Parsankatkuinen arki koitti !

Viikon verran rouvaseloa takana ja heitettiin kyllä koko viime viikko ihan todella läskiksi! Tässähän voisi vaikka jatkaa samaan malliin, niin saataisiin vuodessa varmaan +30kg rikki! Kun tässä ne sormuksetkin on vaihdettu, niin voi oikein hyvillä mielin rupsahtaa. Miehen on pakko rakastaa silti!

 IMG_0961[1]

ruokaa

IMG_0972[1]

No juu ei. Vaikka olisi miten tuo lylleröinti ja herkut maistuneet, arkeen oli palattava. Työt eivät paljon kysele, onko juhla- vai arkifiilis ja jos mielii häämatkalla paistatella bikineissä ilman jenkkakahvoja, ei parane vedellä lettuja kermavaahdolla ihan joka päivä.

IMG_0851[1]

”Tietenkin suuren juhlan jälkeen  tuntuu aina jollakin tavoin surulliselta” -Nuuskamuikkunen

Rouvaselämä on ollut ihan yhtä lailla ihanaa, kuin arki aiemminkin, mutta tottakai olo on ollut todella tyhjä ja välillä aika alakuloinenkin, kun odottava fiilis on poissa ja edessä ei siinnä häiden veroista juhlaa, jota suunnitella ja fiilistellä. Haikeaahan se on ollut, kun yhtäkkiä ei olekaan mitään järjesteltävää ja tehtävää. Tai siis on toki, mutta ei mitään mikä olisi puoliksikaan yhtä ihanaa! Paitsi JOULU!!!

IMG_0913[1]

Hääromppeita olen laittanut pois pikkuhiljaa, osa koristeista on matkannut uusiin kekkereihin ja lahja-astiat odottavat keittiönkaappien raivaamista. Mekko roikkuu edelleen vierashuoneessa ja näyttää siltä, että se päällä on pidetty hauskaa. Pesulaan pitäisi kolttu raahata, vaikka myydä en taidakaan raaskia.

IMG_0677[1]

Heti häiden jälkeen lähdimme muutamaksi päiväksi mökille Kerimäelle. Sitä oli niin väsynyt, että ei muuta jaksanut kuin nukkua ja syödä. Ruokaa ei säästelty, vaan possuiltiin menemään ihan niin paljon kuin vatsa veti. Pitkät yöunet, aamupalaa, lisää unta, lounasta… Köllöttelyä, iltapalaa. Ja karkkia. Käsi oli kipossa vähän väliä. Parin päivän mökkiherkuttelu venyi lopulta koko viikon  mittaiseksi hiilihydraattifestivaaliksi ja viime viikolla taisi olla tasan kaksi sellaista päivää, kun en syönyt häistä ylijääneitä karkkeja, ravintolaruokaa tms.

IMG_0828[1]

Kyllä sen huomasi olossa ja ulkonäössä. Yäk. Iho hermostui heti ja hääviikolla timmiltä näyttänyt vatsa olikin yhtäkkiä turvonnut pötkylä. Näytin aika pitkälti Atrian hiillosmakkaralta.

IMG_0884[1]

IMG_0540[1]
Ennen karkkifestivaalien
Jälkeen
Jälkeen

Syksyllä loppuneen dieetin jälkeen olen syönyt ilman vaakaa ja mielitekojen mukaan max parina kertana 3 päivää peräkkäin. Eli jouluna ja juhannuksena. Ei tämä siis ollut lainkaan mikään  katastrofi… Tai ei sen pitäisi olla. Vaan ihan normaalia elämää. Välillä näin. Mutta minun mieleni ei ollutkaan yhtään samaa mieltä. Harmitti ja ahdisti. Harmittaa ja ahdistaa edelleen! Ulkomuoto todella otti päähän. Ja ottaa edelleen päähän. Ja miksi kummassa! Voi voi jos ei nyt maha näytä koko ajan lättänältä. Luulisi, että se hauskanpito ja rentous olisi sen kaiken arvoista. Luulisi, ettei se ulkonäkö painaisi vaakakupissa niin paljon. Niinhän sitä luulisi…

