KARKKIPÄIVÄ

Kuinka moni odottaa karkkipäivää? Ai että sitä tunnetta, kun se viimeinkin koittaa. Se päivä jolloin voi mättää koko Citymarketista ostetun karkkiämpärillisen! Ja mikä parasta – täysin ansaitusti, kun viikolla tuli pidettyä tiukka linja ja kieltäydyttyä kaikista herkuista ja hiilihydraateista. Ja toki himoittua niitä karkkeja kuola valuen 24/7… Onko järkeä?

”Karkkipäiväajatus on ihan hanurista” totesi Patrik Borg vuosi sitten järjestetyllä Training Forumilla. Ja muistan, miten silloin teki mieli antaa heti aplodit seisten tälle yhdelle ytimekkäälle lauseelle.

Kun puhutaan terveellisestä ravitsemuksesta, mieleen tulee heti monta asiaa mitä siellä lautasella pitäisi olla ja mitä ei saisi olla. Siellä pitäisi olla kasviksia ja proteiinia. Joidenkin mielestä hiilihydraatteja, kuten täysjyväviljatuotteita sekä rasvaa, erityisesti rypsiöljyä ja pähkinää. Joidenkin mielestä vain kookosrasvaa ja voita. Lautasmallin mukaan vai ei, siinä vasta pulma. Ruokapyramidi on oikein päin vs. ruokapyramidi on väärin päin… Äh! Entisen esimieheni sanoin: ”Oishan noita (ravitsemus) juttuja, jos jaksais kuunnella”

Ravitsemustrendinä on kaikenlaisten -ton ruokavalioiden lisäksi ollut hyvinkin tarkka ns. ”optimaalinen” ja ”puhdas” syöminen. Sellainen fitnessruokavalio. Makaronilaatikosta tuli hetkellisesti roskaruokaa ja sokeria alettiin pelkäämään niin, että maitotuotteet ja hedelmätkin vaihdettiin lehtikaaliin. Ehkä tästä on hieman jo pyristelty eroon. Silti varmasti suurin osa tietää, mitä se optimaalinen ravinto, tai ainakin bloggaajien syömä ruoka on… Ajatukseen optimaalisesta ravitsemuksesta on liittyy niin usein voimakkaasti ajatus sallituista ja ei sallituista syötävistä, että en lainkaan ihmettele, miksi 84% naisista potee syömisestä syyllisyyttä. Se on järkyttävä sääli, sillä syömistä ei voi lopettaa, vaan ruoan kanssa ja syöden on elettävä kuolemaan saakka. Se on mahdollisesti melko pitkäkin aika kamppailla epämiellyttävien tunteiden kanssa.


Nipottavasta ja sallimattomasta ruokailusta ei ole iloa kenellekään. Se voi olla erityisen haitallista esimerkiksi painonpudottajille sekä niille, jotka muutenkin ovat perfektionisteja suorittajaluonteita. Ruokavaliosta karsitaan asioita rankalla kädellä, herkuttelu on sallittua vain kerran viikossa tiettyyn kellonaikaan, eikä kavereiden kanssa voida lähteä spontaanisti jäätelölle keskiviikkona, kun vasta perjantaina on karkkipäivä. Tai herkkupäivä tai vapaasyöntipäivä tai cheat meal and what not. Ajatus myös yhdestä herkkupäivästä saattaa johtaa herkkujen ylenmääräiseen ahmimiseen. Jos vaikka miettii henkilöä, joka vetäisee herkkupäivänä 500g karkkipussin, pizzan ja puoli pakettia jäätelöä vs. henkilö, joka syö päivittäin pienen makean? Karkkipäiväilijä saattaa kärsiä koko viikon ja silti vetää viikonloppuna  maton tavoitteensa alta mätystettyään ylenmäärin herkkuja.

Hyvän syömisen ilmapiiriin ei tulisi kuulua ehdottomia kieltoja tai lakkoja. Usein ongelmia tulee juurikin silloin, kun jokin kielletään täysin. Ensinnäkin mieli hakeutuu sen kielletyn asian ympärille jatkuvasti ja sitten kun sitä suklaata ”erehtyy” syömään, iskee huono fiilis ja syyllisyys. Ja kun tuli yksi pala syötyä, lienee aivan samantekevää tempaista koko levy. Näin se menee, tutkimustenkin mukaan. Ne, jotka syövät sallivammin, syövät myös kohtuullisemmin, kuin ne, jotka tekevät ehdottomia kieltoja. Rajoitukset johtavat herkästi ylensyöntiin ja syyllisyyteen. 

