Ärsyttävät erityisruokavaliot!

Kukapa ei nauttisi rauhallisista aamiaisista, kun voi juoda kaikessa kiireettömyydessä pari kupillista teetä, eikä ole mikään hötky minnekään. Ainakin itselleni se on arjen tiimellyksessä aikamoista luksusta, mutta toki onnistuu, jos aamuun on varannut rutkasti ylimääräistä aikaa. Harvoin kuitenkaan aamiaiselle on pyhittää 10-15 minuuttia enempää – ei ehdi tai malta tai huomaa, että onkin laittanut ripsiväriä vain toiseen silmään. Ehkä sitä suuremmallakin syyllä olen ottanut lomallani aamiaisista kaiken ilon irti ja aion ottaa vielä viiden päivän ajan, ai ettien että. Parasta on, kun aamupalapöydässä odottaa joku uusi lehti. Mummomaisinta minussa, että pidän erityisesti Yhteishyvän selaamisesta. Mielellään vielä niin, että jalassa on villasukat ja polvessa Ice Poweria. Toinen lehtisuosikkini on ehdottomasti Kotivinkki. Että näin villiä elämää. Saatan lukea hyväksi havaitsemiani leivontaan tai kokkaukseen liittyviä lehtiä tai niitä säästämiäni Kotivinkkejä moneen eri otteeseen. On vain niin mukavaa, että siinä kauraleipää mussuttaessani saan lukea jotain kepeää, ei niin kovin tähdellistä asiaa. Ja toki tutkailla ihania kuvia ja reseptejä.

Ja meikitönnä, tietenkin!

Toissa päivänä luin melko uutta Kotivinkkiä, jossa oli erityisruokavalioita löyhästi sivuava kolumni, jonka kirjoittaja tuumaili tuhahdelleensa ärsyttäville erityisruokavalioille ja päätti kirjoittaa kirjan pullasta, että olisi kaikkien trendihapatusten keskellä edes jokin tolkku – ainakin pullassa. Ärtymys sitten näihin ”ohi kiilaaviin gluteenittomiin” henkilöihin kummasti laski, kun Olga itse joutui muuttamaan ruokavaliotaan ja jättämään pois muun muassa ne viljatuotteet sekä kyselemään gluteenittomien vaihtoehtojen perään.

Olgan aiemmat ajatuksen ja silmien pyörittelyt erityisruokavalioille tuntuivat kuvastavan hyvin nykypäivää. Siinä missä joitain sairauksia kuulee vähäteltävän trendisairauksiksi (Monna tästä juuri kirjoittikin), myös erityisruokavaliot niputetaan samaan sarjaan. Trendikästä, turhaa, huomion hakemista. Miksi ei voida olla normaalisti? Muuttuuko suhtautuminen ihan totta vasta sitten, kun on itsellä ripulit housussa ruisleivän jälkeen?

On toki niin, että ravintoon liittyviä trendejä on 2000-luvulla noussut esiin vähän väliä ja toiset tuntuvat hurahtavan jokaiseen niistä. Se on uuvuttavaa, jos omalla läheisellä on joka kerta tullessaan jokin uusi rajoite, mieltymys tai uskonnollinen hurahdus. Joka toisella on jokin ruokarajoite, eettinen periaate tai mieltymys, joka tekee esimerkiksi kekkereiden järjestäjän työstä haastavampaa. Yksi ei voi syödä yökkimättä korianteria, yksi ei voi syödä gluteenia, toinen ei voi syödä soijaa, kolmas ei mitään edellä mainituista. Yksi on vegaani, yksi ovo-lakto-pesco-vege, yksi vege, yksi fruitaristi, yksi noudattaa IFD-dieettiä, toiset kaksi Dukania ja yksi Zonea. Ahaa. Väsääpä tälle porukalle täytekakku. Kovin usein erityisruokavalioihin hurahtamiseen liittyy myös jonkinlainen hurmos. Esimerkiksi ketoosiin johtavat dieetit saavat näkemään hetkeksi maailman erittäin kirkkaiden energialasien läpi ja ketogeneettisen ruokavalion ilosanomaa lähdetään julistamaan ovelta ovelle avocadot kädessä. Sikäli on ihan selvää, että erityisruokavaliot voivat aiheuttaa ärtymystä ja pään pyörittelyä. Tuntuu kohtuuttomalta, että johonkin muodikkaaseen dieettiin hurahtanut vaatii ympäristöään muuttumaan. Ja kyllä minä harrastan sitä pään pyörittelyä silloin tällöin itsekin, jos kyse on hurahduksesta johonkin aivan päättömään, kuten nyt vaikka ruokavalioihin, joissa hiilihydraatit pyritään toistuvasti pitämään alle 20g vrk. Tai jos kyse on vain ja ainoastaan nirsoilusta tai muusta oikuttelusta vailla syytä.