Mitäpä toisaalta tuollaista harmittelemaan. Jos ei halua näyttää hiillosmakkaralta, eihän siinä auta kuin tehdä korjausliike ja palata arkeen. Ei viikossa mitään kauheaa katastrofia pitäisi saada aikaiseksi. Mutta stressin ryvettämä, univajeinen kroppa, joka ei ole saanut viime viikkoina kovin säännöllisesti ruokaa (ensimmäistä kertaa elämässäni tajusin, miten joku voi unohtaa syödä…) tuntui kyllä imaisevan kaiken sen epäoptimaalisen eineksen enemmän kuin mielellään. Puntarille en tohtinut mennä, mutta mittanauhalla pystyin tuon viikon jälkeen todentamaan liki 5cm lisääntyneen lantionympäryksen. Että ihan mukavasti tuo peräosasto ainakin keräsi nestettä. Onneksi tilanne normalisoitui parissa päivässä.

Ei siellä edelleenkään mitään ole :D
Ei siellä edelleenkään mitään ole 😀

Mutta pelottavan helposti voisi herkuttelu jäädä päälle. Kun kaiken moskan tunkemisen kroppaan lopettaa, keho alkaa kitistä lisää. Rasvaa, sokeria, nopeaa energiaa! Osasin odottaakin sitä, että parin päivän ajan kroppa on nuutunut, päätä särkee ja vatsa on turvonnut ja sekaisin. Mutta siis hyi että voikin tulla huono olo. Ei siinä enää meinaakaan maistua proteiinilettu, kun on puputtanut kunnon muurikkalettuja kermavaahdon kanssa. Ja marjat ovat sokerin mussuttamisen jälkeen kovin happamia. Yleensä arkeen palaaminen on minusta ihanaa ja huojentavaa ja maanantaina olikin ihanaa syödä omaa tuttua ruokaa, joka tuntui niin kevyeltä ja jätti hyvän olon. Mutta eilen elimistö jo vaatikin sokeria. Tässähän kuollaan nyt energiavajeeseen, äkkiä sämpylää ja hedelmäsalaattia tänne! Tässä kun on vielä nukkunut todella huonosti ja univajetta on varmaan luvattoman pitkältä ajalta ja opiskelustressi iski vasten kasvoja, niin ai että miten tekisikään vain mieli syödä ja lojua sohvannurkassa!

IMG_0976[1]

En muista milloin olisin ollut näin väsynyt ja himoinnut herkkuja näin paljon! Jouduin tänäänkin nukkumaan kahdet päiväunet ja huulet sen kun sinersivät. Dieetin jälkeiset nälkäviikot kun loppuivat, ei ruokavaliossa pysyminen ole tuottanut mitään ongelmia ja herkkuja on tullut syötyä suunnitelmallisesti ja vähän. Mutta nyt tekisi mieli heittää kaikilla rajoilla vesilintuja ja nakertaa suklaalevyä. Järsiä sitä levyä niin, että perfektionistin silmiin sattuisi. Ei todellakaan pala palalta, vaan ihan kunnon isoilla haukkauksilla!

Woman Eating Chocolate --- Image by © moodboard/Corbis
Woman Eating Chocolate — Image by © moodboard/Corbis

Vaan eihän se auta. Arki on koittanut. Opinnäytetyön kirjoittaminen on taas startattu. Töitä riittä jokaiselle päivälle. Treenata pitäisi. Ruokavalio pitäisi pitää kasassa.  Kai se tästä taas lähtee rullaamaan. Työt, arki, treenit… Juuri nyt motivaatio ei ole huipussaan.

Mutta nostettava vain katse mukaviin asioihin! Kuukausi häämatkaan! Mukavia juhlia tulossa! Lomaa vielä jäljellä. On kesä. Olen tuore vaimo ja meillä oli upeat juhlat! Onnellisuus on vain kaivettava esiin silloin, kun arjen harmaus meinaa peittää sen alleen.

DSC_2512

Se oli täydellinen päivä !

Viikko sitten lauantaina minusta tuli rouva! Vaimo!

kimpu

En oikein edes tiedä, mistä voisin aloittaa kirjoittamisen. Tuntuu yksinkertaisesti niin vaikealta tiivistää tai ylipäätään kirjoittaa häistä. Miten voisi edes kuvata sitä tunteiden määrää ja kirjoa? Miten tuoda esiin niitä pieniä merkittäviä asioita? Mutta täysin mahdoton tehtävähän se onkin. Mutta kyllä sitä asiaa riittää! Kun vain tietäisin mistä aloittaa!! Koko hääviikko oli niin mahtava, täynnä odotusta ja puuhastelua. Jokainen päivä oli kuin osa itse juhlaa, kun koko ajan sai järjestelyjä valmiimmaksi ja valmiimmaksi. Ja viimeiset tarvikkeetkin saapuivat. Mutta lähdetään nyt ehkä liikkeelle tuosta itse asiasta, eli häistä. Sen jälkeen voi sitten kirjoittaa enemmän yksityiskohdista ja järjestelystä.