Sopiiko nää mun makroihin??

Ja sitten moni tuskailee, kun itsekuri petti. Sen sijaan, että sättisi itseään, voisi kerrankin syytellä muita. Toimimattomia ohjeita esimerkiksi. On toki helppoa napata netistä valmis ruokavalio ja ehkä hetki noudattaakin sellaista. Mutta kuinka monella 110g kanaa, 40g tummaa riisiä, 150g parsakaalia joka päivä-tyylinen ruokavalio säilyy koko loppuelämän? Sallivassa syömisessä on se huippujuttu, että sitä voi jatkaa koko elämän. Sinun ei tarvitse kantaa mukana purkkiruokaa tai vaakaa, vaan voit valita tarjolla olevista ruoista. Eikä kaiken tarvitse aina olla optimaalista, olennaista on se, että valinta on sen hetkisen tilanteen paras vaihtoehto. On selvä juttu, että esimerkiksi festivaaleilla ruokakojuissa ei saa yksilöllisesti punnittua proteiini-hiilihydraatti-rasva-annosta. Silloin olennaista on, valitseeko hodarin tuplamakkaralla vai kasviswokkia. Salliva syöjä voi pysyä siinä rantakunnossa ympäri vuoden, eikä joka hemmetin tammikuu tai syyskuu tarvitse aloittaa samaa rasvantiristelyurakkaa, kun hommat karkaavat loma-aikaan lapasesta. Ei tarvitse joka maanantai palata arkiruokavalioon turvonneena ja huonovointisena.

Miten sallia kaikki ja saavuttaa tavoitteet? Ensin on tärkeää kirkastaa itselleen, mikä on itselle tärkeää ja millaista on se hyvä elämä, mitä haluaa elää. Ja miettiä tämän jälkeen, mitkä konkreettiset teot vievät sinua hyvää elämää kohti? Kaiken tulisi lähteä valinnoista, ei pakoista. Keskity niihin asioihin, joita voisit lisätä! Älä aina mieti, mitä ei saisi syödä tai mitä pitäisi syödä. Tee valintoja, jotka tukevat omia tavoitteitasi ja omia arvojasi. Pelkällä itsekurilla et pitkälle pötki. Pysähdy tarkastelemaan sitä hetkeä, missä valintojen tekeminen on hankalaa. Ja lempeästi muistuttele mieltäsi siitä omasta tavoitteestasi, omista arvoistasi.

Se, että karkkipäivä voi olla joka päivä, ei tarkoita sitä, että joka päivä vedettäisiin karkkiöverit. Se tarkoittaa sitä, että joka päivä on potentiaalinen karkkipäivä ja voit itse valita mitä suuhusi laitat ja milloin.  Voi olla, että muuttamalla ajatuksiasi sinä todella herkuttelet vain kerran viikossa. Se käy kuin itsestään. Mutta silloin se on valinta, ei pakko.

Parempi valinta

Julkaistu ensimmäisen kerran Facebookissa: Unohda karkkipäivä

Lue myös:Mitäpä jos et yrittäisi olla ruokanatsi

Hyvinvointi on valintoja

Voisi ajatella, että kesä olisi otollista aikaa, mitä tulee terveellisten elintapojen noudattamiseen tai painonpudotukseen. On enemmän vapaa-aikaa liikkua, kokkailla ja levätä. On valoisaa  ja tarjolla on vaikka millä mitalla tuoreita kasviksia ja marjoja. Mutta kesään mahtuu myös paljon jos jonkinlaisia kekkereitä, hamsterin ristiäisiä ja muita poikkeustilanteita. Valmistujaisia, tupareita, puutarhajuhlia, aurinkoa, sunnuntaigrillailuja, syntymäpäiviä, naapurin Einon nimipäiviä, omia ja muiden hääpäiviä… Vaikka täysin mielihalujen vietäväksi en ole heittäytynyt, ynnäilin mielessäni, että  juhannukseen mennessä olin jo ehtinyt popsia  kahta Brita-kakkua, juustokakkuja ja erilaisia täytekakkuja, syönyt yhden pehmiksen, irtopallon ja lukuisia kaupan irtojäätelöitä, jäätelöitä purkista, käynyt yksillä lettukesteillä, osallistunut lukemattomiin grillikekkereihin ja kippistellyt samppanjalasillisilla. Kun omalla kohdallani tähän herkulliseen yhtälöön lisätään leikkauksen vuoksi dramaattisesti pudonneet treenimäärät ja vähäisempi arkiaktiivisuus, ei liene ihmekään, että vatsalihakset ovat alkaneet piiloutua pehmeämmän kerroksen alle.  Jos tässä jatkaisi samaan malliin, niin ihan varmasti olisi syksyllä kymppikerhossa. Eli joutuisi tiputtelemaan sen 10kg verran lomalla kertyneitä ilokiloja.