Edelleen on kuitenkin henkilöitä, joille ruokavalio on osa sairaudenhoitoa. Ja iso joukko heitä, jotka ovat  löytäneet ruokavaliosta apua niiden oireiden hoitamiseen, joille ei ole löytynyt selkeää selitystä ja diagnoosia. Siksi erityisruokavalioihin ei tulisi suhtautua ylimalkaisesti tai alentavasti. On ollut ihan  järkyttävää joutua tilanteisiin, jossa on kuullut ruokaa esillepanevan henkilön toimesta, ettei sillä ole mitään väliä, jos kalalautaselle ja kala-allergikolle tarkoitetun ruoan tarjoiluvadille on sama otin. Tai laitetaan gluteenittomat leivät väenvängällä normaalien joukkoon ja pähkinäallergikolle tarjolle tuotetta, joka saattaa sisältää pähkinää. Koska se vain saattaa sisältää sitä. Näissä asioissa leikitään pahimmillaan jonkun hengellä. Ja harmittomammatkin vaikutukset voivat kuitenkin olla esim viikkoja kestävä kutina ja vatsaongelmat. Ei niin kiva.

Munaton, maidoton, gluteeniton, iloton…

Muistan lapsuudesta hyvin sen, ettei serkkuni voinut syödä maitoa tai kananmunia ja mummini leipoi hänelle pullia, jotka olivat mielestäni mauttomia ja vetisiä. Kaakao tehtiin veteen happaman makuisesta kaakaojauheesta ja se maistui yhtä aikaa vetiseltä ja kitkerältä. Punaiseen maitoon ja voihin leivottua puustia sekä maatilan tankkimaitoon tehtyä kaakaota suurella antaumuksella herkutellessani ajattelin, että tuollainen kohtalo on pahin mahdollinen. Kun vielä maistoi eltaantuneelta maistuvaa kasvismargariinia, osasi arvostaa Voimariinin rasvaisen suolaista makua. Silloin kun sitä sattui saamaan sipauksen paahtoleivälle, mistä se toki nuoltiin saman tien parempiin suihin.

Kun sitten jouduin ensimmäistä kertaa gluteenittomalle ruokavaliolle n.15 vuotta sitten, minusta tuntui että sen saa syödä mitään. Ruisleivän ja karjalanpiirakoiden suurkuluttajana olin yhtäkkiä tyhjän päällä. Hotelliaamupaloilla oli vain vaahtomuovin oloisia mauttomia, joustavia gluteenittomia sämpylöitä ja silloisen herkkuni makaronimössön gluteenittoman makaronit kimpoilivat lautaselta innokkaammin kuin Kaavin ala-asteen kumiperunat. Silloin gluteenittomuus ei ollut mitenkään tavanomaista ja tuotevalikoima oli sen mukainen. Silloin se itse ruokavalio otti kupolista niin paljon, että olisi tuntunut kohtuuttomalta, jos joku olisi vielä alkanut tuhisemaan siitä, että lienenkö vain trenditietoinen syöjä ja nirso.

