Vielä perushääjorinaa ennen sitä siirappista hääjorinaa (ja niitä kuvia)!

Omien häiden jälkeen on hieman riskialtista kirjoittaa sellaista potaskaa, mitä eilen nettiin suolsin, mutta en vain voinut muuta! Niin herkullisen makupalasen tuo Feissarimokista löytyvä bridezillan lahjavaatimus perusteluineen tarjosi! Kauheaa kuitenkin, jos joku otti vaateeni Mauritiuksen matkasta ja Audin päivityksestä tosissaan. Minä pyrin parhaani mukaan olemaan niin överi, ettei kukaan voisi ottaa minun lööperiäni vakavasti, mutta ilmeisesti epäonnistuin siinä ja huonot vitsini menivät ohi. Kun kirjoittaa sarkasmia huonolla maulla, usein niin voi käydä. Mutta onneksi aina löytyy myös niitä, jotka ymmärtävät todellisen ajatuksen kirjoituksen takana. (*Wikipedia kertoo: Sarkasmi on purevaa ivaa tai purevan ivallinen ilmaus.[1] Se on sanallista ironiaa, joka on tarkoituksellista, peittelemätöntä ja yleensä loukkaavaksi tarkoitettua.[2] Sarkasmilla ilmaistaan kielteistä ja arvostelevaa asennetta tiettyjä henkilöitä tai tapahtumia kohtaan”

SORIIII
SORIIII

Mitä edellisellä kirjoituksellani hain takaa, oli puhtaasti se, että minusta on täysin uskomatonta, että juhlavieraille esitetään vaatimuksia lahjojen suhteen. Oli sitten kyse mistä vain kekkereistä. Nyt toki puhutaan häistä, jotka ovat olleet viime aikoina ihan erityisen lähellä sydäntäni. Kappas kummaa!

Mutta palatakseni asiaan: lahjavaatimukset! Noloa!  Kertkaikkiaan pöyristyttävää ja mautonta. Jos naimakauppojaan juhlia haluaa, ne kekkerit maksaa hääpari (ja mahdollisesti hääparien avokätiset vanhemmat) eivätkä vieraat.  Vaikka miten olisi pikkutytöstä asti haaveillut prinsessahäistä, joissa valkoiset hevoset vetävät kurpitsavaunua ja päässä on miljoonien arvoinen kruunu ja Vera Wangin kallein hääpuku, ei se kuulu millään tapaa vieraille saati heidän kukkaroilleen. Ei millään tapaa. Se on hääparin asia, miten paljon haluaa omaan juhlaansa hassata rahaa ja se siitä. Jos budjetti ei riitä omiin unelmahäihin, niin ei auta kuin säästää niin kauan, että saa sen mitä haluaa. Ja that’s it!

DSC_2452

Monelta tuntuu täysin unohtuvan se, minkä vuoksi häät ylipäätään pidetään. Ihan kuin häät olisivat vain joku näytön paikka, että meillä on muuten rahaa. Jee. Sitten pönötetään jossain kalliissa juhlapaikassa ja pompitaan takakireän morsiamen pillin mukaan. Ja kaikilla on kivaa kuin naapurin marsun hautajaisten muistotilaisuudessa.  Ja leikitään koko ilta leikkejä hääohjelman minuuttiaikataulun mukaisesti. Ja avataan ohjelmanumerona ne törkykalliit lahjat. Yök. Luulin, että vaativia bridezilloja näkee vain television viihdeohjelmissa, mutta että sellaisia ihan oikeasti on olemassa. Hertsyygel. Olisin voinut mielelläni elää ilman tätä tietoa.

Häissä juhlitaan sitä, että kaksi ihmistä sitoutuvat toisiinsa. Häissä juhlitaan rakkautta! Kukin tekee sen omalla tyylillään, toiset pienemmin ja toiset suuremmin. Että mitäpä tässä nyt toisten käytäntöjä arvostelemaan… Mutta en vain voi olla arvostelemattakaan, sen verran tämä asia meni yli hilseen. Jos joku on varmaa niin se,  että lahjamarina ja vaatimukset eivät nosta häiden tasoa, vaan päinvastoin.  Jos Feissarimoka-Justiina-thebridezillan mielestä henkilöt, joilla ei ole vähintään sitä 100e laitettavaksi lahjaan ovat roskasakkia.. Voi veikkoset. Veikkaan, että kyllä varmasti suurin joukko on sitä mieltä, että roskasakkiin voi nimenomaan kastittaa sellaiset henkilöt, jotka esittävät moisia vaatimuksia, sättivät läheisiään roskajoukoksi ja yrittävät maksattaa kemunsa muilla.