kutsu

Mutta se hääviikonloppu! Voi juku! Perjantaina pääsimme viimein koristelemaan tilaa. Sitä oli odotettu. Alkoi todella olla juhlahumua ilmassa!  Vielä kun perjantaille sattui kesän tämän hetken lämpimin päivä ja lauantaillekin luvattiin  mahtavaa ilmaa. Voiko parempaa tuuria ollakaan!! Tällaisena sateisena kesänä saimme mitä parhaimman kesähääsään!

DSC_2376
Vihki”alttarimme”

IMG_0607[1]

Häiden aattona ei paljon muistanut syödä tai juoda. Touhusin yhtäjaksoisesti klo 04-23. Aika kuivakka oli siis olotila, kun hääpäivä sitten koitti ja edellisenä iltana oli vielä kaasoni kanssa tempaistu muutamat samppanjalasilliset parvekkeella. ,Aamulla olo oli aivan epätodellinen. Kaikki alkoi olla valmista. Piti vähän nipistellä itseään, että hei Eveliina: Nyt on se päivä! Tänään on se hetki, mistä ollaan haaveiltu ja fiilistelty vuoden verran. Nyt oli aika vain olla ja nauttia! Jalat ylös, hidas aamiainen, musiikkia soimaan, vähän samppanjaa…

IMG_0641[1]

Tai niin varmaan moni tekisi, mutta itsehän toki käytin hääaamun muuten, kuin köllöttelemällä vaahtokylvyssä. Klo 7 olin tikkana kaupassa ostamassa aamiaistarpeita, hain läheisestä Picnicistä patonkeja kaasoille, koristelin viimeisiä kakkuja ja imuroin. Vein roskia… Että sellaista glamouria! Mutta ihan oma valinta. Klo 15 siintävä vihkimisaika tuntui aivan liian kaukaiselta, jotta olisi voinut vain olla. Joten oli parempi pysyä touhukkaana, ettei alkaisi hepuli iskeä. Ja puuhastelu sopii minulle paremmin kuin oleilu.

Isosiskoni oli yötä meillä ja loputkin kaasot saapuivat 10-11 maissa. Siinä oli hetkeksi malttia rauhoittua syömään, tosin eihän se ruoka yhtään maistunut siinä vaiheessa. Mukavaa oli varmaan myös kaasoilla puputtaa leivänkannikoitaan, kun morsian mussutti omaa hedelmäsalaattiaan liki nakupellenä. Mutta minkäs teet, toissapäivänä otettu suihkurusketus oli ihan liian laimea ja lähti ensimmäisellä suihkukerralla melkein kokonaan pois. Silloin vähän otti kupoliin, mutta pienen marinan, ärräpäiden ja itseruskettavalla lotraamisen jälkeen saatiiin kuitenkin iho edes hieman päivettyeen näköiseksi. Siinä aineita kuivatellessa ei sitten auttanut kuin olla Eevana ja sulostuttaa kaasoja avuillani.

IMG_0650[1]

IMG_0649[1]

IMG_0646[1]

Tuomas oli yötä bestmanillaan ja miehet kävivät vielä aamulla hoitamassa muutamia viimeisiä asioita. He hakivat karjalanpiirakoita, ostivat kauppareissulta unohtuneet shottilasit ja noutivat kukat. Yksi bestmaneista kiikutti kukat tänne meille ja taisi yllättyä, kun morsian otti kimput vastaan ihan luonnontilassa. En sentään enää siinä vaiheessa riekkunut nakustina, mutta hiukset ja naama olivat vielä au naturel. Kaasoilla oli siinä vaiheessa jo kova meno ja moni alkoi olla laittautumisessaan loppusuoralla. Ja minä se vain hiihtelin tukka länässä ja naama laittamatta. Kaksi kaasoista lähti miehen veljen kyydissä  juhlapaikalle saattamaan järjestelyjä loppuun ja vastaanottamaan pitopalvelua. Ja täytyy sanoa, että heidän lähtönsä tapahtui kreivin aikaan. Olin ollut muuten rauhallinen viilipytty, mutta kuten arvata saattaa, kuuma asunto + monta kuumaa muotoilurautaa + jännityshäpläkkä ovat omiaan nostattamaan erittäin myrskyisän hiusraivon. Ja siinä vaiheessa ystävällisesti neuvoinkin, että en voi kyllä suositella kommunikointia minun kanssani toviin… Mutta kyllä ne kiharat sieltä sitten tulla lopsahtivat. Helpommalla olisi päässyt epäilemättä kampaajan tuolissa, mutta ihan tietoinen valinta oli tehdä itse niin meikki kuin kampauskin. Sai ihan itse päättää aikatauluista ja minä en vain voi antaa kenenkään muun meikata itseäni, en tykkää lopputuloksesta.

