Kaikilla mittareilla mitattuna kesy, lapsellinen ja alimpaan yhteiseen nimittäjään vetoava blogi

Kaikki olivat äitejä, äidiksi tulevia tai äidiksi haluavia. Pinkeitä mahoja, vatsojen hierontaa, resorillisia äitiyshousuja, imetysliivejä ja Tummeli-tuubeja tuntui olevan kaikkialla. Jokaisella oli lapsia, paitsi minulla ja esimiehelläni. Hän oli hintelä vanhapoika, eikä omistanut kuin akvaarion, jossa uiskenteli kolme tetraa ja Monni nimeltä Antero. Ehkä juuri siksi tulimme hänen kanssaan toimeen niin mainiosti.”
Fitness.blogissa pitää olla fitnesskuvia
Kas hei, mitä sinulle kuuluu?

Pyörähdin pitkästä aikaa nuuskimassa vanhan internet-kotini (Fitfashion) nurkkia. Viimeksi tirkistelin niitä vuodenvaihteen jälkeen, enkä sitten vaivautunut pyyhkimään pölyjä sen koomin. Vaikka kenties pieni kevätsiivous ja päivitys olisivatkin olleet paikallaan. Viime yönä unettomana sängyssä kieriskellessäni päädyin tutkimaan pintapuolisesti, miltä täällä näyttää. Oma huone oli samassa kunnossa, kuin mihin sen jätinkin. Hieman sikin sokin, kaapit täynnä sotkua ja muutamia yllätyksiä, kuten muumioitunut appelsiini ja hopealusikka (tällaiset ovat todistetusti löytyneet joskus vaatehuoneestani yhdessä A-tikkaiden kanssa). Vanhempia pöydälle jääneitä, kyllästymiseen asti kaluttuja päiväkirjoja ja muutama keskeneräinen pöytälaatikkojorina, jotka ovat jotain tekotaiteellisen ja pätemisenhaluisen 15-vuotiaan ja nykyisen (pätemisenhaluisen) liki kolmekymppisen minun, tuotannon sekoitelmia. Ah! Blogi on paikoitellen yhtä kiusallinen, kuin 20v sitten Koillis-Savoon kirjoittamani lehtijuttu. Se käsitteli ratsastusleirejä, roskaamista ja alaikäisten tupakointia. Yhtä selkeä teema, kuin blogissanikin.

Syy, miksi avasin sanaisen arkkuni, oli Katrin kirjoitus blogien muutoksesta. Miten ilahduttavaa! Luulin, että olen itse ainoa vastarannankiiski, joka kädet puuskassa on ollut tätä mieltä. Olen nimittäin itsekin huomannut blogien muuttuneen hurjasti ja. Muuallakin kuin täällä. Mutta niinhän kävi omallekin blogilleni, tai ehkä pikemminkin elämälle! Ajatus lähti blogin suhteen seilaamaan hakoteille kuin Muumipeikko saippuakuplassa. Ja sitä ajatusta oli aika hankala koittaa skraapata kasaan. Tuntui helpommalta vain laittaa pillit pussiin, kuin jatkaa epämääräisen söherön söhertämistä. Puhumattakaan siitä, että aloittaisi kaiken alusta!  ”Olla nuori, kokea jälleen kaikki mielenailahdukset, tyttöystävät ja myöhään venyneet illat? Ei kiitos. Olen onnellinen nykyiseen olotilaani. Minusta on nautinnollista velttoilla.” Sinäpä sen sanoit, Hemuli.

