Hirveät häät <3

Kun tuo rahkapurkinkannattelija auringonpistoksen saatuaan päätti marssia koruliikkeeseen ja kantaa sieltä kotiin tämän kimmeltävän helyn ja sen nakkisormeeni pujottaa ja minä päätin vastata myöntyvästi timantinkuvat silmissä vilkkuen, olen nyt siinä tilanteessa, että minusta on tulossa rouva. Eli kohta en voi enää mukista kaikesta rouvittelusta, kun todella olen sellainen.

w22

Mutta rouvittelu olkoot sen hinta, että saan lopullisesti omia tuon kelpo miehen itselleni ja saamme järjestää hääkekkerit! Ja nehän ovat siis ensi kesänä. Tarkalleen ottaen 4.7.2015 klo 15.00.

Hääsuunnittelua on tehty enemmän tai vähemmän siitä asti, kun saimme (eli minä sain) idean, että häät voisi hyvin sulloa vielä ensi kesän kalenteriin. Paikka oli varattu vuodelle 2016, mutta kun iskee ”se” tunne, on vain pakko toimia. Nyt päivä asettuu sopivasti keskittymään ensitapaaminen, kihlautumispäivä, minun syntymäpäiväni. Voidaankin siis samoilla kaakuilla juhlistaa koko hela hoito aina vuosittain, eikä tarvitse muistaa ties mitä ihme kuukausia ja päivämääriä, joissa ei ole tolkun hiventä. Kaikki vaan siihen samaan syssyyn. Jos vielä valmistuisin siihen aikaan niin avot. Ei tarvitsisi muistaa kuin heinäkuu!  Juhlaa koko kuukausi.

Takaisin juhliin! Häät ovat toki ihana rakkaudenjuhla ja siellä ollaan ihastelemassa hääparin lempeä ja kippistämässä tulevalle avioliitto-onnelle sun muulle. Mutta voiko joku myöntää, että ei silti hieman arvostelisi sitä, miten muut juhlansa järjestelevät? Ei kukaan sitä varmasti pahalla tahdolla tee, mutta miten ihana onkaan aina verrata, että mitä itse olisi tehnyt eri tavalla. Mitä omissa häissä olisi ja ei olisi. Tai no, ainakin varmaan me häätouhusta edes jossain määrin innokkaat henkilöt harrastamme tätä. Lähtökohtaisesti tosin tulee poimittua niitä hyviä asioita. Onnellinen pari, hyvää ruokaa ja hauskaa yhdessäoloa.

Vaikka tuleekin tutkailtua häitä peitetehtävissä olevana tyylipoliisina, en silti oikein ymmärrä hääohjelmia, joissa arvostellaan toisten häitä oikein pisteiden kera. Outoa puuhaa. Olisi aika kiusallista, jos omissa häissä vieraat arvostelisivat kaiken puvusta lähtien. Siis ääneen juhlissa. En hetkeäkään epäile, etteikö häiden jälkeisen aamun kahvipöydässä käytäisi sitä arviointia läpi. Oliko morsiamen kampaus a)liian littana b) liian muhkea. Oliko mekko liian a)tylsä b) vanhanaikainen c) seksikäs Oliko ruoka a)mitäänsanomatonta b)ihan ok c)no jee. Mutta eiköhän ole tärkeintä, että häät ovat juhlaparin mieltymysten mukaiset. Ei niitä juhlia vain vieraita varten pidetä.

Minä tiedän aika tarkalleen sen, millaiset häät haluan. Mutta vielä sitäkin tarkemmin tiedän, millaisia en halua. Näin se kyllä on aina mennyt, että vielä selkeämmin kuin tiedän mistä pidän, tiedän erinomaisen hyvin, mistä en pidä. Olen moneen kertaan kuvitellut painajaismaisimmat häät, jotka vain voisi olla ja suomalainen Satuhäät-ohjelma on kyllä antanut erinomaista vahvistusta näille inhokeille.

Kirkkohäät ja pappisliirumlaarumit

En halua kirkkohäitä, sillä uskonnolliset hömpötykset eivät pakanaa kiinnosta. Korinttilaiskirje värisevällä pappisäänellä saa oksennuksen kurkkuun. Helisevät vaskit ja kumisevat symbaalit voisi heittää puolestani jätelavalle. Ymmärrän kirkon rakennuksena. Onhan se juhlava ja mahtipontinen. Mutta miksi tapakristityt saati ateistit haluavat kirkkohäät vain kirkkohäiden vuoksi? Siinä sitä sitten ollaa Jumalan silmien edessä. Ihanaa.