Kun mietin itse tilannetta, jolloin menin opiskelijana häihin ilman avecia, muistan miten poskia kuumotti, kun ajattelin, että luksuksesta pitävä hääpari varmaan odottaisi överikalliita lahjoja, eikä minulla ollut varaa. Mutta mitä vielä, lahjalistalta löytyi jokaisen budjetille sopivaa hankittavaa, jos jotain halusi hankkia. Sekään kun ei ollut välttämättömyys. Vein tarjouksesta löytämäni Muumimukin. 11.50e. Se sopi budjettiin. Mutta jos ei olisi sopinut, olisin voinut mennä ilman sitäkin.

Osallistuminen ja läsnäolo ovat parhaita lahjoja, mitä hääparille voi antaa. Mikään lahja ei nostata sellaisia tunteita tai jätä sellaisia muistijälkiä, kuin upeat hetket rakkaiden kanssa. Niitä onnellisia naamoja, ilon ja liikutuksen kyyneliä, poskisuudelmia, halauksia, jännittyneitä kohahduksia. Poski vasten poskea laulettuja lempihittejä. Vatsa kipeänä naurettua huutonaurua. Iloista puheensorinaa. Ei vain ole mitään sen parempaa!! Kun edes mietin hääpäivää ja läheisiämme, alkaa itkettää liikutuksesta ja onnesta. Ei paljon itkettäisi, jos vieraat eivät olisi osallistuneet, vaan olisivat vain heittäneet rahaa ja kädessä kylmä, tympeä nippu satasia. Tai itkettäisi, mutta vain surusta.

P1230522

Mutta se siitä. Tapaus Justiina CASE CLOSED ja marmatus sikseen! Olen viimein saanut kuvia tuosta elämäni onnellisimmasta päivästä! Meidän ihanista rennoista häistä! Varautukaa hääsiirappiin ja kuvatulvaan viikonloppuna!

 

Kerran elämässäni minulle kelpaa vain paras – enkä häpeä myöntää sitä!

Häät on juhlittu ja heti sai pahoittaa mielensä karvaasti.

Tässä vielä onnellisena, tietämättä tulevasta...
Tässä vielä onnellisena, tietämättä tulevasta…

Sen sijaan, että olisin hyvillä mielin voinut nauttia rouvaselämästä, levisi synkkä pilvi varjostamaan juhlan jälkeistä fiilistelyämme, kun serkkuni jakoi minulle erään tulevan morsiamen ja häävieraan keskustelun häälahjasta (plus loppuperustelut) Serkkuni huomautti ystävällisen varovaisesti, että me taisimme olla hieman vaatimattomia, kun pyysimme ennen kaikkea rentoa ja iloista juhlapäivää rakkaidemme keskellä, emmekä olleet asettaneet kovempia standardeja häihin pääsylle saati lahjojen suhteen.

 IMG_0764[1]

Voi piruvie. Kyllä kismitti, kun tajusin, että häillä olisi voinut lyödä rahoiksi ja karsia samalla juhlista kaiken epämääräisen roskasakin. Siis roskasakkiahan kaikki tapaavat häihinsä kutsua. Kai hääjuhlaetiketissäkin jo mainitaan, että kannattaa kutsua 100% hyvää porukkaa + 30% huonoa roskajoukkoa, joka toivottavasti ei häihin edes saavu. Ja jos saapuu, heille voi tarjota juhla-aterian sijaan esim lientä. Soppaa valtakunnan köyhille!