Jos nyt vaikka mietin blogini alkuperäistä aihealuetta, joka oli fitness, on se aiheena sellainen, että siitä riitti huumoria ja juttua revittäväksi juuri sen kisaprojektin verran. Vaikka vielä kilpailisin, mitä ei ainakaan lähitulevaisuudessa tai ehkäpä ikinä, tule tapahtumaan, tokkopa jaksaisin kirjoitella aiheesta enää mitään erityisiä. Ja ehkä blogini hieman ratsastikin ilmiön kiihkeimmällä aallonharjalla. Oli hieman poikkeava perus treeniblogista. Syynä kenties se, etten ollut kovin vakavasti otettava (tai myöskään vakavasti ottava…) urheilija. En bikini fitness atleetti, vaan enemmänkin kotletti. Enemmän Xtran eineslihapulla kuin naudan entrecote. Tai no, sanotaan Atrian lihapulla. You got to keep your standards high, woman! No te tiedätte. Vanha vitsi, heh!

Oli miten oli, on omakin kiinnostukseni blogeja kohtaan huimasti laskenut. Tähän vaikuttanut toki ajanpuutekin. Nämä seikat ovat luonnollisesti vaikuttaneet myös omaan motivaatiooni kirjoittaa. Tuntui siltä, että enemmän tekstien tekeminen otti kuin antoi, eikä se tehnyt iloiseksi juuri ketään. Ei ollut sisältöä. Ei oivalluksia tai mitään erityistä mistä kirjoittaa.   ”Tänään menin töihin. Tein töitä, söin lounaan ja välipalan töissä. Menin salille ja sen jälkeen kävin kaupassa, tein ruokaa ja sitten menin nukkumaan.” Jännittävää? Ei.

 Kaupallisuutta, ”pakko kirjoittaa jostain”-tekstejä, vauvajuttuja ja iänikuisia pakaratreenivinkkejä. Niitä riittää! Todella vähän tulee vastaan enää oikeasti hyviä ja mielenkiintoisia blogeja! Mutta on niitäkin. Pisteet näille elämänmakuisille, hauskasti kirjoitetuille ja ilahduttaville jutuniskijöille, jotka jaksavat viikosta toiseen vääntää laadukasta sisältöä. Itse en esimerkiksi kaipaa blogilta mitään selkeää teemaa. Kaipaan laadukkaasti kirjoitettua, viihdyttävää luettavaa. Ihan vaikka siitä perusarjestakin. Jos sitä vain on miellyttävää lukea. On hassua, että blogimaailmassa tuohta voi kääriä, vaikka ei osaisi edes kirjoittaa.

Blogit ovat saaneet myös kritiikkiä siitä, että ne ovat liian turvallisia. Kirjoitellaan varman päälle, ettei kukaan loukkaannu. Yhteistyökumppanitkin etsivät jatkuvasti käsikynkkäänsä blogeja, jotka ovat tarpeeksi ennalta-arvattavia. ”Kaikilla mittareilla mitattuna kesy, lapsellinen ja alimpaan yhteiseen nimittäjään vetoava:” kuten Naamat-festivaalien stand up-kilpailuakin vitsikkäästi kuvailtiin. Juuri sitä monet blogit ovat.

Syy latteisiin blogeihin löytynee varmaankin siitä, että osa tekee blogihommaa  työkseen ja tarvitaan niitä klikkejä ja kaupallisia yhteistöitä. Ymmärtäähän sen. Tai tehdään työtä, johon blogilla voi olla vaikutusta. Halusi tai ei. Jos kirjoittaa blogia, on suorastaan hulluutta jättää korostamatta omaa ammattitaitoaan tai mainostamatta palvelujaan. Firmalle voi saada melko mojovaa nostetta, jos lukijakuntaa riittää. Selvää mainosta, selvää tulosta. Blogin kirjoittelu voi kuitenkin helposti tuottaa myös negatiivista näkyvyyttä, riippuen siitä, mitä ja miten kirjoitat. Ja millaisia kuvia ja videoita bloggaaja itsestään julkaisee. En yhtään ihmettele, että jos kirjoittelee vaan asiattomuuksia ja enemmän asian vierestä, kuin itse asiasta, voisi kirjoittelulla hyvinkin olka negatiivisia vaikutuksia henkilön työimagoon. Ja kieltämättä, välillä kun joku asiakkaistani ottaa blogini puheeksi, alkaa korvia automaattisesti kuumottaa. Apua! Miten se on sen löytänyt! Ai niin, no googlesta ehkä.  Vai on se käynyt lukemassa. Hitsi, miksi en poistanut sitä yhtä kirjoitusta naisten tavallisista puuvillaisista alushousuista… Kunnes asiakas alkaa muistella jotain tekstiä ja purskahtaa nauruun. Kehuu. Mitä ihmettä? Häkellyn. Eikö hän nyt pidäkään minua epäammattimaisena, vaikka kirjoitankin blogia ja väitin kirjoituksessani, ettei bikini fitness sovi merimakkaroille?