IMG_0654[1]

Lähtöä tehdessä mistään ei löytynyt väritöntä huulikiiltoani! Ja eihän se vaan käy, ettei ole väritöntä kiiltoa. Sellainen oli pakko saada! Ei muuta kuin hovikuljettajalle ilmoitus, että tarvitsemme auton pihaan aiemmin ja kurvaus Sokoksen kautta. Ihanat kaasot kipittivät hakemaan kiiltoa ja palasivat sen sekä kuohuviinipullon kanssa. Yksi omenasiiderikin oli ja se teki hienon räjähdystempun autossa ja ruikki minua suoraan silmään. Ei muuta kuin tölkki ulos liikkuvasta autosta ja matkaan!

IMG_0755[1]

Ajomatka oli yhtä piinallisen hidasta odottamista. Emmekä tajunneet tehdä soittolistaa, minkä vuoksi jouduimme tyytymään surkeisiin radiolistoihin. First world problems indeed. Saavuimme aika tasan klo 15:00 vihkipaikalle. Siinä vaiheessa kun näin vilauksen juhlijoista, sydän alkoi hakata. Viimeiset huulikiillon sutaisut, minttukarkki suuhun. Hengitä, hengitä… Nyt muistat Eve hyvän ryhdin! Kaasot kipittivät edelle ja minä jäin vielä hetkeksi odottamaan. Kunnes saksofoni kajautti ilmoille ensimmäiset sävelet. Ja niin minä lähdin laahustamaan, auringon pilkistellessä taivaalta, kohti soittoa. En juuri tuosta kävelymatkasta muista mitään. Muistan että nauratti, muistan että alushame meinasi jäädä jalkojen alle. Korjailin sitä, nauroin. Virnuilin varmaan kuin joku mielenvikainen. En todellakaan muistanut ryhtiä. Katselin ylös ja katselin alas, mutta en uskaltanut ottaa katsekontaktia vieraisiin.

P1230515

IMG_0801

Ja sitten näin Tuomaksen. Niin leveä hymy, naurua tuikkivat silmät. Tuomas käveli minua vastaan ja tarttui kädestäni. Kuiskutti, että olen kaunis. Ja niin me astelimme notaarin eteen. Saksofonisti soitti vielä hetken ja sitten se alkoi. Vihkiminen

IMG_0825
Saksofonisti Jarno Tikka / Fermlab

Ennen virallista vihkikaavaa:

”Eveliina ja Tuomas. Tänään teistä tulee aviopari.

Se, että  tahdotte solmia avioliiton, osoittaa, että tuntemanne rakkauden lisäksi te tahdotte rakastaa toisianne myös silloin, kun se on vaikeaa. Te olette päättäneet uskoa toisiinne, tunteisiinne ja haluunne rakastaa. 

Rakkaus, kunnioitus ja ystävyys kantavat teitä yhteisen elämänne päivinä. Vaikka joku näistä kolmesta välillä vähenisi, pyrkikää pitämään niiden yhteispaino samana. Kun te rakastatte toisianne, teillä on maailmassa paras turva. Kun te kunnioitatte toisianne, te ette voi loukata toisianne. Kun te olette ystäviä, suhteessanne säilyy nauru ja leikkisyys. Rakastamalla ja kunnioittamalla toisianne ja olemalla ystäviä keskenänne, te solmitte tiukimman liiton, jonka voi solmia.

Te olette yksi ja te olette kaksi. Yhdessä voitte kohdata elämän, kumpikin omana itsenänne. Te voitte kasvaa ja muuttua, katsoa eri suuntiin, nähdä eri asioita – mutta niin kauan, kuin te haluatte rakastaa toisianne, kunnioittaa toisianne ja olla ystäviä toistenne kanssa, teillä on yhteinen tie ja määränpää.