Syvä huokaus. Minusta tuntuu, että olen epäonnistunut hääjärjestelyissä. Erityisesti siinä rahankeruussa. Ja juhlijoiden määrässä. Olisimme voineet kutsua koko asuinkaupunkimme häärientoihin ja asettaa juhliin pääsymaksun. Näin juhliin olisivat valikoituneet vain ne, joille juhlamme ovat oikeasti tärkeät! Jos ei ole varaa laittaa kaikkea ylimääräistä isomummun hopeisista perintöatuloista kuukausipalkkaan, vaikka on MEIDÄN päivämme, niin voi aivan hyvin jättää tulematta. Rahalla nimenomaan kerrotaan muille, ovatko he tärkeitä vai eivät. Itse aion laittaa välit poikki kaikkien sukulaisten ja ”ystävien” kanssa, jotka eivät laita vähintään 200e lahjarahaa, nyt kun häiden jälkeen tajusimme, että sellaisen summan olisi voinut pyytää. Onneksi mieheni työskentelee talouspuolella, niin hän osaa laatia tarvittaessa perintäkirjeet, jos rahoja ei kuulu. Niille, joiden tiedämme olevan huonoja nettipankin kanssa, lähetimme lahjalistat jälkeenpäin, että he voivat valikoida mieluisimman ostettavan lahjan. Siinä oli huomioitu myös vähävaraiset. Mielestäni ihan kohtuullisia lahjoja, joihin jokaisella on varaa. 2 viikon honeymoon Mauritiukselle, 12 pulloa Dom Perignonia sekä tämä Tunteiden vuori-sormus. Ja miehelle toivoin Audista hieman uudempaa versiota.

Kyllä se raha vaan on kaikki kaikessa. Meidänkin lempisukulaisiksi nousivat heti kertarysäyksellä  ne avokätiset tuntemattomat lahjoittajat, jotka laittoivat lahjatilille 5 kertaa samansuuruisen summan. He rakastavat meitä eniten!  Mikä rakkauden teko! ”Airin ja Pentin vuokraennakko syksyksi 2015” viestikentässä. Awww!!

Mutta ihan totta. On aika törkeää, että vieraat kuvittelevat nykyään, että voivat marssia toisten häihin ihan muina munamankeleina, ilman juhlan arvoon sopivaa lahjaa! Saati sitten ajattelematta yhtään juhlan viihdearvoa ja sitä, miten paljon suunnitteluun on panostettu. Anteeksi nyt vaan, mutta hääpari on illan tähtiesiintyjä. Ihan verrattavissa Cheekiin. Cheek myi minuutissa keikkansa täyteen ja ei puhettakaan, etteivätkö kaikki olisi maksaneet, että pääsevät keikalle. Kyllä häihin pitäisi suhtautua samalla tavalla ja pulittaa siitä, että näkee hääparin. Ja kun vielä miettii, että se on ihan once in a lifetime-kokemus, niin kyllä juhlien arvo triplaantuu hetkessä. Koska ei sellaista spektaakkelia vaan tulla enää toiste näkemään. PLUS! Vieraitahan varten se juhla on! Miksi muuten hankittaisiin lisäesiintyjiä ja ruokia yms? Aika vähän itse hääpari loppupeleissä syö kun miettii, että paljon joku 100 vierasta pistelee sapuskaa naamaansa ja juo. Ja saa katsella hääparia. Pakkohan parinkin on ostaa hienot juhlatamineet. Ja esim sormukset. Niin on sitten paljon mitä ihmetellä. Ja on käytävä kampaajalla ja manikyyrissä ja pedikyyrissä ym. Niin että vieraat varmasti viihtyvät. Aikamoisia uhrauksia joutuu hääpari tekemään.

IMG_0776[1]
Mulla meni huom 2 TUNTIA!!!!

Ihan selvä juttu, että vieraiden kuuluu maksaa häät. Hei haloo, miksi joku aviopari niitä maksaisi? Tai kuka nyt edes järjestäisi häät sillä ajatuksella, että ei pääse sillä tienesteille? Öö,  saa kyllä aika paljon tehdä töitä, että saa sellaisia summia kasaan ja voi vaikka sinne Mauritiukselle lähteä, että miettikääpä vähän.

Että kiitos vaan ystävät ja sukulaiset: lasku tulee perässä! Onneksi serkkuni tarjoutui maksamaan kerralla 600e, kun tajusi, millainen törppö olikaan ollut! 200e minimilahjasta voisi tehdä lakialoitteen, sillä hääpäivänä hääpari ansaitsee vain parasta!! Niin ja hei kuka ajattelisi lapsia? Onhan lapset huomioitu? Muistihan joku jo sanoa, että häät ovat koko perheen juhla? Häissä kuuluu olla Akselin ja Elinan häävalssi tai Finlandersin Oikeesti. Ja Tuttu juttu-leikki. Ja morsiamen ryöstö. Ja hassuja anoppien välisiä kisailuja. Näistä kaikista lakialoitteet asap!!

10-signs-bridezilla-250x150