Katajannokan hotellin synttäritervehdyksessä on sanomaa!

Etenkin terveydenhuollon puolella ja liikunta-alalla (+opetustyö, lasten ja nuorten parissa työskentely ym) voi olla aika kovakin paine pitää yllä mielikuvaa tervehenkisestä, 24/7 hymyilevästä ja viherpirtelöitä särpivästö superihmisestä. Joka ei koskaan juo viiniä, syö itseään turpeaksi vappumunkeista tai kerro huonoja vitsejä Joka edustaa aina työtään, vapaa-ajallaankin. Tämähän on silkkaa itsesuojelua ja imagon kohottamisesta. Järkevää, mutta samperin jäyhää. Internet on kuitenkin aika armoton ja kirjoituksillaan saattaa saada tahtomattaankin paljon negatiivista huomiota. Olen monesti saanut itse todeta, että sarkasmi ja satiirit on helppo tulkita netissä väärin. Hyvänä esimerkkinä täysin kieli poskessa kirjoitettu hääkirjoitukseni, jonka myötä sain Facebookiin ja sähköpostiini jopa vihapostia. Tirsk! Sitä siis todella voisi ihan perustellusti olla varovainen sanoissaan, mutta missä sitten olisi se hauskuus ja elämä?

Ehkäpä juuri siksi olen kevään ajan ratkonut asian kirjoittamalla Facebookiin niitä asiapitoisempia julkaisuja, pääasiallisesti työhöni liittyen, ja kirjaani suhertanut sitten sitä luovempaa tekstiä. Voin sitten julkaista opuksen joskus tulevaisuudessa ja pahoittaa kaikkien mielet kerralla. Koska mitä nyt siitäkin ajateltaisiin, että vatsalihasten erkaantumia hoitava fysioterapeutti kirjoittelisi satiiria äideistä ja synnyttämisestä? Siinä saisi tukkapöllyä muiltakin, kuin vauva.fi-sivuston vihairmeleiltä, jotka eivät tiedä miten hullaantunut tämä täti omasta siskontytöstään on. Riski pissiä omiin muroihin on kuitenkin yllättävän suuri. Mutta myöntäkää, että ”supermammailussa” on kuitenkin yhtä paljon huvittavia piirteitä, kuin on äärimmilleen viedyssä fitness-urheilussakin, joten aihehan suorastaan huutaa tarttumaan siihen.

Pikku piippis Piiperoinen <3

Hah, pääsemmekö tässäkin asiassa siihen lopputulemaan, että teit mitä teit, jonkun mielestä teet aina kaiken väärin?  Siksi ei pitäisi ehkä liikaa ajatella, mitä kukin nyt ajattelee ja miten kukin minkäkin asian tulkitsee. Tehdään asiat omalla persoonallamme! Ollaan itsemme näköisiä.

Hyvä, että te lukijat nousitte barrikadeille! Lisää rohkeutta ja sisältöä blogeihin, kiitos!

PS. Ensimmäinen pätkä oli luonnostekstiä kirjastani.

”Put that cookie down – NOW!” Loppu lomalössöilylle.

Mitä ihaninta elokuuta! Suomalaiset taitavat edelleen lomailla innokkaimmin heinäkuun tienoolla, mikä tarkoittaa usean kohdalla sitä, että työt alkoivat tänään kesäloman jälkeen. Ihanaa lomaa teille, jotka vielä lomailette tai aloittelette lomia! Täällä on paluu arkeen koittanut. Ainakin kolmeksi viikoksi, minkä jälkeen suuntaan Madeiran lämpöön!