Lomalla tilaisuuksia herkutella tarjoutuu vähän väliä. Ympärillä on jatkuvasti vinkkejä ruokaan ja syömiseen liittyen. Vihjeet voivat tulla naapurin grillatessa tai ohittaessa jäätelökojua. Ihanista ruokamainoksista. terassilla nähdystä huurteisesta viinilasillisesta. Tai tietyistä tavoista ja tunteista, joihin vastataan ruoalla. Jos näiden jatkuvien houkutusten keskellä ei lainkaan keskity, joutuu kyllä armottomasti täysin halujen valtaan. Silloin herkästi tehdään valintoja miettimättä, keskittyen ainoastaan nopeaan mielihyvään.

Kaikki päivittäin tehdyt tuhannet valinnat eivät tietenkään perustu terveyteen, tuskin minäkään tässä muuten istuisin auringon paistaessa sisällä tietokoneella kirjoittelemassa. Rentoilu ja mielihalujen mukaan toimiminenkin on ehdottoman olennainen osa elämää. Johan menisi homma muuten aikamoiseksi nipottamiseksi ja henkinen hyvinvointi siinä kärsisi, kun alkaisi liian tarkasti miettimään jokaista hengenvetoa ja suupalaa. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että näiden kesäisten houkutusten keskellä kukaan ei ole olosuhteiden armoilla, pakotettuna. Vaan jokainen voi itse tehdä parempia valintoja.  Ja sitähän hyvinvointi pitkälti on : valintoja. Siihen kuuluu myös luopumista, vaihtamista, kompromisseja, kieltäytymistä ja päätöksessä pysymistä. Se, että jätämme kuudennen tuutin syömättä tai makkaran sijaan grillaammekin tofua ja kasviksia.

 

Kiitos ei pakkopullaa

Ymmärrän kyllä erinomaisesti sudenkuopat. Lomalla on ollut melko paljon kyläilyä ja joka kerralla pöydät ovat notkuneet vaikka minkälaista herkkua. Niin myös eilen, kun kyläpaikan pöytään oli katettu monenlaista kakkua, munkkeja ja keksilajitelmaa. Tee riitti vallan mainiosti, olinhan vasta syönyt kunnon ruoan, eikä ollut lainkaan nälkä. Emäntä kuitenkin pisti heti merkille, että pullavateihin ei oltu koskettu. Otin kohteliaisuuttani yhden keksin. Tuloksena tyytyväinen emäntä.  Ei sillä, etteivätkö munkit ja kakut olisi varmasti maistuneet hyvältä. Mutta olin kylläinen ja saanut herkkuja kylliksi juhannuksena. Hyvä kun vatsa oli toennut vielä niistäkään. Olin kiitollinen siitä, ettei tuputettu. Olen nimittäin ollut tilanteissa, joissa kulhooni on kauhottu jäätelöpaketin loput tai lautaselle lohkaistu jättimäinen pala kinuskitäytekakkua, vaikka olen kieltäytynyt kohteliaasti.

Kotimatkalla mietin tuputtamisilmiötä. Oli kyseessä sitten tavallinen ruoka, herkut tai alkoholi, moni kohtaa tuputtamista ja törmää usein tilanteisiin, jossa tarjolla on pakkopullaa. Kieltäytyminen voi tuntua kiusalliselta ja kyläily tai juhlat voivat aiheuttaa ihan todellisen paineen syödä tarjottuja ruokia. Ei haluta pahoittaa mieltä tai aiheuttaa ylimääräistä vaivaa. Itsekin savolaisena amatööripaakarina rakastan leipomista ja kokkailua. Ja jos vieraita on tulossa kylään, on varmasti tarjolla sen seitsemää sorttia kaikkea. En kuitenkaan lainkaan pahastu, jos joku jättää syömättä tai tyytyy pelkkään kahviin. Ilo on silti tehdä ja tarjota!