Riimit

En halua mihinkään rimmaavia runoja. En kutsuihin, en väliohjelmaan, en kiitos-kortteihin enkä yhtään mihinkään. ”Nyt on jo oiva hetki aloittaa onnellinen avioliittoretki. Tämän päivän ihanan jaamme ja hauskat muistot siitä saamme. Voimme yhdessä perustaa perheen ja tehdä elämämme suurimman erheen…” Hilipatihii ja liipatilaa, häissä on sitten mukavaa.

Lapset

lataus

Siinä kun herkästi katsot rakastamaasi ihmistä silmiin (niiskutat räkää ja hierot roskia pois silmistä) ja olet sanomassa tahdon ja kesken tuon teatraalisen hetken alkaa huuto ja itku, kun Mauri Simonuutilta loppuvat sormisyötävät kesken. Lapset ovat mukavia, kun ne eivät näy näkyvät, mutta eivät kuulu.

Huono kuohuviini

Bacchus-semi-dry-white-sparkling-wine2

Jokin äitelä kuohuviini. Niin makea, että lasi on tahmainen.  Tunti ennen kippistelyä lasiin kaadettu, hieman lämmennyt Törleyn Rouge. Ahhhh! Minulle riittää kaikki muu siirappinen avio-onni. Ei tarvitse heti alkuun vielä pistää suuta makiaksi.

Päättymätön ohjelma

Tuttu juttu-leikit, liinoilla huiskuttamiset, kuukausitehtävät.

”Nyt ollaan jo myöhässä 2min kahvituksesta!!!! Pitää ottaa aikataulua kiinni että ehditään vielä ryöstää morsian!”

00408_1

200 puolituttua vierasta

Kutsuttuna kaikki pikkuserkkujen serkun kummien kaimojen tädit. Ihmisiä, jotka olet nähnyt viimeksi ollessasi 2-vuotias. Esikouluopettaja, joka ei edes muista sinua ja ensimmäisen kotisi talonmies-tyyppistä väkeä.

lataus (1)

Jäykkyys

”Arvon juhlaväki…” tyyppiset aloitukset, pönötys. Odottelu. Hiljaisuus.

Kalakeitto

w590_743829-kalakeitto_2048x1405

Tarvitseeko edes perustella.

Pinkki ja laventeli

Vaikka tykkään pinkistä, en halua sitä häihin. En sulhon vaatteisiin. En hiuskukkiin. En kutsuihin, enkä yhtään mihinkään. Vaaleanpunainen onkin sitten toinen tarina. Kelpuutan sen paperipilleihin.

Satiinipuku

Ihana kiiltävä pyjamakangas. Halpa, epäilyttävän näköinen ja paljastaa kaikki mukavat muhkuraiset.( Joita tietenkään ei ole.)

Lisämausteena koko komeudelle vielä pitkäpiimäisiä, muodollisia puheita, jotka sisältävät paljon vuosilukuja ja sellaisten ihmisten nimiä, joita kukaan muu kuin puhuja ei tunne. ”Siinä kun Kulajoen Jorma laittoi verkot järveen niin siinä sitä sitten oltiin”. Ahaa. Intressant! Tappelevat häävieraat. Aivan absurdi ajatus, mutta näinkin voi kuulemma käydä.

Häävalssina soisi Tauskin Sinä vain tai Finlandersin Oikeesti ja hääbändi soittaisi humppaa hiki hatussa. Listalla olisi Yölinnun TV:n kokoinen haitari. Ja tähän päälle särisevällä äänentoistolla Yötä. Lähtisipä bändi vähän hulluttelemaan ja soittaisi coverina Robbie Williamsin Angelsin.

73

No, olisihan se myös aika hirveää, jos kunnon häitä ei olisi lainkaan. Ehkä kauhein hääskenaario olisi tiistai-iltana vihkiytyminen maistraatissa, jonka jälkeen mentäisiin ABC:lle syömään sipulipihvit ja laskiaispullat.

Onneksi häänsä saa järjestää ihan itse, niin tämä painajainen ei ole mahdollinen. Kuka hullu lähtee niihin hääohjelmiin, jossa kupletti menee muiden pillin mukaan? Herttinen.

Katsotaan miten kammottavat häät saamme itse järjestettyä. Kun ei ole kirkkoa. Eikä ole kermakakkupukua. Eikä edes sitä kermakakkua. Ja kutsukorttikin on musta!! Härregud!!

PS.  Joku voi pahoittaa mielensä.

PPS. Mielensäpahoittajille tarjotaan perinteisesti pullakahvit.