Kunpa en olisi mennyt naimisiin (vielä)!

Tänään tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun menimme naimisiin. Ja voi kuinka monta kertaa olenkaan sitä harmitellut!

Mutta en suinkaan siksi, että naimisissa olossa olisi jotain vikaa. Enkä siksi, että miehessä olisi jotain vikaa!  Vaan siksi, että häät on jo pidetty! Eli pahoittelen, jos toivoit parisuhdedraamaa. En voinut vastustaa otsikkoa.

Häiden järjestely ja itse häät ovat ehdottomasti eräitä elämäni tähtihetkiä. Vaikka pidän tietyllä tavalla rutiineista ja arjesta, tai ehkä juuri siksi, rakastan yli kaiken juhlien järjestämistä. Olen aina korvat höröllä, jos kuulen jonkun tuskastelevan juhlajärjestelyjen kanssa ja tarjoan erittäin mielelläni apua. Onkin ihanaa, että nykyään minua pyydetään usein vastaamaan erinäisten merkkipäivien tarjottavista. Kyllä kiitos, mielihyvin! Minusta on myös ihana koristella ja kattaa. Ja ylipäätään suunnitella kaikenlaisia juhlallisuuksia. Mukavaa vastapainoa arjelle. Ja suorastaan meditatiivista.

3.7.2015 eli häidemme aatto, oli suorastaan historiallinen päivä sillä silloin Suomessa oli yli 30 asteen helle, joka ei ole sen koomin toistunut. Ja aika pitkään oli ennen tuotakin päivää oltu helteittä. Meidän kannaltammehan ilmiö oli huikea, saimme sateisen kesän keskelle täydelliset juhlapäivät. Alkukesä oli myös ollut niin kylmä, että kuin tilauksesta, erilaiset luonnonkukat, lupiinit ja juhannusruusutkin lehahtivat kukkaan juuri tuolloin. Ja vihkiminen voitiin pitää suunnitellusti ulkona. Nyt ei olisi juuri kukkasia poimittavaksi. Paitsi horsmia!

Vaikka olen (olemme) erittäin tyytyväinen (tyytyväisiä) ja onnellinen (onnellisia) hääpäivästämme ja vieraatkin kehuvat ja muistelevat kekkereitä vielä näin muutaman vuoden päästäkin, olen silti leikitellyt ajatuksella mitä tekisin toisin, jos häitä saisi järjestellä nyt.

MORSIUSLOOK

Mekko mittatilauksena ja ohuemmasta materiaalista. Merenneitomalli osoittautui todella haastavaksi ja sitä täytyi muokata monta kertaa ompelijalla ennen juhlia, koska kroppakin muuttui juhlien lähestyessä. Ostin vuosi sitten täydellisesti istuvan sametti-iltapuvun ja olen monta kertaa miettinyt, että voi kun hääpukuni olisi ollut vastaavaa materiaalia. Täydellinen istuvuus, miellyttävä päällä eikä huolta siitä, miten sen kanssa mahtuu minnekään. Hääpuvussani oli todella paljon kangasta ja kirjailtu yläosa oli tönkkö, jopa kova päällä. Hiukset laittaisin nyt jollekin muhkealle lettikampaukselle/nutturalle, jossa olisi oikeita kukkia.

TARJOTTAVAT

Meillä oli kakkubuffet, koska toivoimme erilaisia kakkuja. Jos nyt saisin päättää, tekisin huomattavasti näyttävämpiä ja korkeampia kakkuja! Olen nykyään sellainen kakku-ja leivontahifistelijä, etten kelpuuttaisi kolmen vuoden takaisia tekeleitäni kuin ehkä joihinkin talkoisiin. En osaisi myöskään pyytää kakkujen suhteen apua, vaan olisin leiponut kaikki itse. Olisin myös tehnyt tuulihattuja tai mansikka-kermaleivoksia ja macaronseja. Ny häissä oli niinkin klassisia makeita, kuin luiskkaleipiä ja korvapuusteja kakkujen ja karkkien sijaan.

JUHLATILA

Olisin siivonnut juhlatilasta turhan rustiikkiset käpykoristeet, joiden olemassaolon havaitsin itseasiassa vasta eilen hääkuvia tutkiessani. Olisin kieltänyt uudelleen ruokapöydästä kaikenlaiset harsot ja härvellykset.

RUOKA

Kenties selkeämpi menu, enemmän alkupaloja. Ja illalla jotain tyylikkäitä cocktailpaloja… Kenties. Ruoka oli joka tapauksessa aivan älyttömän hyvää ja sitä oli riittävästi, mikä oli pääasia. Liikaakin jopa! Söimme sitä aika kauan juhlien jälkeenkin…

MUSIIKKI

Live-saksofoni oli jotain niin satumaista, että sitä olisi voinut kuunnella kauemminkin kuin kolmen tunnin ajan. Kolmas soittosetti illaksi olisi ollut mahtava juttu.