Tottakai on kohteliasta tarjota toistamiseen, mutta on ikävää, jos tarjoaminen ei jää siihen, vaan sitä aletaan säestää lauseilla kuten ”Kyllä sinä nyt voit yhden munkin ottaa” ”Sinä nyt tarvitsetkin vähän lihaa luiden päälle” ”Miksi sinun tarvitsee laihduttaa” Alkoholin tuputus on myös kovin yleistä, kuten myös pettymys siitä, ettei toinen juo. ”Höh, vähänkö olet tylsä!!” Niin, onhan se tylsää nauttia lasillinen hyvää viiniä ja mennä aamulla virkeänä lenkille sen sijaan, että vetäisi pari pullollista ja potisi seuraavan päivän armotonta krapulaa.

 

Etkö sinä mitään saa syödä?

Erityisruokavalioita on nykyään paljon ja välillä kuulee väheksyntää ja paheksuntaa siitä, miten ruokavaliot ovat vain erikoisuuden tavoittelua. Kun ei ennen vanhaan ollut mahdollisuuksia valita ja jossain nähdään nälkää. Ihan tottahan se on, mutta sen vuoksi, että jossain syödään ruokana kaksi kertaa päivässä maissivelliä, ei ole mielestäni häävi perustelu maissiyliherkälle. Ruokaakin kohtaan kun liittyy, ainakin aikuisiässä, vapaus valita. Oletuksena tietenkin on, että syömiskäyttäytyminen olisi joustavaa,  turvallista ja valinnat edistävät terveyttä ja hyvinvointia. Ja ammattilaisten velvollisuus on toimia tässä asiassa esimerkillisesti, eikä tarjota ihmisille huuhaa-ravitsemustietoa ja pelonlietsontaa. Erityisruokavalioiden taustalla on monesti kokemus hyvinvoinnista ja paremmista valinnoista. Ei tarkoitus tehdä kiusaa tai olla vaikea kahviteltava.

En ole varmastikaan ainoa, joka on kyllästynyt ainaiseen ruokavalion ihmettelyyn ja tiedusteluihin, syönkö ikinä herkkuja ja onko vaikea löytää ruokaa, kun on niin rajoittunut ruokavalio. Mielestäni ruokavalioni ei ole lainkaan rajoittunut ja voisin heittämällä sanoa, että monipuolisempaa ja värikkäämpää ruokaa syön, kuin moni ruokailuideni kummastelija. Käytännössä pyrin syömään kasvispainotteisesti, mutta kyläpaikoissa voin syödä myös liharuokaa. Pyrin välttämään turhaa lisättyä sokeria sekä ruista ja vehnää, mutta syön tottakai niitäkin aika ajoin ja menen varmasti lettukesteille, jos naapuri sinne minut käy erikseen hakemassa. Olen allerginen raa’alle tomaatille sekä kalalle ja mereneläville.  Näillä spekseillä minulla ei ole lainkaan sellainen olo, etten saisi syödä mitään. Allergioiden lisäksi kyse on omasta hyvinvoinnista ja sitä tukevista valinnoista. Jos ruis ja vehnä saavat olon tukalaksi ja vatsan oikuttelemaan viikoksi, kannattaako niitä väen vängällä syödä? Jos sokerisatsit turvottavat varpaat ja sormet ja saavat aikuisiän aknen riehaantumaan, miksi altistaisin itseni koko ajan moiselle epämiellyttävyydelle? Kyse ei ole siitä, ettenkö näistä nauttisi tai näitä söisi. Välillä tottakai! Mutta hyvinvointi on pidemmällä aikavälillä minulle tärkeämpää kuin hetkellinen nautinto. Se ei estä silti tekemästä välillä myös huonompia valintoja. Silloin nautitaan karjalanpiirakkaa ja karkkisäkki hyvillä mielin. Ja podetaan sitten pari päivää.

 

 

 

Syötkö terveellisesti vai ”terveellisesti”? Lue myös #healthyfood!

#healthyfood