Eroon hierontakierteestä

Apua, miten moni on viime päivinä puhunut syksystä, syksyisistä fiiliksistä ja pimenevistä illoista. Yhteishyvässäkin luki isolla arjesta. Kääk! Vielähän tässä on täysi kesä päällä, jos minulta kysytään. Ainakin lämpötilojen puolesta. Mutta himputti vieköön, kyllähän se alkaa toden totta olla jo elokuuta ja  monelle työhön tai opintoihin palaaminen on nyt tosiasia. Ja arjen painaessa päälle, ne lomalla unohtuneet vaivat ja kolotukset tuntuvat tekevän paluun.

Yleisiä vaivoja ovat erilaiset niska-hartiaseudun kivut ja niiden määrä tuntuu nousevan potenssiin kymmenen aina syksyisin. Suurin osa näistä kivuista on hyvälaatuisia. Niskakipu saattaa alkaa vähitellen tai äkillisesti esimerkiksi pitkään jatkuneen staattisen asennon tai poikkeuksellisen kuormituksen jälkeen. Kukapa ei olisi joskus kokenut sitä, että herätessä pää ei tunnukaan kääntyvän mihinkään? Niska-hartiaseudun kivut ovat tyypillisimpiä syitä hakeutua hierontaan ja lisätä venyttelyä. Niin miellyttävältä kuin hieronta ja venyttely saattavatkin tuntua, ei rentouttavista harjoitteista ja hieronnasta ole tutkimusten mukaan pitkäaikaista hyötyä. Oireet hyvin usein palaavat takaisin, sillä hieronnalla ei voida vaikuttaa oireen syyhyn. Nopeasti alkanut lihasperäinen kipu on helposti taltutettavissa kylmällä, kipugeelillä ja kevyellä liikuttelulla. Kannattaako silloin lähteä treenille? Kyllä, mutta kevyelle. Kova treenaaminen vain pahentaa kipua. Kannattaako pään liikuttelua varoa? Ei missään nimessä. Liikkeiden varominen pahentaa oireita. Tärkeää olisi kevyesti purkaa liikettä auki tekemällä kevyttä, pumppaavaa liikettä pienestä kivusta huolimatta.

On havaittu, että pitkittyneestä niskakivuista kärsivillä kudosten aineenvaihdunta on oireilevalla alueella huonompi kuin terveillä. Tämän taustalla on usein lihasepätasapainoa, jopa lihasten surkastumista ja lihaskudoksen korvautumista rasvakudoksella. Moni palaa hierojan pöydälle uudelleen ja uudelleen, koska kokee että niskahartiaseudun lihaksia tulee säännöllisesti käydä ”avaamassa”.  Hieronnan sijaan kudokset kuitenkin tarvitsisivat oikeanlaista kuormitusta ja liikettä. Venyttely ei riitä! Pitkittyneissä kivuissa tärkeimpänä hoitomenetelmänä onkin lihaskuntoharjoittelu. Ikävä kyllä moni hylkää harjoitteet liian nopeasti tai jää jumiin liian kevyisiin alkuvaiheen harjoitteisiin, jolloin harjoitusvaikutukset eivät näy. Yläselän ja niskan lihaksia tulisi saada vahvistettua, mikä vaatii nousujohteista voimaharjoittelua kunnollisella vastuksella, jopa 80% maksimista 2-3 kertaa viikossa.

Jos niska toistuvasti vaivaa, piipahdus fysioterapeutilla on paikallaan. Kivusta on tärkeää puhua ja selvittää tarkasti kivun taustatekijät. On ensisijaisen tärkeää, että poissuljetaan vakavammat kivun aiheuttajat, oireiden perimmäinen syy saadaan selville ja harjoitusohjelmaan voidaan valita oikeat liikkeet ja sopiva kuormitus. Yhtä lailla täytyy kuitenkin tarkastella muitakin tekijöitä: stressiä, unta ja ruokavaliopuolta. Kaikella on merkitystä kaikkeen.