Vaikka itse en ihan sikaillen lomaani viettänytkään, kuului lomallalöllöttelyyni tavallista enemmän herkuttelua kuin normaalisti. Ja omiin lomiini herkkuruoat kuuluvat ihan ehdottomasti. Lomalla on tarkoitus rentoutua ja ottaa rennosti. Ja sitä se usein tarkoittaa myös ruokailuiden suhteen. Erilaiset kekkerit, kyläilyt ja lomareissut tuovat kaivattua vaihtelua arkeen ja rutiineihin, mutta saavat meidät helposti unohtamaan myös ne hyvät rutiinit, kuten säännölliset ateriat ja päivittäisen liikunnan.

raaka

Moni valittelee arjen keskellä, ettei aikaa treenille tai terveelliseen ruokavalioon panostamiseen ole tarpeeksi. Väsyttää. On stressiä, kiirettä ja ajatukset muualla. Voisi ajatella, että lomalla oikein tosissaan panostaisi omaan hyvinvointiinsa, liikkuisi Duracell-pupuna menemään ja valmistaisi kaiken vain tuoreista biodynaamisista kauden kasviksista ja marjoista. Lomatodellisuus kuitenkin tuppaa usein olemaan mansikkakakkuja, lettuja, grillimakkaroita ja pekoniin käärittyjä herkkusieniä. Saunasiidereitä, riippumatossa loikoilua, hampurilaisaterioita Linnanmäellä ja jäätelökioskista napattuja kolmen pallon herkkuviettelyksiä. Eikä siinä mitään! Välillä on oikeasti ihanaa elellä pellossa ja olla uhraamatta ajatustakaan sille, mitä suusta alas menee. Mutta yleensä se on hauskaa tasan siihen asti, kun kesäloma loppuu ja sitä kömpii maanantaiaamuna puntarille, mikä ilmoittaa painon olevan +5kg siitä, mitä se lomalla oli. Loman rento fiilis ja päivettyneillä kasvoilla vielä hetken loistanut hymy ovat tipotiessään melko pian.

Vielä kun jalkaan juurtuneet crocsit ja löysät helleasut pitää vaihtaa asiallisiin työvaatteisiin (ellei satu olemaan tällainen jumppari, joka saa rauhassa levitä trikoo-housuissaan 😉 ) on kriisi valmis. Olo on epämukava, kun housunkauluksen yli hivuttautuu jotain tutisevaa ja sisäreidet kinnaavat toisiaan vasten.

Tästä seuraakin sitten helposti virheiden sarja, joka ei ainakaan edesauta ylimääräisten lomakilojen nitistämistä. Aamupala jätetään väliin, lounaalla syödään pari salaatinlehteä, monta kuppia kahvia, illalla vähän jogurttia… Kiukuttaa ja väsyttää, salille ei jaksa mennä. Arki alkaa heti aika nihkeästi. Lupaillaan, että huomenna sitten treenataan. Aamulla skipataan taas aamiainen, lounaaksi haetaan valmiskeitto, välipalaksi lomapullaa kahvihuoneessa… Illalla onkin niin nälkä, että jääkaapista tyhjennetään viimeisetkin herkut, hanaviinin jämät ja pakkasesta Jäätelöautolla tehtyjen ostosten rippeet. Sitten on taas huono olo, väsyttää ja turvottaa. Ja harmitellaan, kun pitikin lomalla syödä niin paljon herkkuja!