Tällä hetkellä ruokavalioni ei sisällä maitotuotteita eikä viljoja, kauraa lukuunottamatta. Joudun myös välttämään mm. raakaa porkkanaa, kaalia ja Xylitolia. Myös isommat määrät soijaa, papuja ja herneitä ja omenat ovat no go – mutta omenaa on välillä ihan pakko saada. En syö kalaa tai mereneläviä, enkä juuri lihaa. Kyläillessä en kuitenkaan kieltäydy esim riistasta. Kuitenkin aika todella paljon jää ruoka-aineita, joita voin syödä! Minua nyppii ehkä eniten, jos ruokailemistani kommentoidaan vaikeaksi, ilottomaksi tai tylsäksi ja itse vedetään sitten lounastauolla Hesburgerin hampurilaisaterioita ja eineslaatikoita. Kyllä se on minusta huomattavasti tylsempää ja ilotonta. Ja saisi ainakin oloni hyvin vaikeaksi ja ilottomaksi. Mielestäni voin syödä erittäin monipuolisesti ja itseasiassa, ruokavalioni on monipuolistunut ihan älyttömästi! Toki rajoitteet ajoittain tympivät, mutta toivon että pystyn pikkuhiljaa taas palauttamaan joitain ruoka-aineita takaisin, jahka tilanne rauhoittuu. Sitä ennen valitsen kuitenkin mieluummin oikeastaan mitä tahansa muuta, kuin otan vastaan oireet, joita sopimaton ruoka minulle aiheuttaa. Edes Fazerin sininen kaikessa ihanuudessaan ei ole tämän väärti. Vai toimisiko sinulle tällainen olotila:

  • riehaantuva aikuisiän akne
  • pienet ryhelmäiset näpyt, ihottuma ja kuoriutuva iho
  • haavat kielen sivuissa
  • rakkulat suussa
  • haavautuva iho sorminivelten päällä
  • vatsan turpoaminen (mitannut jopa +15-20cm lukemia)
  • vatsakrampit
  • korventava ylävatsakipu

Tiedostan, että erityisruokavaliot aiheuttavat päänvaivaa aina silloin, kun kutsutaan syömään/kylään tai lähdetään porukalla syömään, mutta en ole kokenut sitä mitenkään järisyttävän suureksi pulmaksi, joka jotenkin estäisi tekemästä mitään. Aina kun on löytynyt suuhunpantavaa. Olen onnellisessa asemassa, että en tietääkseni ole millekään hengenvaarallisesti allerginen, lukuunottamatta kalaa, josta en ole täysin varma – en aio ottaa selvää. Kuitenkin monet ruoka-aineet ovat yksinkertaisesti sopimattomia tai aiheuttavat oireita, minkä vuoksi välttelen niitä parhaani mukaan enkä syö niitä kotioloissa ollenkaan. Jos tarjolla ei ole jossain minulle sopivaa vaihtoehtoa, sitten ei ole. Ei minua harmita, jos porkkanakakkupala joskus jää saamatta. Hengenhädässä joustan vatsavaivojen kustannuksella.  Pyrin kuitenkin soveltamaan ja varautumaan aina eväillä tai täydellä vatsalla.

Kyläpaikkaan kohteliaasti ilmoitan, että eivät sitten varaisi turhaan kaikkia ihanuuksia ja kerron, että ei tarvitse huomioida minua mitenkään muuten. Yleensähän nämä kehotukset toki kaikuvat kuuroille korville ja viime viikonloppunakin oli aivan minua ajatellen valmistettua kasvisruokaa ja maidoton sekä viljaton menu. Siellä linja oli, että omalta mukavuusalueelta ja totutusta ruoasta poiketessa vain rikastuttaa ruokavaliotaan uusilla tuotteilla  ja huomaa, miten hyvää ruokaa saa vaikka ilman niitä maitotuotteita.

 

Huomiota ja pätemistä?

Studio Julmahuvilla on sketsejä, joissa Mellunmäkeläiset ja milloin ketkäkin tekevät tempauksia, joissa ei ole mitään mieltä tai merkitystä. Tavoitteena on vain saada huomiota ja päteä. Ilmeisesti näin erityisruokavaliotkin aika ajoin koetaan. Että kun nyt vain heittäydytään hankaliksi, eikä suostuta syömään mitä tarjolla on. Toista se oli sota-aikaan! Kaikesta pitäisi myös vähintäänkin olla antaa lääkärintodistus, ettei nyt vain olisi kuitenkin jotain huomionhakuista temppuilua se, ettei voida syödä IHAN TAVAN RUOKAA.

