • Kerro itsellesi, että ajatukset ja tunteet ovat ohimeneviä. Mieti, miten puhuisit parhaalle ystävällesi, joka kokisi nuo samat ajatukset ja tunteet? Ole armollinen ajatuksillesi.

HUOM. Hankalissa ahdistustapauksissa, traumoissa, syömishäiriöissä ja muissa tapauksissa, joissa käytös on häiriintynyttä, tulisi kääntyä asiantuntijan puoleen. Ammattilaisen kanssa voi yhdessä etsiä sopivimmat työkalut ja harjoitella altistumista turvallisessa ilmapiirissä.

 

Eveliina

Terveys-ja hyvinvointialan moniottelija - fysioterapeutti, valmentaja ja kouluttaja. Ikuinen opiskelija. Vapaa-ajalla intohimoinen liikkuja, lukutoukka, haaveilija, amatööripaakari ja samppanjan ystävä. Blogistani ei löydy täydellisen glamoröösiä fitnesselämää, vaan pikemminkin lattialle tippuneita munia ja maljakkoon kuihtuneita kukkia - elämää. Yhteydenotot eveliinarau(at)gmail.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 7
Tykkää jutusta