AIKATAULU

Häät olisivat voineet alkaa aikaisemmin. Nyt vihkiminen oli vasta klo 15! Olisi ollut vielä pidempi aika juhlia. Olisi pitänyt myös ylipäätään miettiä aikataulua hieman tarkemmin, niin valokuvaaja olisi pysynyt menossa mukana. Nyt homma meni aivan fiiliksellä. ”Ja seuraavaksi on tanssi!” Ahaa! No ei kun sitten!

KORTIT

Lähettäisin häiden tyylin mukaiset kiitoskortit pikimmiten häiden jälkeen. Nyt vieraat saivat kiitoksia ripoteltuna syksyn aikana, osa vielä joulunkin yhteydessä. En ymmärrä, miten ne saattoivat jäädä sillä tavalla roikkumaan!

VALOKUVAT

Enemmän kuvia, laadukkaampia kuvia ja enemmän yksityiskohtia – kiitos. Olimme viime kesänä häissä Suomenlinnassa ja siellä valokuvauksesta vastasi Marko Laukkarinen. Tykkäsin hänen tyylistään todella paljon ja hänellä oli hauska tapa saada kuviin spontaaneja ilmeitä ja reaktioita. Ohjasi erittäin hyvin toimimaan kameran edessä. Meidän häissämme ohjausta ei juuri tullut ja kun kuvia saatettiin samanaikaisesti ottaa useasta suunnasta, on tuloksena kuvia, joissa katselemme milloin minnekin. Kuvissa myös usein pönötystä tai käsi jossain pölhössä asennossa.

Marko Laukkarinen
Marko Laukkarinen

HÄÄMATKA

Koska en saanut silloisesta työstäni haluamaani lomajaksoa, emme päässeet heti häiden jälkeen häämatkalle. Olin lomalla hääviikon sekä häiden jälkeisen maanantaina ja se oli kyllä melkoisen tylsää. Olisi ollut mukavaa lähteä matkalle heti häiden jälkeen! Toisaalta, väsymys oli juhlien jälkimainingeissa niin suurta, että ehkäpä matka olisi mennyt harakoille ja pieni piipahdus mökillä rauhoittumassa oli lopulta parempi valinta.

Jos siis viilattaisiin pilkkua ja hifisteltäisiin, olisivat nämä niitä muutoksia, joita tekisin nyt. Ei siis puuttunut mitään olennaista tai muutenkaan tullut ilmi mitään kovinkaan katastrofaalista muutotarvetta, joka olisi latistanut juhlatunnelmaa. Meillä oli ihana, rento ja tunteellinen päivä sekä täydellinen sää! Hääpäivää juhlistamme parin päivän viiveellä nyt tulevana viikonloppuna, yhdessä 7.7. syntymäpäivieni ja T:n kesäloman alun kanssa. Ulkomaille emme tänä vuonna polveni vuoksi voi lähteä, mutta edes hieman kauemmas kotipihasta. Sekin on jo jotain! Ja mitä tulee otsikkoon – olen oikeasti iloinen, että menin naimisiin!

 

Lue lisää meidän häistä ja muusta häälööperistä!

Se oli täydellinen päivä !

Häälööperiä!

 

Vielä perushääjorinaa ennen sitä siirappista hääjorinaa (ja niitä kuvia)!

Omien häiden jälkeen on hieman riskialtista kirjoittaa sellaista potaskaa, mitä eilen nettiin suolsin, mutta en vain voinut muuta! Niin herkullisen makupalasen tuo Feissarimokista löytyvä bridezillan lahjavaatimus perusteluineen tarjosi! Kauheaa kuitenkin, jos joku otti vaateeni Mauritiuksen matkasta ja Audin päivityksestä tosissaan. Minä pyrin parhaani mukaan olemaan niin överi, ettei kukaan voisi ottaa minun lööperiäni vakavasti, mutta ilmeisesti epäonnistuin siinä ja huonot vitsini menivät ohi. Kun kirjoittaa sarkasmia huonolla maulla, usein niin voi käydä. Mutta onneksi aina löytyy myös niitä, jotka ymmärtävät todellisen ajatuksen kirjoituksen takana. (*Wikipedia kertoo: Sarkasmi on purevaa ivaa tai purevan ivallinen ilmaus.[1] Se on sanallista ironiaa, joka on tarkoituksellista, peittelemätöntä ja yleensä loukkaavaksi tarkoitettua.[2] Sarkasmilla ilmaistaan kielteistä ja arvostelevaa asennetta tiettyjä henkilöitä tai tapahtumia kohtaan”

SORIIII
SORIIII

Mitä edellisellä kirjoituksellani hain takaa, oli puhtaasti se, että minusta on täysin uskomatonta, että juhlavieraille esitetään vaatimuksia lahjojen suhteen. Oli sitten kyse mistä vain kekkereistä. Nyt toki puhutaan häistä, jotka ovat olleet viime aikoina ihan erityisen lähellä sydäntäni. Kappas kummaa!