Mikä sitten on sitä ihan tavan ruokaa, kysynpä? Miten se ”tavan ruoka” niin usein tuntuu olevan niitä jotain 90-luvun huipputuotoksia, kuten makaronilaatikkoa, kinkkukiusausta ja nakkikastiketta. Miksi kenenkään esim pitäisi syödä niitä makkararuokia ikinä, koskaan tai milloinkaan? Eikö tavan ruoka ole sitä, mitä laitetaan kotona omien mieltymysten ja omien tavallisuuden normien mukaan. Mikä on oman käsityskykyni mukaan laaja skaala jotain, joka on melko puhdasta, ilman liiallisia voi/kerma/sokeriövereitä tehtyä. Eli toisin sanoen arkeen passelia, erilaista kuin huippuravintoloiden gourmet-ruoka tai rasvaa tirisevä pikaruoka. Ei ennen sushiakaan olisi varmastikaan pidetty ”tavan kotiruokana” mutta niin vain sitäkin jotkut syövät lounaaksi tai iltapalaksi joka viikko.

Ruokatrendeihin vaikuttaa paljon  saatavuus ja taloustilanne. Pula-aikaan on natustettu pettuleipää – ok, lama-aikana vedetty makaroni- tai perunavelliä voisilmällä, ravintoarvoja juuri miettimättä. Eilen selatessani äidiltäni saamia vanhoja reseptikansioita, oli tarjolla muun muassa maistuvia maksamuunnelmia sekä punakampelaa. Jotenkin ei nyt kovasti innostanut kokeilemaan. Nyt kaupoissa on tarjolla runsaammin kaikkea ja ravinnosta tiedetään enemmän. Olisihan se nyt kummallista, jos kaikki ympärillä muuttuisi ja tieto päivittyisi, mutta emme hyödyntäisi sitä mitenkään?

Ruoka voi edistää hyvinvointia. Kukaan ei varmaankaan rajoita ruokavaliotaan vain ärsyttääkseen heitä, jotka voivat syödä rajoituksetta mitä tahansa pöydästä löytyy. Voin kertoa, että kyllä se varmasti nyppii eniten heitä, jotka joutuvat ruokailuaan kohtuuttoman paljon miettimään, maksamaan mahdollisesti enemmän erityisruokavalioon kuuluvista valmisteista ja kieltäytymään juhlien tarjoiluista. Voin kertoa, että juuri nyt haluaisin vain mennä hotelliaamupalalle ja mättää estoitta kaikkea mahdollista, kuten isoja pulleitä sämpylöitä paksun voikerroksen ja juuston kera. Kyytipojaksi Fazerin sinistä! Mutta ei, menenpä tästä voitelemaan itselleni kaura-tattarileivän sillä eltaantuneella vanhainkodin makuisella Keijulla ja pistän päälle hikiseltä sukalta maistuvan vegaanisen ”juustoviipaleen”. Mutta täytyy sanoa, että kummasti makuihin vain tottuu ja minusta mm. nämä tuotteet maistuvat erittäin hyvältä. Ei siis tarvitse jäädä nyyhkimään sen voin perään sittenkään. Kannattaakin enemmän kiinnittää huomiota kaikkeen mitä saa syödä, eikä vain rajoituksiin. Jo vain on elämä silloin antoisampaa, eikä suinkaan ilotonta! Uteliaasti eteenpäin.

Naurettavan kökkö motivaatioteksti

 

Eveliina

Terveys-ja hyvinvointialan moniottelija - fysioterapeutti, valmentaja ja kouluttaja. Ikuinen opiskelija. Vapaa-ajalla intohimoinen liikkuja, lukutoukka, haaveilija, amatööripaakari ja samppanjan ystävä. Blogistani ei löydy täydellisen glamoröösiä fitnesselämää, vaan pikemminkin lattialle tippuneita munia ja maljakkoon kuihtuneita kukkia - elämää. Yhteydenotot eveliinarau(at)gmail.com

5 vastausta artikkeliin “Ärsyttävät erityisruokavaliot!”