Olen ennenkin todennut, että jos sinulla oli mukavaa ja nautit, ei kannata jälkeenpäin harmitella. Ja vaikka vaa’an lukema nyt näyttäisi melko katastrofaaliselta, ei kannata ahdistua. Helpommin sanottu, kuin tehty, mutta usko minua! Luultavasti tuosta määrästä on puolet lähtenyt sunnuntaihin mennessä. Nesteet oikein lirisevät tiehensä ja silmäpussit sulavat kyllä, kunhan vain jättää ylenpalttiset herkut pois ja syö järkevästi. Mutta kyllä, syödä ja juoda pitää! Ei vain niin paljon sitä jäätelöä ja viiniä! 😉

Loman jälkeen paras apu turvotukseen ja lössähtäneeseen olemukseen on aloittaa tasapainoinen, terveellinen arki. Nukkua hyvin, syödä ravitseva aamiainen, syödä säännöllisesti päivän mittaan ja liikkua. Ja juoda! Muutakin kuin kahvia ja kalorittomia energiajuomia, joilla yrittää loman jälkeen pitää silmänsä auki.

IMG_0469[1]

Kevyttä oloa kevyestä ruoasta

En ole itse mikään pitkien paastojen tai Detox-kuurien fani, enkä ole koskaan suositellut kenellekään mitään mehupaastoja tai kalliita Detox-valmisteita, joita yritetään myydä kaikenlaisilla höpöhöpömainoslauseilla. Mutta!  Jos olotila on todella raskas ja pöhnäinen ja vatsa tuntuu tukkoiselta, ei tee yhtään hullumpaa kevennellä ruokavaliota päiväksi. Pois liha, kananmunat, lisäravinteet ja leivät. Paljon lehtivihreää, erilaisia salaatteja, parsakaalia, kasvissosekeittoa, luonnonjogurttia, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä, kauraa tai leseitä ja öljyä. Paljon nestettä, esimerkiksi sitruunalla maustettua vettä tai vihreää teetä, joka on lämpimällä ilmalla ihanaa kylmänä!

Itse pidän tästä Clipperin vihreästä teestä, jossa on hyvä sitruunainen maku. Kannuun kiehautettua vettä ja teepussi pariksi minuutiksi. Halutessaan tätä voi makeuttaa luomuhunajalla tai inkiväärihunajalla, stevialla tms tai nauttia sellaisenaan. Viilennetään ja kaadetaan kurkusta alas pitkin päivää. Raikastavaa ja hyvää – oikeasti!

tee

Arki voi maistua erittäin hyvältä!

Vaikka Lidl miten kehottaakin elämään kuin viimeistä kesäpäivää ja vatsa vetäisi vielä useammat jäätelösatsit, on jossain vaiheessa palattava arkeen. Arjen ei kuitenkaan tule tarkoittaa mitään kuivaa kana-parsakaali-ruokavaliota, joka kyllästyttää jo ajatuksen tasolla. Nauti ruoasta arjessakin! Syö säännöllisesti, juo paljon. Nauti marjoista, joita on tällä hetkellä saatavilla ihan pilvin pimein! Valmista ruoat ennakkoon, niin et ensimmäisten työpäivien päätteeksi sorru väsyneenä noutopizzaan. Käytä saamasi ekstraenergiat hyvään treeniin. Ja nauti vielä valoisista, aurinkoisista aamuista tempaisemalla aamulenkille.

miee

Jos lintsailet aamiaisesta, koska aamulla ei ole aikaa sitä valmistaa, voit hyvin tehdä aamupalankin ennakkoon. Mahdollisuuksia on monia! Tuorepuuro esimerkiksi on aamulla ihan parasta, muhittuaan yön yli jääkaapissa! Laita syvään astiaan haluamasi määrä kaurahiutaleita, kourallinen tai kaksi marjoja tai hedelmiä, ruokalusikallinen rasvaa esim. soijalesitiiniä, öljyä tai pähkinöitä ja lorauta päälle vettä/maitoa/maustamatonta jogurttia. Mausta suolalla, hunajalla, kanelilla tms ja laita kylmään. Aamulla voit napata kipon pöytään, lätkäistä kylkeen vähärasvaista proteiinia ja haluamiasi lisukkeita (itselläni siitepölyä!) ja kauhoa mössön ääntä kohti. 
rak