Lihaskuntoharjoittelu on kyllä huippu juttu. Sillä kun voi ennaltaehkäistä, mutta myös hoitaa monia vaivoja. Taidanpa siis itsekin sännätä salille tuotapikaa.

Ryhti kuntoon valjailla?

”Selkäspesialisit suosittelevat”

”Auttaa pitämään ryhdin ja hengittämään!” 

” Korjaa ryhtisi”

Mikä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen?

Moni varmasti vastaisi tässä vaiheessa empimättä, että liike. Vaan väärin meni, mitä on uskominen mainoslauseisiin ja markkinoiden tarjontaan. Ja toki, ymmärtäähän sen. Liikunta on niin kulunut juttu, niin yleispätevä ja tylsä vaihtoehto. Siinä joutuu näkemään vaivaa ja saattaa tulla hikikin. Kyllähän tällaisellekin epämiellyttävyydelle ja vaivannäöolle on täytynyt saada yksinkertainen vaihtoehto, joka korjaa pulmamme nopemmin ja vaivattomammin.

Ryhti on ollut trendikäs syntipukki jo pitkän aikaa, mitä tulee milloin mihinkin vaivaan. Kas kun sen ympärille ei ole jo perustettu uskonlahkoja! Mutta kaikkea muuta kylläkin on kehitetty erilaisista treenimetodeista apuvälineisiin. Jo useamman vuoden ajan markkinoilla on ollut jos jonkinlaista ryhtiremmiä ja liivejä, jotka vetävät olkapäitä taakse ja pakottavat selän ojennukseen. On tukevaa ja asentoa korjaavaa vaatetta, vyötä, valjasta ja muuta hilavitkutinta, joita markkinoidaan istumatyöläisen pelastuksena. Mainoslauseet lupaavat selkäkipujen ja niskahartiaseudun vaivojen jäävän taakse ja rusinoiksi kuivahtaneiden rintalihasten notkistuvan kertarytinällä. Ei enää huonossa ryhdissä lösöttämistä, vaan oppikirjan mukainen sotilaallinen ryhti, jonka saa pidettyä yllä vuorokaudenkin mittaisissa konttorimaratoneissa. Ja sekös fysioterapeuttia hirvittää.

Kun puhutaan ryhdistä, mielletään se staattiseksi asennoksi, mikä on ongelmallista – ottaen huomioon, ettei keho ei ole koskaan täysin paikallaan. Vaikka emme tietoisesti liikkuisi, kehossa ja elimistössä tapahtuu alati jatkuvaa liikettä. Keho on tarkoitettu liikkumista varten ja yhdessä asennossa pitkän aikaa kököttäminen tuottaa yleensä tarpeen jaloitella tai vaihtaa asentoa. Esimerkiksi jo koulussa opittus ”hyvä istuma-asento” on lopulta keholle melko raskas ylläpidettävä ja vaatii jatkuvaa jännitystä muun muassa keskivartalolta.  Ei siis ihme, että koemme herkästi tarvetta pyöristää selkää lepuuttaaksemme lihaksia. Ja tämä jos mikä on täysin suotavaa, eikä mikään virheliike, josta tulisi rimpuilla eroon.

Hyvä asento on luonteva – sellainen missä on helppoa ja tehokasta toimia tehtävän edellyttämällä tavalla, hengitys kulkee ja ennen kaikkea sellainen, mikä vaihtelee. Ei sellainen, kuin anatomiaoppaiden tikku-ukoilla. Hyvähän se on A4-paperille piirrettynä napottaa samassa asennossa, mutta oikeassa elämässä se ei toimi. Kun mietitään, miten erilaisia olemme, miten asento edes voisikaan olla kaikilla samanlainen? Se on hurja vaatimus. Kivut ja vaivat eivät siis johdu yhdestä universaalisti kaikille sopimattomasta asennosta, vaan yksipuolisesta asennosta ja vähäisestä liikkeestä, jotka vaikuttavat kudosten rakenteellisiin ja toiminnallisiin ominaisuuksiin.