Mutta palatakseni asiaan: lahjavaatimukset! Noloa!  Kertkaikkiaan pöyristyttävää ja mautonta. Jos naimakauppojaan juhlia haluaa, ne kekkerit maksaa hääpari (ja mahdollisesti hääparien avokätiset vanhemmat) eivätkä vieraat.  Vaikka miten olisi pikkutytöstä asti haaveillut prinsessahäistä, joissa valkoiset hevoset vetävät kurpitsavaunua ja päässä on miljoonien arvoinen kruunu ja Vera Wangin kallein hääpuku, ei se kuulu millään tapaa vieraille saati heidän kukkaroilleen. Ei millään tapaa. Se on hääparin asia, miten paljon haluaa omaan juhlaansa hassata rahaa ja se siitä. Jos budjetti ei riitä omiin unelmahäihin, niin ei auta kuin säästää niin kauan, että saa sen mitä haluaa. Ja that’s it!

DSC_2452

Monelta tuntuu täysin unohtuvan se, minkä vuoksi häät ylipäätään pidetään. Ihan kuin häät olisivat vain joku näytön paikka, että meillä on muuten rahaa. Jee. Sitten pönötetään jossain kalliissa juhlapaikassa ja pompitaan takakireän morsiamen pillin mukaan. Ja kaikilla on kivaa kuin naapurin marsun hautajaisten muistotilaisuudessa.  Ja leikitään koko ilta leikkejä hääohjelman minuuttiaikataulun mukaisesti. Ja avataan ohjelmanumerona ne törkykalliit lahjat. Yök. Luulin, että vaativia bridezilloja näkee vain television viihdeohjelmissa, mutta että sellaisia ihan oikeasti on olemassa. Hertsyygel. Olisin voinut mielelläni elää ilman tätä tietoa.

Häissä juhlitaan sitä, että kaksi ihmistä sitoutuvat toisiinsa. Häissä juhlitaan rakkautta! Kukin tekee sen omalla tyylillään, toiset pienemmin ja toiset suuremmin. Että mitäpä tässä nyt toisten käytäntöjä arvostelemaan… Mutta en vain voi olla arvostelemattakaan, sen verran tämä asia meni yli hilseen. Jos joku on varmaa niin se,  että lahjamarina ja vaatimukset eivät nosta häiden tasoa, vaan päinvastoin.  Jos Feissarimoka-Justiina-thebridezillan mielestä henkilöt, joilla ei ole vähintään sitä 100e laitettavaksi lahjaan ovat roskasakkia.. Voi veikkoset. Veikkaan, että kyllä varmasti suurin joukko on sitä mieltä, että roskasakkiin voi nimenomaan kastittaa sellaiset henkilöt, jotka esittävät moisia vaatimuksia, sättivät läheisiään roskajoukoksi ja yrittävät maksattaa kemunsa muilla.

Kun mietin itse tilannetta, jolloin menin opiskelijana häihin ilman avecia, muistan miten poskia kuumotti, kun ajattelin, että luksuksesta pitävä hääpari varmaan odottaisi överikalliita lahjoja, eikä minulla ollut varaa. Mutta mitä vielä, lahjalistalta löytyi jokaisen budjetille sopivaa hankittavaa, jos jotain halusi hankkia. Sekään kun ei ollut välttämättömyys. Vein tarjouksesta löytämäni Muumimukin. 11.50e. Se sopi budjettiin. Mutta jos ei olisi sopinut, olisin voinut mennä ilman sitäkin.

Osallistuminen ja läsnäolo ovat parhaita lahjoja, mitä hääparille voi antaa. Mikään lahja ei nostata sellaisia tunteita tai jätä sellaisia muistijälkiä, kuin upeat hetket rakkaiden kanssa. Niitä onnellisia naamoja, ilon ja liikutuksen kyyneliä, poskisuudelmia, halauksia, jännittyneitä kohahduksia. Poski vasten poskea laulettuja lempihittejä. Vatsa kipeänä naurettua huutonaurua. Iloista puheensorinaa. Ei vain ole mitään sen parempaa!! Kun edes mietin hääpäivää ja läheisiämme, alkaa itkettää liikutuksesta ja onnesta. Ei paljon itkettäisi, jos vieraat eivät olisi osallistuneet, vaan olisivat vain heittäneet rahaa ja kädessä kylmä, tympeä nippu satasia. Tai itkettäisi, mutta vain surusta.

P1230522

Mutta se siitä. Tapaus Justiina CASE CLOSED ja marmatus sikseen! Olen viimein saanut kuvia tuosta elämäni onnellisimmasta päivästä! Meidän ihanista rennoista häistä! Varautukaa hääsiirappiin ja kuvatulvaan viikonloppuna!