Sydämessänne te tiedätte jo olevanne pari. Tänä kesäisenä lauantaina te haluatte vahvistaa suhteenne avioliitoksi läheistenne läsnäollessa….”

Tämän jälkeen oli virallinen vihkikaava, jolloin tahdottiin ja vaihdettiin sormukset. Siinä hetkell, kun Tuomakselta kysyttiin, tahtooko hän, minä aloin itkeä. Ja oma tahtomiseni menikin itkua nieleskellessä nyökytellen. Sormus ei mennyt ihan heti sormeeni, joten toki sen itse lopulta sinne survoin. Kolme suudelmaa. Ja siinä sitä oltiin. Aviopari!

vihki

 

HÖRPSSSS

Notaari luki vielä meidän toiveestamme pätkän Samuli Putron Mitäpä jos-kappaleesta. Tällainen tynkäversio kuvasti mielestämme meitä:

”Mitäpä jos tuuli yltyy tästä vielä hurjemmaksi eikä talon katto kestä, lentääkö se ilmaan?

Mitäpä jos mä muutan Ruotsiin? Mitäpä jos mä sokeudun voitko silloin jättää mut vai oiskohan se julmaa?

Mitäpä jos mun suudelmaan et tahdo enää vastata, niin onko rakkaus jonka rakensimme tehty hiekkaan?

Mitäpä jos jäät työttömäksi, mitäpä jos et aikuistu, pyörit tuolla pillifarkuissas ja olet kuuskyt?

Tiedäthän että pysyn tässä vierelläsi maailman tappiin asti.

Vaikka tää nuoruutemme kesii väistämättä ja vaipuu vanhuuteen.

Muistathan että meidät tehtiin toisillemme mittatilaustyönä.

Mitäpä jos se työ on tehty hartaasti ja yksinoikeudella”

Tämän jälkeen kävelimme vieraiden läpi, saksofonisti soitti. Aurinko paistoi. Pitopalvelu odotti kuohuviinipöytä kuplivaa pullollaan. Onnitteluhalauksissa meinasi tulla itku vähän väliä. Oli ihanaa nähdä kaikkia ja rutistin varmaan jokaista niin lujaa, että kas kun henki vielä pihisi! Vieraat ottivat alkumaljat ja Tuomas toivotti kaikki tervetulleiksi. Halusimme rennot juhlat, joten ilmoitimme jo siinä vaiheessa, että jos jotain juhlilta haluamme niin rentoa, lämmintä fiilistä. Unohdetaan kello. Seurustellaan, nautitaan toistemme seurasta, syödään ja juodaan hyvin, juhlistetaan rakkautta ja upeaa kesäilmaa. Viihdytään! Ja niin siinä kippisteltiin. Voi sitä onnen määrää!!!

hörpöVieraat saivat hetken aikaa vielä paistatella päivää. Saksofonisti soitti ja tarjolla oli boolia, jota oli tarjolla jo ennen vihkimistä. Valokuvaaja otti siinä vaiheessa muutaman kuvan tuoreesta avioparista. Niin eli meistä, iiih! Siinä oli vielä niin häpläkässä, ettei meinannut malttaa orientoitua kuviin lainkaan. Halusi vain juhlimaan, avaamaan samppanjapulloa, nauttimaan rakkaiden kanssa! Ei siinä montaa minuuttia sitten maltetukaan, vaan lähdettiin juhlatilaan. Koska ruokaakin piti saada!!

IMG_0614[1]

Siskoni ja Tuomaksen serkku, joka oli yksi bestmaneista, toivottivat vielä vieraat tervetulleeksi ja kertoivat hieman illan kulusta. Vaikka aikataulua ei varsinaisesti ollutkaan, niin ajattelimme, että olisi ehkä ihan mukavaa, että kaikilla olisi hieman vihiä, mitä tuleman pitää. Ja sitten vaan ruokaa ottamaan! Voi sitä riemua, kun tajusin, että me saamme ruokaa ensiksi. Jee. Kerrankin!!Mutta ei edelleenkään ollut nälkä, enkä saanut kuin hieman  närpittyä kanaa ja salaattia. Perunan puolikaskin piti siirtää Tuomaksen lautaselle ja heti konkretisoitui avioelämän hyödyllisyys, kun miestä pystyi hyödyntämään biojäteastiana.