Trainer4Youn tietopankissa -16

Poskettomien terveysväittämien lisäksi on arveluttavaa, että tällaisen tuotteen voi hankkia ilman, että kipujen ja kolotusten syytä selvitetään. Tai ilman, että oireita edes on. Tällaisten tuotteiden olen nähnyt jopa pahentavan ja aiheuttavan oireita, kun keho pakotetaan sille luonnottomaan asentoon väkisin. Yleensä asiakas vielä ajattelee, että kipu johtuu siitä, etteivät valjaat, vyöt tai muut keskiaikaiset kidutushärvelit ole olleet tarpeeksi kireällä tai tarpeeksi kauan päällä. Harmittavaa on myös se, että näihin vimpaimiin on saatettu laittaa rahaa isojakin summia ja sitten fysioterapeutti käskee nakkaamaan moiset kaatopaikalle.

En ole vielä tavannut yhtään ”selkäspesialistia” tai muutakaan ammattilaista, joka näiden tuotteiden puolesta puhuisi, kun puhutaan terveistä henkilöistä, jotka voivat liikkua normaalisti. Jos joku sellainen tätä kirjoitusta lukee, niin mielihyvin kuulen mielipiteitä ja näkemyksiä aiheen puolesta. Itse kehottaisin jättämään ryhtiliivit kauppaan, muuttamaan työskentelytapoja ja pistämään kehon liikkeelle. Paras asento on vaihteleva ja mahdollistaa pidemmänkin työskentelyn. Niin sanottuja ergonomisia työasentoja saattaa olla mahdotonta ylläpitää koko päivää ilman tauotusta. Muista siis vaihdella asentoja ja tee staattisen työn vastapainoksi dynaamisia liikkeitä eri liikesuuntiin. Unohda ”napa kiinni selkärankaan” ajatus ja päästä napasi irti. Voit ihan ilman huolta istua lysähtäneessä asennossa ja kumarrella selkä pyöreänä, rennot asennot kun eivät tee selälle minkäänlaista haittaa, päin vastoin. Selkää kuuluu käyttää monipuolisesti ja se kestää taivuttelut ja nostamiset. Kontrolli tulee aina valita tehtävän mukaan. Pumpulipuikkoa lattialta nostaessasi sinun ei tarvitse jännittää keskivartaloasi tai tehdä nostoa suoralla selällä.

Lisäksi: Syö, juo, kuormita kehoasi ja lepää riittävästi myös vapaa-ajalla. Jos näistä toimenpiteistä ei ole apua, saattaa piipahdus fysioterapeutin vastaanotolla olla paikallaan.

HUOM. Liiveillä, tukivöillä ja korseteilla on oma paikkansa kuntoutuksessa, esimerkiksi leikkausten jälkeen ja neurologisilla asiakkailla, jolloin vartaloa täytyy mahdollisesti tukea ja linjata voimakkaammin. Näiden apuvälineiden tarve ja käyttötarkoitus tulee kuitenkin aina arvioida yksilöllisesti sillä pahimmassa tapauksessa ne vain lisäävät ongelmia. Kevyempiä tapoja muistuttaa asennon vaihtamisesta ovat esimerkiksi ohjaavat teippaukset, jotka eivät pakota tai väännä kehon asentoa, vaan muistuttavat asennon korjaamisesta.

Onko sinulla kokemusta ryhtivaljaista?

PS. Vaikka olenkin ajatellut pitää tämän blogin enemmän sellaisena kepeämielisenä yksityishenkilönä kirjoitettuna matalan kynnyksen puolihömppänä, on ihan pakko välillä hairahtaa asiankin puolelle, joskin hieman viihteellisemmin. Alkuperäinen teksti julkaistu eilen Facebookissani.