  1. Aivan mahtava kirjoitus!! Ja niiin osuva huomio tuo että eikö se riitä että ruokarajoitteista itseään jo harmittaa tarjottavista herkuista kieltäytyminen, saati sitten että vielä joutuu kuuntelemaan naljailua asiasta.

    Itsekin syön nykyään paljon monipuolisempaa ruokaa kun joudun hiukan soveltamaan verrattuna siihen aikaan kun pystyin vetelemään sitä perus vehnähöttöä.

    • Hei kiitos paljon kannanotosta, My! Kiva kuulla, että ruokavalioon on löytynyt lisää monipuolisuutta. Siitä olen itsekin iloinen, koska aiemmin söin kyllä hyvin samalla tavalla koko ajan ja nyt tuntuu, että sitä oikein etsii uusia asioita ja reseptejä kokeiltavaksi. Olen kyllä samaa mieltä, että kyllä sitä varmasti moni ruokarajoitteinen saa jo ärsyyntyä ihan tarpeeksi niistä rajoitteista ja kieltäytymisistä (jos ei ole taustalla jokin eettinen periaate tms vaan nimenomaan oireiden sanelema pakko karsia ruokavaliota) että tuntuu vähän kohtuuttomalta, jos joku ottaa oikein asiaksi äläköidä siitä. Etenkin alkuvaiheessa, kun asia saattaa oikeasti aiheuttaa harmitusta ja päänvaivaa.

  2. Minä syön normaalia kotiruokaa eli ysäri-nakkikastiketta, makaronilaatikkoa yms ja inhoan tuota ruokavaliovouhotusta. Se on tosiasia, että monet ihmiset luo illuusioitaan, joiden mukaan joku tonton ruokavalio vaikuttaa esim. vatsan tai ihon hyvinvointiin. Vatsa tottuu siihen mitä sä syöt. Mulla on tosi herkkä vatsa. Esimerkiksi mä en syö aamupalaa ikinä, koska muuten istun koko aamupvän paskalla. Smoothie (ihan mikä tahansa smoothie, oli mehuun, maitoon tai veteen tehty) aiheuttaa ripulia, puuro ummetusta ja leipä ihan peruspaskaa. Mun vatsa on tasaantunut vasta lounaaseen mennessä, jolloin pystyn vetää salaatin fetalla ja kanalla. Välipalaksi hedelmiä. Vasta kotona töiden jälkeen pystyn syömään oikeaa ruokaa. Tämmöstä tää on eikä tulis mieleenkään juosta paniikissa lääkäriin tai itsediagnosoida googlessa itteäni.
    Naurattaa vaan noi ruokavalio-ohjeet joissa jokaisessa tuputetaan smoothieita, pähkinöitä, siemeniä ja sitä vitun puuroa.. Ei pysty