IMG_0839

 

 

 

 

DSC_2413

P1230614

Kun oma lautanen oli tyhjä ja hetken maltoimme nautiskella saksofonista, samppanjasta ja upean juhlapaikkamme tunnelmasta, lähdimme kiertelemään pöytiin. Pitihän sitä tietää, viihtyvätkö kaikki, maistuuko ruoka ja niin edelleen!

IMG_0662[1]

Ruoan jälkeen oli yllätys yllätys kakkukahvit! Me emme halunneet tylsästi yhtä samaa kermakakkua, vaan kakkubuffetin. Ja voi jukranpujut, jo vain alkoi kiinnostaa se syöminen! Itse olin leiponut tarjoilupöydän 9 kakusta 5 sekä lusikkaleivät ja korvapuustit. Pitihän meidän toki ottaa perus kakunleikkaus polkaisuineen ja siinä olikin 9 kakkua, joista valita! Olimme kyllä jo etukäteen päättäneet, että se on ystäväni leipoma suussasulava porkkanakakku ja sitä aloimme sitten halkoa ensin. Minä polkaisin ensin. 😉

IMG_0710[1]

P1230631

IMG_0903Kahvituksen aikana olikin sitten puheita. Puheenvuoron ottivat isosiskoni, ukkini ja isäni. Kaikki puheet olivat omalla tavallaan ihania, mutta kyllä parasta oli siskoni puhe, johon hän oli kerännyt minulta ja Tuomakselta niitä seikkoja, joita toisissamme arvostamme ja rakastamme. Ihania juttuja!

Vedenkestävä meikki olisi ollut kova sana,,,
Vedenkestävä meikki olisi ollut kova sana,,,

Itsekin  pidin puheen, vaikka onnistuinkin jättämään paperit kotiin. Sen ainoan asian, mikä piti muistaa… Mutta onneksi on iPhone! Puheeni koostui nimittäin tyttöporukkamme facebook-ryhmässä jaetuista kommenteista ja raporteista. Hyvin tuntuivat juttuni naurattavan ja niin kovin otetun näköinen oli miehenikin. Ettei vaan olisi onnenkyyneliä pyyhkinyt smokkinsa hihaan… 😉

DSC_2482

Ihana hetki kaiken kaikkiaan. Ja kruunun koskettaville ja hersyville puheille antoi kyllä täydellisesti yllätysesitys. Kitaralla säestetty Puhu hiljaa rakkaudesta sai omat kyynelhanat kyllä lopullisesti auki. Eli kyseessähän on siis Kummisetä-elokuvan teemakappale.

”Kun puhut hiljaa, taivas sen vain kuulla saa,
en tiedä maailmassa mitään kauniimpaa
kuin hetki tää, se mieleen jää,
näin aivan hiljaa tahdon sua mä rakastaa.”

Jokaisessa välissä sai olla valokuvattavana, siltä ainakin tuntui. Jälkeenpäin tuli kuitenkin mietittyä, että ei hitto vieköön, niin monen kanssa jäivät kuvat ottamatta. Mutta siinä vaiheessa on mielen päällä aika paljon asioita ja menemisiä ja tulemisia. Ei vaan tajua itse, että nyt kyllä otettava kuva! Toivottavasti valokuvaajalta löytyy vielä lisämateriaalia. Ainakin ryhmäkuva koko hääväestä on otettu!

P1230657

Häätanssimme tanssittiin ladossa, jonka bestmanit ja kaasot olivat koristelleet harsoilla ja ilmapalloilla. Tanssia harjoittelimme tasan sen 2 x 3.51 minuuttia häiden aattoaamuna ennen Tuomaksen töihinlähtöä. Onneksi kuohuviini oli jo hieman vapauttanut jäykkiä lonkkiamme ja pystyimme hoitamaan tanssin edes jossain määrin kunnialla. Kunhan vaapuimme ja nautimme biisistä ja toisistamme. Se oli meille koskettava ja kaunis hetki. Itse lauloin ihan hurmiossa tuon koko kappaleen läpi. Ja sitähän oli videolta melko koomista katsoa. 😀 Tanssinamme ei ollut mikään perinteinen häävalssi, vaan Lana Del Rayn Young and beautiful. Tämän jälkeen tanssittiin vielä sukulaisten kanssa. Hectorin Yhtenä iltana ja Olavi Uusivirran Kaiken jälkeen olet kaunis.

tanssi
”Oh that grace, oh that body! Oh that face makes me wanna party!”

Sitten heitettiinkin kimppua ja sukkanauhaa! Minulla oli heittoa varten heittokimppu, jotta voisin pitää omaa kimppuani vielä loppuillan, mutta kyllä se jäi sinne omaan pöytään heti alkumetreillä…

Ei ehdi mitään kimppuja pitää, kun pitää olla kädet vapaana karkille...
Ei ehdi mitään kimppuja pitää, kun pitää olla kädet vapaana karkille…
DSC_2564
Mitä tällä tehdään?

Virallisuuksien jälkeen oli aika avata salakapakka! Ja sittenhän se pippalointi alkoikin oikein toden teolla. Ja jatkui pitkälle yöhön musiikin soidessa! Lähempänä keskiyötä esitin Tuomakselle vielä ilman säestystä Frankie Goes to Hollywoodin Power of Love:n. Ei se nyt niin juuri nuotilleen mennyt enää siinä vaiheessa, mutta tärkeintä, että sulhanen oli otettu. Ja sitten bailut jatkuivat niin eeppisesti, että koko kroppa oli kuin auton alle jäänyt koko viikon!!

Päivä oli ihan TÄYDELLINEN! Mikään ei mennyt mönkään  ja juhlat olivat juuri niin rennot ja tunteikkaat, kuin toivoimmekin. Kertakaikkiaan mahtavaa ja aika ennen häitä ja itse hääpäivä olivat kyllä elämäni upeinta aikaa!! Ei ollut yhtään  vaikeaa olla juhlasankari, mitä nyt hieman järjestelin asioita, touhusin ja lisäsin juomia yms. Ja sanoin pitopalvelulle ”Ei teidän tarvitse, kyllä minä voin!” Missään vaiheessa ei ollut stressiä, missään vaiheessa ei tarvinnut pingottaa. Kello sai mennä omiaan ja asiat menivät omalla painollaa ilman harjoittelemisia ja suunnittelemisia ja hepulointeja.

Kaikki oli niin meidän näköistä ja vieraatkin, vanhemmat ja kaasot mukaanlukien ottivat rennosti. Pelkäsin aluksi, että odottavatkohan esimerkiksi sukulaiset enemmän ohjelmaa, leikkejä tms, mutta onneksi näin ei ollut. Häät siis juhlittiin ilman hääleikkejä tai kummempia kilpailuja. Ja kaikki nauttivat!

IMG_0869

Vieraskirjassa oli niin ihania kommentteja häistä ja jälkeenpäinkin moni on laittanut viestiä siitä, miten häämme olivat upeat ja tunteelliset. Olen niin onnellinen, että saimme juhlia rakkaiden ihmisten kanssa, kaikilla oli hauskaa, ruokaa ja juomaa riitti. Ympärillä oli onnellisia ihmisiä. Välillä itkettiin liikutuksesta ja onnesta. Välillä naurettiin mahat kipeinä!

IMG_0761[1]

Kylmät väreet menevät koko kehoa pitkin, kun mietin tuota päivää! Häiden jälkeen olen ollut monta kertaa haikeana siitä, että tuo päivä on nyt vietetty, mutta pääsen niihin mahtaviin fiiliksiin takaisin yhä uudelleen ja uudelleen. Viime viikonloppuna katsoimme häitä videolta, joimme kuohuviiniä ja kuuntelimme saksofonimusiikkia. Minä aviomieheni sylissä. Ja se ihana tunne, mikä hääpäivänä oli, tavoitti meidät molemmat. Näihin hetkiin kelpaa palata yhä uudelleen ja uudelleen!

IMG_0764[1]

Kiitos kaikki rakkaat, teitte päivästämme mahtavan! Upeita muistoja. Niin kauniita, että kyyneleet valuvat nytkin tämän viikon ”vanhan” rouvan poskille. Enempää en olisi voinut toivoa! <3 Suurkiitos myös kaikille muille meitä muistaneille! Voi kun jokaisen olisi saanut mukaan!! Ei voi kuin olla onnellinen.

Herra ja rouva Rauhansalo
Herra ja rouva Rauhansalo

Virallisia valokuvia odotamme vielä kuvaajalta. Lisää häälööperiä siis luvassa!!