    • Kiitos Jutta kommentistasi! Tärkeintähän on, että jokainen löytää itselleen toimivimman tavan syödä ja voida hyvin sekä pysyä normaalipainoisena. Ajattelisin kuitenkin, että erinäiset vatsaoireet ja ihon reagoimiset ovat aina merkki jostakin ja asia kannattaa selvittää, jos se vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun. On toki ihan mielenkiintoista ja aivan relevantti kysymys, että miksi nykyään niin monella on ongelmia vatsan kanssa? Varmasti siellä on osasyynä ihan stressi ja heikko unenlaatu sekä mahdollisesti juuri vatsan herkistyminen ruoka-aineille, kun ollaan karsittu ruokaa supertarkasti. Myös oma vatsani herkistyi aikoinaan kisadieetillä mm. maitotuotteille, mutta sinnikkäästi palauttelin niitä pikkuhiljaa takaisin. Eli osittain kyllä olet oikeassa – vatsa tottuu jossain määrin siihen mitä ei syö, mutta ei aina. Ja oireet voivat olla muitakin kuin vatsaan liittyviä, esimerkiksi iho on aika hyvä peili sille.
      Itselläni esimerkiksi ehdottomasti selkein ruokavalion vaikutus näkyy ihossa. Kun jätin maitotuotteet ruokavaliostani pois, loppui isojen kipeiden aknepaiseiden puskeminen kokonaan, mutta ne kyllä palaavat kun vetäisee vaikka suklaata tai maitorahkaa. Ihoni ei ole ollut vuosiin näin hyvässä kunnossa. Toiveena toki on, että voisi pikkuhiljaa alkaa testailemaan, missä määrin maitoa keho kestää ja palautella takaisin esim laktoositonta raejuustoa ja luonnonjogurttia.
      Mutta vouhottamiset kaikista ruokavalioista voisi toki jättää sikseen ja keskittyä vain olennaiseen. Itselläni ei ole tarvetta tuputtaa ruokavalioajatuksiani muille ja kotona ei todellakaan tanssita oman ruokavaliopillini mukaan, vaan sovellan itselleni. Jospa jokainen vain keskittyisi siihen, mitä omalta lautaselta löytyy. Jos nakkikastike maittaa, niin go go!

  3. Itse olen elämässäni kokeillut jos jonkinlaista dieettiä ja ruokavaliota. Olen kokenut ketoosin huuman ja pyörtynyt kaalisoppa dieetillä jne. Siitä on pitänyt huolen 15vuotta rinnalla kulkenut syömishäiriöni. Kaikki päättyi suoliston rikkoutumiseen ja sain diagnoosin haaveineen paksusuoli sekä ärtyvä suolisto.

    Tämä ärtyvä suolihan on nykypäivänä melkein jokaisen vaiva. Toiset reagoivat siihen ja toiset eivät huomaa edes oireitaan vaan jatkavat tuttuun tapaansa elämää. Siinä kohtaa kun kokeilee maidottomuutta, gluteenittomuutta tai jättää epäterveelliset herkut/lisäaineet pois saattaakin huomata kuinka olo paranee vaikka olisi kokenut ettei aikaisemmassa voinnissa ole ollut vikaa.

    Mieheni lukeutui näihin. Minun ruokavalion vuoksi joutui muutamaan omansa. Mieheltä katosi monta vuotta jatkunut jatkuva ilmaisuus ja rykinä, paino putosi, ihon kutina loppui ja kolesteroliarvot laskivat. Itse parannuin jo pitkälle edenneestä osteopaniasta eli osteoporoosin esiasteesta jättämällä maidot sekä kalkkitabletit. Ennen söin maitoa ja juustoa (fitness buumi) valtavia määriä, mutta luusto ja kaikki arvot olivat päin prinkkalaa. Tuntui järjen vastaiselta jättää maitotuotteet, mutta kun viitsii ottaa asioista selvää niin ymmärtää kuinka pieni ja onneton määrä maidon terveyshyödyistä on… enemmänkin haittaa.

    Noh, mutta… itselläni on ibd ja ibs, joten luonnollisesti ärsyttää kuinka joku ibs vaivainen sekoittaa asiat ja alkaa kertomaan kuinka kärsii myös ärtyvästä suolesta. Niitä kahta vaivaa kun ei voi edes verrata! Toinen vie ihmisen aika ajoin toivomaan kuolemaa ja toinen on vain kurjaa sekä toisinaan kivuliasta. IBD vaivainen saa uudet perspektiivit sanalle kipu, jolloin normaalit vatsanpurut, epämiellyttävä turvotus ja ripulointi/ummetus tuntuu hyvältä vaihtoehdolta. Toisaalta olen kiitollinen kaikille jotka tavalla tai toisella edistävät ja pakottavat ruokateollisuutta valmistamaan ton, ton, ton ruokaa, sillä minäkin sitä joudun syömään. En kyllä tykkää sanoa ”joudun syömään”, sillä minusta se on myös hyvää, terveellistä, monipuolista ja vielä kerran painotan: OIKEASTI HYVÄÄ. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 14
Tykkää jutusta